Kuinka yleisiä avioehdot nykyään on? Onko sinulla sellainen?

Olin 25 v naimisissa ennen eroa. Onneksi olimme tehneet avioehdon (mahdollisen yrittäjyyden takia). Muuten olisin joutunut maksamaan tasinkoa perimästäni mökistä. Nyt uudessa liitossa avioehto oli itsestäänselvyys koska meillä on molemmilla lapset valmiina ja myös omaa omaisuutta.

Emme ole vielä naimisissa mutta avioehto tullaan tekemään. Omilla vanhemmillani on iso omaisuus ja perintöä tulee aika lailla (metsää, kiinteistöjä ym.) ja avioehto on ollut myös isäni pyyntö. Joku ehkä ajattelee että onpa kylmä ajattelutapa mutta itse ajattelen että järkevä. Ei se sitä poista että rakastan miestäni yli kaiken.

Meillä on avioehto ja hyvin tiukka sellainen. Mieheni oli kerännyt omaisuutensa paljon ennen kuin astuin kuvioon mukaan. Täysin ymmärrettävää, että pitää myös kaiken sen jos ero tulisi. Toivottavasti ei koskaan tarvitse miettiä eroasioita.

Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.

Ensimmäisessä avioliitossa ei ehtoa ollut. Jos joskus uudelleen arvioidun, niin avioehto tulee tehtyä. Niin hirveä kokemus oli jakaa olematon omaisuus ensimmäisen aviomiehen kanssa eron jälkeen. Miltei päädyimme käräjille asti. En tahdo koskaan enään kokea sitä riitelyä ja kiusaamista.

Ei ole ja nyt avioliitossa ollessa on turha sellaista edes vinkua tai lähtee avioeropaperit saman tien vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.

Miehesi on myös mahdollistanut sinulle kotiäitiyden. Kiitos hänellekin.

On avioehto, tietenkin. Samoin kuin keskinäinen testamentti. Ja niin on kyllä suurimmalla osalla kaveripiiriäkin.

Minulla heräisi epäilys henkilöä kohtaan, joka ei missään nimessä haluaisi avioehtoa. Onko sellainen jotenkin kärkkymässä toisen omaisuutta? Mikä on oikea syy taustalla?

Jokainen avioliitto päättyy joko kuolemaan tai eroon. Ikäviä tilanteita molemmat, joita kukaan ei varmasti toivo. Ja muutenkin stressaavassa tilanteessa avioehdon myötä on yksi stressinaihe vähemmän, kun ei tarvitse raha-asioista riidellä kenenkään kanssa, vaan se kuvio on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.

Vaikutat ihanan lämpimältä ihmiseltä. Juuri tämän takia suhtautuisin epäilevästi jokaiseen, joka ehdottomasti kieltäytyy avioehdosta.

Alle 10 v naimisissa ja avioehto tehdään lähitulevaisuudessa. Liittyy tuleviin perintöihin. Tämä on molemmille tavallaan itsestäänselvyys, vaikka omaa omaisuutta ei ihmeemmin olekaan, enkä tiedä paljonko sitä jatkossa tulee. On vain jäänyt roikkumaan, vaikka nopeastihan sellaisen tekee, jos vaan ottaa asiakseen.

Mieheni omaksi voisin antaa isäni omaisuutta, mutta en missään nimessä hänen muiden sukulaistensa. Sama pätee toisinpäin. Tosin tällainen skenaario ei todennäköinen, sillä meillä on lapsia.

Maistraatin sivulla lukee että voimassa olevia avioehtoja on tällä hetkellä 241329 ja aviopareja on 947729, eli avioehto on joka neljännellä parilla. Aika paljon. Meillä ei ole. Mentiin naimisiin perseaukisina nuorina, eikä kummallakaan ollut mitään omaisuutta jota olisi tarvinnut suojata. Varmaan avioehto on sitä yleisempi mitä vanhempina on menty naimisiin.

Avioehdon pitäisi olla itsestäänselvyys. Mieluummin voisi olla niin että se tehdään aina naimisiin mennessä automaattisesti ja on erikseen purettava jos ei sitä halua. Moni on niin sinisilmäinen ja ajattelee ettei väliä kun "eihän ME koskaan erota, muut vaan". Tiedän tapauksen jossa vaimo ei omistanut mitään alunperin, mies omakotitalon ja mökin ja peri lisäksi vielä suurehkon summan rahaa ja toisen mökin avioliiton aikana. Vaimo sitten joidenkin vuosien päästä löysi uuden miehen ja vei erossa puolet miehen omaisuudesta. Toisenkin tapauksen tiedän jossa miehen isovanhempien rakentama,, hienosti kunnostettu ja hyvin pidetty omakotitalo meni eron yhteydessä myyntiin koska ei ollut avioehtoa. Tämä otti todella koville miehen isälle varsinkin. Koskaan ei tiedä tulevasta eikä kukaan varmaan mene naimisiin ajatuksella että joskus eroaisi. Silti puolet liitoista päättyy eroon. Mä ajattelen ennemmin niin ettei siitä avioehdosta mitään haittaakaan ole. Jos kerran ei erota koskaan niin sittenhän se on vain pala paperia.

Avioehto tehtiin, koska olen pihi ja mieheni tuhlaa kaiken autoihin, moottoripyöriin ym.

Asunto on minun, maksettu jo ennen yhteen muuttamista. Avioliittomme on hyvä. Ei haittaa toisen tuhlailu tai säästäväisyys, kukin tehköön rahoillaan mitä haluaa. Nyt ja mahdollisen eron jälkeen.

Olen harkinnut että perintöjen varalle voisi tehdä avioehdon. Mitään huikeita omiasuuksia ei ole kummallekkaan tulossa ja vanhempamme ovat joksenkin yhtä varakkaita, mutta olen melko varma että puolison vanhemmilla on testamaentti, jolla varmasti suljetaan lasten puolisot pois perinnöstä. Sen sijaan olen melko varma että omilla vanhemmillani ei ole mitään testamenttiä. Parhaassa tapuksessa voisi käydä niin että puoliso saa pitää oman perintösä ja puolet minun perinnöstä, jos ei ole avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Mieheni on vaativaa työtä tekevä hyvätuloinen. Olen mahdollistanut tämän uran luomisen olemalla pitkään kotiäiti. Jos ero tulee, otan puolet miehen omaisuudesta, se on minimikorvaus siitä, mitä olen tehnyt vuosien aikana.

Vaikutat ihanan lämpimältä ihmiseltä. Juuri tämän takia suhtautuisin epäilevästi jokaiseen, joka ehdottomasti kieltäytyy avioehdosta.

Mutta eikö samalla tavalla epäilevästi voisi suhtautua ihmiseen, joka ehdottomasti vaatii kaiken kattavaa avioehtoa - että hän aikoo käyttää puolisoaan lasten- ja kodinhoitajana tehden itse rahaa, ja sitten heittää puolison pihalle pennittömänä?

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla itsestäänselvyys. Mieluummin voisi olla niin että se tehdään aina naimisiin mennessä automaattisesti ja on erikseen purettava jos ei sitä halua. Moni on niin sinisilmäinen ja ajattelee ettei väliä kun "eihän ME koskaan erota, muut vaan". Tiedän tapauksen jossa vaimo ei omistanut mitään alunperin, mies omakotitalon ja mökin ja peri lisäksi vielä suurehkon summan rahaa ja toisen mökin avioliiton aikana. Vaimo sitten joidenkin vuosien päästä löysi uuden miehen ja vei erossa puolet miehen omaisuudesta. Toisenkin tapauksen tiedän jossa miehen isovanhempien rakentama,, hienosti kunnostettu ja hyvin pidetty omakotitalo meni eron yhteydessä myyntiin koska ei ollut avioehtoa. Tämä otti todella koville miehen isälle varsinkin. Koskaan ei tiedä tulevasta eikä kukaan varmaan mene naimisiin ajatuksella että joskus eroaisi. Silti puolet liitoista päättyy eroon. Mä ajattelen ennemmin niin ettei siitä avioehdosta mitään haittaakaan ole. Jos kerran ei erota koskaan niin sittenhän se on vain pala paperia.

Perinnöt ja liittoa edeltävä omaisuus voisikin olla automaattisesti suojattu, mutta ei mielestäni liiton aikana kerätty omaisuus.

Tietysti tehdään avioehto! Se joka ei siihen suostu on mitä ilmeisimmin saama puolella eron sattuessa ja selvästi jo miettii että pääsisi toisen omaisuuteen käsiksi. Mikä muu syy olisi muka este avioehdon tekemiselle?

Mikäli kummallakaan ei ole omaisuutta eikä kartanoita tms. tulossa perintönä, mies haluaa lapsia ja avioehdon, naisen ei pidä suostua.

Niin siinä käy, että mies luo uraa, kerää omaisuutta ja eläkettä. Nainen uhraa suuren osan voimistaan ja ajastaan perheensä palkattomana palvelijana. Järkyttävän usein nainen vielä maksaa vain juoksevat menot, mikäli käy töissä. Miehen nimiin tulee kiinteä omaisuus.

Erossa sitten huomataan, että nainen on köyhä ja mies rikas. Naiselle jää lapset, elatusmaksut ja tulevaisuus kurjassa vuokra-asunnossa.

Tällaisissa avioliitoissa naiset kituuttavat käytännön syistä. Ymmärrettävää. Erotaan vasta kun mies juo ja hakkaa, jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avioehtoa. Emme mieti eroa vaan yhteistä tulevaisuutta. Kolmekymppinen pariskunta, 4v aviossa.

Ei kai kukaan muuta mietikään naimisiin mennessään tai parin aviovuoden kuluttua kuin yhteistä tulevaisuutta - tai no, eroavathan jotkut parin viikon jälkeen. En ihan käsitä ajatusta, että avioehto olisi joku "mietimme heti avioeroa" juttu - se on pelkästään järkevää molempien osapuolten kannalta, koska sitten jos se avioero joskus tulee, kaikki on paljon yksinkertaisempaa, kun on avioehto - omaisuudesta voi saada hirveän riidan aikaiseksi. Ja jos avioeroa ei tule, avioehto on vain paperi. Suosittelen sitä lämpimästi, itselläni sitä ei ollut, mutta jos joskus vielä erehtyisin naimisiin, vaatisin sitä ehdottomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ero on nykyään niin yleistä että on typerää olla tekemättä avioehtoa.

Miten niin typerää? Meillä on yhteinen omaisuus muutenkin, avioehto ei mitenkään helpottaisi eroa.

Avioehto on varmasti viisas ratkaisu uusperheissä tai jos on perittyä omaisuutta tai yritystoimintaa.