Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme
27.04.2018 |
Mieheni on hakenut avioeroa ja meneillään on harkinta-aika. Meillä ei ole avioehtoa ja nyt sitä ei kai edes voi tehdä, jos avioero on jo vireillä. Haluaa tehdä suullisen ja kirjallisen sopimuksen rahojen jaosta. Meillä ei sen kummempaa omaisuutta ole, mitä nyt omat/yhteiset rahat tilillä. Meillä on siis omat tilit ja yhteinen tili. Käytännössä kaikki maksetaan omilta tileiltä, yhteiselle ollaan joskus säästetty eli siirretty rahaa omilta tileiltä, mut ei enää vähään aikaan.
Mies sanoi, et tehdään sopimus, et jos tulee ero, niin hän antaa omalta tililtään mulle 4000e. Eli tämä olisi meidän välinen sopimus, ei sen virallisempi. Normaalisti jos erotaan eikä avioehtoa ole, kaikki rahamme jaettaisiin tasan ja saisin täten enemmän kuin 4000e. Miehellä on enemmän rahaa kuin mulla (tavallaan ne on yhteisiä, ei yleensä olla puhuttu sinun ja minun rahoista) eikä meillä ole ollut ongelmia raha-asioiden suhteen tai siitä kumpi maksaa mitäkin. Kun menimme naimisiin, molemmat oli opintojen loppusuoralla eli kummallakaan ei ollut rahaa eikä muutakaan omaisuutta pahemmin. Mies pääsi heti töihin valmistuttuaan ja minä aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Mulla jäi gradu roikkumaan ja se on vieläkin tekemättä. Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. Tosin mies sanonut, et hänkin olisi halunnut olla kotona välillä ja et mä töissä. Mut kun mulla ei työpaikkaa ollut, niin meni sitten näin, et mä olin kotona. Mulla nyt työttömyys jatkuu ainakin toistaiseksi, kunnes löydän työ-/opiskelupaikan.
Mies naljailee tosi usein siitä, kun en ole työssä jne. Ja nyt sitten ehdotti, tuota et JOS erotaan, niin sovitaan, et hän antaa mulle 4000e, eikä jaeta rahoja tasan. Ymmärrän miestäni, onhan hän tienannut kaikki nämä vuodet, kun mä olen ollut kotona lasten kanssa tai työttömänä. Mutta hän teki paljon ulkomaan työreissuja varsinkin ensimmäisen lapsemme ollessa pieni eli avioliittomme alkuaikoina. Oli parikin viikkoa pois. Ja aina mä olen hoitanut kodin. Mies joskus harvoin imuroi, esim. lomalla ollessaan. Tekee ruokaa kyllä, kun tykkää siitä ja hoitaa ruokaostoksia sekä on lasten kanssa. Muuten koti ja lapset on mun vastuulla pääasiassa ja minusta hyvä näin, koska olen ollut kotona. Eipä ole tarvinnut miehen sitten töistä tullessaan tehdä kotihommia, vaan on saanut olla lasten kanssa tai mennä omiin harrastuksiin. Sama viikonloppuna, on ollut aikaa enemmän lapsille ja muulle kuin kotitöille.
jatkuu..
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Mies LUULI ja KUVITTELi minusta, et olen tuollainen vaan sen perusteella varmaan, et opiskelen yliopistossa. Mitä kiirehti naimisiinmenolla, olisi katellut kauemmin saanko gradun tehtyä ja työpaikkaa ja arvinoinut sit mut uudestaan. Sanonut itsekin, et mokasi. Ja hän kiirehti, en minä. Tyhmä minä, kun annoin kiirehtiä. Oltiin liian vähän oltu, kun mentiin naimisiin ja tuli eka lapsi.
Ja no, mulle ei miestä ollenkaan ehkä kuitenkaan, kiitos :)
Minusta soimaat itseäsi liikaa, kyllä tässä on miehessäkin vikaa. Mekin mentiin naimisiin nopeasti, 8kk seurustelun jälkeen. Ja lapsi syntyi siitä 11kk eteenpäin. Naimisiin mennessä oltiin molemmat töissä ja jo ennen naimisiinmenoa oltiin puhuttu, että lapsi hoidetaan kotona. Olin kokonaista 5 vuotta kotona lapsen kanssa, ennen kuin mies sanoi, että "voisit mennä jo töihin". Ja itsekin olin jo siinä vaiheessa valmis. Mutta eipä sitä niin vain sinne töihin mentykään, sain alkuun pienen pätkän ja sitten meni vuosia sellaisessa työttömyyden, pätkien ja opiskelujen merkeissä. Edes opiskelut eivät auttaneet töihin pääsemiseen. Ja tuota lusmuiluakin tunnistan, en aina hakenut töihin niin aktiivisesti. Ja mitään kodin hengetärtä minusta ei koskaan tullut. Siivouksen kanssa vähän niin ja näin enkä vieläkään osaa tehdä ruokaa niin hyvin kuin mies. Mutta ikinä ei ole mies yrittänyt minua taloudellisesti alistaa. Välillä on työttömyys häntä kiristänyt korvien välistä, mutta asunto omistetaan 50/50 vaikka mies sen on käytännössä maksanut.
Meillä on lapsi jo muuttanut kotoa ja ensimmäistä kertaa 15 vuoteen minulla on vakituinen työpaikka ja tienaan edes sen verran, että saan elätettyä itseni. Yhteiset rahat meillä on ollut aina ja minä olen kaikki raha-asiat hoitanut, miehen sijoituksia myöten. Ikinä ei ole mies sanonut, etten saa mennä kampaajalle tai ostaa vaatteita tarpeeseen. Ja lapsen menojen kohdalla ei ole koskaan pihistellyt. Ja vaikka minulla on kotitöiden kanssa tökkinyt välillä (silloin kun olin työtön ja minun olisi ollut hyvin aikaa niitä tehdä), niin koskaan mies ei ole tehnyt sellaista törkeyttä että olisi laittanut netin poikki!
Jos sinusta tuntuukin ettet ole saanut aikaiseksi niin paljon kuin olet halunnut, niin tilanne voi hyvin muuttua eron jälkeen, kun joudut omillesi. Tuollaisessa alistavassa ja kontrolloivassa suhteessa eläminen vie voimavaroja ja uudessa tilanteessa saatat huomata, että reipastut kyllä tarpeen tullen. Minäkin olin työttömänä niin pitkään että aloin jo itsekin miettiä, olenko joku työnvieroksuja. Mutta kun ihmeen kaupalla pääsin töihin, niin ilolla otin työn vastaan ja ihan reippaana olen töitä tehnyt ja hyvillä mielin! Uskon että sinäkin löydät itsestäsi ihan uuden vaihteen, kun pääset pois tuosta negatiivisesta ilmapiiristä ja opettelet seisomaan omilla jaloillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset vie aina erossa tuhkatkin pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies LUULI ja KUVITTELi minusta, et olen tuollainen vaan sen perusteella varmaan, et opiskelen yliopistossa. Mitä kiirehti naimisiinmenolla, olisi katellut kauemmin saanko gradun tehtyä ja työpaikkaa ja arvinoinut sit mut uudestaan. Sanonut itsekin, et mokasi. Ja hän kiirehti, en minä. Tyhmä minä, kun annoin kiirehtiä. Oltiin liian vähän oltu, kun mentiin naimisiin ja tuli eka lapsi.
Ja no, mulle ei miestä ollenkaan ehkä kuitenkaan, kiitos :)
Minusta soimaat itseäsi liikaa, kyllä tässä on miehessäkin vikaa. Mekin mentiin naimisiin nopeasti, 8kk seurustelun jälkeen. Ja lapsi syntyi siitä 11kk eteenpäin. Naimisiin mennessä oltiin molemmat töissä ja jo ennen naimisiinmenoa oltiin puhuttu, että lapsi hoidetaan kotona. Olin kokonaista 5 vuotta kotona lapsen kanssa, ennen kuin mies sanoi, että "voisit mennä jo töihin". Ja itsekin olin jo siinä vaiheessa valmis. Mutta eipä sitä niin vain sinne töihin mentykään, sain alkuun pienen pätkän ja sitten meni vuosia sellaisessa työttömyyden, pätkien ja opiskelujen merkeissä. Edes opiskelut eivät auttaneet töihin pääsemiseen. Ja tuota lusmuiluakin tunnistan, en aina hakenut töihin niin aktiivisesti. Ja mitään kodin hengetärtä minusta ei koskaan tullut. Siivouksen kanssa vähän niin ja näin enkä vieläkään osaa tehdä ruokaa niin hyvin kuin mies. Mutta ikinä ei ole mies yrittänyt minua taloudellisesti alistaa. Välillä on työttömyys häntä kiristänyt korvien välistä, mutta asunto omistetaan 50/50 vaikka mies sen on käytännössä maksanut.
Meillä on lapsi jo muuttanut kotoa ja ensimmäistä kertaa 15 vuoteen minulla on vakituinen työpaikka ja tienaan edes sen verran, että saan elätettyä itseni. Yhteiset rahat meillä on ollut aina ja minä olen kaikki raha-asiat hoitanut, miehen sijoituksia myöten. Ikinä ei ole mies sanonut, etten saa mennä kampaajalle tai ostaa vaatteita tarpeeseen. Ja lapsen menojen kohdalla ei ole koskaan pihistellyt. Ja vaikka minulla on kotitöiden kanssa tökkinyt välillä (silloin kun olin työtön ja minun olisi ollut hyvin aikaa niitä tehdä), niin koskaan mies ei ole tehnyt sellaista törkeyttä että olisi laittanut netin poikki!
Jos sinusta tuntuukin ettet ole saanut aikaiseksi niin paljon kuin olet halunnut, niin tilanne voi hyvin muuttua eron jälkeen, kun joudut omillesi. Tuollaisessa alistavassa ja kontrolloivassa suhteessa eläminen vie voimavaroja ja uudessa tilanteessa saatat huomata, että reipastut kyllä tarpeen tullen. Minäkin olin työttömänä niin pitkään että aloin jo itsekin miettiä, olenko joku työnvieroksuja. Mutta kun ihmeen kaupalla pääsin töihin, niin ilolla otin työn vastaan ja ihan reippaana olen töitä tehnyt ja hyvillä mielin! Uskon että sinäkin löydät itsestäsi ihan uuden vaihteen, kun pääset pois tuosta negatiivisesta ilmapiiristä ja opettelet seisomaan omilla jaloillasi.
Näinhän se on, ei niihin töihin nykyään niin vain "mennä". Hyvä juttu, että sinulla on ollut hyvä puoliso, jonka kanssa olette saaneet puhallettua yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maanut vuosikausia kotona ja ikiopiskellut huuhaatutkintojasi, ja nyt ansaitset mielestäsi puolet omaisuudesta miehesi elätettyä sinua vuosikausia?
Hyvä muistutus miehille avioehdon tekemisen ehdottomuudesta ennen avioliittoa.
Tämä ketju on hyvä muistutus naisille, että suomalaisen miehen kanssa ei kannata tehdä lapsia. Lapsia vingutaan, mutta niitä ei itse viitsitä hoitaa ja vaimoa pidetään orjan asemassa. Hyvä, että naiset ovat tajunneet tuon ja syntyvyys on kääntynyt laskuun.
Olen niin samaa mieltä!!!!
Minullakin on ollut tuollainen tyranni kun olin nuori ja kiltti. Erottiin ja viikko- viikko- huoltajuus.
Nyt itse olen rahoissani ja lapset aikuisia.
Tuollaisia ihmisiä ei pidä sietää!!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä outo. Avioeroa haettu. Puenet lapset. Ap jankkaa ja jankkaa ihsn sivuasioita. Ei mitään normaalia konkretiaa. Missä asuu. Miten elää ym. Yleensä eron hsettua myös osoite muuttuu. Tässä ei? Eikä kiinnosta miettiä mihin muuttaa. Mies antaisi 4000. Ap ei kerro yhtään mitään omaisuudesta tms
Tämä on tuttu provoilija. Jankkaa ihan toisaikaisia asioita vuolaasti.
Muistaako koku kihlattu ei suostu tms provon. Ulkomaalainen vaimo ja 100 viestä ihan pimeetä jankkausta
Ei me olla erottu, edelleen asutaan siinä missä viimeiset neljä vuotta asuttu. Mies on laittanut eron vireille, syksyyn mennessä pitäisi päättää eroaako vai ei. Ei ole tehnyt mitään konkreettista asian eteen. Mä kerran katoin sille asuntoa tästä samasta yhtiöstä, yksiötä. Laskin, et voitais vuokrata se ja mä saisin tähän asumistuen, olisi tulot ja menot suunnilleen samat kuin nyt. Ei muuta olla tehty, odotan, et mies on itse aktiivinen, jos on kerta eroa hakenut. Siitä ollaan puhuttu, et jos erottaisiin, niin pitäis pystyä asuu lähellä toisia, jotta näkee lapsia muutenkin kuin esim joka toinen viikko. Ja voidaan "auttaa" toisia tarvittaessa, kun ei ole okein lähiverkostoa, kelle viedä hoitoon tms. En voisi kuvitella, et lapset olis miehellä tai mulla viikon ilman et kumpikaan näkee heitä siinä viikon aikana.
Joku kirjoitti tuolla aiemmin, et luultavasti mies maksanut suurimman osan kaikista menoista. Kirjoitin eilen siihen suht pitkän vastineen meidän menoista, kumpi maksaa mitäkin. Sekä reissuista ja muista, et miten eletään. No yleensä kun tulee, et kommenttisi on lähetetty, niin nyt tuli, et kommentti odottaa ylläpidon hyväksyntää. Ei sitä ilmeisesti sit hyväksytty, kun ei ole julkaistu. Mietinkin kommentin kirjoitettuani, et tuli paljastettua liikaa yksityisasioita, et siitä viestistä meidät ainakin tunnistaa, jos ei jo aiemmmasta. Mut sen sanon, et mies maksanut yleensä vuokran ja vakuutukset sekä omat kulut (paitsi minä esim miehen vaatteita, jos olen tilannut verkkokaupasta hälle jotain samalla kun itselle ja lapsille). Mies myös hoitanut autopuolen, kaikki kulut autoihin liittyen ja bensat (itse en aja autolla). Autoihin ei ole mennyt rahaa juurikaan, välillä ollaan oltu ilmankin. Mies ostanut auton aina joltai yksityiseltä käteisellä, ei koskaan ole velkaa ollut autosta. Itse korjailee, jos on jotain pikkuvikaa. Sit myyty pois ja uus tilalle, jos tarve. Sama huonekalujen suhteen, lasten harrastusvälineiden ja vaatteidenkin. Huonekaluista suurin osa vintagea, ostettu käytettynä. Pyörät, luistimet, sukset yms. käytettynä ja myyn pois kun käy pieneksi. Lastenvaatteita käytettynä tai uutena ja myyn hyväkuntoiset pois. -ap
jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkoa
Minä maksanut aina sähkön, lasten lääkärikulut (joita on säännöllisesti, nykyään jo vähemmän), kerho- ja muskarimaksut, omat menot, vaatteet yms. lasten vaatteet..harrastevälineitä maksaa kumpi sattuu maksaa...meillä on aika paljon käteistä kotona ja niistä maksetaan, kun mennään ostaa joltai pyörää tai suksia. Ja se "käteiskassa" on kertynyt kaikesta siitä, mitä meiltä on ihmiset ostaneet. Pitäis siirtyä mobilepay-maksuun.. välillä viedään käteiset tilille, yleensä olen laittanut omalle tilille. Vois laittaa miehenkin, riippuu kumpi vie rahat kauppareissulla. Mies maksanut pojan jalkapallokoulun ja kiekkokoulun (käynyt molemmissa puolisen vuotta). Mies myös yleensä ruuan maksaa, kun käydään kaupassa, jos käyn itekseni niin minä tietenkin ja joskus maksan myös kun käydään yhdessä. Reissut maksaa mies. Ollaan kahdeksan vuoden aikana käyty pari kaupunkilomaa (usemman päivän mittaista) ja useampia Tukholman/Tallinnan päiväristeilyjä. Ei risteilyjä kesäisin, kun on kalliimpaa kuin muulloin. Alennuslipuilla ollaan yleensä aina päästy. Minä maksanut junamatkat, kun ollaan junalla menty mummulaan parisen kertaa vuodessa. Ollaan reissattu kesäisin myös asuntoautolla, mies maksanut. Tosin auto saatu ilmaiseksi suhteilla. Kerran oltu viikon mökkilomalla. Koskaan ei olla oltu kahdestaan missään reissussa, aina lapset mukana. Ei myöskään koskaan käyty syömässä yhdessä, aina lapset mukana, jos jossai ravintolassa käydään tms. Liikutaan paljon kesäisin ihan täällä pk-seudulla, retkeillään, hengaillaan, käydään museoissa jne perheenä.
Olen sanonut meidän omaisuustilanteen. Omaisuutta on vain tilillä olevat rahat ja perustavarat mitä mahtuu meidän 68 neliön kolmioon. Ei mitään muuta eikä ole koskaan ollutkaan. Velkaa ei ole ollut ikinä, miehellä oli avioliiton alkuaikoina opintovelkaa maksettavana, maksoi sen suht nopeasti pois, kun meni valmistuttuaan töihin. Itsellä ei ole ollut koskaan velkaa, paitsi äitille pikkusummia opiskeluaikoina.
Jos tää nyt julkaistaan, niin terkkuja tutuille :) -ap
Mies on ollut 5 pv viikossa 8 tuntia töissä.
Ap 7 x 24 x365.
Ap eläkekertymä 0e.
Ap työhistoria 0.
Ap koulutus ja ammatti 0.
Ap huollettavien määrä 2.
Ap:n eroraha 4000e.
Tulee mieleen ison talon piika joka heitetään äpärien kanssa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on mahdollistanut miehen töissä käynnin ;)
Mitä tyhjiä lauseita. Kaikkea ne pimperot itselleen uskottelevatkin.
Sinkkumies
Sitten kun sinä kannat kohdussasi ne yhteiset lapset ja jäät vuosiksi kotiin niitä hoitamaan, voit alkaa puhua jostain kotona makaavista lusmuista.
Jos haluaa jälkeläisiä, tarvitsee yhteistyökykyisen pimperon. Jos ei halua elättää jälkeläisiä ja yhteistyökykyistä pimperoa, ja eron tullen korvata pimperolle aiheutuneita tulonmenetyksiä, käyttää kondomia.
Näin yksinkertaista se on.
Tästä syystä naisten ei todellakaan kannata luopua itsenäisyydestään parisuhteen takia - tai tehdä lapsia, vaikka mies kuinka ruinaisi. Koska suomalaisista miehistä löytyy niin kovin paljon sellaisia, joita ei kiinnosta kuin omat rahat ja oma tienaaminen ja yleensäkin vain oma napa, niin naisten on turhaa ja typerää uhrata omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan sellaisten takia.
Naisten on yksinkertaisesti lakattava olemasta niin sinisilmäisiä, pehmeitä ja hyväuskoisia, ja tehtävä kylmästi laskelmia: jos teemme kaksi lasta ja olen 6-7 vuotta hoitamassa niitä kotona, poissa työelämästä, miten pärjään taloudellisesti jos mies päättääkin että kotileikki ei kiinnosta ja ottaa eron? Varsinkin, jos mies ei suostu maksamaan elatusmaksuja (ja pistää ne suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi Kelan kautta). Miten pärjään eläkkeellä - kuinka saan kerrytettyä sitä, että en seitsemän-kahdeksankymppisenä joudu pohtimaan, ostanko ruokaa vai lääkkeitä?
Vaikka olisi kuinka kivaa uskoa ikuiseen rakkauteen, raha on lopulta se, joka tässä maailmassa jyllää. Ei ole sattumaa, että maailmassa kaikkein köyhimmät ovat ja ovat olleet naisia - omaisuuden kerryttäminen ja sen jättäminen omille tyttärille on ollut vaikeaa (joskus lakien mukaan jopa mahdotonta).
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut muita kuin muutaman ekan viestin, mutta sinuna allekirjoittaisin avioehdon, koska miehellesi se on tärkeää ja koska hän ilmeisesti tuntee, että hän on raatanut kaikki nämä vuodet, vaikka asian voi tietysti nähdä ihan toisin.
Itse erosin jo kauan aikaa sitten, ja vaadin silloin exmiestäni allekirjoittamaan avioehdon, jossa hän hävisi taloudellisesti. Koska mielestäni hän käyttäytyi reilusti, olin itse vastaavasti reilu mitä tuli lapsen elatukseen. Nykyisin olemme tosi hyviä ystäviä.
Erotessa on mieletön tunnemyrsky, mutta jos vaan voi, kannattaa ottaa ‘the high ground’. Oottehan te kuitenkin tosi läheisiä, ja teillä on yhteiset lapset.
Fiksuin päätös, jonka teimme, oli että hoidimme asiat ilman viranomaisia tai oikeusjuttuja.
Lisään vielä tähän kommenttiini, että ap:n juttu taitaa olla provo. Joka tapauksessa muutamasta tonnista ei tietenkään kannata riidellä, kun ap kuitenkin eläisi eron jälkeen toimeentulotuella, ja omat varat pitää käyttää ensin.
Se mikä ihmetyttää on riidanhaluisten ja katkerien kommentoijien määrä. Keitä nämä ihmiset ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut 5 pv viikossa 8 tuntia töissä.
Ap 7 x 24 x365.
Ap eläkekertymä 0e.
Ap työhistoria 0.
Ap koulutus ja ammatti 0.
Ap huollettavien määrä 2.
Ap:n eroraha 4000e.Tulee mieleen ison talon piika joka heitetään äpärien kanssa ulos.
Minä en ymmärrä tätä ajattelutapaa yllä lainatussa sillä tosiasiassa ap:n mies on elättänyt koko perheen eli ap:n huollettavien määrä on ollut 0, miehen 4. Ap on jäänyt huolettomana elämään ”huollettavana”, ei ole edes tosissaan ahdistunut eläkekertymästään, koulutuksestaan tai työllistymisestään. Haluaisitteko te antaa tällaisen roolimallin lapsillenne?
Minua sinakin ahdistaisi olla ainoa perheen aikuinen, varsinkin näkyvissä ei olisi mitään muutosta tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut muita kuin muutaman ekan viestin, mutta sinuna allekirjoittaisin avioehdon, koska miehellesi se on tärkeää ja koska hän ilmeisesti tuntee, että hän on raatanut kaikki nämä vuodet, vaikka asian voi tietysti nähdä ihan toisin.
Itse erosin jo kauan aikaa sitten, ja vaadin silloin exmiestäni allekirjoittamaan avioehdon, jossa hän hävisi taloudellisesti. Koska mielestäni hän käyttäytyi reilusti, olin itse vastaavasti reilu mitä tuli lapsen elatukseen. Nykyisin olemme tosi hyviä ystäviä.
Erotessa on mieletön tunnemyrsky, mutta jos vaan voi, kannattaa ottaa ‘the high ground’. Oottehan te kuitenkin tosi läheisiä, ja teillä on yhteiset lapset.
Fiksuin päätös, jonka teimme, oli että hoidimme asiat ilman viranomaisia tai oikeusjuttuja.
Lisään vielä tähän kommenttiini, että ap:n juttu taitaa olla provo. Joka tapauksessa muutamasta tonnista ei tietenkään kannata riidellä, kun ap kuitenkin eläisi eron jälkeen toimeentulotuella, ja omat varat pitää käyttää ensin.
Se mikä ihmetyttää on riidanhaluisten ja katkerien kommentoijien määrä. Keitä nämä ihmiset ovat?
Jaa. Taisi löytyä se ap:n mies: "tyydy nyt kiltisti muutamaan tonniin, sehän on jopa kahden kuukauden palkka ja sitten voitkin mennä toimeentulotuelle, että MINUN ei tarvitse maksaa mitään, kyllä suomalaiset veronmaksajat tämänkin hoitavat". :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut 5 pv viikossa 8 tuntia töissä.
Ap 7 x 24 x365.
Ap eläkekertymä 0e.
Ap työhistoria 0.
Ap koulutus ja ammatti 0.
Ap huollettavien määrä 2.
Ap:n eroraha 4000e.Tulee mieleen ison talon piika joka heitetään äpärien kanssa ulos.
Minä en ymmärrä tätä ajattelutapaa yllä lainatussa sillä tosiasiassa ap:n mies on elättänyt koko perheen eli ap:n huollettavien määrä on ollut 0, miehen 4. Ap on jäänyt huolettomana elämään ”huollettavana”, ei ole edes tosissaan ahdistunut eläkekertymästään, koulutuksestaan tai työllistymisestään. Haluaisitteko te antaa tällaisen roolimallin lapsillenne?
Minua sinakin ahdistaisi olla ainoa perheen aikuinen, varsinkin näkyvissä ei olisi mitään muutosta tilanteessa.
Haluaisin ymmärtää, sinä viestini alapeukuttaja, yritä selittää minulle mikä on ajattelutavassani väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut 5 pv viikossa 8 tuntia töissä.
Ap 7 x 24 x365.
Ap eläkekertymä 0e.
Ap työhistoria 0.
Ap koulutus ja ammatti 0.
Ap huollettavien määrä 2.
Ap:n eroraha 4000e.Tulee mieleen ison talon piika joka heitetään äpärien kanssa ulos.
Minä en ymmärrä tätä ajattelutapaa yllä lainatussa sillä tosiasiassa ap:n mies on elättänyt koko perheen eli ap:n huollettavien määrä on ollut 0, miehen 4. Ap on jäänyt huolettomana elämään ”huollettavana”, ei ole edes tosissaan ahdistunut eläkekertymästään, koulutuksestaan tai työllistymisestään. Haluaisitteko te antaa tällaisen roolimallin lapsillenne?
Minua sinakin ahdistaisi olla ainoa perheen aikuinen, varsinkin näkyvissä ei olisi mitään muutosta tilanteessa.
Tämänkaltaiset kommentit kannattaa ottaa muistiin sitä seuraavaa kertaa varten, kun joku mies itkee palstalla, kuinka yh:t kuluttavat veron_maksajien rahoja erilaisten tukien muodossa.
Ne itkijämiehet kun eivät ilmeisesti ole kykeneviä käsittämään, että jos lasten isät eivät maksa elatusmaksuja tekosyyn tai toisen takia, niin sitten valtio maksaa.
Miehet voisivat ruveta painostamaan toisiaan olemaan vähemmän lusmuja ja vapaamatkustajia, jotka yrittävät kiemurrella vastuusta ja sysätä omat laskunsa muiden maksettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinkään omiin sopimuksiin ei kannata lähteä - yleensä sillä, joka niitä ehdottaa, on joku ketunhäntä kainalossa eli hän yrittää hyötyä sinun kustannuksellasi. Kun teillä ei ole avioehtoa, vaadit vaan reippaasti, että mennään normaalin käytännön mukaisesti eli kaikki puoliksi. Sen olen tässä pitkän elämäni varrella, monia erotarinoita kuulleena oppinut, että useimmiten ihmiset katuvat sitä, että ovat suostuneet johonkin ketkusopimuksiin ja elatusmaksuilla kikkailuun - eli taloudelliseen kusetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut muita kuin muutaman ekan viestin, mutta sinuna allekirjoittaisin avioehdon, koska miehellesi se on tärkeää ja koska hän ilmeisesti tuntee, että hän on raatanut kaikki nämä vuodet, vaikka asian voi tietysti nähdä ihan toisin.
Itse erosin jo kauan aikaa sitten, ja vaadin silloin exmiestäni allekirjoittamaan avioehdon, jossa hän hävisi taloudellisesti. Koska mielestäni hän käyttäytyi reilusti, olin itse vastaavasti reilu mitä tuli lapsen elatukseen. Nykyisin olemme tosi hyviä ystäviä.
Erotessa on mieletön tunnemyrsky, mutta jos vaan voi, kannattaa ottaa ‘the high ground’. Oottehan te kuitenkin tosi läheisiä, ja teillä on yhteiset lapset.
Fiksuin päätös, jonka teimme, oli että hoidimme asiat ilman viranomaisia tai oikeusjuttuja.
Lisään vielä tähän kommenttiini, että ap:n juttu taitaa olla provo. Joka tapauksessa muutamasta tonnista ei tietenkään kannata riidellä, kun ap kuitenkin eläisi eron jälkeen toimeentulotuella, ja omat varat pitää käyttää ensin.
Se mikä ihmetyttää on riidanhaluisten ja katkerien kommentoijien määrä. Keitä nämä ihmiset ovat?
Jaa. Taisi löytyä se ap:n mies: "tyydy nyt kiltisti muutamaan tonniin, sehän on jopa kahden kuukauden palkka ja sitten voitkin mennä toimeentulotuelle, että MINUN ei tarvitse maksaa mitään, kyllä suomalaiset veronmaksajat tämänkin hoitavat". :p
Siis suomalaiset veromaksajat ovat jo maksaneet suurimman osan ap:n elämästä: opintotuki, äitiyspäiväraha, vanhempainloma, kotihoidontuki, lapsilisät, ja nyt todnäk työmarkkinatuki. Tähtäimessä yhteiskunnan maksama takuueläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja vielä ap jatkaa:
Tavallaan voisi lusmuksi kutsua siksikin, kun olen vähän haahuilija-luonne. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen tai tekevä. Tekevä olen kyllä kotitöissä ja huolehdin lapset jne. Mut muuten olen aika saamaton. Voisin kuvitella, et olisin ihan burn out, jos kävisin töissä ja hoitaisin kodin vielä päälle. Miettiny joskus miten ihmiset siihen pystyy. Ja ihaillu joitai ihmisiä, jotka on niin aikaansaavia ja tekeviä, pirteitä ja reippaita. Ja nyt tajusinkin, et tän takia mies ei ehkä arvosta ja sanoo, et mun asenne on jo väärä, et mun pitäis olla eri asenteella hakemassa töitä eikä niin lunkisti ottaa elämää. Se ajattelee etten yritä tarpeeksi...ehkä osittain on oikeassa. tarvisin varmaan jotain apua, jonku kädestä pitäen ohjaamaan et tee nyt näin, sitten näin ja näin.
Mut sen sanon, ettei mulla mitään helppoa ole ollut. Helppoa on se, et toimeentulo turvattu. Mut meillä on ollut allergiaa, refluksia jne. Olen valvonut lasten kanssa öitä paljon. Onneksi mieskin valvoi, kun vieroitettiin rinnasta jne. Mut esim. kolmatta lasta en haluaisi (en muutenkaan tähän liittoon), mut en ylipäänsä, kun ollu niin vaikeita vauva-ajat, ettei vaan jaksaisi enää kolmatta samanlaista lasta. Nyt onneksi jo helpottanut, kun alkaa olla maitoallergiakin selätetty eikä tarvi lääkäreissä ravata, ei olla dieetillä (imetin, niin olin ns.kaikettomalla) eikä miettiä mistä mikäkin oire tulee ja mitä lapsi voi syödä. Eli en koe esim. lasten suhteen pääässeeni helpolla. (Miksihän me toinen lapsi haluttiin tähän suhteeseen...se siis sai alkunsa inseminaatiolla, heti ekasta kerrasta. Eka lapsi tuli tuosta vaan yrittämättä). Lapset on rakkaita, mut he varmasti syynä, miksi ei olla erottu. Tai en tiedä olisiko meidän suhde erilainen,jos ei olisi lapsia. Tuskin, ainakaan kovin paljon.
Sekavaa tekstiä ja aiheesta toiseen, mut joo, kai meidän pitäisi erota. Varmaan saisin enemmän aikaiseksikin kun olisin yksin.
Ja tosiaan avioero vireillä, raukeaa syksyllä, jos ei mies nyt hae eroa. Mies siis hakenut, en minä.
Muutit tuollaisen miehen perässä toiselle puolelle suomea, hoidat kaiken ja stressaat hirveästi - ei ihme ettei omalle henkilökohtaiselle elämälle ole jäänyt aikaa tai energiaa. Toi mies on ihan lapsellinen idiootti ja sun olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Jos mies ei laita jatkohakemusta, niin kai laitat itse?
Tämä olisikin miehelle kiva pikku yllätys, vaikuttaa kuvittelevan, että voi määrätä kaikesta ja kontrolloida kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut 5 pv viikossa 8 tuntia töissä.
Ap 7 x 24 x365.
Ap eläkekertymä 0e.
Ap työhistoria 0.
Ap koulutus ja ammatti 0.
Ap huollettavien määrä 2.
Ap:n eroraha 4000e.Tulee mieleen ison talon piika joka heitetään äpärien kanssa ulos.
Minä en ymmärrä tätä ajattelutapaa yllä lainatussa sillä tosiasiassa ap:n mies on elättänyt koko perheen eli ap:n huollettavien määrä on ollut 0, miehen 4. Ap on jäänyt huolettomana elämään ”huollettavana”, ei ole edes tosissaan ahdistunut eläkekertymästään, koulutuksestaan tai työllistymisestään. Haluaisitteko te antaa tällaisen roolimallin lapsillenne?
Minua sinakin ahdistaisi olla ainoa perheen aikuinen, varsinkin näkyvissä ei olisi mitään muutosta tilanteessa.
Mistä tämä mielikuva, että mies on elättänyt yksin perheensä ja erityisesti ap.?
Suomessa äidit saavat äitiyslomalla Kelan äitiyspäivärahaa ja perhevapailla kotihoidintukea, lisäksi vielä maksetaan lapsilisät.
Niin kuin ap. on itse kertonut, hän maksaa osan perheen kuluista. Kommeista päätellen ap. on elänyt melko vaatimatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se arvon mammat nyt ihan niin mene että voidaan olettaa AP:n muuten olleen töissä ja edenneen uralla ja vaikka mitä ja nyt on menettänyt vähintään niin ja niin paljon rahaa... ihan yhtä hyvin olisi voinut olla työttömänä jossain itsemurhayksiössä. En ota kantaa miten pitäisi jakaa rahat, mutta se on varma että ilman avioehtoa ei kenenkään kannata nykyään naimisiin mennä.
Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.
Kuules itse. Tänä päivänä on täysin normaalia, ettei 6-8 vuodessa pääse tulojen syrjään kiinni, vaan on vain silppua ja pätkätyötä tarjolla. Itsellä ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen, vaikkei ole lapsia ja koko ajan olen jotain yrittänyt tehdä.
Niin. Ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen. Ja nyt täällä on hirnuttu sivutolkulla kuinka 4000 euroa ei ole mitään. Mielestäni se 4000 on hyvä lähtökohta. Mutta toki muustakin voidaan neuvotella. Ihminenhän on kuitenkin saanut elää.
Nyt täällä on monilla kummallisia harhakuvitelmia siitä, että jos olisi saanut elää toisella tavalla omaehtoisesti niin olisi heti vähintään miljonääri.
Ja sitten alapeukkuja. Mutta pohtikaa kiitos myös mitä raha on ja kuinka vähän sitä keskimääräisesti perheissä säästyy. Eli ei yhtään kuten kirjoittaja todistaa. Ei ole mitään jaettavaa kuin ehkä homeisia asuntoja ja ruosteisia ajoneuvoja. Molemmat ovat lisäksi kustannuksia eikä mitään tuoton lähteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se arvon mammat nyt ihan niin mene että voidaan olettaa AP:n muuten olleen töissä ja edenneen uralla ja vaikka mitä ja nyt on menettänyt vähintään niin ja niin paljon rahaa... ihan yhtä hyvin olisi voinut olla työttömänä jossain itsemurhayksiössä. En ota kantaa miten pitäisi jakaa rahat, mutta se on varma että ilman avioehtoa ei kenenkään kannata nykyään naimisiin mennä.
Kuule mammeli, olisi päätöntä olettaa että ap ei olisi päässyt minkään tulojen syrjään kiinni 6-8 vuodessa opintojen loputtua kuten mies omaksi edukseen selittää, kuten sinäkin. Tuo on juuri se ongelma naisten jäädessä tuollaisten miesten lasten kanssa kotiin. Näille miehille tulee yllätyksenä ilmeisesti joka kerta että ilman heidän jälkikasvuaan noilla naisilla menisi taloudellisesti ihan h*lvetin paljon paremmin. Tiedän sen koska olen lapseton nainen jolla on liikaa rahaa omiksi tarpeiksi.
Kuules itse. Tänä päivänä on täysin normaalia, ettei 6-8 vuodessa pääse tulojen syrjään kiinni, vaan on vain silppua ja pätkätyötä tarjolla. Itsellä ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen, vaikkei ole lapsia ja koko ajan olen jotain yrittänyt tehdä.
Niin. Ei ole kertynyt mitään säästöjä kymmeneen vuoteen. Ja nyt täällä on hirnuttu sivutolkulla kuinka 4000 euroa ei ole mitään. Mielestäni se 4000 on hyvä lähtökohta. Mutta toki muustakin voidaan neuvotella. Ihminenhän on kuitenkin saanut elää.
.
😏😏😏😏
Luulin ensin ap provoksi, mutta tämähän on aito juttu näköjään, sen mies on löytänyt tänne.
Tsemppiä ap, huolehdi sun lapsista ja itsestäsi, vaikka uskot sun miehen huolehtivan sen lapsista, voin kertoa 100% varmaksi sen viesteistä ja sun kertoman perusteella sen hylkäävän ne taloudellisesti heti eron jälkeen.
Entä onko miehen omaisia kuollut tai kuolemassa joilta mies on saamassa perintöä. Vaikka jakamaton kuolinpesä?
Tosiasiallisesti sinä perit myös siitä hänen osuudestaan puolet, ellei ole perinnönjättäjä tehnyt ehtoa, että miehen puoliso ei peri heiltä tulevasta perinnöstä mitään.