Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ehdottavat tapaamista aina viime tipassa?
26.04.2018 |
Minulla on kaveri, joka haluaa aina tavata "spontaanisti". Äsken hän soitti ja kysyi, lähdenkö 2 tunnin päästä konserttiin. Minulla on vuorotyö ja lapsia, en todellakaan pysty lähtemään omiin menoihini arkena 2 tunnin varoitusajalla! Edellisen kerran hän pyysi minua päiväristeilylle Tallinnaan, lähtö olisi ollut seuraavana aamuna. Tämän kaverin kanssa ei voi koskaan sopia mitään etukäteen, ja minua alkaa vähitellen tympiä koko ihminen. Nuorena tuollainen käytös oli ihan OK mutta olemme molemmat jo yli 40-vuotiaita.
Miksi osa ihmisistä on tällaisia? Vai olenko tälle ihmiselle vain joku varakaveri, jolle soitetaan viime hädässä kun joku kiinnostavampi ystävä on perunut osallistumisensa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Jännä että täällä on näin paljon ihmisiä, jotka lähtevät tunnin tai parin varoajalla ties minne. Ei mulla ainakaan ole tukka laitettuna eikä meikit naamassa kotona. Jaksatteko tosiaan työpäivän päälle vielä uudestaan laittautua ja vaihtaa paremmat vaatteet? Vai lähdettekö menoihin verkkareissa ja ilman meikkejä? Kiinnostaisi tietää!
En meikkaa koskaan ja vaatteiden vaihtamiseen menee ehkä kaksi minuuttia, verkkareihin vielä vähemmän, nehän melkein putoaa päältä.
Mä tykkään joskus tehdä asioita ihan spontaanisti, mies ei vain ole niin innokas, niin sitä pitää vähän varoitella ja lapsen kanssa nyt ei ihan kaikkialle lähdetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ihmisillä ongelmia! Itse saatan soittaa kaverille vaikka päivällä, että hei, mitä teet tänään, käydäänkö kahvilla. Minulla on lapsia, työt jne, ja joskus vaikka isä pääseekin normaalia paljon aiemmin töistä ja hakee lapset. Silloin minullaxon hyvä tilaisuus tehdä jotain mukavaa, ja saatan soittaa kaverille ja ehdottaa jotain tekemistä. Kaverille joko sopii tai ei sovi. En todellakaan oleta kaverin muuttavan suunnitelmiaan tai välttämättä edes jaksavan lähteä. Joskus kaverille on sopinut, joskus ei. Ei ole tullut mieleenikään että kaveri voisi moisesta kysymyksestä loukkaantua! Mikä siinä loukkaa, jos yllättäen ehdottaa tapaamista? Eikö ole kiva, että tulit kaverille mieleen, kun keksi spontaanisti jotain? Voihan siitä kieltäytyä. Todella omituista.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommenteja. Kiitos!
En ole itse mikään hirveän suunnitelmallinen tai jäykkä ihminen ja usein pystyn järjestämään aikaa, jos saisin edes pari päivää varoitusaikaa.
Ymmärrän, että toiset haluavat elää hetkessä. Minulla on muitakin "spontaaneja" ystäviä mutta heidän kanssaan voi sentään joskus sopia etukäteenkin jotain. Tämän yhden kanssa ei, vaan aina hän kyselee viime tipassa seuraani.
Ilmeisesti tällaisia tyyppejä on muidenkin tuttavapiirissä. Harmittaa lähinnä siksi, että olisi kiva tavata tuota ystävää joskus. Nyt emme tapaa juuri koskaan.
-Ap
Menikö multa ohi, vai oletko sinä koskaan yrittänyt kutsua häntä seuraasi vähän pidemmällä varoajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.
No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.
Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.
Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.
Niin että sun tyyliä pitäisi ymmärtää, mutta itse et ymmärrä muunlaisia?
Just joo.
Ymmärrätkö sen, että kun on kädet taikinassa, ei pysty lähtemään konserttiin? Tai että jos on lähdössä ulos, pesee tukkansa tänään eikä huomenna? Tai muuten vaan tykkää suunnitella menonsa etukäteen.jos kädet on taikinassa, ne voi pestä. Esim tässä tapauksessa oli 2h aikaa. Siinä ehtii käydä suihkussa ja kokkaukset kypsyy sinä aikana
Mistäs sinä tiedät miten kauan leipomiseen menee?
Ja ennen kaikkea, miksi ottaisi itselleen hösiskiirettä vain siksi, että joku tonttu jolla ei ole elämässään muuta kuin vapaa-aikaa saa päähänsä lähteä konserttiin _nyt_?
Suuri osa iltamenon ilosta on nauttia siitä jo etukäteen ja laittautua rauhassa.Kiire on typerää ja stressaavaa. Merkki elämänhallinnan puutteesta.
Oliko sun jotenkin vaikea ymmärtää se kohta, että jos kaveri ei pääse lyhyellä varoajalla, se on ihan fine. Joko pesaiset ne kätesi taikinasta tai sanot, että nyt ei sovi. Mitä tuosta nillittämään? T. Eri
Minun ikuinen opiskelija kaverini ehdottaa perjantaille monesti menoa. Minä en jaksa raskaan työviikon jälkeen useinkaan lähteä. Hän ei tajua työelämän vaativuutta ollenkaan. Hyvä tyyppi kyllä muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ikuinen opiskelija kaverini ehdottaa perjantaille monesti menoa. Minä en jaksa raskaan työviikon jälkeen useinkaan lähteä. Hän ei tajua työelämän vaativuutta ollenkaan. Hyvä tyyppi kyllä muutoin.
Ihanko tosissaan mielestäsi kaverisi toimii väörin ehdottaessaan menoja perjantaille? Ja olisi parempi kaveri jos ehdottaisi vain vaikka keskiviikoille ja sunnuntaille?
Mulle on tosi hankala sopia mitään etukäteen. Spontaanit jutut on parhaita. Eihän se tietenkään tarvitse sopia toiselle mikäli ehdottaa jotain spontaanisti, mutta näin ainakin itse tykkään toimia. Ihan fiilispohjalta. Mistä sitä voi tietää mikä kiinnostaa seuraavana päivänä saati sitten viikon päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.
No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.
Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.
Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.
Niin että sun tyyliä pitäisi ymmärtää, mutta itse et ymmärrä muunlaisia?
Just joo.
Ymmärrätkö sen, että kun on kädet taikinassa, ei pysty lähtemään konserttiin? Tai että jos on lähdössä ulos, pesee tukkansa tänään eikä huomenna? Tai muuten vaan tykkää suunnitella menonsa etukäteen.jos kädet on taikinassa, ne voi pestä. Esim tässä tapauksessa oli 2h aikaa. Siinä ehtii käydä suihkussa ja kokkaukset kypsyy sinä aikana
Mistäs sinä tiedät miten kauan leipomiseen menee?
Ja ennen kaikkea, miksi ottaisi itselleen hösiskiirettä vain siksi, että joku tonttu jolla ei ole elämässään muuta kuin vapaa-aikaa saa päähänsä lähteä konserttiin _nyt_?
Suuri osa iltamenon ilosta on nauttia siitä jo etukäteen ja laittautua rauhassa.Kiire on typerää ja stressaavaa. Merkki elämänhallinnan puutteesta.
Tästä olen samaa mieltä. Ja juuri sen vuoksi mulle riittää, että kalenterini on täynnä työasioita. En halua sopia kalenteriani täyteen myös vapaa-ajan osalta vaan tehdä vapaa-ajallani asioita silloin, kun kukin asia sattuu kiinnostamaan. Näin vältän kiireen ja stressin, sitä riittää ihan tarpeeksi töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommenteja. Kiitos!
En ole itse mikään hirveän suunnitelmallinen tai jäykkä ihminen ja usein pystyn järjestämään aikaa, jos saisin edes pari päivää varoitusaikaa.
Ymmärrän, että toiset haluavat elää hetkessä. Minulla on muitakin "spontaaneja" ystäviä mutta heidän kanssaan voi sentään joskus sopia etukäteenkin jotain. Tämän yhden kanssa ei, vaan aina hän kyselee viime tipassa seuraani.
Ilmeisesti tällaisia tyyppejä on muidenkin tuttavapiirissä. Harmittaa lähinnä siksi, että olisi kiva tavata tuota ystävää joskus. Nyt emme tapaa juuri koskaan.
-Ap
Menikö multa ohi, vai oletko sinä koskaan yrittänyt kutsua häntä seuraasi vähän pidemmällä varoajalla?
Olen yrittänyt mutta hänelle ei koskaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä te spontaanit olette? Itsekin olin nuorempana tuollainen mutta nyt kun ikää on 45 vuotta, haluan elämääni vähän enemmän järjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuustyypoi. Jos olet tältä palstalta lukenut ketjuja ”INFP mitä teet työksesi ” yms, niin tuo P kertoo henkilön olevan spontaani. Jos olisi INFJ, niin J kuvaa suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä.
Mayer Briggs ja MBTI on hakusanat,
Olet ymmärtänyt kyseisen teorian aivan väärin. Kirjaimet tulkitaan persoonallisuustyypistä riippuen eri tavoin (googlaa).
Btw... Minä opetan tätä teoriaa...tiedän tarkalleen lyhenteet. Ja kerron omin sanoin.
Onko funktiot tutut? Esimerkistäsi napattuna vaikka INFP eli Fi-Ne-Si-Te ja INFJ eli Ni-Fe-Ti-Se?
Ei J ole mikään suoraviivainen järjestelmällisyyden merkki ja P spontaaniutta... Mutta ehkä olet siis rekryhommissa tähän tutustunut?
Tunnen kyllä, mutta Carl Jungin funktiot vaativat suurempaa perehtymistä. Sitä ei kirjoiteta tähän viestikenttään. Kun yksinkertaistetaan, ja sitähän nykyaika on, niin ihminen jo janalla, jonka toisessa päässä on J ja toisessa päässä P, niin tuo dimensio selittää sitä eniten, kuinka suunnitelmallinen ja ennakoiva hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te spontaanit olette? Itsekin olin nuorempana tuollainen mutta nyt kun ikää on 45 vuotta, haluan elämääni vähän enemmän järjestystä.
Olen 56 v.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä te spontaanit olette? Itsekin olin nuorempana tuollainen mutta nyt kun ikää on 45 vuotta, haluan elämääni vähän enemmän järjestystä.
Yli kolmekymmentä. Aika paljon saa omassa persoonallisuudessa ja kunnossa tapahtua, että tämä asia muuttuisi radikaalisti. Itseasiassa vapautuminen ja spontaanius on vain lisääntynyt sitä mukaa, mitä vanhemmaksi olen tullut. Nuorempana olin täysin lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa kun vapaa-ajan kalenteri on tyhjä, voi päättää lähteä tai tehdä mitä vain ja milloin vain. Itse stressaan kaikkea etukäteen ja yleensä kauan etukäteen sovittu meno näin ollen pilaa monta päivää elämästäni, eikä h-hetkellä enää huvita yhtään.
Monien ystävien viikonloput on buukattu seuraaville 6-12kk, en kestäisi!
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tosi hankala sopia mitään etukäteen. Spontaanit jutut on parhaita. Eihän se tietenkään tarvitse sopia toiselle mikäli ehdottaa jotain spontaanisti, mutta näin ainakin itse tykkään toimia. Ihan fiilispohjalta. Mistä sitä voi tietää mikä kiinnostaa seuraavana päivänä saati sitten viikon päästä.
juuri näin.
Viikonloppuun mennessä ehtii tulla vaikka flunssa. Eikä sitä voi aamulla tietää onko illalla kiinnostusta lähteä esim bändin keikalle. Teatteri jää kyllä tavallisilta ihmisiltä väliin. Muutaman kerran olen meinannut mennä, mutta sinne päästetään vaan kommunisteja, jotka ovat tehneet "5-vuotissuunnitelman" omasta elämästään ja ostaneet liput etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa kun vapaa-ajan kalenteri on tyhjä, voi päättää lähteä tai tehdä mitä vain ja milloin vain. Itse stressaan kaikkea etukäteen ja yleensä kauan etukäteen sovittu meno näin ollen pilaa monta päivää elämästäni, eikä h-hetkellä enää huvita yhtään.
Monien ystävien viikonloput on buukattu seuraaville 6-12kk, en kestäisi!
Nuorempana minullakin oli kalenteri pitkiksi ajoiksi täynnä. Lomatkin oli aikataulutettu. Milloin käydään toisessa mummolassa, milloin toisessa, milloin Linnanmäellä, milloin kylpylässä, milloin laivaristeilyllä jne. Usein olin loman jälkeen niin väsynyt, että oli suorastaan ihanaa palata töihin "lepäämään". Vaan kun ikää tuli lisää, jatkuva palavereissa ja työmatkoilla ravaaminen alkoi tuntua raskaalta enkä enää halunnut aikatauluttaa vapaa-aikaanikin samalla tavalla. Suoraan sanottuna en jaksa enää suorittaa vapaa-aikaani. Edelleenkin kalenterissani on myös vapaa-aikaan liittyviä juttuja kuten harrastuksia, lastenlasten hoitamista, iäkkäiden vanhempieni viemistä lääkäriin yms. Vanhin lapsenlapsistani on ekaluokkalainen ja 3/4 kesälomastani menee hänen hoitamisessaan. Vapaata jää vain viikko enkä todellakaan halua sopia siihenkin jotain. Voi olla, että otan äkkilähdön johonkin Euroopan kaupunkiin tai sitten en. En halua päättää asiaa vielä.
- Nro 73 -
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat niin täynnä itseään etteivät käsitä että sulla vois olla jotain muutakin ja että sä olet aina valmiina pomppimaan käskystä.Lienet varakaveri.
Se oli kysymys eikä käsky. Niillä on joku ero. Tarkista sanakirjasta.
Ei läheskään kaikki kulttuuririennot ole niin suosittuja, että liput olisi konserttipäivän aamuna loppuunmyyty. Toki joissain maailmankuuluissa esiintyjissä, jotka vain harvoin konsertoivat Suomessa. Mä olen aika useinkin töissä kuullut, että samana iltana on jokin tapahtuma, johon työkaveri on menossa. Kaikkiin ei tarvitse edes ostaa lippua etukäteen.