Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko psykoterapiaan?
27.04.2018 |
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kommentit (89)
Siis mun kela-terapia on yhtä tyhjän kanssa.
Jos mainitsen jotain arjestani, tämä alkaa heti puhumaan omista jutuistaan.
En viitsi nyt laittaa esimerkkiä.
Mutta tyyliin "löysin Haloselta hyvät housut" ja kaikkea mitä mies sanoi johonkin asiaan.
Siinähän ne minuutit sitten kuluu.
Sen mielestä terapia on hauskanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Ei niitä pillereitä ole pakko syödä.
Vai oletko tahdoton olio?
Kunnalliseen terapiaan pääsee vain jos lääkitys aloitettu
Itselläni vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisiällä puhkesi sitten masennus ja pahimman vaiheen jälkeen aloitin psykoterapian. Itse en kokenut saavani merkittävää apua psykoterapiakäynneistä. Sellaista paikallaan junnaamista kaikki ne terapiatuokiot ja koin, että parempaan tulokseen pääsen itse ihan kirjoja lukemalla. Opin itse yhdistämään nykyiset ajatusmallini lapsuuteeni ja tällä tavalla pyrkimään pois opitusta. Ystäviä minulla on, joten en koe, että minun tarvitsee maksaa jutustelusta. Lähinnä siis kuulumisten vaihtoa ja taustani voivottelua oli kaikki sessiot. Toki terapeuttikin voi olla vain huono. Omalla paikkakunnallani vaan ei ole kovin montaa psykoterapeuttia, joten ei ollut mahdollisuutta kokeilla montaa eri terapeuttia.
Mutta todella hyvä, jos joku terapiasta oikeaa apua kokee saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Opetuslapsi87 kirjoitti:
En kyllä oikein usko. Kokemusta on mutta en tiedä auttoiko se ollenkaan. Raamatussa on kohta.
Psalmi 1:
1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Jeesuksen opetuslapsen ja seuraajan ei tulisi vaeltaa Jumalattoman neuvossa, joka ei seuraa Jeesusta Kristusta Herrana ja pelastajana.
2.Kor 1:
12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Ei tule elää psykoterapian mukaan, joka ei perustu syvimmiltään Raamattuun. Se on sitä lihallista ihmisistä tulevaa viisautta.
Raamatussa todetaan myös Uuden testamentin puolella ettei "terveet tarvitse lääkäriä vaan sairaat."
Psykiatri on lääkäri, jonka tämän tulkinnan puoleen voi kääntyä, jos matalammin koulutetut tuntuvat puoskareilta.
Olet väärässä, raamattu ei mainitse psykiatreja
Tosin Jeesus manasi demonin sikalaumaan ,jonka ajoi jyrkänteeltä alas
Oli kyllä vähän tuhlaavaista myönnetään...
ois kai yksikin possu riittäny..mut jos oli semmoinen A-luokan demoni..niin tartti enemmän sikoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisiällä puhkesi sitten masennus ja pahimman vaiheen jälkeen aloitin psykoterapian. Itse en kokenut saavani merkittävää apua psykoterapiakäynneistä. Sellaista paikallaan junnaamista kaikki ne terapiatuokiot ja koin, että parempaan tulokseen pääsen itse ihan kirjoja lukemalla. Opin itse yhdistämään nykyiset ajatusmallini lapsuuteeni ja tällä tavalla pyrkimään pois opitusta. Ystäviä minulla on, joten en koe, että minun tarvitsee maksaa jutustelusta. Lähinnä siis kuulumisten vaihtoa ja taustani voivottelua oli kaikki sessiot. Toki terapeuttikin voi olla vain huono. Omalla paikkakunnallani vaan ei ole kovin montaa psykoterapeuttia, joten ei ollut mahdollisuutta kokeilla montaa eri terapeuttia.
Mutta todella hyvä, jos joku terapiasta oikeaa apua kokee saavansa.
Kokeilitko lääkitystä?
Turruttaa kivasti:)Käytkö moikkaa mamma kultaa, vai ootko ihan syntymähullu?
Sulla ei selkeästi ole kaikki kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn terapiassa kerran kuussa. Aluksi terapia toimi ihan hyvin mutta terapeuttini on muuttunut oudoksi. Hän ei ohjaa keskustelua millään lailla , ei kysele tarkemmin kun kerron jotain. Kun lopetan puhumiseen hän tuijottaa eikä puhu mitään pitkään aikaan. Silloin kun olen väsynyt eikä mieleeni tule mitään tämä hiljainen tuijottelu on vaivaannuttavaa. Tällä hetkellä masennukseni on pahentunut ja koen ajatuksen terapiaan menemisestä työläänä ja uuvuttavana. Terapian saaminen oli työn takana mutta koen että se huonontaa vointiani. Mulla on taustalla melkoisen vaikeita elämänkokemuksia ja koen että niiden käsittely näin oudon terapian myötä vain pahentaa vointia. En tiedä mitä tekisin. Pitäisikö ottaa yhteyttä terapialähetteen kirjoittaneeseen lääkäriin? Onko kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa?
Oikeasti, terapia oli ihan kamalaa. Minulla on sieltä muun muassa tällaisia muistoja:
Sanon jotain hassua. Nauran itselleni hyväntahtoisesti. Terapeuttini kysyy, mitä nauran. Nauran edelleen ja sanon, etten tiedä, miksi nauran, koska en vielä luota häneen riittävästi selittääkseni hänelle mielenliikahduksiani. Hän kysyy, olenko jotenkin sadistinen häntä kohtaan. Nauran edelleen (nyt itseni lisäksi myös terapeutille ja hassulle tilanteelle) ja sanon, etten ole sadistinen häntä kohtaan. Terapeuttini on eri mieltä. Hän kuulemma näkee minusta, että olen sadistinen häntä kohtaan. Kuulemma pakenen jotakin nauramalla. Yhtäkkiän minua ei enää naurata. Eipä ollut kovin hedelmällistä nauraa itselleen hyväntahtoisesti, ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, terapia oli ihan kamalaa. Minulla on sieltä muun muassa tällaisia muistoja:
Sanon jotain hassua. Nauran itselleni hyväntahtoisesti. Terapeuttini kysyy, mitä nauran. Nauran edelleen ja sanon, etten tiedä, miksi nauran, koska en vielä luota häneen riittävästi selittääkseni hänelle mielenliikahduksiani. Hän kysyy, olenko jotenkin sadistinen häntä kohtaan. Nauran edelleen (nyt itseni lisäksi myös terapeutille ja hassulle tilanteelle) ja sanon, etten ole sadistinen häntä kohtaan. Terapeuttini on eri mieltä. Hän kuulemma näkee minusta, että olen sadistinen häntä kohtaan. Kuulemma pakenen jotakin nauramalla. Yhtäkkiän minua ei enää naurata. Eipä ollut kovin hedelmällistä nauraa itselleen hyväntahtoisesti, ajattelen.
Juuri tuollainen terapeutin tekemä ylitulkitseminen on rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, terapia oli ihan kamalaa. Minulla on sieltä muun muassa tällaisia muistoja:
Sanon jotain hassua. Nauran itselleni hyväntahtoisesti. Terapeuttini kysyy, mitä nauran. Nauran edelleen ja sanon, etten tiedä, miksi nauran, koska en vielä luota häneen riittävästi selittääkseni hänelle mielenliikahduksiani. Hän kysyy, olenko jotenkin sadistinen häntä kohtaan. Nauran edelleen (nyt itseni lisäksi myös terapeutille ja hassulle tilanteelle) ja sanon, etten ole sadistinen häntä kohtaan. Terapeuttini on eri mieltä. Hän kuulemma näkee minusta, että olen sadistinen häntä kohtaan. Kuulemma pakenen jotakin nauramalla. Yhtäkkiän minua ei enää naurata. Eipä ollut kovin hedelmällistä nauraa itselleen hyväntahtoisesti, ajattelen.
Kuka hullu nauraa itsekseen istunnon aikana?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mun kela-terapia on yhtä tyhjän kanssa.
Jos mainitsen jotain arjestani, tämä alkaa heti puhumaan omista jutuistaan.
En viitsi nyt laittaa esimerkkiä.
Mutta tyyliin "löysin Haloselta hyvät housut" ja kaikkea mitä mies sanoi johonkin asiaan.
Siinähän ne minuutit sitten kuluu.
Sen mielestä terapia on hauskanpitoa.
Miksi et vaihtanut terapeuttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Ei niitä pillereitä ole pakko syödä.
Vai oletko tahdoton olio?Kunnalliseen terapiaan pääsee vain jos lääkitys aloitettu
Just joo. Enpä oo minäkään lääkkeitä syöny ja silti oon käynyt kunnallisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin 2 vuotta ja ihan hyvä kokemus. Oli ihanaa kun sai puhua ja joku kuunteli ja jopa kommentoi fiksusti. Jos negatiivisia puolia ajattelee, niin terapeutti oli melko epäempaattinen ja etäinen. Piti itsensä hyvin kaukana, tiukan ammatillisena ja asiallisena. Jäi monesti myös sellainen tunne etteivät ongelmani olleet ehkä hänen mielestään tarpeeksi vakavia.
Riski on aina olemassa, terapiassakin. Varmaa on että äidinrakkautta et sieltäkään saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, terapia oli ihan kamalaa. Minulla on sieltä muun muassa tällaisia muistoja:
Sanon jotain hassua. Nauran itselleni hyväntahtoisesti. Terapeuttini kysyy, mitä nauran. Nauran edelleen ja sanon, etten tiedä, miksi nauran, koska en vielä luota häneen riittävästi selittääkseni hänelle mielenliikahduksiani. Hän kysyy, olenko jotenkin sadistinen häntä kohtaan. Nauran edelleen (nyt itseni lisäksi myös terapeutille ja hassulle tilanteelle) ja sanon, etten ole sadistinen häntä kohtaan. Terapeuttini on eri mieltä. Hän kuulemma näkee minusta, että olen sadistinen häntä kohtaan. Kuulemma pakenen jotakin nauramalla. Yhtäkkiän minua ei enää naurata. Eipä ollut kovin hedelmällistä nauraa itselleen hyväntahtoisesti, ajattelen.
Juuri tuollainen terapeutin tekemä ylitulkitseminen on rasittavaa.
Tyyppi nauraa itsekseen..toi on musta lähinnä karmivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko terapia auttanut teitä hyväksymään äitinne ihmisenä, vikoineen päivineen?
Voitteko iloiten kokoontua äitien päivälounaalle, kohottaa maljan perheelle?
Olla taas normaaleja ihmisiä:)
Kyllä minulle auttoi. Oli oikeastaan todella vapauttavaa puhua kaikesta sieltä lapsuudesta lähtien ja ymmärtää miten se lapsuus on vaikuttanut käytökseeni. Mutta paljon piti tehdä töitä. Ei se ollut pelkkää puhumista vaan sain myös paljon kotitehtäviä.
Ja se parantuminen alkoi näkyä myös fyyisesti. Kuulemma näytin ihan eri ihmiseltä aurinkoisine kasvoineni.
Laihduin myös, kun yhtenä ehtona oli laittaa ruokavalio kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetuslapsi87 kirjoitti:
En kyllä oikein usko. Kokemusta on mutta en tiedä auttoiko se ollenkaan. Raamatussa on kohta.
Psalmi 1:
1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Jeesuksen opetuslapsen ja seuraajan ei tulisi vaeltaa Jumalattoman neuvossa, joka ei seuraa Jeesusta Kristusta Herrana ja pelastajana.
2.Kor 1:
12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Ei tule elää psykoterapian mukaan, joka ei perustu syvimmiltään Raamattuun. Se on sitä lihallista ihmisistä tulevaa viisautta.
Raamatussa todetaan myös Uuden testamentin puolella ettei "terveet tarvitse lääkäriä vaan sairaat."
Psykiatri on lääkäri, jonka tämän tulkinnan puoleen voi kääntyä, jos matalammin koulutetut tuntuvat puoskareilta.
Olet väärässä, raamattu ei mainitse psykiatreja
Olet oikeassa, ei mainitsemaan. Ei myöskään urologeja, kirurgeja jne. Silti ovat lääkäreitä, mutta heidän erikoistumisalansa näkyy nimikkeessä - jos tulee tarvetta leikkaukseen en todellakaan jätä sitä väliin jos sen tekee kirurgi - peruslääkärin kanssa saattaisi olla jo toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mun kela-terapia on yhtä tyhjän kanssa.
Jos mainitsen jotain arjestani, tämä alkaa heti puhumaan omista jutuistaan.
En viitsi nyt laittaa esimerkkiä.
Mutta tyyliin "löysin Haloselta hyvät housut" ja kaikkea mitä mies sanoi johonkin asiaan.
Siinähän ne minuutit sitten kuluu.
Sen mielestä terapia on hauskanpitoa.Miksi et vaihtanut terapeuttia?
Se on harkinnassa. Piti odottaa että se kirjoittaa lausunnon ja aikaa kului.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisiällä puhkesi sitten masennus ja pahimman vaiheen jälkeen aloitin psykoterapian. Itse en kokenut saavani merkittävää apua psykoterapiakäynneistä. Sellaista paikallaan junnaamista kaikki ne terapiatuokiot ja koin, että parempaan tulokseen pääsen itse ihan kirjoja lukemalla. Opin itse yhdistämään nykyiset ajatusmallini lapsuuteeni ja tällä tavalla pyrkimään pois opitusta. Ystäviä minulla on, joten en koe, että minun tarvitsee maksaa jutustelusta. Lähinnä siis kuulumisten vaihtoa ja taustani voivottelua oli kaikki sessiot. Toki terapeuttikin voi olla vain huono. Omalla paikkakunnallani vaan ei ole kovin montaa psykoterapeuttia, joten ei ollut mahdollisuutta kokeilla montaa eri terapeuttia.
Mutta todella hyvä, jos joku terapiasta oikeaa apua kokee saavansa.
Kokeilitko lääkitystä?
Turruttaa kivasti:)Käytkö moikkaa mamma kultaa, vai ootko ihan syntymähullu?
Sulla ei selkeästi ole kaikki kotona.
Ei vai...tässä istuskelen drinkillä kauniin naisen kanssa ja naureskelen miten sekopäistä jengi on
esim tuijottava terapeutti..luoja mitä jengii...
Okei eli sulla on hallusinaatioitakin. Huolestuttavaa.
Mulla psykoterapia auttoi. Persoonallisuushäiriö ja vaikea masennus. En ees oikein uskonut että auttaisi, mutta pikkuhiljaa aloin voida paremmin. Neljä vuotta meni, psykodynaaminen terapiasuuntaus. Kuntouduin työelämään ja saatoin opinnot loppuun.
Alue: Aihe vapaa
Olet siis sitä mieltä, että tuttavalta kuulemasi on enemmän totta kuin esim. minun kokemukseni omasta, toimineesta terapiastani? Että koska tuttavaasi terapia ei auttanut, se ei ole auttanut ketään?
Minulla on myös ystäviä hyvin läheisiäkin. He eivät korvaa terapeuttia eikä pitäisikään. Terapia tarkoitti kohdallani kaikkein synkimpienkin asioiden avaamista niin, että terapeutti otti vastaan ja auttoi minua ymmärtämään itseäni ja muuttamaan toimintatapojani. Ystäviltäni en olisi koskaan pyytänyt mitään niin yksipuolista ja vaativaa, monta tuntia viikossa. Ei heistä siihen olisi ollutkaan - terapeutit ovat ammattilaisia.
Mutta kyllähän se sinun esson baarisi kokemus pätee toki paremmin kuin mikään muu, jos niin päätät. ^_^