Miehen lapsi on meillä, enkä tajua miksi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ehkä jonkun kertoa sille isälle mitä lasten kanssa voi puuhata niin ei menisi pelkäksi ruutuajaksi ja hoplopiksi. Kukahan sen tekisi kun ap ei tietenkään voi mitenkään puuttua asiaan?

Lapsen äiti kyllä puuttuu siihen..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten se mies on niin ihana ja hyvä aviomies, jos kuitenkin kohtelee lastaan tuolla tavalla. Vaikea uskoa, että mies kohtelisi muitakaan erityisen hyvin. En pystyisi olemaan yhdessä miehen kanssa, joka suhtautuisi noin ankeasti yhtään kehenkään, oli kyseessä sitten tuttu tai vieras. Tuollainen isä saisi haihtui lapsensa elämästä kokonaan.

Ei isä ankeasti kohtele. Hän on paikalla, käy pojan kanssa kaupassa ostamassa karkkia. Hän ei vaan ”tee” tämän kanssa mitään. No, vie joskus hoploppiin, heurekaan tai lintsille, mutta ei tee sellaista lapsiperheen juttuja, kuten ulkoiluja. Suurin osa ajasta siis menee ruudun ääressä.

Tämä asia on vääristynyt ketjun kuluessa. Kuten sekin on vääristelty, että minä olisin pojan läsnäollessa koko ajan myrskyn merkkinä. Ei hänelle ilkeitä olla.

Ap

Mutta kun se paikalla oleminen ei riitä, jos ei ole LÄSNÄ! Tuo seuraavakin viestisi korostaa miehen välinpitämättömyyttä lastaan kohtaan. Kumma juttu, jos mies ei viitsi edes pari päivää kuussa olla lapsensa käytettävissä. Miehellesi on ihan sama onko poika edes käymässä. Pojalle sen sijaan tulee ikävä tunne pitemmän päälle, kun huomaa ettei ketään hänen läsnäolonsa kiinnosta.

Sä kuulostat nyt ap jotenkin sellaiselta seipään nielleeltä; "olen mielestäni tukenut häntä jo tässä asiassa" eli sun ei tarvitse enää tehdä mitään, niinkö? Mitä oikeastaan haet tällä aloituksellasi? 

Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; hyväksy nykyinen tilanne tai jos et hyväksy, niin koeta muuttaa sitä. Mikä siinä on niin vaikeaa? 

Etkö kykene kahden lapsen äitinä kokemaan mitään empatiaa poikaa kohtaan? Haluat pitää vain jääräpäisesti kiinni siitä, että sinä et puutu/osallistu miehesi pojan elämään, koska olitte alussa jo sopineet niin. Olette miehesi kanssa jotenkin hyytävä pari.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei pointtia ymmärretä. Tää on niin kertakaikkisen turhaa!

Ymmärrän pointin. Meillä sama tilanne. Mies on ihana aviomies ja myös isä yhteisille lapsillemme. Hänen lapsensa vierailut menee samalla kaavalla. Mies väkinäisesti yrittää hetken seurustella ja sitten lapsi on koneella loppuajan. Hänen vanhin poikansa on kertakaikkiaan niin eri puusta että en häntä tuomitse. Ei kiinnosta mikään, ei ole koskaan kiinnostanut. Ei ulkoilu, uiminen, pihapelit jne. Mieheni on siis loistava isä ja mukana lastemme harrastuksissa valmentajana, huoltajana jne. Tämä hänen lapsensa on niin surkea nyhjääjä, että pahaa tekee kun huomaan tuskan mieheni silmissä, kun tähän poikaan ei saa mitään kontaktia. Olen monta kertaa miettinyt, että mies sisimmässään on helpottunut joka vierailun päätteeksi. Itse olen alusta asti sanonut että en halua ottaa roolia lapsen elämässä.

Ap on tosi sinnikäs vaikka onkin kipeänä! Annetaan hänelle vapautus kaikista velvollisuuksista miehensä lasta kohtaan. Ei kenenkään tarvitse olla väkisin vieraiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei pointtia ymmärretä. Tää on niin kertakaikkisen turhaa!

Ymmärrän pointin. Meillä sama tilanne. Mies on ihana aviomies ja myös isä yhteisille lapsillemme. Hänen lapsensa vierailut menee samalla kaavalla. Mies väkinäisesti yrittää hetken seurustella ja sitten lapsi on koneella loppuajan. Hänen vanhin poikansa on kertakaikkiaan niin eri puusta että en häntä tuomitse. Ei kiinnosta mikään, ei ole koskaan kiinnostanut. Ei ulkoilu, uiminen, pihapelit jne. Mieheni on siis loistava isä ja mukana lastemme harrastuksissa valmentajana, huoltajana jne. Tämä hänen lapsensa on niin surkea nyhjääjä, että pahaa tekee kun huomaan tuskan mieheni silmissä, kun tähän poikaan ei saa mitään kontaktia. Olen monta kertaa miettinyt, että mies sisimmässään on helpottunut joka vierailun päätteeksi. Itse olen alusta asti sanonut että en halua ottaa roolia lapsen elämässä.

Uh. Poikaparka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies on ilmeisesti taistellut tapaamisoikeudesta käräjillä, joten halua tavata lasta täytyy olla. Saan käsityksen että ongelma on enemmän siinä ettei hän osaa oikein olla isä pienehkölle lapselle. En ymmärrä kyllä suhdetta jossa vaimo ei edes yritä tukea miestä hänen vanhemmuudessaan. Eihän se tarkoita että pitäisi käydä viihdyttämään ja ottamaan päävastuu lapsesta silloin kun hän on heillä, vaan auttaa ja tukea miestä ne neljä vaivaista päivää kuukaudessa kun hänellä on mahdollisuus lapsensa kanssa jotain suhdetta rakentaa.

Käräjiltä asti haetun tapaamisoikeuden perusteella kuitenkin ajattelisi että halua luoda suhde on, ja mikäli se menee niin totaalisesti pieleen kun mitä nyt vaikuttaa, niin saattaa se myöhemmin harmittaa aika rankastikin.

En siis ymmärrä ap:n haluttomuutta tukea puolisoaan vanhemmuudessa.

Olen moneen kertaan selvittänyt tätä asiaa: priorisoin oman suhteeni suhteessa vanhempiini. Olen heidän ainoa lapsi ja he tarvitsevat apua.

Kerrottakoon, että jokunen vuosi sitten ostin miehen kanssa yhdessä pojan joululhjat. Valitsin sellaiset, joita itse aikanaan ostin pojalleni: kaikkea mitä pitää rakentaa, ja rakensimme yhdessä. Palapelejä yms.

Kahden joulun jälkeen mies sanoi, ettei enää osta niitä. Hän ei halua joutua rakentamaan. Sen jälkeen hän valitsi leluja, joihin ei tarvita aikuista. Mielestäni tuin häntä jo tarpeeksi tässä asiassa.

Ap

Mä olen samaa mieltä, että olet tehnyt riittävästi, mutta oletko koskaan suoraan sanonut miehelle, että lapsen kanssa pitää ulkoilla ja seurustella ja puuhailla eikä häntä sa hylätä ruudun ääreen? Ei sillä että se olisi sinun velvollisuutesi, kiinnostaisi vain miehen reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ukkosi ole ensimmäinen mies, jota ei lapset kiinnosta ja nykyään luojan kiitos on ihan ok jäädä lapsettomaksi jos ei kiinnosta. Voi olla myös, että hän peilaa sinun halveksuntaasi ja epäkiinnostusta lasta kohtaan ja näyttelee tuollaisia naamoja lähinnä vain sinulle, saadakseen hyväksyntää, lapsi kun on itsekin. Samalla tapaa kuin koira mukautuu omistajansa tunteisiin, tiedät kyllä varmasti.

Niin eli tässäkin päästiin taas siihen että se mitä mies tekee väärin on oikeasti naisen syy.

Apn ei tarvitse vaivautua lapsi ei ole hänen.

Jos mies kirjoittelisi tänne apn aloituksen niin ainoat ohjeet olisi ne että lähde ryyppäämään poikien kanssa tai menkää viikonloppulomalle Amsterdamiin yms aina kun se käenpoika tulee ja katokin ettet maksa yhtään senttiä sen äpärän vuoksi.

Kuusikymppinen työkaveri sanoi ettå hänen uuden miehensä alle kouluikäiset lapsenlapsensa tykkäsivät käydä yökylässä papalla niin kauan kun työtoverini oli mukana toiminnassa. Työkaveri on monesti työmatkoilla ja halusi levähtåä viikonloppuna. Hän alkoi menemään mökilleen niinä viikonloppuina kun miehen lapsenlapset tuli. Nyt ei tarvi mennä enää mökille koska ne lapset ei enää tule. Pappa kun ei ollut kiva eikä jaksanut.

Aivan, ap:lla ei ole mitään velvollisuuksia miehen lasta kohtaan, ei tarvitse yrittää mielistellä, lässyttää ja olla se kiva äitipuoli. Jos olisin ap, lähtisin kotoa jonnekin aina kun lapsi tulee vierailulle, en halua kotiini vieraita lapsia joihin minulla ei ole mitään tunnesidettä.

Sairas ajattelutapa! Olispa kiva nähdä sun äitis kun noin "hyvin" sinut kasvatti.

Sinä olet ilmeisesti näitä iänikuisesti toisille uhrautuvia naisia, joka hoitaa vaikka koko maailman lapset jos vain annetaan. Minut on kasvatettu hyvin ja olen yleensä ystävällinen ja kohtelias toisille. En vain halua vieraita lapsia kotiini enkä hoitaa heitä, tekeekö se minusta huonon ja pahan ihmisen?

Puolison lapsi ei ole vieras.

No ei se kyllä omakaan ole.

Hanki elämä. Tuollainen useamman tunnin provoilu ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies työntää lapsensa tietokoneen eteen ja on rasittuneen näköinen. Kaikin sanoin kertoo, että tekisi jotain muuta. Minä katson omaa leffaa toisessa huoneessa ja chattailen kavereiden kanssa. Kenen etujen mukaista tämä on? Lapsenko?

Palataanpa, ap, vielä tähän aloitukseesi. Miten olet nyt kääntämässä asiaa niin, että lapsella onkin asiat ihan hyvin? Aloituksesta kuitenkin kävi ilmi, ettet ole vakuuttunut siitä, että toimintanne olisi lapsen etujen mukaista.

Jos minä näkisin lastani harvoin, haluaisin keskustella tämän kanssa, leikkiä koska lekissä oppii tuntemaan yms. Miehellä ei ole tätä halua, vaan antaa ruudun hoitaa lapsen.

Mutta ei se mies tee mitään sellaista, että lapsi kärsisi. Kyllähän nyt poika pelaamisesta tykkää. Eli ei lapsella mitään hätää ole.

En ole sitä mieltä, että lapsi kärsisi, vaan ihmettelen sitä, miksi mies haluaa nähdä lastaan. Mitä iloa miehelle on siitä, että lapsi katsoo leffoja omassa huoneessaan?

Ap

Ihmettelet, miksi mies tahtoo nähdä lastansa. Kannattaisiko siitä ennemmin keskustella sen miehen kanssa kuin täällä av:llä? Oma kuvani kelpo aviomiehestä (jollainen kerrot hänen olevan) sisältää myös keskustelutaitoja, eli kuvittelisin tämän onnistuvan.

Minun kaveri teki puolison lasten kanssa äitienpäivälahjatkin oikeelle äidille. Siinä teille roolimallia. Jotkut osaa olla aikuisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei pointtia ymmärretä. Tää on niin kertakaikkisen turhaa!

Ymmärrän pointin. Meillä sama tilanne. Mies on ihana aviomies ja myös isä yhteisille lapsillemme. Hänen lapsensa vierailut menee samalla kaavalla. Mies väkinäisesti yrittää hetken seurustella ja sitten lapsi on koneella loppuajan. Hänen vanhin poikansa on kertakaikkiaan niin eri puusta että en häntä tuomitse. Ei kiinnosta mikään, ei ole koskaan kiinnostanut. Ei ulkoilu, uiminen, pihapelit jne. Mieheni on siis loistava isä ja mukana lastemme harrastuksissa valmentajana, huoltajana jne. Tämä hänen lapsensa on niin surkea nyhjääjä, että pahaa tekee kun huomaan tuskan mieheni silmissä, kun tähän poikaan ei saa mitään kontaktia. Olen monta kertaa miettinyt, että mies sisimmässään on helpottunut joka vierailun päätteeksi. Itse olen alusta asti sanonut että en halua ottaa roolia lapsen elämässä.

Lapsi on ymmärtänyt, ettet halua häntä elämääsi ja hänestä on vaivaannuttavaa osallistua yhteisiin puuhiinne.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaveri teki puolison lasten kanssa äitienpäivälahjatkin oikeelle äidille. Siinä teille roolimallia. Jotkut osaa olla aikuisiakin.

Hyi

Huonoja isiä on ihan kaikenlaisissa perheissä. Kyllä se tapaaminen silti on parempi lapselle, kuin ettei tapaisi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kyllä tajuaa jos häneen tuloonsa suhtaudutaan "neutraalisti" tai hänen läsnäolonsa "ei haittaa vaikka ei häntä varsinaisesti halutakaan vieraaksi" tms. Kyllä hän tajuaa että hän on yhdentekevä/negatiivinen vieras ap:lle. (ja ilmeisesti myös isälleen.) Olet ap paska puoliso, kun sinä "suhtaudut neutraalisti" miehesi rakkaimman ihmisen hyvinvointiin. Ja ap:n mies on paska vanhempi.

Uskallanpa väittää, ettei tuo lapsi ole miehen rakkain. Ei, isänä hän ei ole kummoinen, mutta aviomiehenä hän on esimerkillinen.

Eiköhän mies voi ihan itse päättää, kuinka paska puoliso olen... ei hänen tarvitse tässä olla.

Ap

Ai kadehdit poikaa siitä, että miehelläsi on jokin muu huomion kohde kuin sinä? Luulet ja toivot olevasi poikaa rakkaampi?

Pääpointtina on että te suorastaan syötte tuon pojan mielenterveyttä tuolla nyrpistelyllänne. Isä ilmeisesti kuitenkin haluaisi olla isä lapselleen, kun oikein oikeudessa asiasta taistellut, joten ryhdistäytykää.

Yksinkertainen fakta on ettei kaikki isät ja äidit pistä lasta prioriteetti ykköseksi elämässään. Oma äitini on yksi hyvä esimerkki. Valitsi mieluummin isäpuolen kuin lapset. Biologia ei laita ketään kenenkään elämässä tärkeimmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän pitää keksiä jotain toimintaa. Ei pelkkä koneella istuminen ole mitään elämää. Olet osaltasi vastuussa.

Väärin, ap nimenomaan ei ole vastuussa. Vaan mies, jota ei oma lapsi  kiinnosta. Nainen EI ole automaattisesti vastuussa miehen lapsesta eikä ole oheishuoltaja kuten se koitatte sukupuolen perusteella olettaa.Koittakaa kiihkoilijat jo tajuta. Jos ap  ois mies, ette kävisi hänen kimppuunsa näin vaan kirjoittaisitte että  akka hoitakoon lapsensa itse ap (miehenä) voi lähteä vaikka kalaan tai kaverille.

Aikuiset on aina vastuussa lapsista! Jos kaupungilla kulkee hätääntynyt ehkä eksynyt lapsi jokainen aikuinen on vastuussa. Ap on lapsen äitipuoli halusi tai ei. Siis jos olette naimisissa. Jos avoliitto niin kun lapset ovt teillä silti olet osaksi vastuussa. Tiesitkö ap että oleskelusi toisessa huoneessa on myös "kasvatusta". Kaikki mitä teet perheenne dynamiikssa kun olette kotona on kasvatusta. Tämän lapsen äiti tekee itsekkäästi kun snoo ettet saa osallistua kasvatukseen. Et tietystikään käy koulun vanhempainilloissa mutta kotona kasvatat halusit tai et. Nykyään ihmiset etsivät mitä erikoisempia syitä pakoilla vastuuta. Individualismi on mennyt todella pitkälle. Muista ap että sä voit omalla toiminnallasi vaikuttaa todella paljon sen lapsen tulevaisuuteen. Ap miehesi vaikuttaa masentuneelta kun "lamaantuu" lastensa läsnäollessa noin valtcasti. Ei terveelle ihmiselle käy noin. Ei tarvitse yrittää mitään ihmeellistä tehdä lapsen kanssa mutta ehkä vaikka vähän yrittää jutella ja tehdä yhdessä ruokaa ti pyytää lasta kutsumaan ystävänsä yökylään teille tms. Silloinhan ajanvieteongelm ratkaistuu hetkessä. Käykää yhdessä jossain kauppakeskuksessa, mies voi vaikka ostaa lapselle jotain mitä tämä haluaa tms. Miehesi on otettava vastuu lapsestaan vaikka lapset hankittu ilman kysymättä. Se nyt vasn on niin että suuri osa lapsista syntyy ilman varoituksia tai muuten ja nämäkin lapset on eakastettuja. Mut ei nyt päde tuo miehesi vätystely tähän. Eihän sinun tarvitse ehdottaa reissua kauppaan ostamaan jotain kivaa vaikka hyvää syötävää tms mutta olisit tosi upea nainen jos tekisit niin! Itsellesi miehellise ja ennen kaikkea sille lapselle. Ja tietysti saat tarvittaessa komentaa lasta tai ohjata tätä. Se ei tarkoita että kasvattaisit tämän. Se kuuluu kenen tahansa velvollisuuteen huolehtia lapsesta.

Kyllä olisi todella outoa, että minun kodissani olisi lapsi, jolla on todella ankea tilanne. Minä vain lähtisin pois. En voi ymmärtää kummankaan aikuisen kylmyyttä. Kyllä aikuisen tehtävä on hoitaa lasta. Vaikka se olisi kenen. 8v. On todella pieni. Itsetuntoon vaikuttaa myös tuo, että et halua tutustua. Surullista. Kyllä lapsi tajuaa ja huomaa. Voisitko vaikka lapsen takia jäädä välillä ja tukea miestäsi tässä ja yrittää lapselle hyvää.

T. 3. Lk ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten se mies on niin ihana ja hyvä aviomies, jos kuitenkin kohtelee lastaan tuolla tavalla. Vaikea uskoa, että mies kohtelisi muitakaan erityisen hyvin. En pystyisi olemaan yhdessä miehen kanssa, joka suhtautuisi noin ankeasti yhtään kehenkään, oli kyseessä sitten tuttu tai vieras. Tuollainen isä saisi haihtui lapsensa elämästä kokonaan.

Ei isä ankeasti kohtele. Hän on paikalla, käy pojan kanssa kaupassa ostamassa karkkia. Hän ei vaan ”tee” tämän kanssa mitään. No, vie joskus hoploppiin, heurekaan tai lintsille, mutta ei tee sellaista lapsiperheen juttuja, kuten ulkoiluja. Suurin osa ajasta siis menee ruudun ääressä.

Tämä asia on vääristynyt ketjun kuluessa. Kuten sekin on vääristelty, että minä olisin pojan läsnäollessa koko ajan myrskyn merkkinä. Ei hänelle ilkeitä olla.

Ap

No mut tuohan kuulostaa ihan kivalta 🙄? ☺️ tai että ei meilläkän normaalisti viikonloppuna juosta paikasta toiseen. Käydään kaupasta hakemassa jotain hyvää, katsotaan netflixiä, joku tekee ruoat. Joskus joku ystäväni saattaa olla kylässä tai naapurin tyttö leikkimässä. Hoplopiin lähinnä kaverisynttäreille 2krt vuodessa. Ulkoilut voi joskus viikonloppuna olla lyhyitä ja kun kaupungissa olevaa meidän pihapiiriä katselee niinlapset on sisällä kaikki. Ulkoilevat lähinnä päiväkodissa. Mitäs muuta. Tietty se on lapselle aina pieni "reissu" tulla isän luo. Ja ehkä lapsi tykkää et käydään kaupassa jne. Eihän se välttämättä tarvitse muuta. Jitkut isät on muutenkin etäisempiä vanhempina. Oma isäni olis ollut tällasessa juuri tuollainen. Lapsrt "etsikööt" omat leikkinsä. Tietty jos itse edustat nuorempaa sukupolvea (kuten minäkin tosin) eikä omaa lasta niin saattaa myös itsellä olla sille värittynyt kuva et lapsen kanssa täytyis joka päivä käydä jossain esim hoplop, metsä, luistelu, uinti, puistot jne. Kyllä mekin välillä kyhnätään koko perhe (mies ja minä plus 6v poika) välillä koko viikonlopun sisällä. Javoi olla tosi kivaa. Kiireisen päikky tai kouluvko jälkeen voi olla hyväkkn breikki. Älkää turhaan stressatko mitä.. Kokeilemalla selviää mikä teillä hyvä ja se lasten äiti varmaan ajan kuluessa muutenkin vähän löysentää hermojaan.. Kuulostaa siltä et on kova kontrolloimaan.. Jeps. Ottakaa rennosti 🙂

Kaksinaismoralismi huipussaan. Kuinka p***ana äitinä pidettäisiin etä-äitiä, joka tapaa lastaan joka toinen viikonloppu, ja silloinkin vain istuttaa lapsen pelikoneen ääreen? Mutta kun kyseessä on etäisä, niin arvostelun pääasiallinen kohde onkin isän puoliso.

Onko teistä todella niin, että vanhemmuuden vastuu on ensisijaisesti äidillä, toissijaisesti äitipuolella ja vasta näiden jälkeen isällä? Ja ilmeisesti isäpuolella ei lainkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei pointtia ymmärretä. Tää on niin kertakaikkisen turhaa!

Ymmärrän pointin. Meillä sama tilanne. Mies on ihana aviomies ja myös isä yhteisille lapsillemme. Hänen lapsensa vierailut menee samalla kaavalla. Mies väkinäisesti yrittää hetken seurustella ja sitten lapsi on koneella loppuajan. Hänen vanhin poikansa on kertakaikkiaan niin eri puusta että en häntä tuomitse. Ei kiinnosta mikään, ei ole koskaan kiinnostanut. Ei ulkoilu, uiminen, pihapelit jne. Mieheni on siis loistava isä ja mukana lastemme harrastuksissa valmentajana, huoltajana jne. Tämä hänen lapsensa on niin surkea nyhjääjä, että pahaa tekee kun huomaan tuskan mieheni silmissä, kun tähän poikaan ei saa mitään kontaktia. Olen monta kertaa miettinyt, että mies sisimmässään on helpottunut joka vierailun päätteeksi. Itse olen alusta asti sanonut että en halua ottaa roolia lapsen elämässä.

Ootteko miettineet että tästä ulkopuoliselta koskevasta lapsesta tuntuu siltä eron takia tekee vanhemmat mitä tahansa. Mun miehen vanhemmat eros ku hän oli 7. Hännellä kesti jonnekin 15v ikäiseksi asti olla olematta tuntematta kaiken arjen ja tekemiset isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa teennäiseksi. Vaikka kävivät veneilemässä jne. Hän ei vain pystynyt sisäistämään ajatusta uusperheestä. Ja että isä on uuden naisen kanssa. Äiti oli yksin eron jälkeen melkein 10 vuotta. Mieheni suri lapsena sitä että äitijäi yksinnja isällä uudet hienot kuviot uuden naisen kanssa. Vielä tänäkin päivänä mieheni ei ole muuttumut läheiseksi isänsä kanssa. Näkevät parin kk välein ja juttelevat työstä jne. Mieheni äidillä on vielä vaikeaa vaikka erossa yli 20 vuotta. Mieheni on sanonut että lapsena hän toivoi salaa että vanhemmat muuttavat takaisin yhteen. Mieheni oli lapsena myös vihainen isälle ja uudelle vaimolle vaikka tarjolla oli kivoja juttuja. Mikään kiva ei korvannut sitä mitä hänellä oli ydinperheessä. Jos molemmat ymmärtää tämän niin ehkä helmäpompi elää eikä tarvitse ajatella että lapsi on vaikea ja kiukkuinen. Taustalla on ne uskomukset kuitenkin ja lapsen ajatus äidistä ja isästä. Tärkeää on että lapsi käy teillä. Että tietää että lapsi saa isänsä luona olla myös. Toivottavasti äiti ei hauku isää lapselleen. Mieheni äiti teki aikoinaan niin ja se pahensi tilannetta. Ehkä voisitte lakata liikaa yrittämästä ja olla niinkuin parhaiten tuntuu. Tällaiset tilanteet ei oo ikinä helppoja mut arjen voi saada ok sujuvaksi. Tietämys siitä et lapsi todennäköisesti ajattelee aina jotain kuvaa tehdessänne yhtäkkiä "ai kiin äiti ei nyt kie tätä" ja voi tulla ulkopuolella katsottuna tympeäksi ja ärsyttäväksi mutta kokee vain surua sillä hetkellä.. Vihan tunteet myös yleisiä eikä niihin kannata provosoitua. Veikkaan et nykyään on tarjolla jotain hyviä opuksia erolapsista. Niist vois olla hyötyä. Sä ap pärjäät hyvin ja hienoo et etsit tietoa! Oot fiksu maisterisnainen!