Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ehdottavat tapaamista aina viime tipassa?
26.04.2018 |
Minulla on kaveri, joka haluaa aina tavata "spontaanisti". Äsken hän soitti ja kysyi, lähdenkö 2 tunnin päästä konserttiin. Minulla on vuorotyö ja lapsia, en todellakaan pysty lähtemään omiin menoihini arkena 2 tunnin varoitusajalla! Edellisen kerran hän pyysi minua päiväristeilylle Tallinnaan, lähtö olisi ollut seuraavana aamuna. Tämän kaverin kanssa ei voi koskaan sopia mitään etukäteen, ja minua alkaa vähitellen tympiä koko ihminen. Nuorena tuollainen käytös oli ihan OK mutta olemme molemmat jo yli 40-vuotiaita.
Miksi osa ihmisistä on tällaisia? Vai olenko tälle ihmiselle vain joku varakaveri, jolle soitetaan viime hädässä kun joku kiinnostavampi ystävä on perunut osallistumisensa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Mistä noin upeita kavereita löytyy. Useimmat tuttuni ovat kontrollifriikkejä kalenterinkyttääjiä. Ensivuoden kesälomat on jo varattu ennen tämän vuoden kesän lomailua ja seuraava kampaaja-aika varataan viimeistään edellisellä käynnillä. Kaikki on aikataulutettua. Aivan sairasta.
Olen täysin samaa mieltä. Jos kalenterista pitää katsoa milloin kerkee tapaamaan, saa mun puolesta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.
Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)
Tämä 100%.
Sama tapa, jännitän ylimääräisiä menoja useita päiviä etukäteen, en saa nukuttua paria yötä ennen ja vatsakin oireilee. Joskus on pakko peruakin, kun ei vaan saa päätä vessanpöntöstä sinä tapaamispäivänä.
Siitä syystä kaverien kanssa olemme sopineet että tapaamisia saa ehdotella ihan viime tipassakin, se lähtee jolle aikataulu sopii. Isommat tapaamiset tietysti sovitaan hyvissä ajoin ja kalenterit mukana, mutta annan muiden päättää aikataulun ja osallistun jos voin. En tahdo että muiden kaveritapaamiset kärsivät oireistani, mutta en tahtoisi irtaantua porukastakaan. Ainahan se porukka yhden outolinnun sulattaa, jos rakkautta ja ymmärrystä riittää.
Näin me olemme erilaisia!
Mua taas harmittaa, jos saan kutsun viime tipassa. Harvemmin sitä istuu kotona peukaloita pyöritellen ja odottaen jos vaikka joku sattuu soittamaan. Jos tietäisin etukäteen, lähtisin mielelläni.
Nuorena ei ollut ongelmaa, aikuisena on vähemmän impulsiivinen.
Onneksi asioista voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.
No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.
Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.
Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.
Niin että sun tyyliä pitäisi ymmärtää, mutta itse et ymmärrä muunlaisia?
Just joo.
Ymmärrätkö sen, että kun on kädet taikinassa, ei pysty lähtemään konserttiin? Tai että jos on lähdössä ulos, pesee tukkansa tänään eikä huomenna? Tai muuten vaan tykkää suunnitella menonsa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kiva jos joku kysyy yhtäkkiä vaikka kahville tai risteilylle. Jos sattuu sopimaan niin hyvä, jos ei niin toinen kerta sitten. En tykkää että kalenterissa on joku kaksi viikkoa aiemmin kiveen hakattu meno, alkaa ahdistaa.
Miten pärjäät työelämässä, onnistut menemään lääkäriin tai kampaajalle?
Vierailija kirjoitti:
Mistä noin upeita kavereita löytyy. Useimmat tuttuni ovat kontrollifriikkejä kalenterinkyttääjiä. Ensivuoden kesälomat on jo varattu ennen tämän vuoden kesän lomailua ja seuraava kampaaja-aika varataan viimeistään edellisellä käynnillä. Kaikki on aikataulutettua. Aivan sairasta.
Musta sä kuulostat oudolta.
En sano sairaalta. Mulla on niin suosittu kampaaja, että jos haluan tiettynä päivänä ajan, se on varattava n kk etukäteen. Ei ongelmaa.
Kesälomavaraukset tietenkin tehdään ajoissa, jos ei haluta jäädä ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kuulun näihin ihmisiin. Olen huomannut, että ihmiset ärsyyntyvät vieläkin enemmän siitä, että joutuu syystä tai toisesta perumaan sovitun tapaamisen. Olen yrittäjä ja yksinhuoltaja eivätkä läheskään kaikki kaverini ole ymmärtäneet, että vaikka palkansaajan työpäivä päättyy, kun työaika loppuu, yrittäjän työpäivä päättyy, kun työt on tehty. En voi aamulla tietää, moneltako pääsen töistä. En voi edellisenä aamuna tietää, missä olen huomenna ts olenko työpaikalla vai toisella paikkakunnalla. En voi kahta viikkoa aikaisemmin tietää, olenko edes Suomessa.
Ymmärrän sen, että joillekin on tärkeää hyvissä ajoin sopiminen. Pitää sumplia työvuoroja, järjestää lapsenvahti tms. Oman kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat kuitenkin niitä, jotka herkimmin suuttuvat, jos sovittu tapaaminen peruuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.
No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.
Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.
Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.
Niin että sun tyyliä pitäisi ymmärtää, mutta itse et ymmärrä muunlaisia?
Just joo.
Ymmärrätkö sen, että kun on kädet taikinassa, ei pysty lähtemään konserttiin? Tai että jos on lähdössä ulos, pesee tukkansa tänään eikä huomenna? Tai muuten vaan tykkää suunnitella menonsa etukäteen.
jos kädet on taikinassa, ne voi pestä. Esim tässä tapauksessa oli 2h aikaa. Siinä ehtii käydä suihkussa ja kokkaukset kypsyy sinä aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.
No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.
Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.
Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.
Niin että sun tyyliä pitäisi ymmärtää, mutta itse et ymmärrä muunlaisia?
Just joo.
Ymmärrätkö sen, että kun on kädet taikinassa, ei pysty lähtemään konserttiin? Tai että jos on lähdössä ulos, pesee tukkansa tänään eikä huomenna? Tai muuten vaan tykkää suunnitella menonsa etukäteen.jos kädet on taikinassa, ne voi pestä. Esim tässä tapauksessa oli 2h aikaa. Siinä ehtii käydä suihkussa ja kokkaukset kypsyy sinä aikana
Mistäs sinä tiedät miten kauan leipomiseen menee?
Ja ennen kaikkea, miksi ottaisi itselleen hösiskiirettä vain siksi, että joku tonttu jolla ei ole elämässään muuta kuin vapaa-aikaa saa päähänsä lähteä konserttiin _nyt_?
Suuri osa iltamenon ilosta on nauttia siitä jo etukäteen ja laittautua rauhassa.
Kiire on typerää ja stressaavaa. Merkki elämänhallinnan puutteesta.
Mulla on kavereita jotka saattaa lähteä miehensä ja koiriensa kanssa lenkille ja tulla soittaan ovikelloa - ja mulla on 2 kissaa.
Itse sovin tapaamiset viikon päähän max. En harrasta kuukauden päähän suunnittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää, miksi harmistua siitä, että kaveri pyytää kanssaan jonnekin. Olisitte iloisia, että pyytää!
Jotkut kysyvät 2 kk ennen, jotkut 2 h ennen. Voi vastata kyllä tai ei. Ja mitä pahaa siinä on, että pyydetään peruneen seuralaisen tilalle? Miksi ihmeessä en saisi pyytää jotakin toista mukaan, jos alkuperäinen seuralainen vaikkapa sairastuu? Mikä siinä voi olla loukkaavaa?
Itse voin suunnitella joitakin menoja hyvissäkin ajoin, mutta kahvitreffejä sun muita en mielellään sovi kuin korkeintaan parin päivän päähän.
Jos kysyn jotakin ex tempore keikalle tai vaikka kaljalle, en todellakaan oleta, että kaveri rupeaa säätämään tai muuttamaan suunnitelmiaan. Jos ei tapaaminen käy, se on täysin ymmärrettävää. Aikaisemmin ei voi pyytää, jos idea on itsellekin juuri syntynyt.
Minä ylipäätään teen asiat fiiliksen mukaan ja hetkessä. Siis vaikka tekisin yksin tai miehen kanssa. En halua suunnitella asioita ennakkoon, vapaa-ajan aikataulutetut jutut ahdistaa ihan kamalasti, koska töissä on niin tiukat aikataulut aina. Jos joku tänään torstaina kysyy, että haluanko lähteä lauantaina ravintolaan syömään, niin tulee olo että en millään jaksa lähteä. Mutta jos joku laittaa lauantaina iltapäivällä viestin, että lähdetkö tunnin päästä ravintolaan syömään, niin lähden mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi harmistua siitä, että kaveri pyytää kanssaan jonnekin. Olisitte iloisia, että pyytää!
Jotkut kysyvät 2 kk ennen, jotkut 2 h ennen. Voi vastata kyllä tai ei. Ja mitä pahaa siinä on, että pyydetään peruneen seuralaisen tilalle? Miksi ihmeessä en saisi pyytää jotakin toista mukaan, jos alkuperäinen seuralainen vaikkapa sairastuu? Mikä siinä voi olla loukkaavaa?
Itse voin suunnitella joitakin menoja hyvissäkin ajoin, mutta kahvitreffejä sun muita en mielellään sovi kuin korkeintaan parin päivän päähän.
Jos kysyn jotakin ex tempore keikalle tai vaikka kaljalle, en todellakaan oleta, että kaveri rupeaa säätämään tai muuttamaan suunnitelmiaan. Jos ei tapaaminen käy, se on täysin ymmärrettävää. Aikaisemmin ei voi pyytää, jos idea on itsellekin juuri syntynyt.
Joillekin ystävyyssuhde on kuin parisuhde eli toiselle pitää olla ensimmäinen ja tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että joillekin on tärkeää hyvissä ajoin sopiminen. Pitää sumplia työvuoroja, järjestää lapsenvahti tms. Oman kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat kuitenkin niitä, jotka herkimmin suuttuvat, jos sovittu tapaaminen peruuntuukin.
No kai ne suuttuu, kun ovat sumplineet työt ja lapsenvahdit ja sitten sä ilmoitat, että sori en pääsekään. Sitten istuvat iltaa yksin vailla mitään järkevää tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä että täällä on näin paljon ihmisiä, jotka lähtevät tunnin tai parin varoajalla ties minne. Ei mulla ainakaan ole tukka laitettuna eikä meikit naamassa kotona. Jaksatteko tosiaan työpäivän päälle vielä uudestaan laittautua ja vaihtaa paremmat vaatteet? Vai lähdettekö menoihin verkkareissa ja ilman meikkejä? Kiinnostaisi tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että joillekin on tärkeää hyvissä ajoin sopiminen. Pitää sumplia työvuoroja, järjestää lapsenvahti tms. Oman kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat kuitenkin niitä, jotka herkimmin suuttuvat, jos sovittu tapaaminen peruuntuukin.
No kai ne suuttuu, kun ovat sumplineet työt ja lapsenvahdit ja sitten sä ilmoitat, että sori en pääsekään. Sitten istuvat iltaa yksin vailla mitään järkevää tekemistä.
Ongelmahan onkin, että näille ihmisille ei oikein kelpaa mikään. Ei etukäteen sopiminen eikä lyhyellä varoitusajalla sopiminen. Sitäpaitsi jos on järjestänyt työvuorot ja hankkinut lapsenvahdin, niin ei kai yhden ystävän tapaaminen ole ainoa asia, jota voi tehdä? Kysyy sitten joltain muulta, haluaisiko tämä lähteä tekemään jotain yhdessä. Ai niin, mutta eihän se käy, kun he istuvat mieluummin yksin kotona kuin ehdottavat mitään viimetipassa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että täällä on näin paljon ihmisiä, jotka lähtevät tunnin tai parin varoajalla ties minne. Ei mulla ainakaan ole tukka laitettuna eikä meikit naamassa kotona. Jaksatteko tosiaan työpäivän päälle vielä uudestaan laittautua ja vaihtaa paremmat vaatteet? Vai lähdettekö menoihin verkkareissa ja ilman meikkejä? Kiinnostaisi tietää!
Ei mulla mene suihkussa kuin max 10 min ja meikkaamiseen toinen mokoma. Eikä vaatteiden pukemiseenkaan montaa minuuttia mene. Kuinka aikaisin ihmiset heräävät työpäivän aamuna, jos pari tuntia menee itsensä laittamiseen?
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi harmistua siitä, että kaveri pyytää kanssaan jonnekin. Olisitte iloisia, että pyytää!
Jotkut kysyvät 2 kk ennen, jotkut 2 h ennen. Voi vastata kyllä tai ei. Ja mitä pahaa siinä on, että pyydetään peruneen seuralaisen tilalle? Miksi ihmeessä en saisi pyytää jotakin toista mukaan, jos alkuperäinen seuralainen vaikkapa sairastuu? Mikä siinä voi olla loukkaavaa?
Itse voin suunnitella joitakin menoja hyvissäkin ajoin, mutta kahvitreffejä sun muita en mielellään sovi kuin korkeintaan parin päivän päähän.
Jos kysyn jotakin ex tempore keikalle tai vaikka kaljalle, en todellakaan oleta, että kaveri rupeaa säätämään tai muuttamaan suunnitelmiaan. Jos ei tapaaminen käy, se on täysin ymmärrettävää. Aikaisemmin ei voi pyytää, jos idea on itsellekin juuri syntynyt.
Kuka sitä on loukkaavaksi väittänyt? Ymmärrän että ap:ta ärsyttää jos ei koskaan voida toimia hänen ehdoillaan eli sopia etukäteen, vaan aina tuon poukkoilevan kaverin mukaan.
Kumma juttu että konsertteihin yms ostetaan lippuja spontaanisti samana päivänä - mun kokemuksen mukaan mukavat kulttuuririennot vaatii monesti lippuja ennakkoon, jos niitä kuvittelee saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että täällä on näin paljon ihmisiä, jotka lähtevät tunnin tai parin varoajalla ties minne. Ei mulla ainakaan ole tukka laitettuna eikä meikit naamassa kotona. Jaksatteko tosiaan työpäivän päälle vielä uudestaan laittautua ja vaihtaa paremmat vaatteet? Vai lähdettekö menoihin verkkareissa ja ilman meikkejä? Kiinnostaisi tietää!
En vaihda välttämättä vaatteita työpäivän jälkeen, ellen mene urheilemaan. Töihin joko meikkaan tai sitten en, siistinä lähden kuitenkin aina. En pese meikkejä heti työpäivän jälkeen ja liikenteeseen voin aivan hyvin lähteä ilman meikkiä. Mikään pakko ei ole liikkua verkkareissa kaupungilla, ihan voin niissä samoissa työvaatteissa olla. Eli tiivistettynä: meikkaan kun meikkaan, pakko ei ole. Lähden niissä vaatteissa jotka sopii tilanteeseen, työvaatteet yleensä sopii minne tahansa arkipäivän juttuun (elokuviin, kahville jne.). Ymmärrän että joillekin nämä asiat ovat vaikeampia, mutta itse ajattelen niin, että asioista ei kannata eikä tarvitse tehdä yhtään sen vaikeampaa tai hankalampaa mitä ne oikeasti ovat.
Mistä noin upeita kavereita löytyy. Useimmat tuttuni ovat kontrollifriikkejä kalenterinkyttääjiä. Ensivuoden kesälomat on jo varattu ennen tämän vuoden kesän lomailua ja seuraava kampaaja-aika varataan viimeistään edellisellä käynnillä. Kaikki on aikataulutettua. Aivan sairasta.