Kuinka yleisiä avioehdot nykyään on? Onko sinulla sellainen?

On avioehto koska meillä on mun ja sun lapsia.

Avioliitossa puhalletaan yhteiseen hiileen, kumpikin vuorollaan ja voimiensa mukaan.

Siinä on sit syytä olla tarkkana, että kumpikin maksaa kaikesta yhteisestä puolet, tekee yhtä paljon palkkatyötä ja kotitöitä, jne.

Eli nipottajan hommia.

Tiedän yhden pariskunnan, jossa puolisot on selvästi omin rahoineen. Molemmat on duunareita, mutta mies peri upporikkaan mummonsa. Ts. kun mies oli puoli vuotta työttömänä, se vaihtoi autonsa uuteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, ja ostelee kaikenlaista kallista härpäkettä. Vaimo juoksi töissä ja kantoi päävastuun pikkulasten hoitamisesta, joista toisella on hankala sairaus. Vaimolla ei ole oikein varaa mennä kampaajalle, ja mies rassaa uutta moottorivenettä muotikledjuissaan.

Ei käy kateeksi vaimoa. Kahden kerroksen väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Harvalla on oikeasti juurikaan omaisuutta naimisiin mennessä tai isoja perintöjä tulossa, joten täysin turhaa.

Kyllä siinä eron tiimellyksestä riidan saa aikaiseksi toisen perimästä, korvessa sijaitsevasta pienestä lautamökistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avioehtoa. Emme mieti eroa vaan yhteistä tulevaisuutta. Kolmekymppinen pariskunta, 4v aviossa.

Niin, ne on aina ne muut, jotka rakastuu toiseen, pettää, alkoholisoituu tai tulee peliriippuvaiseksi. Onhan se hienoa, jos rakkaus kestää kaiken tuon, mutta kaikki ei kestä. Avioehto on hyvä myös siinä tapauksessa, jos toinen perustaa yrityksen.

Ei ole avioehtoa, mentiin naimisiin 18- ja 20-vuotiaina. Ei ollut mitään omaisuutta silloin, eikä kummemmin nykyäänkään. Perintöjä on tulossa kummallekin melko paljon.

Meillä on avioehto ja useimmilla tutuillakin on.

Yhden pariskunnan tiedän, jossa ehto olisi ollut tarpeen, mutta nainen ei sitä aikoinaan suostunut tekemään. Olivat 20 vuotta naimisissa ja sitten nainen halusi eron ja omaisuuden puoliksi. Ongelmana oli se, että miehen omaisuus oli perittyä ja testamentilla oli suljettu avio-oikeus pois. Koska mies oli tehnyt töitä pääosin tässä perimässään yrityksessä ja sijoittanut ison osan tuloistaan siihen, ei miehen puolelta tullut kuin muistaakseni auton arvon verran yhteistä jaettavaa, perheen koti oli kokonaan miehen nimissä ja peritty. Jaettavaksi jäi vain naisen omaisuus + auto, joten sen sijaan että nainen olisi saanut puolet miehen noin 800 000 euron omaisuudesta, joutui hän maksamaan miehelle 50% oman omaisuutensa arvosta  eli suunnilleen 35 000 e.

Siksi avioehto!

Toki on. Olen kerran jo eronnut. Asunto on minun ja vastaan yksin velasta. Jos ero tulee, mitään ei jaeta. En halua joutua maksamaan kotiani enää kolmatta kertaa omaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avioehtoa. Emme mieti eroa vaan yhteistä tulevaisuutta. Kolmekymppinen pariskunta, 4v aviossa.

Niin, ne on aina ne muut, jotka rakastuu toiseen, pettää, alkoholisoituu tai tulee peliriippuvaiseksi. Onhan se hienoa, jos rakkaus kestää kaiken tuon, mutta kaikki ei kestä. Avioehto on hyvä myös siinä tapauksessa, jos toinen perustaa yrityksen.

Niin mitä sitten? Minähän siinä erossa nettoaisin, joten en ikinä vedä nimeäni sellaiseen paperiin.

Vierailija kirjoitti:

Harvalla on oikeasti juurikaan omaisuutta naimisiin mennessä tai isoja perintöjä tulossa, joten täysin turhaa.

Miksi pienestä perinnöstä pitäisi antaa erotessa puolet pois? Jos sinä vaikka olet jo perinyt ja puoliso ei, niin saattaa harmittaa erotilanteessa.

Meillä on se tilanne, että perintöjä ei tarvitse miettiä, koska kaikki tahot, joilta perintöä saattaa tulla, ovat testamentissa poissulkeneet puolison oikeuden perintöön. Eli vaikka ei olisi avioehtoa, niin erotilanteessa perityt rahat ei menisi puoliksi. Ap.

En ole itse vielä naimisissa, mutta miehen kanssa ollaan alustavasti suunniteltu avioehtoa, joka rajaisi molempien perinnön toiselta pois. Molemmille on tärkeää pitää perinnöt omassa suvussa (molemmilla myös sisaruksia) ja näin vältetään turhat sotkut siinä. Jos emme saa lapsia niin silloin avioehto on myös paikallaan, kun molempien tulotaso suhteellisen samanlainen. Jos saamme lapsia niin silloin luonnollisesti toinen joutuu joustamaan omasta työstään, eikä silloin ole järkevää olla avioehtoa. 

Kuka muka saa nykyään perintöjä? Vanhukset ottavat käänteistä asuntolainaa ja monikansalliset jätit imevät loput rahat veroparatiiseihin. Turhaan murehditte tulevien perintöjen kohtaloja.

Usein se avioehto tehdään suojaamaan perintöä. Esimerkiksi kiinteistöä, metsää, maatilaa, yritystä. Tiedän tapauksen jossa veljesten perimä tila uhkasi mennä vasaran alle kun toisen veljeksen vaimo rupesi erossa vaatimaan osuuttaan perintötilasta. Mies makselee loppuikänsä satojen tuhansien perintöosuusvelkaa exälleen.

Vierailija kirjoitti:

Usein se avioehto tehdään suojaamaan perintöä. Esimerkiksi kiinteistöä, metsää, maatilaa, yritystä. Tiedän tapauksen jossa veljesten perimä tila uhkasi mennä vasaran alle kun toisen veljeksen vaimo rupesi erossa vaatimaan osuuttaan perintötilasta. Mies makselee loppuikänsä satojen tuhansien perintöosuusvelkaa exälleen.

Näin meillekin kävisi, jos hakisin eroa. Pysyypä pili piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka saa nykyään perintöjä? Vanhukset ottavat käänteistä asuntolainaa ja monikansalliset jätit imevät loput rahat veroparatiiseihin. Turhaan murehditte tulevien perintöjen kohtaloja.

Täällä pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat ihan reippaat ja lisäksi kun lainat on maksettu jo aikapäiviä sitten, on sijoituksia, mökkejä jne. Minä ja suurin piirtein kaikki lapsuusystäväni perimme (olemme jo perineet/perimme tulevaisuudessa) enemmän kuin kymppitonneja. 

Ei ole. Tapasimme varattomina 21-vuotiaina opiskelijoina ja menimme naimisiin ekaa lasta odottaessamme pienituloisina, omaisuudettomina 30-vuotiaina. Olisi ollut mielestäni vähän hassua tehdä avioehto tuossa tapauksessa, kun suunnitelmana oli myös, että molemmat ovat lasten kanssa kotona suunnilleen yhtä kauan (kuten olemme olleetkin kaikkien kanssa). Olemme maksaneet yhteisistä menoista suunnilleen puolet koko ajan ja olemma suunnilleen samantuloisia. Jos ero tulisi niin yhteinen omaisuus puoliksi olisi mielestäni reilua.

Appivanhemmat ovat erittäin varakkaita, ja oletan, että ovat suojanneet miehen perinnön jotenkin. Jos eivät ole niin en katsoisi olevani heidän rahoihinsa mitenkään osallinen, tosin ei ole myöskään aikomuksissa erota, ja appivanhemmat ovat hyväkuntoisia 6-kymppisiä, joten asia ei ole ajankohtainen.

Meillä on avioehto. Teimme ennen avioliittoa, eron varalle. Minusta aivan oikein, jos toisella on olemassa jo perittyä tai muutoin hankittua omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka saa nykyään perintöjä? Vanhukset ottavat käänteistä asuntolainaa ja monikansalliset jätit imevät loput rahat veroparatiiseihin. Turhaan murehditte tulevien perintöjen kohtaloja.

Täällä pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat ihan reippaat ja lisäksi kun lainat on maksettu jo aikapäiviä sitten, on sijoituksia, mökkejä jne. Minä ja suurin piirtein kaikki lapsuusystäväni perimme (olemme jo perineet/perimme tulevaisuudessa) enemmän kuin kymppitonneja. 

Kaikki hyväkkäät eivät asu ok-seudulla vaikka odotellen hierovat karviaisia käsiään. Mistäpä itsekään tiedätte vaikka testamentti olisi tehty Korkeasaareen, teille jäisi vaan lakiosa. Saa sillä ehkä yksiön Kontulasta.

En ikinä menisi naimisiin miehen kanssa joka ei suostu avioehtoon. Sellaisilla tapauksilla on jotain taka-ajatuksia koko liiton suhteen, normaalia ihmistä ei noin tavanomainen asia hirvittäisi. 

Suhteen alussa kummallakaan ei ollut varallisuutta. Nainen eli minä hankin kunnon koulutuksen ja sen jälkeen tienasin miestä enemmän. Makselin enemmän yhteisiä menoja etc. Lopputulos : erossa jouduin maksamaan vielä päälle, että pääsin tosta sankarista eroon + tyyppi tyhjensi yhteisen kämpän lähes kokonaan. Eli tehkää avioehto, vaikka kummallakaan ei olisi merkittävää omaisuutta. Mua vaan huvittaa ajatus, että joku muu pääsee nauttimaan tästä "elämän kaltoin kohtelemasta"  miehestä kunnes totuus paljastuu..Mulle jäi tästä liitosta käteen hyvä oppitunti minkälaisista tyypeistä pysyä jatkossa kaukana :)