Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli riidasta, ero?
09.12.2024 |
Olen yrittänyt työstää nyt vuoden riitaa, jossa mies loukkasi minua todella henkilökohtaisella asialla ja sotki riitaan äitiyteni ja ulkonäköni. Itsekin riidassa ensin sanoin rumasti, mutta mielestäni asiat saavat riidellä, eivät ihmiset ja en koskaan riidellessä menisi henkilökohtaisuuksiin tai haukkuisi toista ihmisenä yms.
Tuntui fyysisesti, kuin mies olisi hakannut puukolla rintaani. Edelleen todella vaivaa, miksi mies olisi haukkunut äitiyttäni ja luonnettani jos ei tarkoita asiaa ja myöhemmin silmät kirkkaina sanoisi, kuinka haluaisi yhteisiä lapsia yms. Ollaan naimisissakin.
Mies on ollut tietenkin todella pahoillaan, ja kävimme asiaa niin paljon läpi, että mies ei enää jaksanut ja alkoi ärsyyntyä kun otin asian puheeksi. Koen, että en pysty tätä yksin viemään maaliin saakka, ja mies ei voi enää menneisyyttä muuttaa eikä halua mitenkään selvittää enää asiaa niin että kokisin oloni jälleen hyväksi.
Kommentit (47)
Niin että et antanut anteeksi, vaan haluat jatkaa kiukuttelua. Ja sekös on nyt taas miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla nyt on vaan aina niin *itun vaikeaa.
Ei mulla muuta.
Oliko puheissa kuitenkin jotain perää ja siksi loukkaannuit.
Tiedän ihmisen, jolle jopa omat lapset ovat sanoneet hänen ongelmistaan, mutta silti itse kieltää kaiken. Siis oikeat, konkreettiset ongelmat.
Mies tuntee sinut ja loukkasi arkaan paikkaan, mutta näkevätkö muutkin samat asiat kuin hän. Jos näin on, saavutat kunniaa kohtaamalla tosiasiat etkä kieltämällä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko puheissa kuitenkin jotain perää ja siksi loukkaannuit.
Tiedän ihmisen, jolle jopa omat lapset ovat sanoneet hänen ongelmistaan, mutta silti itse kieltää kaiken. Siis oikeat, konkreettiset ongelmat.
Mies tuntee sinut ja loukkasi arkaan paikkaan, mutta näkevätkö muutkin samat asiat kuin hän. Jos näin on, saavutat kunniaa kohtaamalla tosiasiat etkä kieltämällä niitä.
Pyrin aina itsereflektioon ja syyttelen itseni jopa liikaa monesti. Käyn terapiassakin käsittelemässä näitä asioita. Kyseessä oli ainakin miehen omien sanojen mukaan vain loukkaus, jota ei tarkoittanut vaan halusi satuttaa.
En halua mitään kiukutella, kuten joku ehdotti, vaan haluaisin voida hyvin ja ettei asia vaivaisi.
/ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta ei se tuosta helpota ilman eroa. Ihmisarvoon kajoamista ei noin vain voi sivuuttaa.
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paska pöyhimällä parane, vaikka sinä niin uskotkin. Mies on myöntänyt sanoneensa asian suutuspäissään, pyytänyt anteeksi, eikä tarkoittanut sitä. Mitä sinä vielä haluat? Kyllä tuostakin tietysti eron saa aikaiseksi, jos oikein yrität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Anna miehellesi mahdollisuus tavata järkevä nainen.
Sovinnoksi pyllyä miehelle. Tulee miehelle parempi mieli🤤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ryhdyt riitelemään ja sitten loukkaannut miehelle, joka kanssasi riitelee, koska mies sanoi jotain sellaista, mitä et halunnut kuulla?
Kannatan jo ehdotettua eroa ja nimenomaan miehen tulevaisuuden vuoksi. Meillä on vain yksi elämä, kenenkään ei pitäisi joutua elämään sitä kaltaisesi ihmisen kanssa!
Sä siis oot vuoden mährynnyt ja tyytymätön kun mies ei jaksa jauhaa vaikka olette jo puhuneet ja hän pahoitteli. Just. Kyse kuulostaa olevan sun päästä eikä enää riidasta jos millään et pysty menemään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti
Etsi hakutoiminnolla noita pikkuisen vanhan mummon neuvoja takavuosilta. Mummo ehti auttaa monia eron partaalla olevia pareja hyvillä neuvoillaan ennen kuin hän pari vuotta sitten menehtyi. Mummon sydämessä oli pitkän elämänkokemuksen tuomaa viisautta ja lämpöä, hän on ollut avuksi sadoille tai jopa tuhansillle 🥰🥰🥰
Terapeutin neuvo aikanaan oli, että älä ryhdy riitelemään, jos et halua kuulla epämiellyttäviä asioita. Kannattaa keskustella ja neuvotella, silloin ei synny kuvaamaasi tilannetta.
Riidat ovat vain niille, jotka osaavat riidellä ja hyväksyvät sen, että riidellessä voi ahdistua. Ei sen toisen sanoista, vaan omista tunteistaan, koska huomaa toisen sanovan ääneen juuri ne asiat, jotka itse haluaa kätkeä.
Niin. Mitä tuossa nyt sitten tekisi. Aika ikävä tilanne, ei varmaan lasten hankinta ole ajankohtainen. Asiat suhteessa solmussa. Haluat suojella itseäsi ettei jatkossa satuteta tai et itsekään halua satuttaa muita sanomalla rumasti. On vaikea luottaa jos mies on ilkeä, ellei mahdoton, koska voi toistua tilanteet.
Mun mies oppi jo lapsena kotonaan, että riita = sanotaan toiselle niin rumia asioita kuin ikinä keksitään ja se joka sanoo niin kauheasti, ettei toinen enää pysty sanomaan mitään, on voittaja. Ja voittaa pitää. Näin hänen lapsuudenkodissaan toimittiin, eikä tiennyt muuta tapaa riidellä, siellähän siis vanhemmatkin teki lapselleen näin, aivan hirveää haukkumista. Ja riidan jälkeen näistä ei enää puhuttu, sehän oli vaan riita.
Sama jatkui sitten tietysti meidän suhteessa. Satuttihan ne sanat, olivat niin törkeitä ja muistan edelleen monta asiaa mitä mies on mulle huutanut. Muistan paikan missä olin, kun mies huusi mua huo raksi, tai missä olin kun mies huusi että elämä kanssani on aivan pelkkää pskaa. Sitten taas 95% ajasta, eli kun ei riidelty, mies oli aivan eri ihminen.
Pitkään elin niin etten oikein tiennyt kumpi oli "se oikea" persoona, se joka itse asiassa vihasi ja halveksui minua, vai se joka rakasti? Vaadin muuttumaankin, mutta eihän siitä mitään tullut ilman ammattiapua, kun miehessä tuo tapa niin syvällä. Näki kun napsahti siihen tilaan että nyt hyökätään kaikin keinoin. Ymmärsin varmasti liikaakin koska olin hänen vanhempiinsa tutustunut ja saanut sieltä omat haukkuni ja halveksunnan, ihan ilman sitä riitaakin...
Niin kauan kun en lähtenyt, silloinhan tavallaan hyväksyin tuon. Mutta sittemmin mies on tajunnut etten enää tuollaista ihan oikeasti jaksa, ei mun tarvitse. Haki ammattiapua ja oppi hallitsemaan itsensä myös riidassa, eikä tuollaista käytöstä enää ole ollut.
Suosittelisin miettimään että joko otat sen eron jos et halua asiasta yli päästä. Jos taas haluat jatkaa miehesi kanssa niin sitten sun on tuosta vuoden takaisesta yli päästävä, ja lakkaat miettimästä sitä. Muuten ei mitään järkeä.
Jostain ne puheet tulee.