Antaisitko anteeksi anopille?

Eiköhän se anoppi ole näiden vuosien aikana tehnyt mielipiteensä ja kantansa selväksi joten miksi nyt muka olisi muuttanut mielensä?

Kuinka paljon paskaa aiot vielä niellä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tilanne anopin kanssa äitynyt niin pahaksi että välit on toistaiseksi kokonaan poikki. Nyt kuitenkin anoppi ilmaisi miehelle että haluaa keskustella asiat läpi. Itse en kuitenkaan koe olevani tähän valmis ja nyt mies on minulle vihainen kun en suostu näkemään anoppia. Miehelle sanoin että hän saa äitinsä kanssa asiat sopia, mutta minä en siihen ole valmis.

Kaikki on siis alkanut siitä että alettiin miehen kanssa seurustelemaan. Alusta asti anoppi on tehnyt selväksi että olen kelpaamaton miehelle. Hän on haukkunut mun ulkonäön, perheen, koulutuksen, työpaikan (vaihdoin jopa uuteen paikkaan niin sekin haukuttiin), oon miehen kanssa kuulema vain rahan takia, raskausaikana haukuttiin kun hyperemeesin takia en pystynyt tekemään mitään ja paino tippui, lapsi syntyi hätäsektiolla niin en kuulema ole synnyttänyt, imetys haukuttiin, töihin paluu haukuttiin, lapsen kasvatus haukuttiin... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mut hänen mielestään en siis tee mitään oikein.

Nyt viimeisimpänä suutuin tosissaan kun toistuvista huomautuksista huolimatta anoppi haukkui mun ulkonäön ja totesin että nyt riittää ja sanoin suoraan että hänellä ei ole oikeutta kommentoida mun ulkonäköä ja haukkua mua jatkuvasti. No tästäkin sain kuulla jos jonkin näköstä loukkausta ja totesin et nyt meni niin pitkälle et mä en halua kyseisen naisen kanssa olla enää tekemisissä. Mies oli onneks mun puolella ja puolusti mua, mutta anoppi päätti sitten haukkua poikansa samalla ja yritti päälle vielä kiristää miestä että jos ei nää meidän lasta kerran viikkoon niin anoppi kertoo mulle että mies on mukamas pettänyt mua. Sanomattakin selvää ettei anoppi lasta ole nähnyt eikä näe.

Nyt kuitenkin tosiaan anoppi otti mieheen yhteyttä ja pyysi että voitaisiin keskutella asioista. Miehelle sanoin että haluan että hän selvittää välit äitinsä kanssa mutta mies on sitä mieltä että minun pitäisi myös käydä asiat anopin kanssa läpi.

Myönnän, olen vihainen ja siitä pitäisi päästä irti, mutta omalla kohdalla tilanne on se ettei minulla ole yhtään mitään sanottavaa anopille.

Antaisitteko tällaisessa tilanteessa anteeksi?

Tuskinpa antaisin. En kokisi tarvetta olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lapanen miehesi on, että hyväksyy äitinsä käytöksen? Kai normaali mies katkaisisi välit äitiinsä tuollaiaesta. Tosi tökerö anoppi. Miten oketkin ollut tekemisissä noinkin paljon ja miten mies on?!

Ei mies hyväksykään äitinsä käytöstä ja on puolustanut mua mut anopille ei mene mikään perille.

Ymmärrän kuitenkin miestä siinämielessä että kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä ja jokaisella meillä on vain yksi äiti. Kuinka moni pystyisi omaan äitiinsä katkaisemaan välit täysin?

-ap

Täällä ilmoittautuu äitiinsä täysin välinsä katkaissut. Ystäväni teki niin myös omaan äitiinsä vuosia sitten. Syyt samat kuin sinulla, ei ollut enää muuta mahdollisuutta.

En antaisi lapseni olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee minusta eli lapsen äidistä noin. Kamala tilanne lapselle, jos äitiä haukutaan. Oikeasti, se hämmennys, nöyryytys ja häpeä omasta rakkaasta äidistä. Riippuu tietty lapsen iästä mutta en päästäisi. Ihan sama mitä mieheni sanoisi.

Ei ole masokistin vikaa ja osaan pitää puoleni niin todellakaan en ole jäänyt kuuntelemaan mitään turhaa haukkumista ja arvostelua. Sukujuhlissa pitää sopia saman katon alle mutta silloinkin voi pysyä täysin eri puolella taloa/huonetta.

Meillä sitten meni niin että minun sijaani teini 13v haukuttiin ja tuli itkien kotiin ja luuli että hänessä oli vikaa. Juu ei ole vaan akka on hullu. Kadun että en osannut suojella omaa lasta tuolta myrkyltä mutta niin olin naiivi että luulin että lapset saa olla rauhassa. Teini ei ole tietenkään enää missään tekemisissä ja tähän ratkaisuun tuli itse. Teinikin on niin viisas ettei mene toiste haukuttavaksi niin miksi ap menisi?

Johtuu jostain mitä anoppi ei ole kehdannut sanoa suoraan.  Hellittämätön?

On oikeus lähteä senkin takia ettei kestä ainaista mielipahaa välikädessä olosta.

Anna hänelle anteeksi, mutta tee samalla selväksi ettet halua olla enää missään tekemisissä, koska tuo ihminenhän on ihan kyykäärme ja mieleltään häiriintynyt. Kuinka on voinut kasvattaa normaalin pojan, jos on tuollainen? Vai onko poikansa normaali?

Olet vaarallisilla vesillä, jos annat tuollaisen sairaan ihmisen vaikuttaa itseesi millään tavoin. 

Kyllä aikuisena ihmisenä keskustelisin asiat halki. Sen jälkeen miettisin annanko anteeksi vai jäisikö tilanne ennalleen.

28...Onko sinua ikinä haukuttu ja arvosteltu ja lytätty kaikilla tavoin ulkonäöstä lasten kasvatukseen vuosikausia? On varmaan kiva keskustella siellä maan raossa kun on vielä "paskottu päälle". Miksi tuollaiselle ihmiselle pitäisi antaa anteeksi? Poistaako se pahat sanat ja kaikki surut ja murheet?

Ei tarvitse riidellä eikä ole enää mitään draamaa kun ei vaan ole enää missään tekemisissä.

Ja mihinkään katkeruuteen ei kannata aikaa ja energiaa tuhlata...ei ajatustakaan tuollaiselle ilkeyksien kylväjälle.

Syy miksi olen jaksanut niin kauan on ihan vaan se että kyseessä on mieheni äiti ja miehelleni tärkeä ihminen. Nyt vaan tuli mitta täyteen.

Itse olen lapsena joutunut kuuntelemaan kuinka oma mummi haukkuu äitiä meille lapsille ja en todella ole antamassa oman lapsen kasvaa sellaisessa ympäristössä että on ok haukkua muita. Teininä sainkin kuulla samalta mummilta kuinka huono ihminen olen vaikka tein kaikkeni miellytääkseni omia isovanhempia. Nuorempana päätin etten anna kenenkään kohdella minua samoin kuin isovanhempani minua kohtelivat mutta samassa tilanteessa olen taas, nyt vaan haukkujana anoppi. Ja joo, tiedän itsekin että pitäis olla vahvempi ja nyt yritän tosissaan pitää puoleni tässä asiassa sanoi kuka mitä tahansa.

Jotenkin näin aikuisena ihmisenä haluaisin pystyä keskustelemaan asiat anopin kanssa läpi ja tehdä selväksi ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää ja jos se ei muutu niin voi unohtaa lapsenlapsensa kokonaan. Mieheen en voi vaikuttaa vaan hän saa nähdä äitiään niin paljon kun itse haluaa mutta minä ja lapsi jäädään nyt kyllä ulkopuolelle.

-ap

Toi aiempi kommentti kuulostaa nyt kyl pahasti siltä kun olisin käyttämässä lasta pelinappulana, mut se ei tosiaan oo tarkotus. Koen vaan että anopppi voi käytöksellään aiheuttaa parantumattomia ongelmia lapselle niin sen takia en voi hyväksyä että anoppi näkee lasta jos käyttäytyy miten käyttäytyy.

-ap

Voihan anteeksi antaa, vaikkei halua negatiivisen ihmisen kanssa olla liiemmälti tekemisissäkään. Mies voi kai mennä lapsen kanssa anopille kylään, ja sinä saat sillä aikaa rentoutua.

Tsemppiä ap. Mulla valitettavasti samanlaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Voihan anteeksi antaa, vaikkei halua negatiivisen ihmisen kanssa olla liiemmälti tekemisissäkään. Mies voi kai mennä lapsen kanssa anopille kylään, ja sinä saat sillä aikaa rentoutua.

Viattomia lapsia en laskisi tuohon seuraan.

Sinulla ap pitää olla 100% luotto mieheen että lapsi ei joudu kuulemaan mitään haukkumisia tai arvostelua. Siis jos mies ja lapsi menee mummolaan kaksin. Tee tämä miehelle selväksi! Lapselle on erittäin haitallista joutua kuulemaan kakkapuheita omasta äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuisko kirjallinen viestintä paremmin?

Toisaalta, jos hän kokee tekevänsä kaiken oikein, niin ei sitä nyt mitkään keskustelut muuta. Sinun kannaltasi anoppi on käyttäytynyt pitkään loukkaavasti eikä sitä nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitata. Tarvitseeko teidän olla jostain syystä kuitenkin muodollisissa väleissä (lapsen vuoksi esimerkiksi, sukujuhlat)? Silloin voisin käydä keskustelua siitä, millä ehdoin voidaan olla tekemisissä.

Viime riidassa kirjoitin anopille kirjeen ja sain vastineeksi kirjeen muodossa haukut...

Lapsen takia mietin että jonkinlaiset välit olis hyvä olla mutta siinä on aina riskinsä.

Lapsen takia? Lasta pitää suojella moisilta mielenvikaisilta. Aattele jos se anoppi haukkuu sua lapselle?

Jos mä oisin sun mies niin ilmoittaisin anopille että olemme yhteydessä  vasta kun anoppi osaa käyttäytyä.Ei ois eka lapsi joka laittaa välit poikki huonosti käyttäytyvään vanhempaan. Vanhemman tehtävä ei ole arvostella lapsensa puolisovalintaa.

Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Voihan anteeksi antaa, vaikkei halua negatiivisen ihmisen kanssa olla liiemmälti tekemisissäkään. Mies voi kai mennä lapsen kanssa anopille kylään, ja sinä saat sillä aikaa rentoutua.

Luitko sä  lainkaan ketjua? Ei  ap:n mieskään tule äitinsä kanssa toimeen  joten kaipa hänkin koittaa pitää vierailut minimissä. Vain tyhmä  menee jatkuvasti uudelleen ottamaan verbaalisesti  turpiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.

Minä taas uskon koska yksi lähisukulaiseni on ihan kuin tuo anoppi.Omat  lapset eivät ole hänen kanssaan tekemisissä - ja ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein usko näitä kaikkia anoppitarinoita niin sokeasti. Tässäkin tapauksessa toisen osapuolen versio puuttuu täysin.

Kertoisitko minulle mikä oikeuttaa arvostelemaan miniän, ulkonäköä, työpaikkaa ja synnytystapaa? Ihan oikeasti???

Niin, ei mikään. EI YHTÄÄN MIKÄÄN.Naisilla (tai miehillä) ei ole mitään oikeutta puuttua tai arvostella lastensa puolisovalintaa koska samalla he mitätöivät omaa lastaan sekä omia kykyjään kasvattajana. Sehän vasta tyhmää olisikin, eikä  totta?