Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa avioehdon tai oman kirjallisen sopimuksen summasta minkä antaisi mulle erotessamme
27.04.2018 |
Mieheni on hakenut avioeroa ja meneillään on harkinta-aika. Meillä ei ole avioehtoa ja nyt sitä ei kai edes voi tehdä, jos avioero on jo vireillä. Haluaa tehdä suullisen ja kirjallisen sopimuksen rahojen jaosta. Meillä ei sen kummempaa omaisuutta ole, mitä nyt omat/yhteiset rahat tilillä. Meillä on siis omat tilit ja yhteinen tili. Käytännössä kaikki maksetaan omilta tileiltä, yhteiselle ollaan joskus säästetty eli siirretty rahaa omilta tileiltä, mut ei enää vähään aikaan.
Mies sanoi, et tehdään sopimus, et jos tulee ero, niin hän antaa omalta tililtään mulle 4000e. Eli tämä olisi meidän välinen sopimus, ei sen virallisempi. Normaalisti jos erotaan eikä avioehtoa ole, kaikki rahamme jaettaisiin tasan ja saisin täten enemmän kuin 4000e. Miehellä on enemmän rahaa kuin mulla (tavallaan ne on yhteisiä, ei yleensä olla puhuttu sinun ja minun rahoista) eikä meillä ole ollut ongelmia raha-asioiden suhteen tai siitä kumpi maksaa mitäkin. Kun menimme naimisiin, molemmat oli opintojen loppusuoralla eli kummallakaan ei ollut rahaa eikä muutakaan omaisuutta pahemmin. Mies pääsi heti töihin valmistuttuaan ja minä aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Mulla jäi gradu roikkumaan ja se on vieläkin tekemättä. Sovittiin, että olen mahdollisimman pitkään lapsen/lasten kanssa kotona eli ainakin 3-vuotiaaksi asti. Ja näin olin. Haaveiltiin toisesta lapsesta, mutta häntä ei kuulunut. Oli lapsettomuushoitoja ja esikoinen täytti jo 3v. Olin sen jälkeen työttömänä (tein jonkun Seuren keikan) vuoden, kunnes syntyi toinen lapsemme. Helmikuussa lapsi täytti 3v ja olen tässä miettinyt mitä alkaisi. Aloittaako uuden alans opiskelu vai hakisiko taas keikkatöitä vai mitä. Mies alkaa olla hermona, kun en mene töihin. Vaikka siis juurihan lapsi täytti 3v ja oltiin sovittu, et mahdollisimman pitkään olen kotona heidän kanssaan. Tosin mies sanonut, et hänkin olisi halunnut olla kotona välillä ja et mä töissä. Mut kun mulla ei työpaikkaa ollut, niin meni sitten näin, et mä olin kotona. Mulla nyt työttömyys jatkuu ainakin toistaiseksi, kunnes löydän työ-/opiskelupaikan.
Mies naljailee tosi usein siitä, kun en ole työssä jne. Ja nyt sitten ehdotti, tuota et JOS erotaan, niin sovitaan, et hän antaa mulle 4000e, eikä jaeta rahoja tasan. Ymmärrän miestäni, onhan hän tienannut kaikki nämä vuodet, kun mä olen ollut kotona lasten kanssa tai työttömänä. Mutta hän teki paljon ulkomaan työreissuja varsinkin ensimmäisen lapsemme ollessa pieni eli avioliittomme alkuaikoina. Oli parikin viikkoa pois. Ja aina mä olen hoitanut kodin. Mies joskus harvoin imuroi, esim. lomalla ollessaan. Tekee ruokaa kyllä, kun tykkää siitä ja hoitaa ruokaostoksia sekä on lasten kanssa. Muuten koti ja lapset on mun vastuulla pääasiassa ja minusta hyvä näin, koska olen ollut kotona. Eipä ole tarvinnut miehen sitten töistä tullessaan tehdä kotihommia, vaan on saanut olla lasten kanssa tai mennä omiin harrastuksiin. Sama viikonloppuna, on ollut aikaa enemmän lapsille ja muulle kuin kotitöille.
jatkuu..
Kommentit (361)
Kiitos kaikille vastauksista. Kommentoin nyt jotain mitä muistan. Ensinnäkin en ole mielestäni yksinkertainen. Muuten kai suostuisin tuohon ilman, että ottaisin selvää ensin. Arvostan todella paljon omaa panostani perheen eteen. Olen tosiaan hoitanut lapset ja kodin (tosin mieskin on hoitanut lapsia ja tuonut perheeseen elannon). En ymmärrä esim. miksi mies ei arvosta mun panosta niin paljon kuin itse arvostan. Ja kun sanon, että enhän kovin paljon olisi edes ehtinyt tehdä töitä, kun oltiin sovittu, et olen lasten kanssa kotona niin pitkään kun voi (eli sen 3v.), niin mies vetoaa, et mun olisi pitänyt mennä töihin jo sillon kun tein gradua...siis kun en saanut sitä tehtyä. Ja joo, jälkeenpäin ajateltuna niin olisikin pitänyt. Tehdä jotain ns.hanttihommaa vaikka, kun kerta gradu ei edistynyt (sanottakoon, että jätin koulun toiselle puolelle suomea ja muutin miehen perässä, ajattelin, et gradu onnistuu etänä ja onnistuuhan se, mut mulla ei varmaan olisi onnistunut etänä eikä muutenkaan, eli olisi pitänyt luovuttaa ja mennä töihin tienaamaan, et olisi saanut paremmat tuet, kun jäin lapsen kanssa kotiin. Tästä mies jaksaa muistuttaa aina). Työhistoriani on varsin lyhyt, olen opiskelujeni ohessa lähinnä kesäisin tehnyt töitä, en omaan alaan liittyvää vaan ihan muuta. Kerran jäin kesältä jouluun asti töihin, kunnes jatkoin taas opiskeluja. Tavallaan olen lusmu, kun tosiaan tuo koulu jäi vähän kesken ja en ole päivääkään tehnyt alan hommia enkä usko, et niitä saisinkaan. Itsetunto ei kovin kohdallaan sen suhteen. Ja nyt etenkään, kun olen ollut "vaan" kotona. Tiedän kyllä, et työllistyn esim. seuren lastenhoitajan hommiin, jos en muuta saa. Tosin niitä töitä ei nyt kesää vasten ole, syksyllä vasta. Ja lusmu olen senkin puoleen, että en kovin tosissaan ole nyt hakenut töitä enkä edes lapselle päiväkotipaikkaa, kun vasta syksyksi. Tyttö on nyt kerhossa ja muskarissa, muuten kotona. Välillä ns.unohdan koko asian, et pitäis töitä hakea, mut välillä taas aktiivisemmin koitan etsiä ja hakea, mihin alkaisi. Lusmu siis, kun opiskellut pitkään työllistymättä alalle ja nyt vielä mietin opiskelisiko jonkun varmasti työllistävän toisen asteen ammatin. Ahdistaa koko elämä. Ja nyt kun vielä miehen kanssa tämä homma. Saisikin kulkea ajassa taaksepäin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap jatkaa..
En ymmärrä miksi ei arvosta, kun kuitenkin oli sillon puhetta, et ei päväkotiin viedä lapsia pienenä jne. Ja myös et mies pitää isyyslomat ja kaikki mahdolliset vapaat. Oltiin mm.eka lapsen aikaan yhtäaikaa kotona kuukausi, kun mies piti vanhempainvapaata. Oli kivaa :) Kummatkin arvosti sitä suuresti. Mieshän olisi voinut olla töissä, koska mä olin kotona...ei mulla ollut työpaikkaa minne mennä, jotta mies voi pitää vapaan. Ajattlee, et kotona on helpompaa kuin töissä. Meillä on eri siisteyskäsitykset ja mies jättää vaatteitaan ja tavaroitaan "lojumaan" ja kun huomautan (vältän sanaa valitan, koska en mielestäni valita), niin mies sanoo, et sähän joudat ne laittaa pois, kun oot vaan kotona. Tätä toistunut monta kertaa. Mä sanonu, et ei tämä kuitenkaan mikään hotelli ole enkä mä mikään palvelija. Välillä siivoaa jälkensä, mut jos on muusta asiasta suutuspäissään nii varmaan jättää kaikki levälleen, ei ole lasten kanssa jne. No tämä jo toinen juttu. En tiedä miksi ollaan yhdessä...lasten takia kai. Meidän ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin, ollaan liian erilaisia. Ei pystytä es keskustelemaan, kun mulla on muka väärä asenne tai puhun päälle tai en osaa keskustella miehen mielestä. Tai ei vaan pysty ymmärtää mun näkemyksiä. Tuli vähän mieleen me ensitreffit alttarilla Heidistä ja Mikosta... voi apua. No jos alkaisin kaikkea tähän kertoo, niin olisi vaikka mitä. Esim. mies lähti töihin joskus sillon alkuaikoina, niin katkaisi nettipiuhat etten ole päivällä netissä. Saksilla johto poikki. No löysin toisen johdon. Sit värkkäsi koneelta jotenkin niin, ettei pääse nettiin. No aikani siinä yritin, kun lapsi oli päiväunilla ja osasin! Voi sitä riemua, kun päihitin sen :D Joo, ei naurata oikeasti. Mieskin peräti naureskeli, et ai sä sait sen?! Ja nämä siis siitä, et oli jotain riitaa jostain... saattoi olla riitaa siitä, et kumpi nousee aamulla antaa lapselle puuron. Miehen mielestä mun piti aina lähtökohtaisesti nousta, hän nousee vaan, jos huvittaa, eikä nukuta. Ja tämä sen takia, et hän on töissä, mä kotona lapsen kanssa. Kyse siis viikonlopusta..arkisin mä tietenkin nousin. Näitä oli välillä, ei aina ja nää taas saatto johtua jostain muusta, esim. et oltiin jostain eri mieltä ja mies suuttui ja sit ei aamulla noussut... pitäs varmaan mennä jonnekin terapiaan purkaa näitä. Ollaan vaikka lähdössä jonnekin ja sanon jotain "väärää" ja siitä mies suuttuu ja menee sängylle naama nyrpeänä makaamaan. Kelaa mielessään asioita eikä päästä lähtemään mihinkään. Joskus oltu jo menossa jonnekin lapset kyydissä, niin jos olen kuulema valittanut jostain/sanonut enemmän kun kerran asiasta, niin tekee uukkarin ja vie mut kotiin. Ja siis näin tehnyt. Menny sit lasten kanssa, tai ollaan tultu kaikki kotiin. Huh.
ja vielä ap jatkaa:
Tavallaan voisi lusmuksi kutsua siksikin, kun olen vähän haahuilija-luonne. En ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen tai tekevä. Tekevä olen kyllä kotitöissä ja huolehdin lapset jne. Mut muuten olen aika saamaton. Voisin kuvitella, et olisin ihan burn out, jos kävisin töissä ja hoitaisin kodin vielä päälle. Miettiny joskus miten ihmiset siihen pystyy. Ja ihaillu joitai ihmisiä, jotka on niin aikaansaavia ja tekeviä, pirteitä ja reippaita. Ja nyt tajusinkin, et tän takia mies ei ehkä arvosta ja sanoo, et mun asenne on jo väärä, et mun pitäis olla eri asenteella hakemassa töitä eikä niin lunkisti ottaa elämää. Se ajattelee etten yritä tarpeeksi...ehkä osittain on oikeassa. tarvisin varmaan jotain apua, jonku kädestä pitäen ohjaamaan et tee nyt näin, sitten näin ja näin.
Mut sen sanon, ettei mulla mitään helppoa ole ollut. Helppoa on se, et toimeentulo turvattu. Mut meillä on ollut allergiaa, refluksia jne. Olen valvonut lasten kanssa öitä paljon. Onneksi mieskin valvoi, kun vieroitettiin rinnasta jne. Mut esim. kolmatta lasta en haluaisi (en muutenkaan tähän liittoon), mut en ylipäänsä, kun ollu niin vaikeita vauva-ajat, ettei vaan jaksaisi enää kolmatta samanlaista lasta. Nyt onneksi jo helpottanut, kun alkaa olla maitoallergiakin selätetty eikä tarvi lääkäreissä ravata, ei olla dieetillä (imetin, niin olin ns.kaikettomalla) eikä miettiä mistä mikäkin oire tulee ja mitä lapsi voi syödä. Eli en koe esim. lasten suhteen pääässeeni helpolla. (Miksihän me toinen lapsi haluttiin tähän suhteeseen...se siis sai alkunsa inseminaatiolla, heti ekasta kerrasta. Eka lapsi tuli tuosta vaan yrittämättä). Lapset on rakkaita, mut he varmasti syynä, miksi ei olla erottu. Tai en tiedä olisiko meidän suhde erilainen,jos ei olisi lapsia. Tuskin, ainakaan kovin paljon.
Sekavaa tekstiä ja aiheesta toiseen, mut joo, kai meidän pitäisi erota. Varmaan saisin enemmän aikaiseksikin kun olisin yksin.
Ja tosiaan avioero vireillä, raukeaa syksyllä, jos ei mies nyt hae eroa. Mies siis hakenut, en minä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Kommentoin nyt jotain mitä muistan. Ensinnäkin en ole mielestäni yksinkertainen. Muuten kai suostuisin tuohon ilman, että ottaisin selvää ensin. Arvostan todella paljon omaa panostani perheen eteen. Olen tosiaan hoitanut lapset ja kodin (tosin mieskin on hoitanut lapsia ja tuonut perheeseen elannon). En ymmärrä esim. miksi mies ei arvosta mun panosta niin paljon kuin itse arvostan. Ja kun sanon, että enhän kovin paljon olisi edes ehtinyt tehdä töitä, kun oltiin sovittu, et olen lasten kanssa kotona niin pitkään kun voi (eli sen 3v.), niin mies vetoaa, et mun olisi pitänyt mennä töihin jo sillon kun tein gradua...siis kun en saanut sitä tehtyä. Ja joo, jälkeenpäin ajateltuna niin olisikin pitänyt. Tehdä jotain ns.hanttihommaa vaikka, kun kerta gradu ei edistynyt (sanottakoon, että jätin koulun toiselle puolelle suomea ja muutin miehen perässä, ajattelin, et gradu onnistuu etänä ja onnistuuhan se, mut mulla ei varmaan olisi onnistunut etänä eikä muutenkaan, eli olisi pitänyt luovuttaa ja mennä töihin tienaamaan, et olisi saanut paremmat tuet, kun jäin lapsen kanssa kotiin. Tästä mies jaksaa muistuttaa aina). Työhistoriani on varsin lyhyt, olen opiskelujeni ohessa lähinnä kesäisin tehnyt töitä, en omaan alaan liittyvää vaan ihan muuta. Kerran jäin kesältä jouluun asti töihin, kunnes jatkoin taas opiskeluja. Tavallaan olen lusmu, kun tosiaan tuo koulu jäi vähän kesken ja en ole päivääkään tehnyt alan hommia enkä usko, et niitä saisinkaan. Itsetunto ei kovin kohdallaan sen suhteen. Ja nyt etenkään, kun olen ollut "vaan" kotona. Tiedän kyllä, et työllistyn esim. seuren lastenhoitajan hommiin, jos en muuta saa. Tosin niitä töitä ei nyt kesää vasten ole, syksyllä vasta. Ja lusmu olen senkin puoleen, että en kovin tosissaan ole nyt hakenut töitä enkä edes lapselle päiväkotipaikkaa, kun vasta syksyksi. Tyttö on nyt kerhossa ja muskarissa, muuten kotona. Välillä ns.unohdan koko asian, et pitäis töitä hakea, mut välillä taas aktiivisemmin koitan etsiä ja hakea, mihin alkaisi. Lusmu siis, kun opiskellut pitkään työllistymättä alalle ja nyt vielä mietin opiskelisiko jonkun varmasti työllistävän toisen asteen ammatin. Ahdistaa koko elämä. Ja nyt kun vielä miehen kanssa tämä homma. Saisikin kulkea ajassa taaksepäin. -ap
Ap sinun ongelmasi on huono itsetunto ja se, että näet itsesi jotenkin lusmuna tai laiskana. Mies on tainnut syyllistää ja väheksyä sinua aika pahasti ja tuhota sillä itsetuntosi, mies on tainnut saada sinut kuvittelemaan itsestäsi, että olet huono tai laiska.
Nyt pää pystyyn nainen. Et ole lusmu. Älä usko miehen väheksyviä puheita. Hän yrittää hyväksikäyttää sinua ja tuhota itsetuntoasi, jotta voisi hyötyä sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maanut vuosikausia kotona ja ikiopiskellut huuhaatutkintojasi, ja nyt ansaitset mielestäsi puolet omaisuudesta miehesi elätettyä sinua vuosikausia?
Hyvä muistutus miehille avioehdon tekemisen ehdottomuudesta ennen avioliittoa.
En ole sanonut missään vaiheessa, että ansaitsisin puolet. Mietin vain onko 4000e kuitenkin liian vähän tästä kaikesta. Ei siis ole kyse siitä, et vaatisin itselleni puolia.
En ole opiskellut sitten lasten saannin jälkeen. Lusmu olen, ei minusta ole opiskelijaksi lasten ohella. Pystyn näköjään vain yhteen asiaan keskittyy kerrallaan, ainakin jos on pieniä lapsia. Tämän piirteen/ominaisuuden tiedän itsessäni. Graduun en ole koskenut sitten vuoden 2010. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maanut vuosikausia kotona ja ikiopiskellut huuhaatutkintojasi, ja nyt ansaitset mielestäsi puolet omaisuudesta miehesi elätettyä sinua vuosikausia?
Hyvä muistutus miehille avioehdon tekemisen ehdottomuudesta ennen avioliittoa.
Tämä ketju on hyvä muistutus naisille, että suomalaisen miehen kanssa ei kannata tehdä lapsia. Lapsia vingutaan, mutta niitä ei itse viitsitä hoitaa ja vaimoa pidetään orjan asemassa. Hyvä, että naiset ovat tajunneet tuon ja syntyvyys on kääntynyt laskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maanut vuosikausia kotona ja ikiopiskellut huuhaatutkintojasi, ja nyt ansaitset mielestäsi puolet omaisuudesta miehesi elätettyä sinua vuosikausia?
Hyvä muistutus miehille avioehdon tekemisen ehdottomuudesta ennen avioliittoa.
En ole sanonut missään vaiheessa, että ansaitsisin puolet. Mietin vain onko 4000e kuitenkin liian vähän tästä kaikesta. Ei siis ole kyse siitä, et vaatisin itselleni puolia.
En ole opiskellut sitten lasten saannin jälkeen. Lusmu olen, ei minusta ole opiskelijaksi lasten ohella. Pystyn näköjään vain yhteen asiaan keskittyy kerrallaan, ainakin jos on pieniä lapsia. Tämän piirteen/ominaisuuden tiedän itsessäni. Graduun en ole koskenut sitten vuoden 2010. -ap
Tehkää se ositus nyt vaan ihan asianmukaisesti, niin näet paljoonko olet lain mukaan oikeutettu. Jos sun omatunto siinä vaiheessa sanoo ettet "ansaitse" ihan niin paljoa, niin voit vielä siinä vaiheessa sopia hieman pienemmästä summasta. Mutta et todellakaan suostu mihinkään tai tee mitään päätöksiä tällä tavalla sokkona etukäteen, vaan ensin faktat pöytään ihan asianmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset ehdottelut :D :D Jos rahat ovat yhteisiä, ja yhteiselämä aloitettu silloin kauan sitten niillä spekseillä, niin nyt ei enää mitään allekirjotuksia mihinkään. Jos mies haluaa erota, niin erotkoon, ei hän joudu miksikään maksumieheksi, sillä yhteiseen pottiinhan te olette molempien rahat laittaneet. Yhteinen potti jaetaan tasan, vaikka toinen alkaisi kuinka niitä omimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maanut vuosikausia kotona ja ikiopiskellut huuhaatutkintojasi, ja nyt ansaitset mielestäsi puolet omaisuudesta miehesi elätettyä sinua vuosikausia?
Hyvä muistutus miehille avioehdon tekemisen ehdottomuudesta ennen avioliittoa.
En ole sanonut missään vaiheessa, että ansaitsisin puolet. Mietin vain onko 4000e kuitenkin liian vähän tästä kaikesta. Ei siis ole kyse siitä, et vaatisin itselleni puolia.
En ole opiskellut sitten lasten saannin jälkeen. Lusmu olen, ei minusta ole opiskelijaksi lasten ohella. Pystyn näköjään vain yhteen asiaan keskittyy kerrallaan, ainakin jos on pieniä lapsia. Tämän piirteen/ominaisuuden tiedän itsessäni. Graduun en ole koskenut sitten vuoden 2010. -ap
Tuota noin. Olet ap ihan pihalla. Jos teillä ei olisi lapsia etkä olisi muuttanut miehen perässä toiselle puolelle suomea yliopistopaikkakunnaltasi, niin sinä olisit tehnyt gradun, olisit valmistunut ja sinulla olisi työpaikka. Todellakin ansaitset puolet ja sinun tulee vaatia puolet, koska olet omat opintosi ja oman urasi uhrannut miehen ja lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi. Et ole lusmu. Aloita uusi elämä jossain lasten kanssa. Katsele mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa
Puolia ei tarvitsekaan VAATIA, vaan se kuuluu sinulle automaattisesti, koska olette tuollaisen sopimuksen tehneet avioliittoon mennessänne. Se ettei ole silloin tehty avioehtoa, on sopimus myös. Avioliitto on taloudellinen sopimus jo ihan itsessään, ja luotu pitämään huolta myös siitä joka ei palkkatuloja ole niin paljon saanut, mutta joka on perheen olemassaolon kannalta ollut aivan välttämätön henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole provo niin en yhtään ihmettele että ap on työtön. Jos avioero on vireillä niin et sovi mitään uutta sopimusta vaan teette selvityksen ja sitten sovitte miten jaetaan. Jos podet huonoa omaatuntoa omasta "lusmuilusta" niin suostut selvityksen jälkeen pienempään summaan ja tietysti pidät huolta että elarit kilahtaa tilille.
Mies
Ei ole provo. Ja olen sitä mieltä, et voisin suostua jonkilaiseen selvitykseen, et ei kaikkea tarvi jakaa tasan. Mut mietin, et mikä on se summa, mihin suostun.. en havittele ns.miehen rahoja itselleni ja et hyötyisin tästä avioliitosta jotenkin. Mut en halua et mua ja mun "panostusta" perheeseen poljetaan niin, et saan osituksessa liian vähän. Ja tämän olen sanonut miehelle. Esim. et mulle käy, kun ja jos erotaan, niin et katotaan sitten mitä kumpikin saa, et se tapahtuis kuitenkin oikeus ja kohtuus. Mut ei ilmeisesti käy, pitää sopia neljästä tonnista. Eikä kerro mistä sen on keksinyt. Tai sanoi se, et jos ei oltais menty naimisiin eikä meillä olis lapsia, niin jos olisin yksin ollut nämä vuodet, niin en kuulema tuon enempää olisi tienannut näiden reilun 7 vuoden aikana. Et en ansaitse enempää. Ajattelee siis, et olisin ollut nämä kaikki vuodet työttömänä.
Ap, sinä olet tehnyt töitä kotona. Palkatta. Olet mahdollistanut miehesi urakehityksen hoitamalla lapset ja kodin. Et todellakaan ole lusmuillut. Joka sellaista väittää, tervemenoa kokeilemaan lapsiperhearkea kotivanhempana. Te olette miehesi kanssa yhdessä sopineet, että sinä hoidat lapsia kotona, ja sen olet tehnytkin. Mitä tekee mies? Ottaa sinusta eron, kun jouduitkin jäämään työttömäksi ikävän työllisyystilanteen vuoksi - siis ilman omaa syytäsi.
Tietysti sinulle kuuluu puolet omaisuudesta. Sen sanoo avioliittolakikin. Miksi haluat tinkiä lain suomasta taludellisesta turvasta törkeän uhkailevan miehesi hyväksi.
Ja sinuna tosiaankin eroaisin lopullisesti tuollaisesta ikävästi käyttäytyvästä ihmisestä. Hoida siis eron kakkosvaihe kuntoon heti, kun se on mahdollista.
Ei ole rakastavan puolison puhetta ilkeillä kumppanilleen niin kuin sinun miehesi on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap jatkaa..
En ymmärrä miksi ei arvosta, kun kuitenkin oli sillon puhetta, et ei päväkotiin viedä lapsia pienenä jne. Ja myös et mies pitää isyyslomat ja kaikki mahdolliset vapaat. Oltiin mm.eka lapsen aikaan yhtäaikaa kotona kuukausi, kun mies piti vanhempainvapaata. Oli kivaa :) Kummatkin arvosti sitä suuresti. Mieshän olisi voinut olla töissä, koska mä olin kotona...ei mulla ollut työpaikkaa minne mennä, jotta mies voi pitää vapaan. Ajattlee, et kotona on helpompaa kuin töissä. Meillä on eri siisteyskäsitykset ja mies jättää vaatteitaan ja tavaroitaan "lojumaan" ja kun huomautan (vältän sanaa valitan, koska en mielestäni valita), niin mies sanoo, et sähän joudat ne laittaa pois, kun oot vaan kotona. Tätä toistunut monta kertaa. Mä sanonu, et ei tämä kuitenkaan mikään hotelli ole enkä mä mikään palvelija. Välillä siivoaa jälkensä, mut jos on muusta asiasta suutuspäissään nii varmaan jättää kaikki levälleen, ei ole lasten kanssa jne. No tämä jo toinen juttu. En tiedä miksi ollaan yhdessä...lasten takia kai. Meidän ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin, ollaan liian erilaisia. Ei pystytä es keskustelemaan, kun mulla on muka väärä asenne tai puhun päälle tai en osaa keskustella miehen mielestä. Tai ei vaan pysty ymmärtää mun näkemyksiä. Tuli vähän mieleen me ensitreffit alttarilla Heidistä ja Mikosta... voi apua. No jos alkaisin kaikkea tähän kertoo, niin olisi vaikka mitä. Esim. mies lähti töihin joskus sillon alkuaikoina, niin katkaisi nettipiuhat etten ole päivällä netissä. Saksilla johto poikki. No löysin toisen johdon. Sit värkkäsi koneelta jotenkin niin, ettei pääse nettiin. No aikani siinä yritin, kun lapsi oli päiväunilla ja osasin! Voi sitä riemua, kun päihitin sen :D Joo, ei naurata oikeasti. Mieskin peräti naureskeli, et ai sä sait sen?! Ja nämä siis siitä, et oli jotain riitaa jostain... saattoi olla riitaa siitä, et kumpi nousee aamulla antaa lapselle puuron. Miehen mielestä mun piti aina lähtökohtaisesti nousta, hän nousee vaan, jos huvittaa, eikä nukuta. Ja tämä sen takia, et hän on töissä, mä kotona lapsen kanssa. Kyse siis viikonlopusta..arkisin mä tietenkin nousin. Näitä oli välillä, ei aina ja nää taas saatto johtua jostain muusta, esim. et oltiin jostain eri mieltä ja mies suuttui ja sit ei aamulla noussut... pitäs varmaan mennä jonnekin terapiaan purkaa näitä. Ollaan vaikka lähdössä jonnekin ja sanon jotain "väärää" ja siitä mies suuttuu ja menee sängylle naama nyrpeänä makaamaan. Kelaa mielessään asioita eikä päästä lähtemään mihinkään. Joskus oltu jo menossa jonnekin lapset kyydissä, niin jos olen kuulema valittanut jostain/sanonut enemmän kun kerran asiasta, niin tekee uukkarin ja vie mut kotiin. Ja siis näin tehnyt. Menny sit lasten kanssa, tai ollaan tultu kaikki kotiin. Huh.
Mitä ihmettä? Ymmärrätkö, että olet joutunut liitossasi henkisen väkivallan kohteeksi???? Ja nyt olet joutumassa taloudellisen väkivallan kohteeksi. Miksi vähättelet miehen harjoittamaa väkivaltaa ja alistut siihen?
Sano nyt vielä, että mies on sinua lyönyt.
Mies maksaisi sulle kuukauden palkan 6 vuoden lasten- ja kodinhoidosta??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kyse ei ole edes pelkästään siitä, kuinka paljon vähemmän ap:llä on tilillä nyt rahaa, vaan myös tulevaisuuden eläkekertymän vähyydestä, kun hän on hoitanut yhteisiä lapsia kotona useita vuosia. Ei tätä kannata muutamasta satasesta "myydä".
Siis ei ole joutunut käymään töissä. Kotona ollaan laiskoteltu ja siitä pitäisi saada kovat korvaukset.
On ihmisillä kyllä harhaiset mielet.
Sinkkumies
En yhtään ihmettele, että olet sinkkumies. Kukaan täysijärkinen nainen ei haksahda noin katkeraan, naisvihaiseen mieheen.
4000 on nauretrava summa, tietenkään et suostu tuohon!
Kun avioero on vireillä, ap voi jo tässä vaiheessa hakea ositusta. Ja se tehdään sen mukaan mikä oli tilanne, kun ensimmäisen vaiheen eroanomus jätettiin. Ositus jää voimaan, vaikka toisen vaiheen eroanomusta ei jätettäisi.
Kuinka tyhmä se mies on, että uhkailee erolla tässä vaiheessa? Ap voi nostaa rahat itselleen nyt ja mies voi sitten rauhassa miettiä ilman tätä rahakysymystä, haluaako erota.
Olen kuullut että tätä osituskuviota on käytetty ihan harkitustikin omaisuuksien siirtämiseen ilman veroja tilanteessa, jossa ei ole ollut aikomustakaan erota. Nokian optiomiljonäärien kikkailuja nämä. Mutta ap:n tilanteessa kyse ei ole kikkailusta. Ota vain ap rahat itsellesi ja jos päädytte jatkamaan yhdessä, olet ainakin saanut vähän omaisuutta nimiisi ja voitte ehkä jatkaa tasavertaisemmalta pohjalta.
Nyt kun ap kerroit noita muita esimerkkejä miehesi huonosta käytöksestä, niin en ihmettele tätä viimeisintä rahapainostusta lainkaan. Hän on oppinut siihen, että sinua kohtaan voi käyttäytyä tuollaisella tavalla. Meille lukijoille asia näyttäytyy toisella tavoin. Mies käyttäytyy epäkunnioittavasti ja epäreilusti. ,Sinun ei missään nimessä tule sopia mistään hänen kanssaan, vaan eroatte ja raha-asiat menee virallisia reittejä pitkin. Olet saanut monia tarkkoja neuvoja täällä. Toivottavasti jaksat uskoa meitä tässä asiassa.
Alue: Aihe vapaa
Hohhoi. Ja sitten vikistään kuinka monet miehet eivät pääse lisääntymään ollenkaan eikä naiset halua enää lapsia yhtä paljon kuin ennen. Onko ihmekään kun asenne on tuo? Perhe perustetaan yhdessä ja siitä ollaan yhdessä vastuussa, myös taloudellisesti. Jos se perhe on yhdessä perustettu ja toinen on sen takia uhrannut vuosia työiästään, urakehityksestään ja eläkekertymästään, niin tottakai siinä tapauksessa taloudellisesti kompensoidaan kun se osapuoli joka on saanut rauhassa uraa rakentaa, päättääkin lähteä menemään. Kyse ei ole mistään "uusfeministisestä" ilmiöstä, vaan näin on ollut jo kauan, eikä pelkästään Suomessa vaan lähes kaikkialla läntisessä maailmassa.
PS. "nainen on hoitanut kotona omia lapsiaan"? Eikös ne ole sen miehen lapsia myös?! Nainen on hoitanut kotona pariskunnan yhteisiä lapsia, ja mahdollistanut sen että mies on voinut käydä vapaasti töissä ilman lastenhoitovastuuta, rakentaa uraansa ja tehdä työreissuja yms.