Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko psykoterapiaan?
27.04.2018 |
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kommentit (89)
Olisiko kokemuksia/suosituksia psykoterapeutista teini-ikäiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oikein uskonut, jopa pelkäsin. Terapia junnasi kriisissä, kun hain vain vastauksia netistä. Itsevihani kasvoi kasvamistaan kunnes terapeutti sanoi, että jos en kykene ottamaan apua vastaan, on lähdettävä eri suuntiin.
Tämän jälkeen antauduin avulle ja ajatteluni, sekä itsestä, että ympäröivästä maailmasta muuttui. Voin sanoa, että terapia ei tuo valmiita vastauksia, ei poista ahdistusta, eikä ongelmia, mutta terapeutti auttaa sinua löytämään työkalut itsestäsi, jotta voisit elää parempaa elämää.
Kaksi asiaa, mitä en suosittele samanaikaisesti terapian kanssa. Googletus ja päihteet. Niistä olisi hyvä pysyä erossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon, psykoterapia ainakin pelasti mut.
Terapiassa opin kuitenkin ymmärtämään itteeni, mun ajatusmalleja, toimintatapoja ym. nimenomaan lapsuuden traumojen ja kokemusten käsittelyn kautta ja sitten muuttamaan niitä. Opin hyväksymään itteni ja muut ihmiset sekä tapahtuneet asiat sellasena kun ne on eli just lopettamaan sen ajattelun, että ainoa mikä voi korjata kaikki on "uus lapsuus".
Juuri näin. Hienoa!
Piti vielä sanomani muille lukijoille: Terapiassa työ tulee tehdä itse. Jos etsii vaan mummun siliää samanmielisyyttä ja pelkkää tukea, sen voi saada oikeestaan vain supportiivisesta terapiasta. Jos terapiasta taas haluaa jotain pysyvää muutosta, tulee sen olla kaivelevaa ja käydä myöskin kipeää. Ammattitaitoinen terapeutti osoittaa itsellesi haitalliset käytösmallisi ja näin tulet niistä tietoiseksi. Niiden korjaamiseen hän ei ota kantaa, mutta tukee sinua, jos olet halukas niiltä osin itseäsi muuttamaan.
Minulla 3v psykoterapia takana. Parhaimpia päätöksiä elämässöni oli mennä psykoterapiaan. Pienet ylä- ja alamäet kuuluu elämään, mutta psykoterapian avulla ymmärrän tunne-elämääni paremmin ja selviän elämän heittelyistö tyynemmin ja varmemmin.
Isoin muutos on ehkä ollut, että olin aiemmin kova riitelemään parisuhteissa kun mieliala heitteli tuhatta ja sataa. Nyt olen tyyni ja kypsä. Kun rakastat itseäsi ja olet ymmärtäväinen ja armollinen itsellesi, sitten vasta se onnistuu muita kohtaan. Elämänlaatu on paljon parempi kun ei ole riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapia auttaa, jos on valmis tekemään töitä, ja jos yhteistyö terapeutin kanssa sujuu hyvin.
Itse en päässyt ajoissa terapiaan, ja sitten se ikään kuin loppui kesken (Kelan 3 vuotta ei riittänyt).
Olen edelleen aika rikki ja pelkään päätyväni sairauseläkkeelle.
Uskon siis, mutta ei se toki mitään ruusutarhaa elämästä tee.
En usko. Keisarillakin oli upeat vaatteet. Kyllä niistä kannatti maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaimpia päätöksiä elämässäni oli mennä psykoterapiaan.
Kun rakastat itseäsi ja olet ymmärtäväinen ja armollinen itsellesi, sitten vasta se onnistuu muita kohtaan.
Kyllä. Vaikka me ihmiset olemme erilaisia, niin ne haasteet, joiden kanssa painimme ovat yllättävän samanlaisia. Lisääntynyt ymmärrys itseä kohtaan lisää sitä myös kanssaihmisiä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä uskon, psykoterapia ainakin pelasti mut. Olin masentunu, onneton, ahdistunu, pelkäsin tulevaisuutta ja elämä oli vaan pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen. Kävin kolme vuotta psykodynaamisessa psykoterapiassa ja alottaessa olin itekin epävarma onko siitä hyötyä.
Terapiassa opin kuitenkin ymmärtämään itteeni, mun ajatusmalleja, toimintatapoja ym. nimenomaan lapsuuden traumojen ja kokemusten käsittelyn kautta ja sitten muuttamaan niitä. Opin hyväksymään itteni ja muut ihmiset sekä tapahtuneet asiat sellasena kun ne on eli just lopettamaan sen ajattelun, että ainoa mikä voi korjata kaikki on "uus lapsuus".
Nykyään oon työssäkäyvä, naimisissa, onnellinen ja rakastan ja arvostan aidosti itteeni enkä haluais edes muuttaa mun menneisyyttä, koska se on tehny musta just tällasen :)