Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme
27.04.2018 |
Mieheni on hakenut avioeroa ja meneillään on harkinta-aika. Meillä ei ole avioehtoa ja nyt sitä ei kai edes voi tehdä, jos avioero on jo vireillä. Haluaa tehdä suullisen ja kirjallisen sopimuksen rahojen jaosta. Meillä ei sen kummempaa omaisuutta ole, mitä nyt omat/yhteiset rahat tilillä. Meillä on siis omat tilit ja yhteinen tili. Käytännössä kaikki maksetaan omilta tileiltä, yhteiselle ollaan joskus säästetty eli siirretty rahaa omilta tileiltä, mut ei enää vähään aikaan.
Mies sanoi, et tehdään sopimus, et jos tulee ero, niin hän antaa omalta tililtään mulle 4000e. Eli tämä olisi meidän välinen sopimus, ei sen virallisempi. Normaalisti jos erotaan eikä avioehtoa ole, kaikki rahamme jaettaisiin tasan ja saisin täten enemmän kuin 4000e. Miehellä on enemmän rahaa kuin mulla (tavallaan ne on yhteisiä, ei yleensä olla puhuttu sinun ja minun rahoista) eikä meillä ole ollut ongelmia raha-asioiden suhteen tai siitä kumpi maksaa mitäkin. Kun menimme naimisiin, molemmat oli opintojen loppusuoralla eli kummallakaan ei ollut rahaa eikä muutakaan omaisuutta pahemmin. Mies pääsi heti töihin valmistuttuaan ja minä aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Mulla jäi gradu roikkumaan ja se on vieläkin tekemättä. Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. Tosin mies sanonut, et hänkin olisi halunnut olla kotona välillä ja et mä töissä. Mut kun mulla ei työpaikkaa ollut, niin meni sitten näin, et mä olin kotona. Mulla nyt työttömyys jatkuu ainakin toistaiseksi, kunnes löydän työ-/opiskelupaikan.
Mies naljailee tosi usein siitä, kun en ole työssä jne. Ja nyt sitten ehdotti, tuota et JOS erotaan, niin sovitaan, et hän antaa mulle 4000e, eikä jaeta rahoja tasan. Ymmärrän miestäni, onhan hän tienannut kaikki nämä vuodet, kun mä olen ollut kotona lasten kanssa tai työttömänä. Mutta hän teki paljon ulkomaan työreissuja varsinkin ensimmäisen lapsemme ollessa pieni eli avioliittomme alkuaikoina. Oli parikin viikkoa pois. Ja aina mä olen hoitanut kodin. Mies joskus harvoin imuroi, esim. lomalla ollessaan. Tekee ruokaa kyllä, kun tykkää siitä ja hoitaa ruokaostoksia sekä on lasten kanssa. Muuten koti ja lapset on mun vastuulla pääasiassa ja minusta hyvä näin, koska olen ollut kotona. Eipä ole tarvinnut miehen sitten töistä tullessaan tehdä kotihommia, vaan on saanut olla lasten kanssa tai mennä omiin harrastuksiin. Sama viikonloppuna, on ollut aikaa enemmän lapsille ja muulle kuin kotitöille.
jatkuu..
Kommentit (361)
Ap et suostu missään olosuhteissa vähempään kuin puolet ja jos mies ei hae toisen vaiheen eroa sinä haet jotta ei pääse rahoja piilottamaan. Miksi lahjoittaisit rahoja miehelle joka yrittää sinua huijata? Jos tuntuu pahalta niin laitat rahoista osan sukanvarteen lasten ajokortteja, opintoja ja ensiasuntoja varten. Miehesi käytöksestä kyllä huomaa ettei tule lapsia muistamaan muulla kuin minimillä ja sinä siis pääosin elätät heitä vielä yli kymmenennen vuotta kumpaakin. Mieti vaikka sitä kun tekee mieli antaa rahaa tuolle miehelle.
Laskeskelin tuossa että jos miehen netto on esimerkiksi 2700 niin hänellä on todennäköisesti noin 84 000 euroa ”sukan varressa” (6 vuotta x 12 kuukautta x 1000 e kuussa talteen) teistä kun saa sen kuvan että olet pyörittänyt taloutta nöyrästi ja säästeliäästi niin miehellä on varmasti ollut varaa laittaa talteen, pienet lapsetkaan ei vielä älyttömästi syö tai kuormita taloutta. Siitä päätellen että tekee ulkomaan työmatkoja yms tulot on todellisuudessa varmasti todella paljon enemmän mitä et mahdollisesti käsitä kun et itse ole päässyt rahan makuun. Eli kyse voi olla myös reippaasti yli sadasta tuhannesta.
Olettaen myös että olisit valmistunut ja olisit päässyt ok tehtäviin etkä jäänyt kodinhoitajaksi, olisit ansainnut nettona vaikka 2000 e kuukaudessa niin omat tulosi olisi ollut 144 000 kuuden vuoden ajalta.
Niin että normaalisti työssäkäyvällä koulutetulle ihmiselle 4000 on karkkirahaa ja menee perheen yhteen Thaimaan matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu suostui avioehtoon juuri ennen eroa, vaikka oli hoitanut lapsia jotain 7 vuotta kotona. Palatessaan töihin rakastui heti työkaveriinsa ja sen takia haki sitten eroa. Ilmeisesti huonon omantunnon takia suostui avioehtoon.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ap:n tekstissä sanottiin että MIEHEN PYYNNÖSTÄ JA TOIVEESTA hoitaa lapsia kotona? Niinpä, ei missään. Tekstissähän sanottiin, että yhteisen sopimuksen mukaan ap jäi kotiin hoitamaan lapsia. Luetun_ymmärtäminen.
Luetun ymmärtäminen:
"Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaadin parempia provoja.
Ihan kiva, että olet elänyt niin suojattua elämää, ettet ole joutunut henkisen tai taloudellisen väkivallan kohteeksi. Järkytykseksesi kerronkin sinulle nyt, että tämä on melko tavallista, valitettavasti. Onneksi moni henkisen väkivallan kohde ymmärtää kuitenkin pelastautua tuollaisesta liitosta jossakin vaiheessa.
Niin elätkö Suomessa ja vuonna 2018?
Ja mitenkäs se naisten vastuu omista valinnoistaan?
Kun valitsin vastata myöntävästi poikaystäväni kosintaan, valitsin onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän, en henkistä väkivaltaa. Se tuli kuvioihin mukaan vähitellen. Siinä vaiheessa tein lisää valintoja. Valitsin muuttaa itseni ja pienet lapseni eri osoitteeseen. Avioerostani on jo jonkin aikaa, joka tapauksessa 2010-luvulla, joten uskallan jo oman kokemukseni perusteella väittää, että henkinen väkivalta ei valitettavasti ole kadonnut minnekään parisuhteista. Senpä vuoksi myös avioerot ovat yleisiä Suomessa. Avioero on aivan oikea valinta tällaisissa tapauksissa.
Puhut myös vastuusta. Ainoa vastuullinen henkilö henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan on sen tekijä, ei suinkaan väkivallan kohde. Sen suojan antaa jo Suomen lakikin. Edes moraalista vastuuta uhrille ei anneta. Se kuuluu yksinomaan sille, joka rikkoo hyviä tapoja ja Suomen lakia.
Kuule ap, mies ei ole ainakaan tehnyt hyvää sun itsetunnolle ja omanarvontunnolle. Jo siitä syystä ero on viisasta jatkaa loppuun saakka. Avioliittohan on sellainen, jossa molemmat tuntevat olevansa arvostettuja ja rakastettuja juuri sellaisina kuin ovat. Toki itseään voi kehittää ja pitääkin yrittää päästä puutteistaan eroon, mutta ei se tarkoita sitä että toinen jatkuvasti mollaa ja kritisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ap:n tekstissä sanottiin että MIEHEN PYYNNÖSTÄ JA TOIVEESTA hoitaa lapsia kotona? Niinpä, ei missään. Tekstissähän sanottiin, että yhteisen sopimuksen mukaan ap jäi kotiin hoitamaan lapsia. Luetun_ymmärtäminen.
Luetun ymmärtäminen:
"Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. "
Tuosta ei käy mitenkään ilmi että olisi kyseessä jotenkin erityisimmin miehen pyyntö tai toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ap:n tekstissä sanottiin että MIEHEN PYYNNÖSTÄ JA TOIVEESTA hoitaa lapsia kotona? Niinpä, ei missään. Tekstissähän sanottiin, että yhteisen sopimuksen mukaan ap jäi kotiin hoitamaan lapsia. Luetun_ymmärtäminen.
Luetun ymmärtäminen:
"Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. "
Tuosta ei käy mitenkään ilmi että olisi kyseessä jotenkin erityisimmin miehen pyyntö tai toive.
No miksei mies sitten sanonut ei? Siinä mies olisi saanut kuljettaa 9 kuukauden ikäistä lasta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
””Osakesalkku on kerätty valmiiksi ap selkänahasta, ap hoitanut ilmaiseksi tuon miehen lapset ja kodin, mies matkustelee viikkojen työmatkoilla ja kerää rahaa itselleen ja uudelle lapsitehtailuyritykselle.””
Just juu... eikö kukaan tässä ketjussa mieti että ap:n mies on elättänyt perhettään viimeiset 7-8 vuotta? Kantanut yksin taloudellisen vastuun? Kenenkä selkänahkaa tässä onkaan rasitettu?!? Ap kirjoittaa että ei ole tehnyt mitään koulutuksensa ja työllistymisensä suhteen ja se miestä ahdistaa! Kuvitelkaa tilanne toistapäin - kotimies hoitaa onnellisen leppoisasti kasvavia lapsia kotona, sinä vaimona käyt töissä, teet työmatkoja, hankit kaikki rahat, lasket kuinka kulut kasvaa kun lapset vanhenevat, ja näet kuinka puolisosi ei aio mitenkään kantaa kortta kekoon takuueläkeikään asti, mistään isommasta hankinnasta ei voi haaveilla tai matkoista... voin sanoa että ainakin meikäläisen päänuppia rupeaisi kiristämään .
Ja ap, olet kirjoittanut saman vuodatuksen tänne aiemminkin... yhteishaku meni sitten ohi vai?!? Säälin puolisoasi.
Se työmatkoja tekevä olisi voinut vaihtaa työhön, jossa työaika on klo 8-16, ei ylitöitä eikä työmatkoja. Silloin hän olisi ehtinyt hoitaa puolet lasten asioista kuten tarhamatkat, neuvolareissut ja sairaan lapsen hoitamiset. Nythän kaikki tuo jäi kotona olevan puolison tehtäväksi ja jos hän olisi ollut töissä, kaikki poissaolot lasten takia olisi jäänyt myös hänelle.
Meinaat että työssäkäyvän pitäisi hoitaa puolet lapsihommista ja työtän puolet. Älä nyt viitti.
Olipa sukupuoli mikä tahansa niin kotona oleva hoitaa kersat ja töissäkäyvä työn.Käytännössä se kotona oleva ei voinut edes hakeutua kodin ulkopuolelle töihin, koska hänelle olisi silti jäänyt kaikki lapsiin liittyvä. Jos mies olisi vaihtanut työpaikkaa, lapset olisi voint laittaa tarhaan ja nainen töihin. Lisäksi he olivat yhdessä sopineet, miten lastenhoito järjestetään. Miksei mies jäänyt kotiin?
Mitä sää selität???? Väität ettei lapsellinen voi käydä töissä?? Kai ymmärrät että iso osa ihan yksinhuoltajistakin käy töissä.
Kai ymmärrät, mikä ero on yksinhuoltajan ja parisuhteessa olevan välillä? Vai tekevätkö yksinhuoltajat useinkin parin viikon työreissuja ulkomaille? Sitä vartenhan parisuhteessa ollaan, että tehdään yhdessä perhettä hyödyttäviä asioita. Ei niin, että toinen elää käytännössä yksinhuoltajan elämää ja toinen huitelee missä sattuu.
Ap voi hakea eron ohella käräjäoikeudesta omaisuuden ositusta (erohakemuksessa on kohta, joka ruksitaan: haluan osituksen). Siinä kaikki jaetaan pääsääntöisesti puoliksi puolisoiden kesken (huomioiden velatkin). Vain avio-oikeuden ulkopuolelle testamentilla, lahjakirjalla tai muulla vastaavalla saannolla rajattu varallisuus jää sille puolisolle, joka omaisuuden on perinyt tai lahjaksi saanut. Toisen puolison vanhemmilta ennakkoperintönä saama mökkikin siis pannaan puoliksi, ellei saantokirjassa erikseen ole mainintaa, että avio-oikeus ei koske kyseistä mökkiä.
Ei ole mitään syytä tyytyä neljään tonniin jos voi saada puolet kaikesta avioliittolain nojalla. Ei mitään keskinäisiä sopimuksia, joissa varakkaampi vetää välistä ja pimittää varoja, jotka lain mukaan pannaan puoliksi. Ärsyttävät nämä kusipäämiehet, jotka eivät laske mitään arvoa vaimon tekemälle hoito-, kasvatus- ja kotityölle, joka on mahdollistanut miehelle työssäkäynnin ja jälkeläisten olemassaolon. Onneksi lainsäätäjä sentään tämän edes erotilanteessa huomioi!
Ositusta voi muuten hakea milloin tahansa eron jälkeenkin jos kaduttaa, sillä ositusoikeus ei vanhene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vittu mua vituttaa nämä jutut. ARGHH. Ihmisten tyhmyys VITUTTAA! Aikuiset ihmiset!! Olkaa oman elämänne herroja!
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, tee niin kuin tässä ketjussa on jo neuvottu ja hae ositusta jo nyt. Saat selville millaisia summia miehesi yrittää pimittää.
Eihän tuo neljä tonnia riitä edes muuttoon ja takuuvuokraan. Erota teidän kannattaa kertomasi perusteella mahd pian eikä pitkittää yhtään.
4000€!?!?
Väitätkö, että teidän yhteenlaskettu omaisuus on 8000€?
Vertailun vuoksi, meidän yhteenlaskettu omaisuus oli jotain 700000€, eikä oltu mitään ökyrikkaita.
Huom!! Juristi merkitsee osituskirjaan, mihin päivämäärään mennessä tasinko maksetaan. Ja mikä on sanktio, jos suoritus myöhästyy.
Mulle ex järjesti kaikkea kivaa, kuten alkoi uhata ettei ehkä voi maksaakaan, vaikka olin varmistanut ja mulla oli asuntokauppa tulossa. Onneksi oli osituskirja olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ap:n tekstissä sanottiin että MIEHEN PYYNNÖSTÄ JA TOIVEESTA hoitaa lapsia kotona? Niinpä, ei missään. Tekstissähän sanottiin, että yhteisen sopimuksen mukaan ap jäi kotiin hoitamaan lapsia. Luetun_ymmärtäminen.
Luetun ymmärtäminen:
"Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. "
Tuosta ei käy mitenkään ilmi että olisi kyseessä jotenkin erityisimmin miehen pyyntö tai toive.
Mutta mitä mies teki? Miksi mies ei palkannut kotiin hoitajaa tai vienyt lapsia päivähoitoon?
Vai oliko mies niin nyhverö ja avuton, ettei saanut sanaa suustaan. Mistä näitä nyhveröitä oikein sikiää?
Tai miksi mies ei jäänyt itse lasten synnyttyä kotiin hoitamaan lapsia.
Omaisuus tasan.
Omien lasten hoitamisella olet ansainnut sen.
Älä nyt ala vähätellä oman työsi arvoa ja puhua lusmuilusta.
Miehen puheet neljästä tonnista viittaavat kusetukseen - et nyt suostu.
Tasan, muista ja mieluummin käänny heti jonkun oikeusavustajan puoleen, joka neuvoo. Kunnallista oikeusapua tai kysy vaikka sossusta niin neuvovat, mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ositusta voi muuten hakea milloin tahansa eron jälkeenkin jos kaduttaa, sillä ositusoikeus ei vanhene.
Ositus tehdään vain kerran.
Asiakirjan laatii juristi.
Itse sitä ei ruveta väsäämään, ei mies eikä ap.
Kun se on allekirjoitettu, se on lopullinen.
Sen voi hyvin tehdä, ennen kuin avioero on tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus tasan.
Omien lasten hoitamisella olet ansainnut sen.
.
Omaisuuden puolittamista ei tarvitse ansaita lastenhoidolla eikä millään muullakaan.
Sen määrää yksiselitteisesti laki.
Arvosta nyt vähän enemmän itseäsi ap, äläkä suostu kynnysmatoksi. Sun mies käyttää henkistäväkivaltaa, joka varmasti syö sinun itsetuntoa.
Ja millaisen mallin annat lapsellesi, erityisesti vanhemmalle lapselle, joka ottaa mallin vanhemmistaan, niin hyvässä kuin pahassa.
Ajattele edes lapsiasi, jos et arvosta itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
””Osakesalkku on kerätty valmiiksi ap selkänahasta, ap hoitanut ilmaiseksi tuon miehen lapset ja kodin, mies matkustelee viikkojen työmatkoilla ja kerää rahaa itselleen ja uudelle lapsitehtailuyritykselle.””
Just juu... eikö kukaan tässä ketjussa mieti että ap:n mies on elättänyt perhettään viimeiset 7-8 vuotta? Kantanut yksin taloudellisen vastuun? Kenenkä selkänahkaa tässä onkaan rasitettu?!? Ap kirjoittaa että ei ole tehnyt mitään koulutuksensa ja työllistymisensä suhteen ja se miestä ahdistaa! Kuvitelkaa tilanne toistapäin - kotimies hoitaa onnellisen leppoisasti kasvavia lapsia kotona, sinä vaimona käyt töissä, teet työmatkoja, hankit kaikki rahat, lasket kuinka kulut kasvaa kun lapset vanhenevat, ja näet kuinka puolisosi ei aio mitenkään kantaa kortta kekoon takuueläkeikään asti, mistään isommasta hankinnasta ei voi haaveilla tai matkoista... voin sanoa että ainakin meikäläisen päänuppia rupeaisi kiristämään .
Ja ap, olet kirjoittanut saman vuodatuksen tänne aiemminkin... yhteishaku meni sitten ohi vai?!? Säälin puolisoasi.
Se työmatkoja tekevä olisi voinut vaihtaa työhön, jossa työaika on klo 8-16, ei ylitöitä eikä työmatkoja. Silloin hän olisi ehtinyt hoitaa puolet lasten asioista kuten tarhamatkat, neuvolareissut ja sairaan lapsen hoitamiset. Nythän kaikki tuo jäi kotona olevan puolison tehtäväksi ja jos hän olisi ollut töissä, kaikki poissaolot lasten takia olisi jäänyt myös hänelle.
Meinaat että työssäkäyvän pitäisi hoitaa puolet lapsihommista ja työtän puolet. Älä nyt viitti.
Olipa sukupuoli mikä tahansa niin kotona oleva hoitaa kersat ja töissäkäyvä työn.Käytännössä se kotona oleva ei voinut edes hakeutua kodin ulkopuolelle töihin, koska hänelle olisi silti jäänyt kaikki lapsiin liittyvä. Jos mies olisi vaihtanut työpaikkaa, lapset olisi voint laittaa tarhaan ja nainen töihin. Lisäksi he olivat yhdessä sopineet, miten lastenhoito järjestetään. Miksei mies jäänyt kotiin?
Mitä sää selität???? Väität ettei lapsellinen voi käydä töissä?? Kai ymmärrät että iso osa ihan yksinhuoltajistakin käy töissä.
Ja vaikka lapset olisi viety heti synnyttyä hoitoon, niin ei se ilmaista ole, jos hyvä tuloinen päivähoitomaksu on 290€/kk/lapsi
Ja 2 lapselta, 6vuoden aikana se olisi sievoinen summa mitä isä olisi maksanut 2 lapsesta.
Vai eikö isä tarvitse osallistua kustannuksiin lainkaan?
Onko lastenhoito noin HALPAA??
Ei ihme, että sinne viedään niitäkin joiden vanhempi on kotona.
Eihän tuosta tule kuin reilu kymppi/päivä.
Vierailija kirjoitti:
Arvosta nyt vähän enemmän itseäsi ap, äläkä suostu kynnysmatoksi. Sun mies käyttää henkistäväkivaltaa, joka varmasti syö sinun itsetuntoa.
Ja millaisen mallin annat lapsellesi, erityisesti vanhemmalle lapselle, joka ottaa mallin vanhemmistaan, niin hyvässä kuin pahassa.
Ajattele edes lapsiasi, jos et arvosta itseäsi.
Aika kovaa tekstiä kun ainut virhe on se, että ei ole tehty avioehtoa ennen naimisiinmenoa. Perhe eläisi nyt onnensa kukkuloilla. Tuon virheen voi sopimalla korjata myös jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu suostui avioehtoon juuri ennen eroa, vaikka oli hoitanut lapsia jotain 7 vuotta kotona. Palatessaan töihin rakastui heti työkaveriinsa ja sen takia haki sitten eroa. Ilmeisesti huonon omantunnon takia suostui avioehtoon.
ääliö!
Kovin on sukupuolirajoittunutta sinun kirjoittelusi. Minä en sukupuolia eritellyt ja kuten tiedämme niin yksinhuoltaja voi olla ihan yhtä hyvin mieskin. Tosin oikeus määrää yleensä lapset aina äidille vaikka se ei ole oikeudenmukaista.
Mitä tulee maksuihin niin jos lapsia on rahaa tehdä niin on syytä olla rahaa maksaa niistä koituvat kustannuksetkin... eiks vaan?
Eikö äidin tarvitse osallistua kustannuksiin lainkaan?