Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko psykoterapiaan?
27.04.2018 |
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kommentit (89)
En usko psykoterapiaan. Uskon, että ongelman pystyy selvittämään itse nopeammin ja perusteellisemmin, kun tarpeeksi etsii tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä vanhoja asioita pitää kaivella? Keskittyy siihen mikä on tämän päivän toiveet ja niitä kohti...Eikä terapeutti sitä elämää sun puolesta elä, kyllä sun elämä on omissa käsissäs ja ratkaisut samoin.
Valitkaa oikein terapiasuuntaus!
Nimenomaan, kaikissa suuntauksissa (jos missään) pääpaino ei ole ollenkaan siellä vanhoissa jutuissa vellomisessa.
Opetuslapsi87 kirjoitti:
En kyllä oikein usko. Kokemusta on mutta en tiedä auttoiko se ollenkaan. Raamatussa on kohta.
Psalmi 1:
1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Jeesuksen opetuslapsen ja seuraajan ei tulisi vaeltaa Jumalattoman neuvossa, joka ei seuraa Jeesusta Kristusta Herrana ja pelastajana.
2.Kor 1:
12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Ei tule elää psykoterapian mukaan, joka ei perustu syvimmiltään Raamattuun. Se on sitä lihallista ihmisistä tulevaa viisautta.
Raamatussa todetaan myös Uuden testamentin puolella ettei "terveet tarvitse lääkäriä vaan sairaat."
Psykiatri on lääkäri, jonka tämän tulkinnan puoleen voi kääntyä, jos matalammin koulutetut tuntuvat puoskareilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Keskustelemme iskän kanssa aina josku maailman politiikasta, että kuinka se on retu perällä ja niin edelleen. Sitten tämä toinen olen huomannut kun se opieskelee maailman politiikkaa se kirjoittaa aina kaiken lukenmansa sellaisille pienille paperilapuille ikäänkuin muistiin itselleen, eikä ota mitään ohjeita vastaan muilta kuten että selvittäisi ensiksi aihealueen kokonaisuuden mistä siinä on kyse ja sitä vasten alkaisi tekemään vaikkapa ajatuskarttaa. Ehkä en ole tarpeeksi "vakuuttava" henkilö ohjeistamaan.
Toisaalta olen huomannut itsessäni sen että opiskelemisesta ei tule mitään jos vietä liika aikaa itseksesi kaikessa hiljaisuudessa. Siinä käy niin että sinä hurahdat sinne.
Mutta nyt kun opiskelaa ammattiin nin pääsee keskustelemaan niistä erilaisista aiheista ihanien ihmisten kanssa (vaikka ei muuta sanottavaa olekaan kun elämä on muutoin täysin sisällyksetön) niin se jo saa aijatuksen virtaamaan ihan eri tavalla.
Tutkimusten perusteella psykoterapia on vaikuttava hoitomuoto. Sitä ei kuitenkaan voi annostella kuin lääkettä vaan se vaatii kykyä terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen terapeutin kanssa, uskallusta tarkastella omia toimintamallejaan ja omien tunnetilojen sietämistä, ainakin jonkin verran.
Psykoterapia ei sovi kaikille eikä ainakaan milloin vain. Kohtuullisen vakaa elämäntilanne pitäisi olla, että pystyy sitoutumaan säännölliseen työskentelyyn ja sen verran luottamusta, että pikkuhiljaa uskaltaa terapeutille avata sisäistä maailmaansa. Silloin psykoterapeuttinen muutos pääsee tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Keskustelemme iskän kanssa aina josku maailman politiikasta, että kuinka se on retu perällä ja niin edelleen. Sitten tämä toinen olen huomannut kun se opieskelee maailman politiikkaa se kirjoittaa aina kaiken lukenmansa sellaisille pienille paperilapuille ikäänkuin muistiin itselleen, eikä ota mitään ohjeita vastaan muilta kuten että selvittäisi ensiksi aihealueen kokonaisuuden mistä siinä on kyse ja sitä vasten alkaisi tekemään vaikkapa ajatuskarttaa. Ehkä en ole tarpeeksi "vakuuttava" henkilö ohjeistamaan.
Toisaalta olen huomannut itsessäni sen että opiskelemisesta ei tule mitään jos vietä liika aikaa itseksesi kaikessa hiljaisuudessa. Siinä käy niin että sinä hurahdat sinne.
Mutta nyt kun opiskelaa ammattiin nin pääsee keskustelemaan niistä erilaisista aiheista ihanien ihmisten kanssa (vaikka ei muuta sanottavaa olekaan kun elämä on muutoin täysin sisällyksetön) niin se jo saa aijatuksen virtaamaan ihan eri tavalla.
Että näitä asioita kannattaa oikeasti miettiä.
Minullakin on rikkinäinen lapsuus ja suren sitä välillä edelleen. Sureminen on kuitenkin hyvä asia, en ole katkera tai vihainen enään. Olenkin käynyt yli 10 vuotta analyyttista psykoterapiaa ja kyllä se minut pelasti. Luulen että ilman terapiaa olisin joko kuollut tai sairaseläkkeellä. Nyt olen saavuttanut elämässäni kaiken mistä en edes uskaltanut haaveilla nuoruusikäisenä. Minun terapeuttini on jo eläkeikäinen, koulutukseltaan lääkäri, psykiatri, analyyttinen psykoterapeutti. Löysin hänet yksityisen lääkäriaseman kautta. Tsemppiä oman terapeutin etsintään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kaikkia terapia ei auta. Minut se pelasti.
Opin päästämään irti kivuliaista ja vääristä ajattelutavoista ja vihasta. Ennenkaikkea vihasta itseäni kohtaan.
Terapia ei toimi, jos et itse halua muuttaa asioita. Terapeutti ei muuta sinussa mitään, hän antaa välineitä, joilla pystyt itse muuttumaan. Jos haluat ja jos olet valmis tekemään kovasti töitä.
Osa ihmisistä jää rikkinäisiksi, siksi että heillä ei ole halua tai kykyä terapian edellyttämään prosessiin. Niistä kumpaakaan sinuun ei kaadeta ulkopuolelta, vaan joudut itse etsimään. Terapeutti on siinä apuna, kuin oppaana.
n42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kaikkia terapia ei auta. Minut se pelasti.
Opin päästämään irti kivuliaista ja vääristä ajattelutavoista ja vihasta. Ennenkaikkea vihasta itseäni kohtaan.
Terapia ei toimi, jos et itse halua muuttaa asioita. Terapeutti ei muuta sinussa mitään, hän antaa välineitä, joilla pystyt itse muuttumaan. Jos haluat ja jos olet valmis tekemään kovasti töitä.
Osa ihmisistä jää rikkinäisiksi, siksi että heillä ei ole halua tai kykyä terapian edellyttämään prosessiin. Niistä kumpaakaan sinuun ei kaadeta ulkopuolelta, vaan joudut itse etsimään. Terapeutti on siinä apuna, kuin oppaana.
n42
Lisäys: minulla on samanlainen tausta kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Keskustelemme iskän kanssa aina josku maailman politiikasta, että kuinka se on retu perällä ja niin edelleen. Sitten tämä toinen olen huomannut kun se opieskelee maailman politiikkaa se kirjoittaa aina kaiken lukenmansa sellaisille pienille paperilapuille ikäänkuin muistiin itselleen, eikä ota mitään ohjeita vastaan muilta kuten että selvittäisi ensiksi aihealueen kokonaisuuden mistä siinä on kyse ja sitä vasten alkaisi tekemään vaikkapa ajatuskarttaa. Ehkä en ole tarpeeksi "vakuuttava" henkilö ohjeistamaan.
Toisaalta olen huomannut itsessäni sen että opiskelemisesta ei tule mitään jos vietä liika aikaa itseksesi kaikessa hiljaisuudessa. Siinä käy niin että sinä hurahdat sinne.
Mutta nyt kun opiskelaa ammattiin nin pääsee keskustelemaan niistä erilaisista aiheista ihanien ihmisten kanssa (vaikka ei muuta sanottavaa olekaan kun elämä on muutoin täysin sisällyksetön) niin se jo saa aijatuksen virtaamaan ihan eri tavalla.
Että näitä asioita kannattaa oikeasti miettiä.
Olen huomannut sen että ihmiset ovat monseti hyvin miten sen nyt sanoisi elämäänsä nääntyneitä, konservatiivisia ja iskevät hyvin voimakkailla sanainparsillaan päälle hyvinki en nyt sanoisi hyökkävästi mutta jokseenkin olettaa saattaa sen tyylinen hyvin voimakas sen suuntainen sävy ehkä sieltä on ilmennettävisssä, niin sen suuntainen isku saattaa häkellyttää ja jopa ehkä suorastaa lamaannuttaa, siihen voi olla vaikea suhtautua.
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Kukaan ei tee kenestäkään yhtään mitään, sinun pitää tehdä muutos itse. Se oli oma valinta ottaa pillerit, olisit yhtä hyvin voinut valita toisin.
100% kusetusta. Hyvä muoto tienata hyväuskoisilta toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siitä ainakin terapeutin lompakolle hyötyä. Mutta varmasti myös jonkunlaista apua sellaisille henkilöille, joilla ei oikeasti ole ketään ihmistä kenen kanssa puhua omista ongelmista ja taustoistaan... En usko että suurta eroa jutteletko shellin baarissa ystävän kanssa vai maksullisen terapeutin kanssa. Perustuu tuttavan terapiakokemuksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Kukaan ei tee kenestäkään yhtään mitään, sinun pitää tehdä muutos itse. Se oli oma valinta ottaa pillerit, olisit yhtä hyvin voinut valita toisin.
Toki, en voinut tietää miten vaikuttavat, mutta oma vikahan se tietenkin on.
Mulla on paskin lapsuus/nuoruus ikinä.
Käytännössä kasvatin itseni/aikuistuin 16v.
Ei terapiaa nyt 50v.
17 vuotiaana päätin että haluan itselleni elämän.
Tein töitä , opiskelin , menin naimisiin.
Minulla on kai hyvä pettymyksen sieto kyky.
En myösk'ään odota ihmisiltä ihmeitä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
En usko psykoterapiaan. Uskon, että ongelman pystyy selvittämään itse nopeammin ja perusteellisemmin, kun tarpeeksi etsii tietoa.
Kun kyse ei ole mistään ongelmien ratkomisesta vaan paljon muusta.
Psykiatria on huuhaa-tiedettä. Tule kirkkoon, saat avun täältä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että joku terapeutti olisi tehnyt minustakin veronmaksajan, sen sijaan sain pillerit jotka eivät tässä auttaneet
Ei niitä pillereitä ole pakko syödä.
Vai oletko tahdoton olio?
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta olen huomannut itsessäni sen että opiskelemisesta ei tule mitään jos vietä liika aikaa itseksesi kaikessa hiljaisuudessa. Siinä käy niin että sinä hurahdat sinne.