Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko psykoterapiaan?
27.04.2018 |
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kommentit (89)
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt 2 vuotta ja 1,5 vuotta ja en ole suuremmin hyötynyt. Persoonani on mikä on ja ei se enää tässä vaiheessa muutu. Terapeutti ei myöskään halua keskustella siitä, että koen itseni narsistiksi ja tunnekylmäksi ihmiseksi, hän vain toteaa, että hänen mielestään näin ei ole. Mulla on muutenkin tapa työstää asioitani mielessäni ja suurimmat ymmärrykset on tulleet jo aiemmin ennen kuin noihin terapioihin menin. Ihan työssäkäyvä ihminen olen ja siten ns. normaali.
Varauksellisesti suhtaudun, riippuu henkilöstä. Itse en ole onnistunut hyvää terapeuttia löytämään, kerran löysin mutta sitten aloin miellyttämään häntä enkä halunnut kertoa ikäviä asioita koska hän oli niin mukava. Joka tapauksessa tämä oli 10 vuotta sitten, nyt jo kohdallani liian myöhäistä.
Terapeutti nostaa esille kysymyksiä, joita et ole osannut/uskaltanut itseltäsi kysyä. Auttaa valaisemaan vanhoja muistoja. Vaikka tietäisit että asiasta A on seurannut asia E, siihen välille mahtuu monta muuta asiaa. Ja niilläkin on historiansa.
Itse ajattelen, että parasta mitä terapia voi antaa, on paitsi oma menneisyys niin myös näkökulmaa omien vanhempien menneisyyteen - miksi he ovat tehneet valintansa silloin, parhaansa kai hekin yrittivät. Sopiva terapeutti auttaa näkemään näitä muitakin suhteita, vaikka he eivät olisi puhumassa puolestaan.
Jos on jotain anteeksiannettavaa menneisyydessä, niin psykoterapia on todella hyvä tuki. On vaikea mennä eteenpäin jos joku hiertää eteenpäin menemistä. Silloin ratkaisukeskeinen terapia voi kuulostaa vain neuvolta; kävele välillä yhdellä jalalla, heittele väliin kärrynpyöriä niin jalka ei väsy, katsos miten kivat maisemat odottaa niin älä mieti miksi matkanteko on niin vaivalloista...
En kyllä oikein usko. Kokemusta on mutta en tiedä auttoiko se ollenkaan. Raamatussa on kohta.
Psalmi 1:
1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Jeesuksen opetuslapsen ja seuraajan ei tulisi vaeltaa Jumalattoman neuvossa, joka ei seuraa Jeesusta Kristusta Herrana ja pelastajana.
2.Kor 1:
12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Ei tule elää psykoterapian mukaan, joka ei perustu syvimmiltään Raamattuun. Se on sitä lihallista ihmisistä tulevaa viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
Minulla ei ole kokemusta psykoterapiasta. En edes tunne läheisesti ketään terapiassa ollutta.
Menneisyydessäni on traumaattisia kokemuksia, ja jossain vaiheessa vuosia sitten pohdin, olisiko terapiasta minulle hyötyä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei olisi. Ajattelin, ettei kukaan voi minua auttaa, ei myöskään psykoterapeutti.
Myöhemmin tulin uskoon, ja sen myötä aloin paitsi parantua menneisyyden traumoistani, myös kestää elämäni muita vaikeuksia paremmin. Ymmärsin tarvinneeni rakkautta ja perustaa omanarvontunnolleni, mutta siten, että niiden lähde en ole minä itse. Terapeutti ei olisi voinut näitä asioita minulle tarjota. Hän olisi voinut vain saada minut ymmärtämään itseäni paremmin, jos sitäkään.
Olin siis vailla jotain muuta kuin mitä terapeutti olisi voinut parhaimmillaankaan antaa. Tarvitsin Jumalaa, en parempaa ymmärrystä mielestäni ja itsestäni.
Kyllähän joku toinen voi kuitenkin hyötyä terapiasta. Joku, joka tarvitsee selkeämpää käsitystä siitä, kuka ja millainen on, mitä ristiriitoja omassa ajattelussa on ja miten tulisi suhtautua menneisyyteen yms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Yksi lukee paljon mutta se ei v"ttu ymmärrä lukemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Yksi lukee paljon mutta se ei v"ttu ymmärrä lukemaansa.
Hän on minusta ihan v"tun sekaisin, ei ymmärrä suoraan sanoen elämästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
Tässä kohtaa hyvä terapeutti esittää ne oikeat kysymykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Yksi lukee paljon mutta se ei v"ttu ymmärrä lukemaansa.
Hän on minusta ihan v"tun sekaisin, ei ymmärrä suoraan sanoen elämästä mitään.
Matemaattisesti laskee sata kertaa nopeammin kuin minä, mutta muutoin ei ymmärrä mistään mitään.
On hyviä terapeutteja ja huonoja.
Itselle sattui maailman huonoin.
Se ei kysele mitään.
Olen tästä ennenkin kertonut.
Mikään menetelmä mitä se mainostaa, ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uskon. Tosin en osaa sanoa, että lopultako terapia minut tähän pisteeseen sai vai koko homma yhteensä. Eli puoli vuotta psykiatrisella osastolla, kaksi vuotta nuorisokodissa, joitakin vuosia psyk sh juttusilla ja sitten kolmen vuoden psykoterapia. En olisi koskaan uskonut pääseväni edes tähän pisteeseen.
Psykoterapian tehokkuus on ihan tieteellisesti todistettu. Ei kai kela syytäkin rahaa noin kalliiseen houtomuotoon, jos olisi humpuukia. Toisin mikään ei toimi kaikilla ja terapeutin ja asiakkaan suhteen tulee olla toimiva. Jos homma ei toimi, siitä kannattaisi keskustella terapiassa. Jos terapeutti ei halua keskustella, voisi miettiä terapeutin vaihtoa.
Minulla on lääkeresistentti masennus ja myös psykoositaustaa. Haaveissa on kokeilla terapiaa jos tulot vakiintuvat. Tavallisesta hoitajan kanssa juttelusta ei ole hyötyä. Tunnistan jonkin verran masennusta ylläpitäviä ajatusmalleja, mutta ei ole voimia lähteä niitä yksin muuttamaan. Lapsuudenkodin puolelta ei ole traumoja. Teini-iässä muutuin niin epävakaaksi että riskialttiilla käytöksellä traumoja on sittemmin hankittu.
Kumma että kela pitää listoillaan aivan joutavia terapeutteja.
Sitten terapeutti valehtelee lausunnoissaan kelalle päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MiäsHenkilö kirjoitti:
Ei tämä ole uskon asia. Psykoterapia auttaa, jos on hyvä terapeutti ja haluat muuttua. Terapeutti auttaa sinua auttamaan itseäsi.
Hyvin sanottu. Eli antaa ikäänkuin työkalut. Mutta se on vaan ikävä kyllä vähän niin että ihminen ei yksittäisillä työkaluilla selviä ellei kykene hahmottamaan kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
En itsekään niitä kovin hyvin hahmota mutta iskän kanssa esim pystyy keskustelemaan hyvin.
Keskustelemme iskän kanssa aina josku maailman politiikasta, että kuinka se on retu perällä ja niin edelleen. Sitten tämä toinen olen huomannut kun se opieskelee maailman politiikkaa se kirjoittaa aina kaiken lukenmansa sellaisille pienille paperilapuille ikäänkuin muistiin itselleen, eikä ota mitään ohjeita vastaan muilta kuten että selvittäisi ensiksi aihealueen kokonaisuuden mistä siinä on kyse ja sitä vasten alkaisi tekemään vaikkapa ajatuskarttaa. Ehkä en ole tarpeeksi "vakuuttava" henkilö ohjeistamaan.
Vierailija kirjoitti:
On hyviä terapeutteja ja huonoja.
Itselle sattui maailman huonoin.
Se ei kysele mitään.
Olen tästä ennenkin kertonut.
Mikään menetelmä mitä se mainostaa, ei toimi.
Toivottavasti otit selvää kyseisen terapeutin psykoterapiametodista ennen kuin valitsit hänet. Esim. psykodynaamisessa se terapeutti ei hirveästi tee mitään muuta kun kuuntelee.
Alue: Aihe vapaa
AP:lle: kyllä olen sitä mieltä että psykoterapiasta olisi hyötyä. Ja kyllä minulla on siitä kokemusta.
Olen ollut elämässäni kaksi kertaa terapiassa. Sanoisin tiivistettynä että ekassa terapiassa tein terapeutin kanssa ihmisrauniosta (minä) työssäkäyvän veronmaksajan, ja toisessa tehtiin masentuneesta veronmaksajasta oikeastaan aika onnellinen ihminen.
Nykyään kun julkisuudessa edes uskalletaan puhua masennuksesta, tuodaan turhan usein esiin vain kaikkein vaikeimmat masennusoireet (ei pääse edes sängystä ylös), vaikka valtaosa masentuneista kärsii lievemmistä masennuksen tasoista. Masennukseen kannattaa puuttua, ihan ammattiavun voimin, myös silloin kun se on vielä lievää. Mitä vaikeammaksi tilanne menee, sitä vaikeampaa ja pidempää on myös hoito. Omassa tapauksessani jäljet johtivat perhetragediaan joka tapahtui jo ennen kuin itse synnyin. Traumatisoituneet vanhemmat eivät saaneet apua ja he tekivät "vammautuneena" parhaansa mutta ongelmat siirtyivät seuraavaan sukupolveen. On turha ajatella että terapiassa syytetään aina äitiä - silloinkin kun masennuksen syyt löytyvät vanhemmista, on enemmän kyse siitä että ihminen ymmärtää omaa taustaansa ja omien vanhempiensa ja oman itsensä toimintatapoja. Kyse on sinusta, sinun ongelmistasi ja sinun tarpeistasi - älä väheksy itseäsi tai niitä.
Sanoit että ehkä vain olet tällainen, viallinen ihminen... No, terapiassa olen itse päätynyt siihen tilanteeseen että hyväksyn että kaikissa on vikoja ja olen saanut elämääni eteenpäin kaikkine vikoineni kun sain käsitellä näitä asioita ja pääsin asioiden oikeille juurille.
Suosittelen ainakin koittamaan, ja kun koitat, lähde mukaan 100% rehellisesti ja tunteella, pidättelemättä. Mitä voisit hävitä? Jos ensikosketus terapeuttiin tuntuu siltä että tämä ei toimi, kannattaa tutustua toiseenkin. Kun hain terapeutteja, yksi sai minut tuntemaan itseni jo tutustumiskäynnillä niin surkeaksi että oli luontevaakin hakea apua joltain toiselta, ja kappas vaan sehän auttoi.
(ja kun joku jo sanoi että mitä tyhjän jauhaminen auttaa: no, terapeutin kanssa nimenomaan _ei_ jauheta tyhjää vaan merkityksellistä... sitä varten he ovat olemassa)