Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko anteeksi anopille?
27.04.2018 |
Meillä on tilanne anopin kanssa äitynyt niin pahaksi että välit on toistaiseksi kokonaan poikki. Nyt kuitenkin anoppi ilmaisi miehelle että haluaa keskustella asiat läpi. Itse en kuitenkaan koe olevani tähän valmis ja nyt mies on minulle vihainen kun en suostu näkemään anoppia. Miehelle sanoin että hän saa äitinsä kanssa asiat sopia, mutta minä en siihen ole valmis.
Kaikki on siis alkanut siitä että alettiin miehen kanssa seurustelemaan. Alusta asti anoppi on tehnyt selväksi että olen kelpaamaton miehelle. Hän on haukkunut mun ulkonäön, perheen, koulutuksen, työpaikan (vaihdoin jopa uuteen paikkaan niin sekin haukuttiin), oon miehen kanssa kuulema vain rahan takia, raskausaikana haukuttiin kun hyperemeesin takia en pystynyt tekemään mitään ja paino tippui, lapsi syntyi hätäsektiolla niin en kuulema ole synnyttänyt, imetys haukuttiin, töihin paluu haukuttiin, lapsen kasvatus haukuttiin... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mut hänen mielestään en siis tee mitään oikein.
Nyt viimeisimpänä suutuin tosissaan kun toistuvista huomautuksista huolimatta anoppi haukkui mun ulkonäön ja totesin että nyt riittää ja sanoin suoraan että hänellä ei ole oikeutta kommentoida mun ulkonäköä ja haukkua mua jatkuvasti. No tästäkin sain kuulla jos jonkin näköstä loukkausta ja totesin et nyt meni niin pitkälle et mä en halua kyseisen naisen kanssa olla enää tekemisissä. Mies oli onneks mun puolella ja puolusti mua, mutta anoppi päätti sitten haukkua poikansa samalla ja yritti päälle vielä kiristää miestä että jos ei nää meidän lasta kerran viikkoon niin anoppi kertoo mulle että mies on mukamas pettänyt mua. Sanomattakin selvää ettei anoppi lasta ole nähnyt eikä näe.
Nyt kuitenkin tosiaan anoppi otti mieheen yhteyttä ja pyysi että voitaisiin keskutella asioista. Miehelle sanoin että haluan että hän selvittää välit äitinsä kanssa mutta mies on sitä mieltä että minun pitäisi myös käydä asiat anopin kanssa läpi.
Myönnän, olen vihainen ja siitä pitäisi päästä irti, mutta omalla kohdalla tilanne on se ettei minulla ole yhtään mitään sanottavaa anopille.
Antaisitteko tällaisessa tilanteessa anteeksi?
Kommentit (77)
En tod. Ps tuollainen ihminen ei muutu! Saattaa hetken jaksaa pinnistellä normaalia mutta palaa pian entiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tod. Ps tuollainen ihminen ei muutu! Saattaa hetken jaksaa pinnistellä normaalia mutta palaa pian entiseen.
No tätä mieltä olen itekin... Vähän yli vuos sitten käytiin tiukka keskustelu anopin kanssa aiheesta eikä menny kun vajaa vuos että oltiin takasin lähtöpisteessä.
-ap
No - vaikeaa se ainakin olisi, ja olen sitä mieltä, että asioista puhutaan sitten, kun se, joka vaatii enemmän aikaa sulatteluun, on siihen valmis. Muuten siitä ei tule mitään.
Vaikka en tunne teitä, suhtaudun myös hieman skeptisesti tähän - pelkään, että siitä tulee vain semmoinen tilaisuus, missä anoppisi sanoo olevansa vain rehellinen ja sinun pitäisi oppia hyväksymään se.
Minkälaisia ihmisiä teillä oikein on lähipiirissänne? Tarkoitan, että jos joku minun tuttuni käyttäytyisi noin, alkaisi siis suoraan ja toistuvasti haukkua toista ihmistä, pidettäisiin tilannetta täysin outona ja oletettaisiin hänen tulleen hulluksi. Varmasti huolestuttaisiin ja yritettäisiin ohjata hoitoon.
Ainakaan kukaan ei olettaisi, että haukkumisen kohteen pitäisi yrittää selvittää asiaa. Haukkujaa ohjattaisiin kyllä pyytämään anteeksi haukutulta.
En haluaisi nähdä tuollaista ihmistä. Vaikea kuviella, että sieltä mitään aitoa katumusta tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lapanen miehesi on, että hyväksyy äitinsä käytöksen? Kai normaali mies katkaisisi välit äitiinsä tuollaiaesta. Tosi tökerö anoppi. Miten oketkin ollut tekemisissä noinkin paljon ja miten mies on?!
Siis sekasinhan anoppi onkin. Tässä viimeisimmässä riidassa pisti välit poikki omiin sisaruksiinsa kun kehtasivat asettua häntä vastaan ja olla miehen tukena..
Viimeks tosiaan kun keskusteltiin yhteisymmärryksessä tästä aiheesta niin anoppi vetos siihen että hän vaan ajattelee meidän parasta ja tekee kaikkensa että meidän elämä olis helppoa. Kun vähääkään yritin vihjaista kuinka hän on mua loukannut niin vastaus oli ”sä vaan kuvittelet kaiken”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anoppi edes pyytämässä anteeksi? Halu keskustella asiat läpi voi tarkoittaa jotain ihan muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapanen miehesi on, että hyväksyy äitinsä käytöksen? Kai normaali mies katkaisisi välit äitiinsä tuollaiaesta. Tosi tökerö anoppi. Miten oketkin ollut tekemisissä noinkin paljon ja miten mies on?!
Ei mies hyväksykään äitinsä käytöstä ja on puolustanut mua mut anopille ei mene mikään perille.
Ymmärrän kuitenkin miestä siinämielessä että kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä ja jokaisella meillä on vain yksi äiti. Kuinka moni pystyisi omaan äitiinsä katkaisemaan välit täysin?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi edes pyytämässä anteeksi? Halu keskustella asiat läpi voi tarkoittaa jotain ihan muutakin.
Todennäkösesti anteeksipyyntöä ei oo tulossa ja se on yks syy miks en näe mitään ideaa siinä et menisin kuuntelemaan mitä anoppi tällä kertaa keksii
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lapanen miehesi on, että hyväksyy äitinsä käytöksen? Kai normaali mies katkaisisi välit äitiinsä tuollaiaesta. Tosi tökerö anoppi. Miten oketkin ollut tekemisissä noinkin paljon ja miten mies on?!
Ei mies hyväksykään äitinsä käytöstä ja on puolustanut mua mut anopille ei mene mikään perille.
Ymmärrän kuitenkin miestä siinämielessä että kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä ja jokaisella meillä on vain yksi äiti. Kuinka moni pystyisi omaan äitiinsä katkaisemaan välit täysin?
-ap
Ei minusta tarvitsekaan, mutta rajat äidin käytökselle on asetettava. Yksi näistä rajoista on se, ettei sinun tarvitse kokea minkäänlaista haukkumista. Ilmeisesti anopille on tärkeätä kuitenkin tavata lasta? Silloin ilmoitetaan kylmästi, että lapsi on tavattavissa silloin, kun anopin käytös on kurissa. Muulloin tapaamiset pistetään tauolle. Miehellä ei ole oikeutta vaatia sinua olemaan tekemisissä äitinsä kanssa. Etenkään jos katumusta ja (vilpitöntä) anteeksipyyntöä ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuisko kirjallinen viestintä paremmin?
Toisaalta, jos hän kokee tekevänsä kaiken oikein, niin ei sitä nyt mitkään keskustelut muuta. Sinun kannaltasi anoppi on käyttäytynyt pitkään loukkaavasti eikä sitä nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitata. Tarvitseeko teidän olla jostain syystä kuitenkin muodollisissa väleissä (lapsen vuoksi esimerkiksi, sukujuhlat)? Silloin voisin käydä keskustelua siitä, millä ehdoin voidaan olla tekemisissä.
Hmm... jos anoppi on aidosti, tosissaan, tulossa keskustelemaan asioista, menisin puolitiehen vastaan. Mutta jos vähääkään lähtee tuohon, että yrittää vain teidän parasta, jos siis näyttää siltä ettei ole tulossa yhtään vastaan, lähtisin saman tien.
Mutta antaisin mahdollisuuden. Anteeksianto on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulistaa että anoppi on vanha ja sekaisin, yritä suhtautua vähän kuin kiukuttekevaan lapseen: huonolle käytökselle stoppi, mutta itse ei mennä siihen mukaan.
Anoppi lääkäriin?
Vierailija kirjoitti:
Onnistuisko kirjallinen viestintä paremmin?
Toisaalta, jos hän kokee tekevänsä kaiken oikein, niin ei sitä nyt mitkään keskustelut muuta. Sinun kannaltasi anoppi on käyttäytynyt pitkään loukkaavasti eikä sitä nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitata. Tarvitseeko teidän olla jostain syystä kuitenkin muodollisissa väleissä (lapsen vuoksi esimerkiksi, sukujuhlat)? Silloin voisin käydä keskustelua siitä, millä ehdoin voidaan olla tekemisissä.
Viime riidassa kirjoitin anopille kirjeen ja sain vastineeksi kirjeen muodossa haukut...
Lapsen takia mietin että jonkinlaiset välit olis hyvä olla mutta siinä on aina riskinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulistaa että anoppi on vanha ja sekaisin, yritä suhtautua vähän kuin kiukuttekevaan lapseen: huonolle käytökselle stoppi, mutta itse ei mennä siihen mukaan.
Anoppi lääkäriin?
Olisikin vanha ja sekasin mut kyseessä kuitenkin vielä suht nuori.. jollain se pitäis saada lääkäriin mut ei itse näe toiminnassaan mitään väärää niin aika vaikee saad sinne
Vierailija kirjoitti:
Hmm... jos anoppi on aidosti, tosissaan, tulossa keskustelemaan asioista, menisin puolitiehen vastaan. Mutta jos vähääkään lähtee tuohon, että yrittää vain teidän parasta, jos siis näyttää siltä ettei ole tulossa yhtään vastaan, lähtisin saman tien.
Mutta antaisin mahdollisuuden. Anteeksianto on eri asia.
Pitäis melkein päästä keskustelemaan asioista johonkin neutraaliin ympäristöön ja tosiaan lähteä pois jos näyttää siltä että anoppi lähtee samalle vanhalle linjalle
Siis kuinka sinä olet vuosikausia kestänyt sen anopin räksytystä, haukkumista ja arvostelua?
Itse olisin heti ensimmäisten haukkujen jälkeen tehnyt selväksi etten tuollaista kuuntele ja mies olisi saanut tavata äitiään ihan yksinään.
Mikä pyhimys sinun pitäisi miehesi mielestä olla jos pitää olla valmis keskustelemaan ja ehkä jopa antamaan anteeksi ja sopimaan vaikka et ole siihen valmis. Eikä tuollaista paskaa edes tarvitse antaa enää anteeksi.
Mies tapaa äitiään ilman sinua. Jos lapsi/lapset ovat mukana niin tee selväksi että jos anoppi lasten kuullen sinua haukkuu ja/tai arvostelee niin mies lähtee heti pois lasten kanssa ilman mitään mutinoita ja hyssyttelyä. Ja kun anoppi ei pääse sinua haukkumaan niin voit olla varma että seuraavaksi lapsista alkaa löytyä vikoja ja sille ei pidä lapsia altistaa. T:kokemusta on
On toinen sit vanha, sairas tai muuten vaan vajaa, niin huonoa käytöstä ei tarvitse sietää. Ei, vaikka se toinen on oma äiti, anoppi tai vaikka oma lapsi. Oikeasti, ei tarvitse.
Mulla on ollut saman kaltainen anoppi. Liian huono hänen pojalleen (oli katkera, kun vanhapoika-poikansa löysikin kumppanin, eikä ole enää anopin juoksutettavissa 24/7). Ruma, lihava, väärälle alalle kouluttautunut (koska eihän nainen voi olla kuin hoito-alalla)... Kotia en osaa sisustaa, lapsia en osaa kasvattaa, pihaa en osaa hoitaa ja mun koko suku on tyhmää. Aikani solvauksia kuuntelin, mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. Sen jälkeen ei olla juuri oltu tekemisssä. Sekuntiakaan en ole katunut.
Jos anoppi alkaisi ehdottaa, että pitäisi puhua asioista, niin en suostuisi. Ei ole mitään, mitä häneltä haluaisin kuulla. En edes anteeksipyyntöä, koska se narsistinen kuvotus ei edes tiedä, mitä se sana tarkoittaa.
En