Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleisiä avioehdot nykyään on? Onko sinulla sellainen?
27.04.2018 |
Olen siinä käsityksessä, että nykyään kaikki tekevät avioehdon mennessään naimisiin. Itse en ole vielä naimisissa, mutta asiaa on suunniteltu miehen kanssa, ja ajattelin ehdottaa hänelle avioehtoa. Miehen mielestä "kellään" ei ole avioehtoa, minun mielestä taas "kaikilla" on. Eli vähän keskustelua tilanne taitaa vaatia vielä.
Onko sinulla? Teittekö sen kun menitte naimisiin vai vasta kesken liiton?
Kommentit (98)
Meillä on avioehto, koska miehen nimissä on hänen sukunsa omaisuutta (mm. vanhempien talo ja yritys). Avioehdolla mut rajataan pois tästä, mutta kaikki muu on yhteistä. Asunnot, kesämökit jne. Avioehto raukeaa kuolemantapauksessa.
Ilman noita suvun rahoja ei olisi avioehtoa. Yhdessä paiskitaan töitä yhteisen hyvän eteen. Jos se yhteinen aika loppuu, niin sitten yhdessä hankittu omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Vaikutat ihanan lämpimältä ihmiseltä. Juuri tämän takia suhtautuisin epäilevästi jokaiseen, joka ehdottomasti kieltäytyy avioehdosta.
Mutta eikö samalla tavalla epäilevästi voisi suhtautua ihmiseen, joka ehdottomasti vaatii kaiken kattavaa avioehtoa - että hän aikoo käyttää puolisoaan lasten- ja kodinhoitajana tehden itse rahaa, ja sitten heittää puolison pihalle pennittömänä?
Sehän on omaa tyhmyyttä jos sellaiseen suostuu! Tuo on juuri se kohta jossa sitten voidaan muuttaa sitä avioehtoa siten että liiton aikana kertynyt omaisuus olisi mahdollisen eron tullessa yhteistä. Jos siis yhteisesti päätetään että toinen esim jää vuosiksi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia toisen tehdessä uraa ja kerryttäessä omaisuutta. Siihen henkilökohtaiseen omaisuuteen jota kummallakin alunperin saattaa olla tai mahdollisesti tulla perintönä ei toisella pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia. Jos taas vaikkapa vaimo yksipuolisesti haluaa jäädä kotirouvaksi ja miehensä elätettäväksi ja mies on sitä mieltä että vaimonkin kuuluisi mennä töihin tuloja hankkimaan asia ei ole enää niin yksiselitteinen. Tai oikeastaan on kyllä mun oikeudentajun mukaan. Silloin se olisi vaimon oma päätös eikä hänen kuuluisikaan saada mitään miehen kerryttämästä omaisuudesta. Mieshän olisi jo avioliiton aikana kustantanut vaimonsa elämisen omista tuloistaan. Sen kuuluisi riittää jos vaimo itse ollut sitä mieltä ettei mene ansiotyöhön.
Minä kyllä lähtisin siitä, että avioliittoa solmittaessa ja perhettä perustaessa katsotaan kummankin pelimerkit minkä varaan rakennetaan. Vai ajattelitko, että vaikka naisella olisi omaisuutta miljoona, niin otetaan silti kahdensadan tonnin pankkilaina asuntoon, että puoliso ei mitenkään hyötyisi naimakaupastaan ja perhe pääsisi alkuun velkaisena? Tai, jos miehellä on valmiina, talo, niin siihen ei suin surmin muuteta vaan pannaan se vuokralle?
Miksi ihmeessä noin pitäisi tehdä? Tietenkin vaimo ostaisi sen talon tuossa tapauksessa ja mahdollisen eron yhteydessä se jäisi hänelle! Tai jälkimmäisessä tapauksessa asuttaisiin siinä miehen omistamassa talossa ja eron sattuessa vaimo yksinkertaisesti muuttaisi pois. Johan se toinen osapuoli hyötyisi avioliiton aikaisesta ilmaisesta asumisesta mikä ei kyllä ole pitkässä liitossa mikään pikkujuttu! Työssä käyvä ihminen voi huikean paljon helpommin kerryttää omaisuuttaan sijoittamalla kun asumisesta ei tarvitse maksaa muuta kuin juoksevat kulut puoliksi.
Itseasiassa vaikutus ei ole täysin sama. Odotuksessa ei makseta perintöveroa, te taas maksatte kaikesta veroa ja jos on keskinäinen testamentti niin vielä kahteen kertaan!
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa vaikutus ei ole täysin sama. Odotuksessa ei makseta perintöveroa, te taas maksatte kaikesta veroa ja jos on keskinäinen testamentti niin vielä kahteen kertaan!
Siis odotuksessa = osituksessa
Ei ole avioehtoa.Minä kyllä sitä ehdotin mutta mies ei halunnut. Voimme halutessamme tehdä sellaisen myöhemminkin, kumpikaan ei ole toisen omaisuuden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On avioehto.
Mielestäni kaikilla fiksuilla on. Ei se siitä riipu, että "oltiin molemmat köyhiä kun mentiin naimisiin ja kaikki on yhteistä".
Kuitenkin miehet monesti tienaavat runsaasti enemmän kuin naiset edelleen ja totta kai pienituloinen tai keskituloinen nainen ajattelee vain tätä. Mutta entäs kun molempien vanhemmat ovat kuolleet ja toinen on perinyt huomattavan summan rahaa, omaisuutta, kesämökin, osakkeita, asuntoja jne. Sitten tulee ero, niin pahimmillaan se pienituloinen voi joutua maksamaan perinnöstään, jopa myymään perintönsä koska pitää maksaa ositusta sille rikkaammalle.
Ei se avioehto tarkoita että "et saa sitten mitään ääliö". Vaan siinä voidaan määritellä vaikka toiselle tietty isompi osuus vaikka kotona vietetyistä vuosista lasten kanssa (sen 50% omaisuuden puolituksen lisäksi) tai juuri sulkea toisen perintö kokonaan pois toiselta. Halutaan esim. pitää kesämökki suvussa.Me ollaan nimenomaan mietitty tulevaisuutta ja tasoitettu mahdollisia ongelmia jo etukäteen. Meillä on molemmilla sellaiset "kuolemakansiot", joten toisella on helppo hoitaa irtisanomisia, työjuttuja sulkea, tilien sulkemiset yms. Ettei tule toisen äkkikuolema tilanteessa sitä tilannetta, että kaikki ns. viralliset asiat olisivat ihan hukassa jolloin joutuisi suuressa surussa hoitamaan vielä byrokraattista sotaa.
Fiksusti olette asiat hoitaneet! Noin pitääkin niin voi säästyä monelta murheelta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Olet siis loinen.
Ei minun mielestäni. Tuossahan on kyse siitä, että mies ei olisi kyennyt luomaan haluamaansa uraa, jos hänen vaimonsakin olisi käynyt töissä. Ts vaimon työssäkäynti olisi ollut este miehen urakehitykselle. Sen vuoksi heillä on diili, jossa mies tienaa sekä kartuttaa omaisuutta ja nainen hoitaa kodin ja lapset. Koti, lapset ja omaisuus ovat yhteistä. Mies saa asua kodissa ja perheessä, jossa nainen on siivonnut, pessyt pyykkiä, mankeloinut lakanoita, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa, huolehtinut lasten asioista jne ilman, että miehen on tarvinnut tehdä muuta kuin tuoda rahaa kotiin.
Minulla on kollegoina muutama mies, joilla on uran lisäksi suurperhe. Ymmärrän oikein hyvin, että vaativa työ urakehityksineen ja monta lasta on aika haastava yhdistelmä, jos toinenkin vanhemmista käy töissä. Varsinkin, jos myös toisella on vaativa työ. Silloin oikeastaan ainoa vaihtoehto on palkata kodin- ja lastenhoitoapua. Mieheni ei olisi edes suostunut jäämään pois työelämästä, joten meillä on vain kaksi lasta. Kahden lapsen vanhempina me molemmat olemme voineet käydä töissä ja minä myös luoda uraa. Meillä on hyvät tukiverkostot, joten miehenikin olisi voinut luoda uraa, mutta hän ei ole halunnut eikä ole sellaisessa ammatissakaan, jossa olisi merkittäviä urakehtiysmahdollisuuksia. Kahdelle lapselle on vielä kohtuullisen helppoa saada hoitaja, mutta neljälle tai sitä suuremmalle määrälle ei.
- Nro 76 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka miettii koko ajan rahojaan ja on pihi.
Sellaisen kanssa laskettaisiin kaupan kassallakin joka penniä.
Avioliitossa suurin uhraus on omat elinvuodet. Avioliitossa eletään elämää, eikä se ole tasapuolista. Voi tulla sairauksia, työttömyyttä ym. Ideana on että ollaan tiimi, jossa yhteistä hyvää rakennetaan kumpikin resurssiensa mukaan. Rahassa mittaamaton panostus voi olla rankempaa ja arvokkaampaa.
Eroa ei toivota, mutta mikäli yhteisyritys puretaan, on oikein että se jaetaan tasan puoliksi.
Seurustelin pihin miehen kanssa nuorena. Jo ekoilla treffeillä se lainasi multa muutaman markan. Sillä ei yleensä ollut rahaa mukana. Mutta sen vanhemmat antoi sille kalliita lahjoja, itse se ei antanut kellekään lahjoja eikä tarjonnut mitään. Sillä oli urheiluauto ja epäilemättä pullea pankkitili. Se osteli itselleen kalliita esineitä, ja pohdiskeli miten ne säilyttävät arvonsa. Kerran olin hänen luonaan toisessa kaupungissa. Jääkaapissa ei ollut varattuna muuta syömistä kuin jugurtit aamuksi.
Mua puistattaa ajatuskin yhteisestä elämästä tällaisen natkun kanssa. Tunnen jotain tåmmösiä kitupiikkejä, jotka varastoivat rahojaan ja maksattavat muilla kaiken mahdollisen, eivät tarjoa eivätkä lahjoita kellekään mitään, mutta ottavat kyllä vaivattomasti itse vastaan kaiken mikä irtoaa.
Kaikki ovat horoskooppimerkiltään härkiä.
Yhdellä oli ongelmia pitää autoaan. Hän ehdotti, että minä voisin vuokrata sitä häneltä silloin tällöin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
No jos se sulle sopii, että sinä tuot avioliittoon varasi ja toinen velkansa, niin sähän olet oikea auervaara unelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Jos sulla on omaisuutta ja puolisolla velkaa, niin laskepa kuinka osituksessa käy....
Hän ei taidata osata...
Koulutetuilla, fiksuilla ihmisillä on avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On avioehto. Kaikki yhteinen/yhdessä hankittu menee puoliksi, lahjat perinnöt ja ennakkoperinnöt ja niiden sijaan tullut omaisuus on erossa sen joka ne sai. En osaa sanoa kuinka yleistä avioehto on, eipä ole tullut juteltua siitä kavereiden kanssa.
Voiko avioehdon tehdä niin, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittuja velkoja ja omaisuutta? Ehkä listata ne siihen avioehtopaperiin? Ja sitten niin, että avioehto ei koskisi enää liiton aikana tullutta velkaa ja varallisuutta? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on oikeasti juurikaan omaisuutta naimisiin mennessä tai isoja perintöjä tulossa, joten täysin turhaa.
Et sitten koskaan ole kuullut riitaisista eroista? Ilman avioehtoa pystyy näppärästi sumplimaan koko omaisuuden itselleen, jos tietää niksit. Tai mitä jos puoliso tulee hulluksi? Peliriippuvaiseksi? Antaa omaisuutensa jenkkiläiselle upseerilääkärille tai uudelle hepsankeikalle?
Vierailija kirjoitti:
Voiko avioehdon tehdä niin, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittuja velkoja ja omaisuutta? Ehkä listata ne siihen avioehtopaperiin? Ja sitten niin, että avioehto ei koskisi enää liiton aikana tullutta velkaa ja varallisuutta? Ap.
Eron tullessa puoliso ottaa miljoonan velkaa ja piilottaa rahat. Siinähän sitten makselet puolen miljoonan velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko avioehdon tehdä niin, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittuja velkoja ja omaisuutta? Ehkä listata ne siihen avioehtopaperiin? Ja sitten niin, että avioehto ei koskisi enää liiton aikana tullutta velkaa ja varallisuutta? Ap.
Voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on oikeasti juurikaan omaisuutta naimisiin mennessä tai isoja perintöjä tulossa, joten täysin turhaa.
Et sitten koskaan ole kuullut riitaisista eroista? Ilman avioehtoa pystyy näppärästi sumplimaan koko omaisuuden itselleen, jos tietää niksit. Tai mitä jos puoliso tulee hulluksi? Peliriippuvaiseksi? Antaa omaisuutensa jenkkiläiselle upseerilääkärille tai uudelle hepsankeikalle?
Miten avioehto helpottaa eroa jos koko omaisuus on yhteistä ja yhdessä hankittua? Ei mitenkään. Ihan samalla tavalla riideltäisiin joka stanan kupista.
On avioehto.
Mielestäni kaikilla fiksuilla on. Ei se siitä riipu, että "oltiin molemmat köyhiä kun mentiin naimisiin ja kaikki on yhteistä".
Kuitenkin miehet monesti tienaavat runsaasti enemmän kuin naiset edelleen ja totta kai pienituloinen tai keskituloinen nainen ajattelee vain tätä. Mutta entäs kun molempien vanhemmat ovat kuolleet ja toinen on perinyt huomattavan summan rahaa, omaisuutta, kesämökin, osakkeita, asuntoja jne. Sitten tulee ero, niin pahimmillaan se pienituloinen voi joutua maksamaan perinnöstään, jopa myymään perintönsä koska pitää maksaa ositusta sille rikkaammalle.
Ei se avioehto tarkoita että "et saa sitten mitään ääliö". Vaan siinä voidaan määritellä vaikka toiselle tietty isompi osuus vaikka kotona vietetyistä vuosista lasten kanssa (sen 50% omaisuuden puolituksen lisäksi) tai juuri sulkea toisen perintö kokonaan pois toiselta. Halutaan esim. pitää kesämökki suvussa.
Me ollaan nimenomaan mietitty tulevaisuutta ja tasoitettu mahdollisia ongelmia jo etukäteen. Meillä on molemmilla sellaiset "kuolemakansiot", joten toisella on helppo hoitaa irtisanomisia, työjuttuja sulkea, tilien sulkemiset yms. Ettei tule toisen äkkikuolema tilanteessa sitä tilannetta, että kaikki ns. viralliset asiat olisivat ihan hukassa jolloin joutuisi suuressa surussa hoitamaan vielä byrokraattista sotaa.