Antaisitko anteeksi anopille?
Meillä on tilanne anopin kanssa äitynyt niin pahaksi että välit on toistaiseksi kokonaan poikki. Nyt kuitenkin anoppi ilmaisi miehelle että haluaa keskustella asiat läpi. Itse en kuitenkaan koe olevani tähän valmis ja nyt mies on minulle vihainen kun en suostu näkemään anoppia. Miehelle sanoin että hän saa äitinsä kanssa asiat sopia, mutta minä en siihen ole valmis.
Kaikki on siis alkanut siitä että alettiin miehen kanssa seurustelemaan. Alusta asti anoppi on tehnyt selväksi että olen kelpaamaton miehelle. Hän on haukkunut mun ulkonäön, perheen, koulutuksen, työpaikan (vaihdoin jopa uuteen paikkaan niin sekin haukuttiin), oon miehen kanssa kuulema vain rahan takia, raskausaikana haukuttiin kun hyperemeesin takia en pystynyt tekemään mitään ja paino tippui, lapsi syntyi hätäsektiolla niin en kuulema ole synnyttänyt, imetys haukuttiin, töihin paluu haukuttiin, lapsen kasvatus haukuttiin... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mut hänen mielestään en siis tee mitään oikein.
Nyt viimeisimpänä suutuin tosissaan kun toistuvista huomautuksista huolimatta anoppi haukkui mun ulkonäön ja totesin että nyt riittää ja sanoin suoraan että hänellä ei ole oikeutta kommentoida mun ulkonäköä ja haukkua mua jatkuvasti. No tästäkin sain kuulla jos jonkin näköstä loukkausta ja totesin et nyt meni niin pitkälle et mä en halua kyseisen naisen kanssa olla enää tekemisissä. Mies oli onneks mun puolella ja puolusti mua, mutta anoppi päätti sitten haukkua poikansa samalla ja yritti päälle vielä kiristää miestä että jos ei nää meidän lasta kerran viikkoon niin anoppi kertoo mulle että mies on mukamas pettänyt mua. Sanomattakin selvää ettei anoppi lasta ole nähnyt eikä näe.
Nyt kuitenkin tosiaan anoppi otti mieheen yhteyttä ja pyysi että voitaisiin keskutella asioista. Miehelle sanoin että haluan että hän selvittää välit äitinsä kanssa mutta mies on sitä mieltä että minun pitäisi myös käydä asiat anopin kanssa läpi.
Myönnän, olen vihainen ja siitä pitäisi päästä irti, mutta omalla kohdalla tilanne on se ettei minulla ole yhtään mitään sanottavaa anopille.
Antaisitteko tällaisessa tilanteessa anteeksi?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wt kännianoppi 😀
Mikä on pojan ja miniän taso?Miten pojan ja miniän taso liittyy tähän millään tavalla?
Näkeehän sen tarinasta millä tasolla ollaan!
No kerroppa millä tasolla ollaan?
Anoppisi saattaa oppia tavoille, kunhan pidätte tarpeeksi välimatkaa.
Äitini on samanlainen läheistensä haukkua. Jatkuvasti löytää jostain huomautettavaa ja arvosteltavaa. Vain vieraiden ihmisten seurassa osaa käyttäytyä asiallisesti, eikä silloin läheisiäänkään kiusaa ilkeillä kommenteilla. Ei kehtaa, sillä vieras ihminen"saattaisi ajatella jotakin".
Esim kahvilassa naapuripöydän tuntematon henkilö toimii oivana ilkeilysuodattimena. Äiti saattaa tosin hiljaa yrittää supattaa jotain ilkeää.
Välimatkan ottaminen ja tapaamisten sopiminen julkisille paikoille on toiminut meillä parhaiten.
En tajua miksi jotkut ihmiset ovat ilkeitä läheisilleen ja vieraille esittävät olevansa jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tod. Ps tuollainen ihminen ei muutu! Saattaa hetken jaksaa pinnistellä normaalia mutta palaa pian entiseen.
No tätä mieltä olen itekin... Vähän yli vuos sitten käytiin tiukka keskustelu anopin kanssa aiheesta eikä menny kun vajaa vuos että oltiin takasin lähtöpisteessä.
-ap
Älä anna periksi! Ei tuollainen anoppi tuo kuin mielipahaa sinulle. Mies käyttäytyy tuossa epäkypsästi, kun yrittää painostaa sinua tekemään sopua.
Anoppisi on henkisesti sairas. Ei tuosta toiminnasta pääse eroon millään keskustelemisella, pääkoppa on sekaisin ja pysyy.
En olisi missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, ja miehesikään ei kannattaisi. Anteeksiannosta ei ole kyse, vaan itseni ja lapsen suojelemisesta psykopaatin läsnäololta. Kuka sa.tanan hullu menee kiristämään omaa lastaan, että "jos et toimi kuten haluan, rikon sun avioliittosi!"
Ei jeesus. Toivottavasti ap on provo, tuollaisia anoppeja ei kenenkään pitäisi oikeasti sietää hetkeäkään.
Eipä mulla olis anopille mitään asiaa. Ja jos lapsenlasta haluaisi nähdä, pitäisi lapsen isän olla myös läsnä,koska ties mitä soopaa se sille lapselle tyrkyttää jos ovat kahdenkesken.
Sairas tyyppi. En antais ikinä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on henkisesti sairas. Ei tuosta toiminnasta pääse eroon millään keskustelemisella, pääkoppa on sekaisin ja pysyy.
En olisi missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, ja miehesikään ei kannattaisi. Anteeksiannosta ei ole kyse, vaan itseni ja lapsen suojelemisesta psykopaatin läsnäololta. Kuka sa.tanan hullu menee kiristämään omaa lastaan, että "jos et toimi kuten haluan, rikon sun avioliittosi!"
Ei jeesus. Toivottavasti ap on provo, tuollaisia anoppeja ei kenenkään pitäisi oikeasti sietää hetkeäkään.
Valitettavasti ei ole provo.. Kuten jo aikasemmin mainitsin, Anoppi on sairas mutta milläs saat hoitoon kun ei itse näe itsessään mitään vikaa. Lasta anoppi ei tule näkemään ja itsekin aion pitää nyt itseni kaukana anopista. Mieheen en voi vaikuttaa, hän tehköön kuten parhaaksi näkee.
-ap
Anna anteeksi, mutta älä unohda. Toisin sanoen laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Päätä ennen keskustelua, mitä haluat sanoa, sano se, älä rupea riitelemään, vaikka anoppi riitaa haastaisikin.
Pysy niin tyynenä ja ystavällisen etaisenä kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulistaa että anoppi on vanha ja sekaisin, yritä suhtautua vähän kuin kiukuttekevaan lapseen: huonolle käytökselle stoppi, mutta itse ei mennä siihen mukaan.
Anoppi lääkäriin?
Miten tällaiselle käytökselle muka saa stopin? Meilläkin on mies yrittänyt hillitä äitiään, muttei anoppi kuuntele toisten puheita. Hän moittii muita ja höpöttää ohjeitaan taukoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi, mutta älä unohda. Toisin sanoen laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Päätä ennen keskustelua, mitä haluat sanoa, sano se, älä rupea riitelemään, vaikka anoppi riitaa haastaisikin.
Pysy niin tyynenä ja ystavällisen etaisenä kuin mahdollista.
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi olla tekemisissä psykopaatin kanssa? Luitko aloitusta edes kunnolla loppuun saakka? Anoppi oli kiristänyt omaa poikaansa uhkailemalla, että jos tämä ei toimi kuten hän haluaa, hän rikkoo pojan avioliiton valehtelemalla ap:lle pojan pettäneen. Ei se ole terveen ihmisen toimintaa. Ihan saat.nan sama, miten ap käyttäytyy, anoppi sairaana ihmisenä voi keksiä aivan mitä tahansa.
Kestustelusta tuskin on mitään hyötyä, koska onhan päivän selvää, ettet halua jatkossa olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Suostuisin keskustelemaan vain kirjoittamalla, ainakin alkuun. Eli sähköpostilla, messengerillä tms. Jos näissä keskusteluissa anoppi osoittaisi katumusta ja kykyä muuttaa käytöstään, voisin suostua tapaamaan henkilökohtaisesti (ilman että lapsi on paikalla).
Mitähän puhuttavaa ja keskusteltavaa tuossa on? Toisia ei haukuta, piste. Haluaako anoppi kenties keskustella siitä että voisiko olla jotain sellaisia asioita aloittajassa, joita voisi haukkua, että mietittäisiin sitä mitä kaikkea anoppi saisi arvostella, kun hänelä niin kova tarve siihen kuitenkin on. Ei tuossa ole päätä eikä häntää. Käske sen miehesi sanoa sille anopille että sinä olet sanottavasi sanonut, etkä aio keskustella siitä enää koskaan. Ja että jos aikuinen ihminen ei ymmärrä, vaikka on suoraan sanottu, että msitä se kenkä pursitaa, niin ei se siitä enää keskustelemalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wt kännianoppi 😀
Mikä on pojan ja miniän taso?Miten pojan ja miniän taso liittyy tähän millään tavalla?
Näkeehän sen tarinasta millä tasolla ollaan!
No kerroppa millä tasolla ollaan?
Hyvä malli ihmissuhteiden hoidosta omalle lapselle. 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wt kännianoppi 😀
Mikä on pojan ja miniän taso?Miten pojan ja miniän taso liittyy tähän millään tavalla?
Näkeehän sen tarinasta millä tasolla ollaan!
No kerroppa millä tasolla ollaan?
Hyvä malli ihmissuhteiden hoidosta omalle lapselle. 😬
Siis lapsen pitäisi antaa nähdä ja kuulla sitä kun mummo haukkuu ja alentaa äidin? Mikä takaa sen ettei anoppi hauku myös lasta tulevaisuudessa?
Tilannepäivitys: Tänään nään anopin melkein puolen vuoden mykkäkoulun jälkeen julkisella paikalla. On kuulema hankkinut ongelmiinsa apua eli ainakin jollain tasolla tiedostaa itsessään olevan ongelman. Jotenkin en vaan jaksa uskoa että tän päiväsestä tapaamisesta tulee millään tavalla hyvä tapaaminen vaan että anoppi haukkuu taas pystyyn.. Miehelle ilmotin että lähden pois jos anoppi alottaa saman vanhan virren enkä enää kuuntele rouvalta haukkumista.
-ap
Näkeehän sen tarinasta millä tasolla ollaan!