Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko anteeksi anopille?
27.04.2018 |
Meillä on tilanne anopin kanssa äitynyt niin pahaksi että välit on toistaiseksi kokonaan poikki. Nyt kuitenkin anoppi ilmaisi miehelle että haluaa keskustella asiat läpi. Itse en kuitenkaan koe olevani tähän valmis ja nyt mies on minulle vihainen kun en suostu näkemään anoppia. Miehelle sanoin että hän saa äitinsä kanssa asiat sopia, mutta minä en siihen ole valmis.
Kaikki on siis alkanut siitä että alettiin miehen kanssa seurustelemaan. Alusta asti anoppi on tehnyt selväksi että olen kelpaamaton miehelle. Hän on haukkunut mun ulkonäön, perheen, koulutuksen, työpaikan (vaihdoin jopa uuteen paikkaan niin sekin haukuttiin), oon miehen kanssa kuulema vain rahan takia, raskausaikana haukuttiin kun hyperemeesin takia en pystynyt tekemään mitään ja paino tippui, lapsi syntyi hätäsektiolla niin en kuulema ole synnyttänyt, imetys haukuttiin, töihin paluu haukuttiin, lapsen kasvatus haukuttiin... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mut hänen mielestään en siis tee mitään oikein.
Nyt viimeisimpänä suutuin tosissaan kun toistuvista huomautuksista huolimatta anoppi haukkui mun ulkonäön ja totesin että nyt riittää ja sanoin suoraan että hänellä ei ole oikeutta kommentoida mun ulkonäköä ja haukkua mua jatkuvasti. No tästäkin sain kuulla jos jonkin näköstä loukkausta ja totesin et nyt meni niin pitkälle et mä en halua kyseisen naisen kanssa olla enää tekemisissä. Mies oli onneks mun puolella ja puolusti mua, mutta anoppi päätti sitten haukkua poikansa samalla ja yritti päälle vielä kiristää miestä että jos ei nää meidän lasta kerran viikkoon niin anoppi kertoo mulle että mies on mukamas pettänyt mua. Sanomattakin selvää ettei anoppi lasta ole nähnyt eikä näe.
Nyt kuitenkin tosiaan anoppi otti mieheen yhteyttä ja pyysi että voitaisiin keskutella asioista. Miehelle sanoin että haluan että hän selvittää välit äitinsä kanssa mutta mies on sitä mieltä että minun pitäisi myös käydä asiat anopin kanssa läpi.
Myönnän, olen vihainen ja siitä pitäisi päästä irti, mutta omalla kohdalla tilanne on se ettei minulla ole yhtään mitään sanottavaa anopille.
Antaisitteko tällaisessa tilanteessa anteeksi?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
hyi hel*etti miten inhottava ihminen. toisaalta haluaisin kuulla mitä hänellä on sanottavaa mutta poissulkeminen antaisi myös tyydytystä.
No tää just! Toisaalta haluisin kuulla minkä selityksen anoppi käytökselleen tällä kertaa antaa mut sit taas toisaalta se että mies kävis äidilleen sanomassa etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan ennenkun hankkiutuu hoitoon ois omalla tavallaan se mitä haluaisin tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ap pitää olla 100% luotto mieheen että lapsi ei joudu kuulemaan mitään haukkumisia tai arvostelua. Siis jos mies ja lapsi menee mummolaan kaksin. Tee tämä miehelle selväksi! Lapselle on erittäin haitallista joutua kuulemaan kakkapuheita omasta äidistä.
Miehelle on tehty selväksi ettei anopilta sallita haukkumista tai arvostelua. Mies on äitiään nähnyt ilman mua ja suurimmaksi osaksi anoppi on osannut olla haukkumatta, muutaman kerran mies on lähtenyt äidiltään ovet paukkuen kun anoppi on ruvennut kommentoimaan mua. Nyt mieskin on sitä mieltä ettei lasta mummolaan viedä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.
Kertoisitko minulle mikä oikeuttaa arvostelemaan miniän, ulkonäköä, työpaikkaa ja synnytystapaa? Ihan oikeasti???
Niin, ei mikään. EI YHTÄÄN MIKÄÄN.Naisilla (tai miehillä) ei ole mitään oikeutta puuttua tai arvostella lastensa puolisovalintaa koska samalla he mitätöivät omaa lastaan sekä omia kykyjään kasvattajana. Sehän vasta tyhmää olisikin, eikä totta?
Ei mikään oikeutakaan, mutta näissä jutuissa jää usein kertomatta, onko itse tullut oltua ensin kusipää tmv.
Esim veljeni vaimo on mitä myrkyllisin ihminen ja kauhea, katala miniä. Hän suoltaa mitä hirveimpiä juttuja äidistämme ja maalaa äidistämme hirviötä. Ainoa syy tuntuu olevan se, että hän haluaa jollakin tavalla aina olla huomion keskipisteessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.
Toisenosapuolen versiota kun on tällasissa tapauksissa melko hankala saada kun toinen ei näe itsessään mitään vikaa.
Myönnän kyllä et itsessäkin on vikaa ja varmasti anopilla ois mun käytöksestä sana jos toinenkin sanottavana. Mikään ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään huonosti toista ihmistä kohtaan, ei edes sillon vaikka ei toisesta pitäisi.
Anteeksi voi antaa, mutta yhteyttä ei tarvitse pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.
Kertoisitko minulle mikä oikeuttaa arvostelemaan miniän, ulkonäköä, työpaikkaa ja synnytystapaa? Ihan oikeasti???
Niin, ei mikään. EI YHTÄÄN MIKÄÄN.Naisilla (tai miehillä) ei ole mitään oikeutta puuttua tai arvostella lastensa puolisovalintaa koska samalla he mitätöivät omaa lastaan sekä omia kykyjään kasvattajana. Sehän vasta tyhmää olisikin, eikä totta?
Ei mikään oikeutakaan, mutta näissä jutuissa jää usein kertomatta, onko itse tullut oltua ensin kusipää tmv.
Esim veljeni vaimo on mitä myrkyllisin ihminen ja kauhea, katala miniä. Hän suoltaa mitä hirveimpiä juttuja äidistämme ja maalaa äidistämme hirviötä. Ainoa syy tuntuu olevan se, että hän haluaa jollakin tavalla aina olla huomion keskipisteessä.
Voin mä tähän omasta käytöksestäkin kertoa. Ihan varmasti oon toiminut väärin anoppia kohtaan, en kiellä sitä ollenkaan. Olen myös pyytänyt anopilta omaa käytöstäni anteeksi kun olen sanonut tai tehnyt hänelle pahasti.
Oon pyrkinyt olemaan hyvä miniä. Anopilla oma yritys ja kaivannut sinne välillä mun osaamista kun hänellä itsellään ei taidot IT asioissa riitä ja ihan mielellään oon niitä käynyt hoitamassa sillon kun on omaan aikatauluun sopinut, aina kuitenkin pyrin siihen että autan jos en heti siltä istumalta niin heti kun tulee sopiva väli. Olen myös omien työpäivien päätteeksi käynyt auttamassa anopin töissä kun hänellä ollut tarve.
Anopilta meni jalka poikki kun kaatui kännissä. Joutui olemaan pitkään jalka paketissa niin miehen kanssa hoidettiin omien töidemme ohella anopin yrityksen juoksevia asioita sen aikaa että anoppi tervehtyi. Käytin lisäksi anoppia millon sairaalassa tarkistuksessa, millon fysioterapiassa, apteekissa ym.
En puhu anopistani selän takana vaan olen suoraan hänen kanssaan yrittänyt asioista keskustella. Itseä suuresti ärsyttää se että hän kokee oikeudekseen puuttua meidän elämään kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kun en hänen määräilyynsä ole suostunut niin hän kokee oikeudekseen haukkua mut päin naamaa, kaikille hänen tutuilleen ja sukulaisilleen ja jopa meidän kihlajaisissa haukkui mut mun kummitädille ja mun vanhemmille. Sitten suureen ääneen ihmettelee miksi en päästä häntä lähelleni...
Anteeksi on hyvä ihmisen antaa aina olipa tilanne miten hirveä tahansa, mutta kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta eli on parempi olla näkemättä ettei tule uusia anteeksi annettavia tekoja. Jotkut ihmiset eivät vain tule toimeen ja silloin etäisyys sovussa on paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuisko kirjallinen viestintä paremmin?
Toisaalta, jos hän kokee tekevänsä kaiken oikein, niin ei sitä nyt mitkään keskustelut muuta. Sinun kannaltasi anoppi on käyttäytynyt pitkään loukkaavasti eikä sitä nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitata. Tarvitseeko teidän olla jostain syystä kuitenkin muodollisissa väleissä (lapsen vuoksi esimerkiksi, sukujuhlat)? Silloin voisin käydä keskustelua siitä, millä ehdoin voidaan olla tekemisissä.
Viime riidassa kirjoitin anopille kirjeen ja sain vastineeksi kirjeen muodossa haukut...
Lapsen takia mietin että jonkinlaiset välit olis hyvä olla mutta siinä on aina riskinsä.
Lapsen takia? Lasta pitää suojella moisilta mielenvikaisilta. Aattele jos se anoppi haukkuu sua lapselle?
Jos mä oisin sun mies niin ilmoittaisin anopille että olemme yhteydessä vasta kun anoppi osaa käyttäytyä.Ei ois eka lapsi joka laittaa välit poikki huonosti käyttäytyvään vanhempaan. Vanhemman tehtävä ei ole arvostella lapsensa puolisovalintaa.
Ei edes jos vaan kun...
Vierailija kirjoitti:
Toi aiempi kommentti kuulostaa nyt kyl pahasti siltä kun olisin käyttämässä lasta pelinappulana, mut se ei tosiaan oo tarkotus. Koen vaan että anopppi voi käytöksellään aiheuttaa parantumattomia ongelmia lapselle niin sen takia en voi hyväksyä että anoppi näkee lasta jos käyttäytyy miten käyttäytyy.
-ap
Tuo on syy miksi en antanut toisen vanhempani tavata lapsiani ikinä.En ole joutunut päätöstäni vielä katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sitä vaan elättelee toivetta et ehkä se anoppi jossain vaiheessa tajuis ton oman käytöksensä mut ehkä mun on nyt vaan parempi oman mielenterveyden takia jättää anoppi omaan arvoonsa ja välttää tapaamasta häntä. Pakolliset sukujuhlat on kaiketi vaan kestettävä jotenkin.
-ap
Itse en olisi tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Aiheuttaa vain turhaa stressiä ja pahaa oloa. Jos koet että et halua asiasta keskustella, niin sinulla on siihen oikeus. Sinua on loukattu useita kertoja ja vaikuttaa siltä, että tätä on jatkunut jo hyvin pitkään. Ihan oikeutettua kokea tullunsa kohdelluksi väärin.
Mitä tulee "annanko anteeksi?" kysymykseen, niin koen että tämä konsepti on ymmärretty usein väärin. Anteeksi antamisessa on minun mielestäni kyse siitä vääryyden kokeneesta henkilöstä itsestään, ei loukkaajasta. Esimerkiksi jos joku loukkaisi minua hyvin syvästi ja minä jäisin sitä asiaa märehtimään vuosikausiksi ilman että "annan anteeksi", kun taas minua loukannut on jatkanut elämäänsä tyytyväisenä, ehkä jopa unohtanutkin koko asian, niin onko siinä kyse silloin edes hänestä? Minusta ei, vaan kyse on minun omista tunteistani ja siitä miten hyvin osaan asian käsitellä.
Tai toisinpäin, jos minä loukkaan jotakuta ja pyydän häneltä anteeksi mutta tämä henkilö vastaa minulle että "en anna sinulle ikinä anteeksi", niin mieleeni herää kysymys että "mitä sitten?", koska asia ei loppujen lopuksi kosketa minua vaan sitä kuka on sen vihan ja närkästyksen tunteen alla. Riippuen siitä kuka on "antamassa anteeksi" (minä tai hän) sen kanssa joutuu elämään, ei se kuka on loukannut. Sama pätee myös tilanteessa jossa ihminen kokee itse tehneensä väärin ja "ei anna anteeksi" itselleen, vaikka muut ovat sen jo unohtaneet. Pointtina se, että ne ihmiset ketkä "eivät anna koskaan anteeksi" loppupeleissä satuttavat vain itseään sillä jatkuvalla asian muistelulla, eikä se oikeasti haittaa sitä väärintekijää vaikka niin toivoisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Aiheuttaa vain turhaa stressiä ja pahaa oloa. Jos koet että et halua asiasta keskustella, niin sinulla on siihen oikeus. Sinua on loukattu useita kertoja ja vaikuttaa siltä, että tätä on jatkunut jo hyvin pitkään. Ihan oikeutettua kokea tullunsa kohdelluksi väärin.
Mitä tulee "annanko anteeksi?" kysymykseen, niin koen että tämä konsepti on ymmärretty usein väärin. Anteeksi antamisessa on minun mielestäni kyse siitä vääryyden kokeneesta henkilöstä itsestään, ei loukkaajasta. Esimerkiksi jos joku loukkaisi minua hyvin syvästi ja minä jäisin sitä asiaa märehtimään vuosikausiksi ilman että "annan anteeksi", kun taas minua loukannut on jatkanut elämäänsä tyytyväisenä, ehkä jopa unohtanutkin koko asian, niin onko siinä kyse silloin edes hänestä? Minusta ei, vaan kyse on minun omista tunteistani ja siitä miten hyvin osaan asian käsitellä.
Tai toisinpäin, jos minä loukkaan jotakuta ja pyydän häneltä anteeksi mutta tämä henkilö vastaa minulle että "en anna sinulle ikinä anteeksi", niin mieleeni herää kysymys että "mitä sitten?", koska asia ei loppujen lopuksi kosketa minua vaan sitä kuka on sen vihan ja närkästyksen tunteen alla. Riippuen siitä kuka on "antamassa anteeksi" (minä tai hän) sen kanssa joutuu elämään, ei se kuka on loukannut. Sama pätee myös tilanteessa jossa ihminen kokee itse tehneensä väärin ja "ei anna anteeksi" itselleen, vaikka muut ovat sen jo unohtaneet. Pointtina se, että ne ihmiset ketkä "eivät anna koskaan anteeksi" loppupeleissä satuttavat vain itseään sillä jatkuvalla asian muistelulla, eikä se oikeasti haittaa sitä väärintekijää vaikka niin toivoisikin.
Anteeksi antaminen on ehkä tässä asiassa hieman väärä sanonta. Jotenkin koen että jos annan anopilleni mahdollisuuden "jutella asiat läpi", hyväksyn hänen toimintansa ja asiat jatkuvat samalla tavalla kuin tähänkin menessä. Se mitä anoppi minulle viimeksi sanoi menee niin pahasti minulla rajojen yli että on ns. "anteeksi antamatonta" eli en voi hyväksyä läheisiltäni vastaavaa käytöstä minua kohtaan ikinä.
Jos kävisi niin että anoppi vilpittömästä pyytäisi käytöstään anteeksi, hyväksyisin toki anteeksi pyynnön mutta en koe että voin hänen kanssaan olla missään tekemisissä. Tässä vuosien varrella olen kuullut useat anteeksi pyynnöt anopilta ja käytös jatkuu edelleen samanlaisena joten vaikea uskoa, että anoppi nytkään on tosissaan keskustelemassa asioista saatika muuttamassa toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.
Kertoisitko minulle mikä oikeuttaa arvostelemaan miniän, ulkonäköä, työpaikkaa ja synnytystapaa? Ihan oikeasti???
Niin, ei mikään. EI YHTÄÄN MIKÄÄN.Naisilla (tai miehillä) ei ole mitään oikeutta puuttua tai arvostella lastensa puolisovalintaa koska samalla he mitätöivät omaa lastaan sekä omia kykyjään kasvattajana. Sehän vasta tyhmää olisikin, eikä totta?
Ei mikään oikeutakaan, mutta näissä jutuissa jää usein kertomatta, onko itse tullut oltua ensin kusipää tmv.
Esim veljeni vaimo on mitä myrkyllisin ihminen ja kauhea, katala miniä. Hän suoltaa mitä hirveimpiä juttuja äidistämme ja maalaa äidistämme hirviötä. Ainoa syy tuntuu olevan se, että hän haluaa jollakin tavalla aina olla huomion keskipisteessä.
Eli veljesi vaimo on kusipää, mutta ap:n anoppi ei voi olla, vaan syytä pitää olla toisessa osapuolessa? Mielenkiintoinen logiikka sinulla.
Miltäpä tuntuisi, jos joku neropatti tulisi sinulle viisastelemaan, että pitäisi nyt kuunnella sen veljesi vaimon mielipidettä, sillä jotain olet jättänyt kertomatta ja veljesi vaimolla on varmasti syynsä käyttäytyä huonosti?
Vai lähdettäisiinkö nyt kuitenkin siitä, että on olemassa kusipäitä, eikä sillä ole merkitystä, onko titteli veljen vaimo vai anoppi? Vai oletko niin yksinkertainen, että vedät yhtäläisyysmerkit oman perheesi ja ap:n perheen tilanteeseen? Oletko muuten koskaan miettinyt, että veljesi vaimokin voi joskus olla anoppi? Jos hänen miniänsä kokee hänet hankalaksi ihmiseksi, aivosi menevät varmaan solmuun, sillä eihän anoppi voi olla syyllinen, vaan se miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28...Onko sinua ikinä haukuttu ja arvosteltu ja lytätty kaikilla tavoin ulkonäöstä lasten kasvatukseen vuosikausia? On varmaan kiva keskustella siellä maan raossa kun on vielä "paskottu päälle". Miksi tuollaiselle ihmiselle pitäisi antaa anteeksi? Poistaako se pahat sanat ja kaikki surut ja murheet?
Ei tarvitse riidellä eikä ole enää mitään draamaa kun ei vaan ole enää missään tekemisissä.
Ja mihinkään katkeruuteen ei kannata aikaa ja energiaa tuhlata...ei ajatustakaan tuollaiselle ilkeyksien kylväjälle.
Kyllä on. Mutta silti haluaisin saada asioille pisteen jonka saisin vain nostamalla kissan pöydälle. Olen näin toiminutkin ja vaikka lopputulokksena onkin ollut lopullinen välirikko, niin olen saanut henkisen olotilani paremmaksi, lun pöytä on lopullisesti putsattu. Asian kanssa on ollut helpompi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28...Onko sinua ikinä haukuttu ja arvosteltu ja lytätty kaikilla tavoin ulkonäöstä lasten kasvatukseen vuosikausia? On varmaan kiva keskustella siellä maan raossa kun on vielä "paskottu päälle". Miksi tuollaiselle ihmiselle pitäisi antaa anteeksi? Poistaako se pahat sanat ja kaikki surut ja murheet?
Ei tarvitse riidellä eikä ole enää mitään draamaa kun ei vaan ole enää missään tekemisissä.
Ja mihinkään katkeruuteen ei kannata aikaa ja energiaa tuhlata...ei ajatustakaan tuollaiselle ilkeyksien kylväjälle.
Kyllä on. Mutta silti haluaisin saada asioille pisteen jonka saisin vain nostamalla kissan pöydälle. Olen näin toiminutkin ja vaikka lopputulokksena onkin ollut lopullinen välirikko, niin olen saanut henkisen olotilani paremmaksi, lun pöytä on lopullisesti putsattu. Asian kanssa on ollut helpompi elää.
Mites kun se kissa on nostettu pöydälle useampaa kertaan ja lopputulema on aina sama. Välit poikki ja hetken päästä anoppi haluaa taas keskustella ja korjata välit jonka jälkeen sama homma alkaa alusta? Eikö jossain vaiheessa voi vaan luovuttaa ja todeta että olkoon anoppi keskenään.
Wt kännianoppi 😀
Mikä on pojan ja miniän taso?
Anoppisi kuulostaa ihan satujen pahalta noidalta. Voiko hän olla todellinen? No, niin tai näin, itse kyllä ilman muuta keskustelisin tuollaisen ihmisen kanssa, koska kuvittelen aina optimistisesti, että asiat selviävät puhumalla. Nauttisin, kun pääsisin sanomaan rauhallisesti ja suoraan, miten noidan puheet olen kokenut. Tämä tietysti edellyttäisi, että ensin sovitaan pelisäännöt keskustelulle: kukaan ei saa keskeyttää toista, toista pitää oikeasti kuunnella ja yrittää ymmärtää - puolin ja toisin. Jos mahdollista keskustelussa olisi hyvä olla paikalla ulkopuolinen "puheenjohtaja", joka pitäisi huolen siitä, että kaikki tulisivat kuulluksi.
Pyrkisin anteeksiantoon ihan itseni vuoksi, enkään niinkään anopin.
Vierailija kirjoitti:
Wt kännianoppi 😀
Mikä on pojan ja miniän taso?
Miten pojan ja miniän taso liittyy tähän millään tavalla?
Kaikki ilmeisesti samaa wt sakkia.
hyi hel*etti miten inhottava ihminen. toisaalta haluaisin kuulla mitä hänellä on sanottavaa mutta poissulkeminen antaisi myös tyydytystä.