Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme
27.04.2018 |
Mieheni on hakenut avioeroa ja meneillään on harkinta-aika. Meillä ei ole avioehtoa ja nyt sitä ei kai edes voi tehdä, jos avioero on jo vireillä. Haluaa tehdä suullisen ja kirjallisen sopimuksen rahojen jaosta. Meillä ei sen kummempaa omaisuutta ole, mitä nyt omat/yhteiset rahat tilillä. Meillä on siis omat tilit ja yhteinen tili. Käytännössä kaikki maksetaan omilta tileiltä, yhteiselle ollaan joskus säästetty eli siirretty rahaa omilta tileiltä, mut ei enää vähään aikaan.
Mies sanoi, et tehdään sopimus, et jos tulee ero, niin hän antaa omalta tililtään mulle 4000e. Eli tämä olisi meidän välinen sopimus, ei sen virallisempi. Normaalisti jos erotaan eikä avioehtoa ole, kaikki rahamme jaettaisiin tasan ja saisin täten enemmän kuin 4000e. Miehellä on enemmän rahaa kuin mulla (tavallaan ne on yhteisiä, ei yleensä olla puhuttu sinun ja minun rahoista) eikä meillä ole ollut ongelmia raha-asioiden suhteen tai siitä kumpi maksaa mitäkin. Kun menimme naimisiin, molemmat oli opintojen loppusuoralla eli kummallakaan ei ollut rahaa eikä muutakaan omaisuutta pahemmin. Mies pääsi heti töihin valmistuttuaan ja minä aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Mulla jäi gradu roikkumaan ja se on vieläkin tekemättä. Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. Tosin mies sanonut, et hänkin olisi halunnut olla kotona välillä ja et mä töissä. Mut kun mulla ei työpaikkaa ollut, niin meni sitten näin, et mä olin kotona. Mulla nyt työttömyys jatkuu ainakin toistaiseksi, kunnes löydän työ-/opiskelupaikan.
Mies naljailee tosi usein siitä, kun en ole työssä jne. Ja nyt sitten ehdotti, tuota et JOS erotaan, niin sovitaan, et hän antaa mulle 4000e, eikä jaeta rahoja tasan. Ymmärrän miestäni, onhan hän tienannut kaikki nämä vuodet, kun mä olen ollut kotona lasten kanssa tai työttömänä. Mutta hän teki paljon ulkomaan työreissuja varsinkin ensimmäisen lapsemme ollessa pieni eli avioliittomme alkuaikoina. Oli parikin viikkoa pois. Ja aina mä olen hoitanut kodin. Mies joskus harvoin imuroi, esim. lomalla ollessaan. Tekee ruokaa kyllä, kun tykkää siitä ja hoitaa ruokaostoksia sekä on lasten kanssa. Muuten koti ja lapset on mun vastuulla pääasiassa ja minusta hyvä näin, koska olen ollut kotona. Eipä ole tarvinnut miehen sitten töistä tullessaan tehdä kotihommia, vaan on saanut olla lasten kanssa tai mennä omiin harrastuksiin. Sama viikonloppuna, on ollut aikaa enemmän lapsille ja muulle kuin kotitöille.
jatkuu..
Kommentit (361)
En ole lukenut muita kuin muutaman ekan viestin, mutta sinuna allekirjoittaisin avioehdon, koska miehellesi se on tärkeää ja koska hän ilmeisesti tuntee, että hän on raatanut kaikki nämä vuodet, vaikka asian voi tietysti nähdä ihan toisin.
Itse erosin jo kauan aikaa sitten, ja vaadin silloin exmiestäni allekirjoittamaan avioehdon, jossa hän hävisi taloudellisesti. Koska mielestäni hän käyttäytyi reilusti, olin itse vastaavasti reilu mitä tuli lapsen elatukseen. Nykyisin olemme tosi hyviä ystäviä.
Erotessa on mieletön tunnemyrsky, mutta jos vaan voi, kannattaa ottaa ‘the high ground’. Oottehan te kuitenkin tosi läheisiä, ja teillä on yhteiset lapset.
Fiksuin päätös, jonka teimme, oli että hoidimme asiat ilman viranomaisia tai oikeusjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on just se ongelma tollasissa ’halusin olla mahdollisimman pitkään kotona’ ja ’mulla oli päävastuu kodista’ tyyppisissä valinnoissa. Se asettaa naisen huonompaan asemaan parisuhteessa, nyt ottamatta mitenkään kantaa siihen, miten se vaikuttaa lapsiin. Avioehtoa ei ole myöskään tehty. Nyt miehesi haluaa eron ja enemmän yhteisestä omaisuudesta, jonka hän on ilmeisesti tienannut sinun kustannuksellasi. Etpä voi varmaan tehdä enää mitään tuossa tilanteessa. Oletko ajatellut, mihin kaikkiin muihin asioihin ja etuihisi valintasi on vaikuttanut? Nuo ratkaisut vaikuttavat elämääsi kuolemaan saakka, eläkkeen ja työelämässä sijoittumisen myötä. Miksi te naiset lähdette tällaisiin järjestelmiin mukaan? Ei voi muuta kuin ihmetellä, että miksi nainen itse pitää epätasa-arvoisia rakenteita yllä. Alentaa itseään.
Oon valtaosan kanssa aikastlailla eri mieltä. Yhdessäolon aikana mies on hoitanut luultavasti suurimman osan taloudellisesta vastuusta ja näin kuuluukin olla. Mutta sitten kun tulee ero on kumpikin aikuinen vastuussa itsestään ja lapsistaan, ei siitä puolison toimeentulemisesta. Ja lasten edulla on turha mulle perustella, koska tiedän ihan omasta kokemuksesta et Suomessa pärjää erittäin hyvin työttömänä yksin lasten kanssa.
Useinha näissä on kyse siitä et kirpasee kun joutuu luopuu siitä elintasosta, johon on tottunu. Mut kylä aikuisen ihmisen pitää omillaan pärjätä, ei exän rahoilla. Eikä mtn lastenhoitoo ja kotitöiden tekoo voi jälkikäteen rahastaa toiselta.
T. Nainen, joka on huomattavasti pienempitulonen kun miehensä (ja kyllä, näin yhdessä ollessa on yhteiset rahat, mut jos ero tulis ni jokanen sais pitää sen mitä omalla tilillä on)
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut muita kuin muutaman ekan viestin, mutta sinuna allekirjoittaisin avioehdon, koska miehellesi se on tärkeää ja koska hän ilmeisesti tuntee, että hän on raatanut kaikki nämä vuodet, vaikka asian voi tietysti nähdä ihan toisin.
Itse erosin jo kauan aikaa sitten, ja vaadin silloin exmiestäni allekirjoittamaan avioehdon, jossa hän hävisi taloudellisesti. Koska mielestäni hän käyttäytyi reilusti, olin itse vastaavasti reilu mitä tuli lapsen elatukseen. Nykyisin olemme tosi hyviä ystäviä.
Erotessa on mieletön tunnemyrsky, mutta jos vaan voi, kannattaa ottaa ‘the high ground’. Oottehan te kuitenkin tosi läheisiä, ja teillä on yhteiset lapset.
Fiksuin päätös, jonka teimme, oli että hoidimme asiat ilman viranomaisia tai oikeusjuttuja.
Jos mies on raatanut kaikki nämä vuodet ja edennyt urallaan, osan ajasta myös ulkomailla, niin miksi ihmeessä hån halusi tähån kuvioon vielä lapset, kun selvästi hänelle työ oli tärkeintä ja vastuu lapsista jäin ap? Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Ihmettelen, mihin kaikkeen nykynaiset suostuvat, vaikka monet ovat jopa opiskelleet yliopistosssa, niin kuin ap. Ei tiedosta pitäisi olla kiinni, kun sitä on kaikkialla saatavilla.
Ennen ei tullut kuulonkaan, jos omaisuus ja rahat eivät olleet yhteiset, että nainen olisi jäänyt tyhjän päälle, vaan mies maksoi kotiäiti-vuosilta ansionmenetyksen ja eläketurvan ja parhaassa tapauksessa oikeus saattoi tuomita vielä miehen maksamaan elatusta naiselle, vielä eron jälkeenkin.
Nykyään en edes ole kuullut yhdenkåän miehen maksavan elatusmaksua naiselle, joka muissa maissa on ihan yleinen. Ja silti täällä eroa haluavat puolisot itkevät, vaikka itse ovat saaneet luoda työuran ja hankkineet samaan aikaan lapset, jonka on mahdollistanut vain puoliso, joka on kantanut vastuun lapsista.
Tuo neljätonnia on kyllä jo hulluuden huippu, kun kysymys on kahdesta lapsesta, eikä mies pötkääkään arvosta ap. työpanosta, mitä hän on tehnyt lasten hyvinvoinnin puolesta. Harva mies edes ilkeäisi ehdottaa moista ja käyttää ero aikeita kiristääkseen aloittajaa.
Onko teillä omistusasunto? Mökki? Autoja? Osakkeita tms?
Kaikesta tästä puolet kuuluu sinulle. Kuulostaa epäuskottavalta, että teidän molempien kaiken omaisuuden arvo olisi 8000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuohon 4000e. Sinä olet antanut omasta elämästäsi monta vuotta lasten hoitamiseen. Et ole voinut saada tuolloin palkkatuloja, ja lisäksi olitte tuosta järjestelystä etukäteen sopineet.
Ap:llä on ollut mahdollisuus tehdä halutessaan myös palkkatöitä. Työllistyminen olisi varmasti ollut mahdollista, jos halua olisi ollut. Tässä on omaa typeryyttäkin mukana.
Varmasti on parisuhteessa sovittu monesta muustakin asiasta, jotka eivät ole menneet ihan sovitulla tavalla vaan on joustettu tai asia on kokonaan unohdettu.
Missään tapauksessa ei kannata alkaa rahasta riitelemään, vaan pitää lapset ja sopu mielessä. Mieshän on antanut ap:lle mahdollisuuden selvittää kohtuullista summaa. Tasan puoliksi jakaminen ei tässä varmastikaan ole se kivuttomin ratkaisu edes ap:lle. Siksi paljon siitä kränää aiheutuisi.
Tämä on kyllä outo. Avioeroa haettu. Puenet lapset. Ap jankkaa ja jankkaa ihsn sivuasioita. Ei mitään normaalia konkretiaa. Missä asuu. Miten elää ym. Yleensä eron hsettua myös osoite muuttuu. Tässä ei? Eikä kiinnosta miettiä mihin muuttaa. Mies antaisi 4000. Ap ei kerro yhtään mitään omaisuudesta tms
Tämä on tuttu provoilija. Jankkaa ihan toisaikaisia asioita vuolaasti.
Muistaako koku kihlattu ei suostu tms provon. Ulkomaalainen vaimo ja 100 viestä ihan pimeetä jankkausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se arvon mammat nyt ihan niin mene että voidaan olettaa AP:n muuten olleen töissä ja edenneen uralla ja vaikka mitä ja nyt on menettänyt vähintään niin ja niin paljon rahaa... ihan yhtä hyvin olisi voinut olla työttömänä jossain itsemurhayksiössä. En ota kantaa miten pitäisi jakaa rahat, mutta se on varma että ilman avioehtoa ei kenenkään kannata nykyään naimisiin mennä.
Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.
Kuules itse. Tänä päivänä on täysin normaalia, ettei 6-8 vuodessa pääse tulojen syrjään kiinni, vaan on vain silppua ja pätkätyötä tarjolla. Itsellä ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen, vaikkei ole lapsia ja koko ajan olen jotain yrittänyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Oon valtaosan kanssa aikastlailla eri mieltä. Yhdessäolon aikana mies on hoitanut luultavasti suurimman osan taloudellisesta vastuusta ja näin kuuluukin olla. Mutta sitten kun tulee ero on kumpikin aikuinen vastuussa itsestään ja lapsistaan, ei siitä puolison toimeentulemisesta. Ja lasten edulla on turha mulle perustella, koska tiedän ihan omasta kokemuksesta et Suomessa pärjää erittäin hyvin työttömänä yksin lasten kanssa.
Useinha näissä on kyse siitä et kirpasee kun joutuu luopuu siitä elintasosta, johon on tottunu. Mut kylä aikuisen ihmisen pitää omillaan pärjätä, ei exän rahoilla. Eikä mtn lastenhoitoo ja kotitöiden tekoo voi jälkikäteen rahastaa toiselta.
T. Nainen, joka on huomattavasti pienempitulonen kun miehensä (ja kyllä, näin yhdessä ollessa on yhteiset rahat, mut jos ero tulis ni jokanen sais pitää sen mitä omalla tilillä on)
Mutta onko se meidän muiden veronmaksajien tehtävä maksaa jonkun vapaamatkustajan miehen perhe-elämä? Ei ihme, jos työssökäyvien rahat ei riitä mihinkään, kun verot on pilvissä.
Miksi ihmeessö tämäkin mies ei voinut luoda vain työuraansa, vaan piti vielä saada lapset ja puoliso, joka nyt ollaan tyrkkäämössä muiden elätettåväksi ja tämä vapaamatkustaja saa edelleen kartuttaa vain omaisuutta, joka on tietenkin muiden veronmaksajien varoista pois, sekä muiden heikompiosaisten esim. vanhusten, sairaiden, lasten jne.
Missä on moraali ja vastuu omista valinnoista?
Ei voi olettaa, kun ei enää huvita, voi vastuun tyrkätä toisten kannettavaksi ja maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on voinut keskittyä täysillä työhönsä ja kerryttää omaa eläkettään. Sinä olet sen mahdollistanut. Olet tehnyt yhtä arvokasta työtä. Siis ihan yhtä arvokasta.
Kiristämällä et kirjoita avioehtoa vaan haet itse eroa. Lapset sitten vaikka viikko-viikko systeemiin.
Kun pääset vapauteen alat saada asioita järjestykseen pala kerrallaan. Aloita ammatinvalinnanohjaajan tapaamisella.
Lycka till!
Vierailija kirjoitti:
jos sun mies käyttää järkee, niin se nostaa ne käteisenä ulos ja laittaa jemmaan. omalta tililtä saa nostaa niiku huvittaa.
Se katsotaan valeoikeustoimeksi, eli omaisuuden hävittämiseksi, ja se on rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ositus ei ole mitenkään pakollinen vaan voi myös sopia kirjallisesti luopuvansa avio-oikeudestaan. Toinen voi myös riitauttaa ahneen ex-puolison pummimisyritykset esim. Liiton lyhyeen kestoon, kohtuuttomaan haittaan ja lapsettomuuteen vedoten.
Itse ainakin rinnoin läpi ositussopimuksen, jossa mies luopui kaikista vaateistaan mun omaisuuteen liittyen, koska mulla oli omaisuutta joka hankittu ennen meidän yhteiseloa. Kukin lähti omien velkojen ja varojen kanssa omaan suuntaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha allekirjoittaa mitään sopimusta tuossa vaiheessa tai painostuksen alla.
Omaisuus puoliksi
Juuri noin. Avioehtoa ei tarvitse tehdä jos ei halua sitä eli älä nyt tee mitåän avioehtoa. Omaisuus tottakai puoliksi.
Älå ole tyhmä. Pidä puolesi. Laki on puolellasi.
Kuten tässä jo monen monta kertaa sanottu ja ap jo itse aloituksessakin totesi, niin ei avioehtoa enää edes voisikaan tehdä kun ero on jo vireillä.
Mies haluaa ap:n tekevän hänen kanssaan keskinäisen sopimuksen, että tyytyy erotessa 4000 euroon eikä omaisuutta ositeta.
Todennäköisesti tuo sopimus on pätemätön ja kaatuu viimeistään osituksessa, koska se on syntynyt painostuksen ja kiristyksen tuloksena ja on kohtuuton sopimuksen tekijälle. Voihan ap tietenkin allekirjoittaa sen akuankkana ja katsoa mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä omistusasunto? Mökki? Autoja? Osakkeita tms?
Kaikesta tästä puolet kuuluu sinulle. Kuulostaa epäuskottavalta, että teidän molempien kaiken omaisuuden arvo olisi 8000 euroa.
En muista aloituksesta, miten kauan pari on ollut yhdessä, mutta olisiko jotain 10-15 vuotta? Tuskin heillä kaikki omaisuus on velatonta varsinkin jos mitään perintöjä ei ole saatu. Vaikka ositus menee lain mukaan kuten reilua on, en usko, että ap nettoaa mitään isoja summia.
Vierailija kirjoitti:
ja vielä ap jatkaa:
Tavallaan voisi lusmuksi kutsua siksikin, kun olen vähän haahuilija-luonne. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen tai tekevä. Tekevä olen kyllä kotitöissä ja huolehdin lapset jne. Mut muuten olen aika saamaton. Voisin kuvitella, et olisin ihan burn out, jos kävisin töissä ja hoitaisin kodin vielä päälle. Miettiny joskus miten ihmiset siihen pystyy. Ja ihaillu joitai ihmisiä, jotka on niin aikaansaavia ja tekeviä, pirteitä ja reippaita. Ja nyt tajusinkin, et tän takia mies ei ehkä arvosta ja sanoo, et mun asenne on jo väärä, et mun pitäis olla eri asenteella hakemassa töitä eikä niin lunkisti ottaa elämää. Se ajattelee etten yritä tarpeeksi...ehkä osittain on oikeassa. tarvisin varmaan jotain apua, jonku kädestä pitäen ohjaamaan et tee nyt näin, sitten näin ja näin.
Mut sen sanon, ettei mulla mitään helppoa ole ollut. Helppoa on se, et toimeentulo turvattu. Mut meillä on ollut allergiaa, refluksia jne. Olen valvonut lasten kanssa öitä paljon. Onneksi mieskin valvoi, kun vieroitettiin rinnasta jne. Mut esim. kolmatta lasta en haluaisi (en muutenkaan tähän liittoon), mut en ylipäänsä, kun ollu niin vaikeita vauva-ajat, ettei vaan jaksaisi enää kolmatta samanlaista lasta. Nyt onneksi jo helpottanut, kun alkaa olla maitoallergiakin selätetty eikä tarvi lääkäreissä ravata, ei olla dieetillä (imetin, niin olin ns.kaikettomalla) eikä miettiä mistä mikäkin oire tulee ja mitä lapsi voi syödä. Eli en koe esim. lasten suhteen pääässeeni helpolla. (Miksihän me toinen lapsi haluttiin tähän suhteeseen...se siis sai alkunsa inseminaatiolla, heti ekasta kerrasta. Eka lapsi tuli tuosta vaan yrittämättä). Lapset on rakkaita, mut he varmasti syynä, miksi ei olla erottu. Tai en tiedä olisiko meidän suhde erilainen,jos ei olisi lapsia. Tuskin, ainakaan kovin paljon.
Sekavaa tekstiä ja aiheesta toiseen, mut joo, kai meidän pitäisi erota. Varmaan saisin enemmän aikaiseksikin kun olisin yksin.
Ja tosiaan avioero vireillä, raukeaa syksyllä, jos ei mies nyt hae eroa. Mies siis hakenut, en minä.
Muutit tuollaisen miehen perässä toiselle puolelle suomea, hoidat kaiken ja stressaat hirveästi - ei ihme ettei omalle henkilökohtaiselle elämälle ole jäänyt aikaa tai energiaa. Toi mies on ihan lapsellinen idiootti ja sun olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja vielä ap jatkaa:
Tavallaan voisi lusmuksi kutsua siksikin, kun olen vähän haahuilija-luonne. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen tai tekevä. Tekevä olen kyllä kotitöissä ja huolehdin lapset jne. Mut muuten olen aika saamaton. Voisin kuvitella, et olisin ihan burn out, jos kävisin töissä ja hoitaisin kodin vielä päälle. Miettiny joskus miten ihmiset siihen pystyy. Ja ihaillu joitai ihmisiä, jotka on niin aikaansaavia ja tekeviä, pirteitä ja reippaita. Ja nyt tajusinkin, et tän takia mies ei ehkä arvosta ja sanoo, et mun asenne on jo väärä, et mun pitäis olla eri asenteella hakemassa töitä eikä niin lunkisti ottaa elämää. Se ajattelee etten yritä tarpeeksi...ehkä osittain on oikeassa. tarvisin varmaan jotain apua, jonku kädestä pitäen ohjaamaan et tee nyt näin, sitten näin ja näin.
Mut sen sanon, ettei mulla mitään helppoa ole ollut. Helppoa on se, et toimeentulo turvattu. Mut meillä on ollut allergiaa, refluksia jne. Olen valvonut lasten kanssa öitä paljon. Onneksi mieskin valvoi, kun vieroitettiin rinnasta jne. Mut esim. kolmatta lasta en haluaisi (en muutenkaan tähän liittoon), mut en ylipäänsä, kun ollu niin vaikeita vauva-ajat, ettei vaan jaksaisi enää kolmatta samanlaista lasta. Nyt onneksi jo helpottanut, kun alkaa olla maitoallergiakin selätetty eikä tarvi lääkäreissä ravata, ei olla dieetillä (imetin, niin olin ns.kaikettomalla) eikä miettiä mistä mikäkin oire tulee ja mitä lapsi voi syödä. Eli en koe esim. lasten suhteen pääässeeni helpolla. (Miksihän me toinen lapsi haluttiin tähän suhteeseen...se siis sai alkunsa inseminaatiolla, heti ekasta kerrasta. Eka lapsi tuli tuosta vaan yrittämättä). Lapset on rakkaita, mut he varmasti syynä, miksi ei olla erottu. Tai en tiedä olisiko meidän suhde erilainen,jos ei olisi lapsia. Tuskin, ainakaan kovin paljon.
Sekavaa tekstiä ja aiheesta toiseen, mut joo, kai meidän pitäisi erota. Varmaan saisin enemmän aikaiseksikin kun olisin yksin.
Ja tosiaan avioero vireillä, raukeaa syksyllä, jos ei mies nyt hae eroa. Mies siis hakenut, en minä.
Muutit tuollaisen miehen perässä toiselle puolelle suomea, hoidat kaiken ja stressaat hirveästi - ei ihme ettei omalle henkilökohtaiselle elämälle ole jäänyt aikaa tai energiaa. Toi mies on ihan lapsellinen idiootti ja sun olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Jos mies ei laita jatkohakemusta, niin kai laitat itse?
Ihan kaikkea en jaksanut lukea. Mies kuulostaa dominoivalta ja alistavalta. Tulee noista työmatkoista mieleen, että olisiko jo uusi nainen mukana kuvioissa. Mies haluaa susta eroon halvalla. Asutte vissiin yhdessä vaikka ero jo vireillä? Harkinta aikana yleensä sovitaan lasten tilanteesta, tehdään ositus ja ratkaistaan asumisjärjestelyt. Noi manipulivat henkilöt haluu nopeati muuttaa yhteen ja edetä asioisssa. Osaavat olla hurmaavia halutessaan.
Avioehto tulee voimaan vasta kun se on rekisteröity ja sitä ei voi tosiaan tehdä jos ero on jo vireillä.
Mutten voitto toki sopia asiat erossa miten tahdotte. Ositus tehdään vain jos jompi kumpi sitä vaatii.
Mutta vaikka tekisitte kirjallisen sopimuksen, niin sehän on käytännössä mitätön avioehto, joten halutessasi voit kuitnekin vaatia ositusta erossa ja sopimuksellanne ei ole mitään juridista merkitystä.
Muista että osituksessa ei jaeta vain tilillä olevia rahoja puoliksi, vaan siinä jaetaan kaikki omaisuus puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha allekirjoittaa mitään sopimusta tuossa vaiheessa tai painostuksen alla.
Omaisuus puoliksi
Juuri noin. Avioehtoa ei tarvitse tehdä jos ei halua sitä eli älä nyt tee mitåän avioehtoa. Omaisuus tottakai puoliksi.
Älå ole tyhmä. Pidä puolesi. Laki on puolellasi.
Kuten tässä jo monen monta kertaa sanottu ja ap jo itse aloituksessakin totesi, niin ei avioehtoa enää edes voisikaan tehdä kun ero on jo vireillä.
Mies haluaa ap:n tekevän hänen kanssaan keskinäisen sopimuksen, että tyytyy erotessa 4000 euroon eikä omaisuutta ositeta.
Todennäköisesti tuo sopimus on pätemätön ja kaatuu viimeistään osituksessa, koska se on syntynyt painostuksen ja kiristyksen tuloksena ja on kohtuuton sopimuksen tekijälle. Voihan ap tietenkin allekirjoittaa sen akuankkana ja katsoa mitä tapahtuu.
Tietysti sopimus on mitätön, sehän on kotikutoinen epävirallinen rekisteröimätön ja myöhässä laadittu avioehto. Toki mikään ei estä jakamasta omasuutta erossa ihan miten haluaa ja keskenään sopivat. Mutta jos ap hakee ositusta, niin se tehdään ja mies voi pyhkiä sopimuksella hanurinsa.
Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.