Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleisiä avioehdot nykyään on? Onko sinulla sellainen?
27.04.2018 |
Olen siinä käsityksessä, että nykyään kaikki tekevät avioehdon mennessään naimisiin. Itse en ole vielä naimisissa, mutta asiaa on suunniteltu miehen kanssa, ja ajattelin ehdottaa hänelle avioehtoa. Miehen mielestä "kellään" ei ole avioehtoa, minun mielestä taas "kaikilla" on. Eli vähän keskustelua tilanne taitaa vaatia vielä.
Onko sinulla? Teittekö sen kun menitte naimisiin vai vasta kesken liiton?
Kommentit (98)
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto avioeron varalle, tehtiin se ennen vihkimistä. Kaikki on yhdessä hankittu, mutta tehtiin avioehto mahdollisten perintöjen varalle.
Avioehtoa nimenomaan perintöä ajatellen, on syytä kaikkien miettiä.
Perinnönjättäjä voi tehdä omat ratkaisunsa sen suhteen rajaamalla perillistensä aviopuolisot perinnön ulkopuolelle. Näin on esimerkiksi omassa tapauksessani, sillä en suostunut tekemään avioehtoa vaikka olen saamassa perintöä. Äitini on tehnyt oman ratkaisunsa ja rajannut testamentissaan kaikki lastensa puolisot ulkopuolelle kieltämällä puolisoiden avio-oikeuden hänen jättämäänsä omaisuuteen. Isän puolelta samaa ei ole tehty ja sieltä on perintö jo osittain isovanhemmilta tullutkin minulle. Mieheni suvulta ei ole perintöä tulossa.
Exän kanssa aikanaan avioliittosuunnitelmat kaatuivat osittain siihen kun hänen sukunsa pari viikkoa ennen häitä alkoi vaatia eksää tekemään avioehdon sitä vaatimatonta perintöä varten minkä hän tulisi joskus saamaan. Minä en suostunut ja kun ilmoitin lähteväni suhteesta johon ei näköjään molemmilla samanlaista luottoa ollut, niin äkkiä olisi mies halunnutkin naimisiin ilman ehtoja. Minäpä enää en. Minulla sitä perintöä oli kumminkin enemmän tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.
No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Jos sulla on omaisuutta ja puolisolla velkaa, niin laskepa kuinka osituksessa käy....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Jos sulla on omaisuutta ja puolisolla velkaa, niin laskepa kuinka osituksessa käy....
Tiedän kyllä miten siinä käy. Varaton tai velkainen on ihan sama asia osituksessa. Se ei mitenkään heikennä tilannetta että toisella on velkaa, se on sama asia kuin että hänellä ei ole omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ehtoa. Naimisiin mennessä minulla oli velaton asunto Helsingissä ja miehellä ei mitään. Nyttemmin meillä on se velaton asunto ja miehen perimät omaisuudet, jotka ovat sen asunnon arvo kertaa kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Jos sulla on omaisuutta ja puolisolla velkaa, niin laskepa kuinka osituksessa käy....
A) minulla omaisuus 100€ ja puolisolla 100€, erossa kumpikin saa 100€
B) minulla omaisuus 100€ ja puolisolla 0€, erossa kumpikin saa 50€
C) minulla omaisuus 100€ ja puolisolla 100€ ja velkaa 100€, erossa kumpikin saa 50€
D) minulla omaisuus 100€ ja puolisolla 0€ ja velkaa 100€, erossa kumpikin saa 50€
Velka laskee puolison varallisuutta, mutta miinusvarallisuutta ei huomioda osituksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti avioehto. Meillä mies vaati sitä, mutta olisin suostunut vaatimattakin. Avioliittoon astuessamme miehellä oli perintöä ja omaisuutta, mulla opintolainaa ja 500e arvoinen "auto". Mies oli sitä mieltä, että avioehdolla hän suojelee omaisuuttaan ja perintöään. No mitenkäs kävi, miehen omaisuuden arvo on romahtanut, koska muuttotappiokunnassa asutaan. Mun omaisuus on tällä hetkellä isompi kuin mitä miehellä oli 10 vuotta sitten. Miestä selvästi tämä asia kaihertaa. Mutta kuka tietää, ehkä taas 10 vuoden kuluttua puntit on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti avioehto. Meillä mies vaati sitä, mutta olisin suostunut vaatimattakin. Avioliittoon astuessamme miehellä oli perintöä ja omaisuutta, mulla opintolainaa ja 500e arvoinen "auto". Mies oli sitä mieltä, että avioehdolla hän suojelee omaisuuttaan ja perintöään. No mitenkäs kävi, miehen omaisuuden arvo on romahtanut, koska muuttotappiokunnassa asutaan. Mun omaisuus on tällä hetkellä isompi kuin mitä miehellä oli 10 vuotta sitten. Miestä selvästi tämä asia kaihertaa. Mutta kuka tietää, ehkä taas 10 vuoden kuluttua puntit on toisin.
Tällaisiahan ne suomalaiset avioehdot on. Muuttotappiokunnissa on rintamamiestalo ja pieni siivu metsää ja ollaan niin omistajia, että tarvitaan omaisuutta suojaamaan avioehdot. Ja lopputuloksena on pelkkää perintöverovelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu, kokenut juristi antoi aikanaan neuvon: niin rakasta ihmistä ei olekaan, että ei kannattaisi tehdä avioehtoa ennen naimisiin menoa.
Jos nykyisen avopuolisoni kanssa koskaan päädymme naimisiin, niin haluan ehdottomasti avioehdon. Tämä siitäkin huolimatta, että mahdollisessa erotilanteessa olisin ns. nettoaja. Vanhemmillani on avioehto, ja olen kasvanut perheessä, jossa on erikseen yhteinen ja oma omaisuus, joten se vain tuntuu itsellekin luontevalta. Ennen kaikkea kyseessä on symbolinen ele, sillä haluan myös osoittaa miehelleni, etten ole hänen tai hänen perheensä rahojen perässä. Lähden myös oletuksesta, ettei avioehdolle tule koskaan oikeasti tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä täysin tuota perityn omaisuuden suojaamista avioehdolla. Jos perii esim. 100000€, niin eiköhän se kulu siinä missä raha muutenkin. Eletään leveämmin. Miten voisi olettaa, että 20 vuoden avioliiton jälkeen perintöraha olisi koskemattomana?
Varmasti on mahdodonta selvittää, mihin se on kulutettu.
Omaisuusasiat pitää käydä läpi ennen avioitumista. Vanhemman sukupolven nurkissa loisiminen on huono idea. Pari oli 25 v. aviossa. Miehen vanhemmilla oli mökkitilukset saaressa. Mies vaimoineen kunnosti yhden mökeistä, ja vietti siellä kaiken vapaa-aikansa. Sitä suunniteltiin vanhuuden asunnoksi. Vaimon sukulaisetkin olivat töissä, osallistuvat kustannuksiin ym.
25 vuoden liiton jälkeen mies solmi salasuhteen ja liitto päättyi eroon. Vaimo ei saanut mitään mökkiin liittyvää, paitsi omat perintöhuonekalunsa haki pois. Hän oli tehnyt ilmaista työtä rikkaiden appivanhenpiensa hyödyksi sijoittaen kesäpaikkaan aikaa, rahaa, vaivaa ja haaveita.
Valtaosa parin omaisuudesta oli huvennut hometaloon.
Joskus puolisot ovat kovin eri lähtökohdista. Toisen rikkaat vanhemmat voivat tarjoutua jopa ostamaan nuorelleparille talon asuttavaksi (kokemusta on). Tähän ei pidä missään nimessä suostua syistä, jotka on varmasti helppo kuvitella.
Me tehtiin avioehto minun pyynnöstä. Ex-mies on rikkaasta perheestä ja hänellä oli jo paljon omaisuutta.
Ajattelin, ettei ne rahat ja omaisuus kuulu minulle mitenkään mahdollisessa erotilanteessa. Ex ei vaatinut avioehtoa. Nyt eron jälkeen ex on laittanut minut melkoisen ison henkivakuutuksen edunsaajaksi. Toivon kyllä, etten niitä rahoja koskaan saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole avioehtoa, eikä tule. Ei ole koettu tarpeelliseksi tehdä. Kummallakaan meistä ei ole omissa nimissä mitään kallista omaisuutta tms. Kaikki on ostettu yhdessäolon aikana puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Minä ymmärrän tämän. Olen vaativaa työtä tekevä suurituloinen nainen ja jos en olisi pystynyt luomaan uraani ilman, että mieheni olisi ollut koti-isä, pitäisin vähintäänkin kohtuullisena, että mieheni saisi erossa puolet omaisuudesta. Meillä on avioehto, koska mieheni työssäkäynti ei ole ollut esteenä minun uralleni.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Olet siis loinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Vaikutat ihanan lämpimältä ihmiseltä. Juuri tämän takia suhtautuisin epäilevästi jokaiseen, joka ehdottomasti kieltäytyy avioehdosta.
Mutta eikö samalla tavalla epäilevästi voisi suhtautua ihmiseen, joka ehdottomasti vaatii kaiken kattavaa avioehtoa - että hän aikoo käyttää puolisoaan lasten- ja kodinhoitajana tehden itse rahaa, ja sitten heittää puolison pihalle pennittömänä?
Sehän on omaa tyhmyyttä jos sellaiseen suostuu! Tuo on juuri se kohta jossa sitten voidaan muuttaa sitä avioehtoa siten että liiton aikana kertynyt omaisuus olisi mahdollisen eron tullessa yhteistä. Jos siis yhteisesti päätetään että toinen esim jää vuosiksi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia toisen tehdessä uraa ja kerryttäessä omaisuutta. Siihen henkilökohtaiseen omaisuuteen jota kummallakin alunperin saattaa olla tai mahdollisesti tulla perintönä ei toisella pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia. Jos taas vaikkapa vaimo yksipuolisesti haluaa jäädä kotirouvaksi ja miehensä elätettäväksi ja mies on sitä mieltä että vaimonkin kuuluisi mennä töihin tuloja hankkimaan asia ei ole enää niin yksiselitteinen. Tai oikeastaan on kyllä mun oikeudentajun mukaan. Silloin se olisi vaimon oma päätös eikä hänen kuuluisikaan saada mitään miehen kerryttämästä omaisuudesta. Mieshän olisi jo avioliiton aikana kustantanut vaimonsa elämisen omista tuloistaan. Sen kuuluisi riittää jos vaimo itse ollut sitä mieltä ettei mene ansiotyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin vielä uusiin naimisiin, miettisin avioehtoa.
En haluaisi osuutta kenenkään veloista.No vlekaa ei sentään tarvi ottaa tasinkona.
Sua huijataan!
Erossa kummankin omaisuudesta vähennetään velat, erotukset lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella.
Niin että jos nait velkaisen miehen ja teille tulee ero, saat huomata että oletkin aviossa tyhjätaskun kanssa, ja sinulle jää vain puolet omaisuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.
Vaikutat ihanan lämpimältä ihmiseltä. Juuri tämän takia suhtautuisin epäilevästi jokaiseen, joka ehdottomasti kieltäytyy avioehdosta.
Mutta eikö samalla tavalla epäilevästi voisi suhtautua ihmiseen, joka ehdottomasti vaatii kaiken kattavaa avioehtoa - että hän aikoo käyttää puolisoaan lasten- ja kodinhoitajana tehden itse rahaa, ja sitten heittää puolison pihalle pennittömänä?
Sehän on omaa tyhmyyttä jos sellaiseen suostuu! Tuo on juuri se kohta jossa sitten voidaan muuttaa sitä avioehtoa siten että liiton aikana kertynyt omaisuus olisi mahdollisen eron tullessa yhteistä. Jos siis yhteisesti päätetään että toinen esim jää vuosiksi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia toisen tehdessä uraa ja kerryttäessä omaisuutta. Siihen henkilökohtaiseen omaisuuteen jota kummallakin alunperin saattaa olla tai mahdollisesti tulla perintönä ei toisella pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia. Jos taas vaikkapa vaimo yksipuolisesti haluaa jäädä kotirouvaksi ja miehensä elätettäväksi ja mies on sitä mieltä että vaimonkin kuuluisi mennä töihin tuloja hankkimaan asia ei ole enää niin yksiselitteinen. Tai oikeastaan on kyllä mun oikeudentajun mukaan. Silloin se olisi vaimon oma päätös eikä hänen kuuluisikaan saada mitään miehen kerryttämästä omaisuudesta. Mieshän olisi jo avioliiton aikana kustantanut vaimonsa elämisen omista tuloistaan. Sen kuuluisi riittää jos vaimo itse ollut sitä mieltä ettei mene ansiotyöhön.
Minä kyllä lähtisin siitä, että avioliittoa solmittaessa ja perhettä perustaessa katsotaan kummankin pelimerkit minkä varaan rakennetaan. Vai ajattelitko, että vaikka naisella olisi omaisuutta miljoona, niin otetaan silti kahdensadan tonnin pankkilaina asuntoon, että puoliso ei mitenkään hyötyisi naimakaupastaan ja perhe pääsisi alkuun velkaisena? Tai, jos miehellä on valmiina, talo, niin siihen ei suin surmin muuteta vaan pannaan se vuokralle?
Riitelyltä avioehto ei pelasta. Koti on täynnä omaisuutta, josta voi riidellä että kumman omaisuutta se on. Kohta helpommalla pääsee kun tilaa sen osituksen jossa kaikki jaetaan puoliksi eikä ole niin väliä että kumpi sen on omistanut.