Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua. Olet muuttanut asumaan minuun. Asut ajatuksissani. Kiihkeä suudelma sinulle rakkaani.

Niin sinäkin nainen minuun.

Ajetaan kauas kaukaisuuteen jaetaan sun kaa salaisuudet Kerro kun sä päätät kohteen, mä vastaan sulle et kaikki okei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän yön halauksia kaivatulleni, jolla on nimipäivä tällä viikolla. Rakastun sinuun päivä päivältä enemmän ja sydäntäni särkee jo nyt, kun parin viikon päästä emme enää näe. En kestä ajatustakaan. Kuuntelen täällä yksin itkettäviä nyyhkylauluja. Tietäisitpä, miten tärkeä sinusta on tullut minulle, vaikka emme edes tunne. Olet rakkain.

Millä kirjaimella kaivattusi nimi alkaa?

E:llä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän yön halauksia kaivatulleni, jolla on nimipäivä tällä viikolla. Rakastun sinuun päivä päivältä enemmän ja sydäntäni särkee jo nyt, kun parin viikon päästä emme enää näe. En kestä ajatustakaan. Kuuntelen täällä yksin itkettäviä nyyhkylauluja. Tietäisitpä, miten tärkeä sinusta on tullut minulle, vaikka emme edes tunne. Olet rakkain.

Millä kirjaimella kaivattusi nimi alkaa?

Tuo ei ollut minulta sinulle, mutta oman kaivattuni nimi alkaa e:llä.

Vierailija kirjoitti:

K

Ikävä. Mä niin haluaisin helliä sua. Luulen, että tarvitsisit sitä. Vai helliikö sua joku muu? Sitten antaisin olla. Mut olisit silti minulle rakas, jotenkin hyvin erityinen. Tunsin sen jo heti ensikohtaamisilta lähtien. En tiedä miten asiat elämässä järjestyy, mutta en aio päästää sinua käsistäni kovin helposti. Ehkä olet sen jo aavistanutkin, toivottavasti. Minähän olisin voinut valita toisinkin.

Miten sä hellisit mua?

Hyvän yön toivotus, suukko ja hali elämäni naiselle mieheltä 30km ja 2 kuntarajan päästä. Etunimemme alkavat samalla kirjaimella ja niissä on yhtä monta tavua ja kirjainta. Myös kotikatujemme nimet alkavat samalla kirjaimella. Ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän yön halauksia kaivatulleni, jolla on nimipäivä tällä viikolla. Rakastun sinuun päivä päivältä enemmän ja sydäntäni särkee jo nyt, kun parin viikon päästä emme enää näe. En kestä ajatustakaan. Kuuntelen täällä yksin itkettäviä nyyhkylauluja. Tietäisitpä, miten tärkeä sinusta on tullut minulle, vaikka emme edes tunne. Olet rakkain.

Millä kirjaimella kaivattusi nimi alkaa?

E:llä. 

Minunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Jos oltais jossain pienessä tilassa, vain me kaksi, niin multa menisi itsehillintä täysin. Esim. autossa. Se sähkö meidän välillä on jotakin uskomatonta.

Ai niin, huomenta. En paljon nukkunut.

Tummasilmälle (M)

Älä viitsi kiusata mua ja leikkiä mun tunteilla. Sopisin panokaveriksi mut siinä se! Ei mitään muuta. Haluan enemmän, enkä silti varmaan voisi vastustaa kiusausta. Nytkin tunnen kuinka sä laskeudut hitaasti... ei ei ei. Vaikka se olisi kuinka ihanaa.

Älä kiusoittele äläkä leiki tulella. Koska minä palan kirkkaalla liekillä.

Leikit on loppu. Jos todellista haluat, luuri käteen tai viestiä. Ellet, no anti olla. Ei tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Sama. Eläimet, puut, kasvit ovat kauniita. Ihmisissä on vaikea nähdä mitään hyvää. Yleensä kaikki pelkkää pintaa ja aitous kaukana.

Niin, sinä kaunis pihlajapuu, sua iäti ikävöin. ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sain aiemmista viesteistä käsityksen, että aloittaja oli päätynyt ihan itse lopettamaan nyt kaipaamansa suhteen (vai kaipaako kuitenkaan?). Eli hänellä oli varmaan tuohon syynsä. Oliko kumppanisi narsku, ja siksi hänestä on tunnetasolla vaikea luopua? Otti ja otti, muttei antanut mitään?

Vierailija kirjoitti:

K

Ikävä. ....Minähän olisin voinut valita toisinkin.

Mitä tarkoitat tuolla viimeisellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sain aiemmista viesteistä käsityksen, että aloittaja oli päätynyt ihan itse lopettamaan nyt kaipaamansa suhteen (vai kaipaako kuitenkaan?). Eli hänellä oli varmaan tuohon syynsä. Oliko kumppanisi narsku, ja siksi hänestä on tunnetasolla vaikea luopua? Otti ja otti, muttei antanut mitään?

Hei, oli miten oli, niin ei näitä ikuisia naurettavia narsistidiagnooseja, joita psykiatrienkin on haastavaa tehdä. Mun ystäväpiirissä lähes poikkeuksetta jokaisen k-pää exä / pomo / sukulainen on narsisti. Tekis mieli nauraa aina kun kuulee tuon. Sitä voi olla vaan IKÄVÄ IHMINEN ilman sen kummempaa diagnoosia. Luonnevika.

P.S. Lasteni isä täyttää narsismin kriteerit mitä netistä löytää, mutta ei mulla ole ammattitaitoa muuhun kuin sanomaan, että hänen kanssaan perheen perustaminen oli suuri virhe. Minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Siis ap oli kirjoittanut sen edellisen kommentin, jos sillä nyt on mitään väliä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sain aiemmista viesteistä käsityksen, että aloittaja oli päätynyt ihan itse lopettamaan nyt kaipaamansa suhteen (vai kaipaako kuitenkaan?). Eli hänellä oli varmaan tuohon syynsä. Oliko kumppanisi narsku, ja siksi hänestä on tunnetasolla vaikea luopua? Otti ja otti, muttei antanut mitään?

Hei, oli miten oli, niin ei näitä ikuisia naurettavia narsistidiagnooseja, joita psykiatrienkin on haastavaa tehdä. Mun ystäväpiirissä lähes poikkeuksetta jokaisen k-pää exä / pomo / sukulainen on narsisti. Tekis mieli nauraa aina kun kuulee tuon. Sitä voi olla vaan IKÄVÄ IHMINEN ilman sen kummempaa diagnoosia. Luonnevika.

P.S. Lasteni isä täyttää narsismin kriteerit mitä netistä löytää, mutta ei mulla ole ammattitaitoa muuhun kuin sanomaan, että hänen kanssaan perheen perustaminen oli suuri virhe. Minulta.

Sama. En jaksa enää yhtäkään keittiöpsykologia selittämään miten eksä oli narsku. Se on itse joka toista sanoo. Kaikki ei vaan tule toimeen.

Ja näitä miehiä ja naisia narsistieksineen on ystäväpiirissä loputtomiin. Joku kerta vielä sanon, että v*ttu, kato peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Eihän tosta ota erkkikään selvää. Laita ny viestiä sille kehen oot ihastunut. Tulee kylmää kyytiä tai tosi kuumaa. 50/60

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaan ole sinä.

Etsitkö jotain korviketta vai?

Arvasin, että joku vastaisi just näin. En etsi, mutta en myöskään aio olla seuraavaa 40 vuotta tutustumatta koskaan keneenkään siltä varalta, että hän tippuisi taivaalta viereeni ja haluaisi siihen jäädä.

Jos hän tippuisikin taivaalta viereesi ja haluaisi jäädä, olisitko sitten onnellinen?

Mistäpä sen tietäisi. En ole nytkään täysin onneton.

Miksi sitten kaipaat häntä?

Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää toisen kontolle. Vaikka minulla ei ole häntä, niin on kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen. Eikä tämä tarkoita, ettenkö olisi häntä välillä kaivannut niin, että on meinannut järki lähteä.

Sulla on pragmaattinen suhtautuminen. Itse en pystynyt samaan, järki lähti tai jotain sinne päin, sairastuin masennukseen, ja hävisin sinne jonnekin pimeyteen. Tämä ei tietenkään ollut hänen syynsä, vaan omani.

Tule pois sieltä. Nyt on aika. Olet ihana tyyppi. There is love, though you dont always See it.

Kiitos, yritän mutta tuntuu niin monin tavoin aivan toivottomalta. 

Onko siis sellainen umpikuja, josta ei ulospääsyä? Ja on yritetty ratkaista? Vai onko niin, että vain sulla on tunteita? (aloittaja)

Jatkan vielä, koska tämä jäi vaivaamaan mua. Toivottavasti jaksat ja ymmärrät hakea apua, jos et omin avuin pääse pimeydestä pois. Ja toivottavasti sulla on lähipiirissä myös joku, jolle puhua. Olen nähnyt liian monta surullista ihmiskohtaloa tämän asian tiimoilta, joten herkästi jää mietityttämään nämä asiat.

Sivusta sanon, että ap:n kannattaa laittaa e-mailia tai soittaa. Vastaus - tai sen puute - kertoo mikä on todellisuus. Parempi niin, vaikka se tekee pahimmillaan aivan helvetin kipeää.

Toivotaan kuitenkin parasta, kaunista, rakkautta.

Enkä oikeasti itse pidä yhtään ihmisistä.

Siis ap ei nyt tässä keskustelussa ollut se pimeydessä oleva, vaan tuo sinua edeltävä kommentoija. T. ap

Ok, ap, mutta jätitkö siis itse tuon suhteesi?