Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi

Ja sit sä edelleen olet yhdessä tuommoisen miehen kanssa?

Kuvittelitko oikeasti yhteiset lapset jossa mies muuttuu simbsalabim huomioivaksi isäksi?

Hohhoijaa.

Sullon kaksi vaihtoehtoa.

Jatkat samaan malliin tai alat ottaa vastuuta teidän elämästä eli suunnittelette jo etukäteen mitä teette kun lapsi tulee. Jos et vielä ole ymmärtänyt niin lapsi on miehen elämässä hamaan loppuun saakka.

Miten meinaat elää tämän asian kanssa? Miksi ihmeessä pariutua lapsellisen ihmisen kanssa mikäli ei ymmärrä että lapsi kuuluu KOKO pakettiin?

Mä en ole koskaan käsittänyt tätä että mennään yhteen henkilön kanssa jolla on ennestään lapsia ja ollaan silti kuin ne ei kuuluis elämään ollenkaan. Väkisinkin kuuluu, vastuu ensisijaisesti omalla vanhemmalla toki, mutta kyllä se on koko paketti tai ei mitään.

Jos ei toisen lapset kiinnosta edes sen vertaa ettei voi jutella tai ehdottaa mitään koko porukalla tehtävää niin miksi yleensä on ottanut puolisoksi sellaisen jolla on lapsia ennestään?

Miettikää kaikki aikuiset mitä teette lapsille kun altistatte heidät tällaiselle käytökselle.

Itse heivaisin jo tuon miehen pihalle jos oma lapsi ei tuon vertaa kiinnosta, mutta niin lähtisi sekin kumppani joka ignoorais mun muksut kokonaan ja kuvittelis siitä huolimatta että meidän suhteella olis tulevaisuus.

Mielummin lasten kanssa keskenään kuin kumppanin jota ei minun elämääni oleellisesti kuuluvat rakkaat asiat kiinnosta ollenkaan.

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan käsittänyt tätä että mennään yhteen henkilön kanssa jolla on ennestään lapsia ja ollaan silti kuin ne ei kuuluis elämään ollenkaan. Väkisinkin kuuluu, vastuu ensisijaisesti omalla vanhemmalla toki, mutta kyllä se on koko paketti tai ei mitään.

Jos ei toisen lapset kiinnosta edes sen vertaa ettei voi jutella tai ehdottaa mitään koko porukalla tehtävää niin miksi yleensä on ottanut puolisoksi sellaisen jolla on lapsia ennestään?

Miettikää kaikki aikuiset mitä teette lapsille kun altistatte heidät tällaiselle käytökselle.

Itse heivaisin jo tuon miehen pihalle jos oma lapsi ei tuon vertaa kiinnosta, mutta niin lähtisi sekin kumppani joka ignoorais mun muksut kokonaan ja kuvittelis siitä huolimatta että meidän suhteella olis tulevaisuus.

Mielummin lasten kanssa keskenään kuin kumppanin jota ei minun elämääni oleellisesti kuuluvat rakkaat asiat kiinnosta ollenkaan.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö siis ymmärrä miehen huonoutta vanhempana vai tapaamissopimusasioita?

En ymmärrä, miksi hän haluaa lapsensa tänne, koska ei ole oikeasti kiinnostunut tämän seurasta.

Lapsitapaamisissa ei ole kysymys vanhemmista, vaan lapsesta. Jokaisella lapsella on oikeus tavata biologisiin vanhempansa. Mutta sitä samaa oikeutta ei ole vanhemnalla.

Ja jos mies ei ole kiinnostunut lapsesta, luulisi sinunkin hälytyskellojen soivan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Aika lapanen sun miehesi. Jos ei halua lapsia, käyttää ehkäisyä tai pidättäytyy yhdynnästä. Toisensa voi tyydyttää muutenkin. Nyt sitten lasten vierailutkin vaan ex-vaimon vaatimuksesta, itse siis ei haluasi siittämiään lapsia tavata.

Onnittelut, olet löytänyt oikean kultakimpaleen...

Surullisia tapauksia. Siis lasten kannalta.

Yököttävää, voi lapsi raukkaa. Sääliksi käy.

Tuo otsikko jo aika karmiva.

Mikään ei kyllä ole ärsyttävämpää kuin aikuisen ihmisen avuttomaksi heittäytyminen asioissa joista on vastuussa ihan itse.

Ei ole lapsen edun mukaista, että hän tuntee olonsa ei-tervetulleeksi ja itsensä taakaksi vieraillessaan isällään. Tässä tapauksessa ei ainakaan toteudu lapsen oikeus tavata isäänsä hyvällä tavalla, jos hän ei vierailuista saa muuta kuin istua tv:n ääressä ja äreitä murahduksia. Kannattaisiko ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja miettiä uusiksi nämä tapaamiset isän kanssa? Toivottavasti tämä mies ei tee enää ikinä itselleen lisää ei-toivottuja lapsia, jos ei tätäkään lasta kestä sitä pientä aikaa jonka "joutuu" olemaan tämän kanssa. Isällehän se taitaa juurikin olla tuota pakkopullaa....

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Oi kauheeta. Mitä mä just luin?

Ei ole ihme että häiriökäyttäytymistä on paljon jos tää on yleistä. Ja miksi ei olisi.

Lapsiparat. Pelinappuloina, heitellään sinnetänne.

Ei tarvii vanhana ihmetellä ettei kersat välitä kun ei heistäkään ole välitetty. Marttyyrikruunuja ei sallita eli "miksi vanhusta ei lapsi hoida" 20v päästä? No ihan siksi kun ei tarvii.

Aito välittäminen lapsesta ja hänen hyvinvoinnista. Lapsi oikeasti osana omaa perhettä. Ihan vaan siksi että rakastaa omaa lastaan.

Jos sitten aikuisena ei ole kiinnostusta vanhenevaa vanhempaa hoitaa voi kaivaa sen marttyyrikruunun koska jotain on mennyt pieleen mutta uskon ettei sitä tarvita koska lapselle on välittynyt koko elämän ajan tieto että vanhempi on häntä rakastanut ja rakastaa edelleen ja on ihaninta mitä omin kätösin tullut tehtyä.

Enkä nyt tarkoita omaishoitaajuuksia tms vaan sitä normaaliksi kutsuttua välittämistä aikuisena.

Miksi pitäisi välittää kun ei nyt välitetä? Syyllistämistä on jo nyt, miksi niin paljon yksinäisiä vanhuksia? Olisiko tässä syy?

Joka hetki annettu ymmärtää että olet riesa jonka aikuisuutta odotan. Hyvä kun menet. Ja sitten ulina kun saa sitä mitä on tilannut.

Usein onkin niin että yksinäisen vanhuuden takana on piittaamaton vanhemmuus. Sitten kyllä vingutaan kun itse ollaan tarvitsevia mutta silloin kun lapsi olisi tarvinnut vanhempaansa, ei olla vaivauduttu. Omaan isääni en ole missään yhteydessä juurikin tästä syystä. Vaikka sieltä on tullut yhteydenottoa ja anteeksipyytelyjä niin ei kiinnosta ukon itsesääli. Juna meni jo. En ole enää lapsi jonka hän aikanaan hylkäsi vaan aikuinen joka valitsee seuransa ihan itse.

Aloituksessa on pointtia, turha haukkua aloittajaa. Hän nostaa esiin ongelman jota joutuu sivullisena katselemaan. Ei hän voi isää korvata.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sanonut jo, että yhteisiä lapsia EIVÄT ole tekemässä? Aika naiivia tämä joidenkin tapa ajatella, että ei voisi rakastaa miestä joka ei rakasta lapsiaan edellisestä liitosta. Jätättekö te myös miehet jotka ei tule toimeen äitiensä/isiensä/sisarustensa kanssa?

Meillä samankaltainen tilanne ap:n kanssa. Miehellä kaksi teiniä edellisestä liitosta, ollut aikanaan isä koska niin on vaadittu, hänen tahtoaan kukaan ole kysellyt. Eron jälkeen vaatimukset oli exän suunnalta luokkaa "maksa sitä ja maksa tätä", "sun on pakko rakastaa lapsia", "sun velvollisuus sitä ja tätä" ja lapsista oli pikkuhiljaa tullut miehelle pelkkää pakkopullaa joiden täysi-ikäistymistä odottelee. Viestiä paukkui exältä päivittäin lasten tekemisistä ja miten mihinkin pitää osallistua, millainen isä pitää olla jne. En ihmettele edes että mies väsyi. On sanonut katuvansa lasten tekoa ja haluaisi eroon koko menneisyydestään, eli yli 10 vuotta elämää jota ei itse halunnut elää.

Meidän tavatessa ja suhteen alkaessa välit lapsiin oli siis jo viilenneet ja mies hoiteli velvollisuutensa juuri velvollisuudesta.

Minä otin miehen ja hänen lapsensa hyväksyin pakettiin mukaan sellaisinaan, mutta en ole alkanut sirkushuveja järjestämään, se on vanhempien velvollisuus. En halua puuttua heidän tapaansa toimia enkä tunkea mukaan perheeseen muuttamaan kuvioita, joissa ovat tottuneet elämään.

Lapset käy meillä harvakseltaan, ei koskaan miehen tahdosta vaan siksi että sillä välttyy kuulemasta tätä exän jäkätystä ja vaatimuksia. Silloin olen heille läsnä ihan normaalisti mutta ei mitään spesiaalia järjestellä, normaalia arkea eletään. Mies helpottuu heti kun astuvat ovesta ulos, onhan se surullista mutta mikä minä olen mieheltä vaatimaan mitään, miten hänen pitää omien lastensa kanssa toimia?

Miehesi on siis ollut vässykkä aiemmin ja nyt on sitten sun vässykkäsi, heijastellen sun arvomaailmaasi. Ja kyllä, ongelmalliset välit perheeseen on tosi iso red flag, samoin kuin exien haukkuminen ja syyllistäminen.

Lapsi varmaan ajattelee että isän luona on taas se välinpitämätön vieras nainen enkä tajua miksi. Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Hän olisi halunnut mukavan elämän isän ja äidin kanssa. Sitten tulit sinä ja pilasit kaiken.

Onko äijä jotenkin hyvä tai iso sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä paha. Itsellä aikoinaan erään exän kanssa ollessani nakersi pahasti se, kuinka huonona isänä häntä pidin. En itse edes halua lapsia, mutta kyllä tuollainen  vie arvostuksen ja kunnioituksen ihmiseen.

Saman olen kokenut. Mies antoi omien 12- ja 13-vuotiaiden lapsiensa mennä koulun jälkeen kavereidensa luokse Jumboon ja tulivat kotiin sitten kun tulivat. Eihän siinä mitään, mutta oli sallinut tämän käytännössä joka päivä avioeron jälkeen eli yli vuoden ajan. Kertoi, että lapset voivat hyvin ja heillä on hyvä suhde. Hänen mielestään kauppakeskuksissa hengaaminen on ihan ok ajanvietettä nuorelle, sillä kyllä hänelle kerrottaisiin, jos joutuisivat ongelmiin. Kuulemma olisi laittanut lapset kotiarestiin, jos saa tietää, etteivät hänen lapsensa osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla. En voinut ymmärtää tai arvostaa miestä, joka antaa teineille vain rahaa ja "oman rauhan".   

Teidän pitää keksiä jotain toimintaa. Ei pelkkä koneella istuminen ole mitään elämää. Olet osaltasi vastuussa.

Ap, jos tilanne häiritsee sinua (kuten kuulostaa), puhu miehellesi asiasta (tai olosuhteista riippuen ehkä jopa lapsen äidille). Jos tämä ei toimi niin lähde jonnekin lapsen vierailujen ajaksi, niin sinun ei tarvitse katsella tuollaista.

Lasta käy sääliksi ja mielestäni jokaisella, joka näkee lapsen kaltoinkohtelua, on velvollisuus ainakin yrittää tehdä jotain asialle. Sinulla ei ole velvollisuutta viihdyttää tai hoitaa lasta, mutta inhimillinen velvollisuus yrittää osaltasi muuttaa tilannetta.

ja ap on oikeasti lapsen äiti