Miksi jotkut ehdottavat tapaamista aina viime tipassa?

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Ei tuo toiminta minua loukkaa enkä ole vetänyt hernettä nenään. Lähinnä harmittaa, kun en koskaan ehdi tavata tätä ystävää, kun mitään ei voida koskaan sopia etukäteen ja on todella epätodennäköistä, että pääsisin noihin hänen ehdottamiinsa lyhyen varoitusajan tapaamisiin.

-Ap

Keskenkasvuista. Tosin fiksu keskenkasvuinenkin osaa sopia asioita viikon tai kuukausia eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet kaverisi hätävara.

Hänen alkuperäinen suunnitelmansa on mennyt pieleen, joku on perunut treffit viime tipassa.

Kaverillasi ei ole nyt kaveria eikä mitään tekemistä. Hän ei arvosta seuraasi niin paljon että varaisi sinut hyvissä ajoin. Mutta kelpaat kun parempaa ei ole.

Imartelevaahan tämä ei ole, mutta näin se on.

Yhdelle ex tempore -tyypille sanoin, että on suurempi mahdollisuus saada meidän aikataulut sopimaan yhteen, jos teet ehdotuksesi hyvissä ajoin.

Höpö höpö. En sovi perheenjäsentenkään kanssa mitään pitkälle ennakkoon, ellei ole aivan pakko. Liitelen vapaana kuin perhonen ja sekös orjia vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Ei tuo toiminta minua loukkaa enkä ole vetänyt hernettä nenään. Lähinnä harmittaa, kun en koskaan ehdi tavata tätä ystävää, kun mitään ei voida koskaan sopia etukäteen ja on todella epätodennäköistä, että pääsisin noihin hänen ehdottamiinsa lyhyen varoitusajan tapaamisiin.

-Ap

Kai ehdotat hänelle ennalta sovittuja tapaamisia vähintään yhtä tiuhaan tahtiin kuin hän soittelee sinulle spontaaneista tapaamisista?

Voi taivas.

Ei mulla ainakaan mitään varakaverisuunnitelmia ole. Jos mulle tulee tunne, että tahtoisin konserttiin, niin sitten lähden. Olisi mukava yllätys, jos se sattuisi sopimaan myös kaverille, jolle soitan, mutta en nyt todellakaan odota että lyhyellä varoituajalla kukaan pääsee. Tosin on mulla sellaisiakin ystäviä, joille saattaa sopia ihan yhtä spontaanisti nää hommat, tai kyselevät minua yhtä lyhyellä varoitusajalla. Usein mulle käy, välillä ei.

Ajoissa etukäteen sovitut hommat alkaa välillä viyuyyamaan jo viikkoa ennen tapahtumaa, eikä tee yhtään mieli mennä, väkisin sitten menen paikalle enkä ole mitään miellyttävää seuraa väsyneenä. Keskustelu mun kanssa on vähän vaikeeta kun en yhtään pysty keskittymään tai kuuntelemaan.

Ap, voitko kuvitella, että me ihmiset olemme erilaisia. Sovi niiden kavereiden kanssa tapahtumat ajoissa, joille se sopii, ja lähde spontaanisti kyselevän matkaan JOS se sopii sinulle.

Sit on vielä nämä, jotka ei suostu tekemään treffejä etukäteen, koska he pelkäävät että tulee toinen parempi tarjous.

Sitoutumiskyvyttömät.

Nämä sitten rimputtaa ovikelloa ja kutsuu itsensä kahville yllättäen piittaamatta sun suunnitelmista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla yks kaveri, joka tekee samaa. Oon sanonut sille asiasta ja lupasi parantaa tapansa ja ilmoittaa etukäteen. Silti on nyt tullu kaks kertaa peräkkäin viestiä "Oon just nyt sun paikkakunnalla, nähdäänkö?" No ei nähdä. Tuskin se ihan yks kaks on tänne asti junaliput ostanut eli eiköhän oo matka ollut etukäteen tiedossa.

Viimeksi tuli tämmöinen viesti viime lauantaina. Olin perjantaina ollut hautajaisissa ja vielä toisella paikkakunnalla. Ryönä ei enää kieltäytymiseni jälkeen vastannut, taisi suuttua.

Lupasi parantaa tapansa? Eli vain sun tapa toimia on oikein? Miksi sinua haittaa, että sinulta kysytään, että nähdäänkö? Siihen kun voi vastata ein tai juun, ja asia on sillä käsitelty. Mä ainakin voin ostaa yks kaks junaliput, tai jos menen jonnekin en ole varma muusta aikataulusta, että ehdinkö nähdä kaveria, joten siksi en tahdo ennakkoon varata treffejä ja perua niitä sitten hetki ennen, toinen odottaa turhaan. Työssä joutuu noudattamaan kellon tarkkoja aikatauluja päivästä toiseen, joten en todellakaan rakenna itselleni kellotettua vapaa-aikaa, koska vihaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet kaverisi hätävara.

Hänen alkuperäinen suunnitelmansa on mennyt pieleen, joku on perunut treffit viime tipassa.

Kaverillasi ei ole nyt kaveria eikä mitään tekemistä. Hän ei arvosta seuraasi niin paljon että varaisi sinut hyvissä ajoin. Mutta kelpaat kun parempaa ei ole.

Imartelevaahan tämä ei ole, mutta näin se on.

Yhdelle ex tempore -tyypille sanoin, että on suurempi mahdollisuus saada meidän aikataulut sopimaan yhteen, jos teet ehdotuksesi hyvissä ajoin.

Höpö höpö. En sovi perheenjäsentenkään kanssa mitään pitkälle ennakkoon, ellei ole aivan pakko. Liitelen vapaana kuin perhonen ja sekös orjia vituttaa.

Mitä ihmeen orjia?

Oletko vähän höhlä?

Vierailija kirjoitti:

Sit on vielä nämä, jotka ei suostu tekemään treffejä etukäteen, koska he pelkäävät että tulee toinen parempi tarjous.

Sitoutumiskyvyttömät.

Nämä sitten rimputtaa ovikelloa ja kutsuu itsensä kahville yllättäen piittaamatta sun suunnitelmista.

Minä en mielellään sovi treffejä etukäteen, mutta ei ole kyse parempien tarjousten odottamisesta. Eikä tulisi mieleenkään ryysiä toisen ovelle yllärinä. Viestin voin lähettää ja kysyä, mutta ilmeisesti sekin vituttaa vastaanottajia.

Vierailija kirjoitti:

Sit on vielä nämä, jotka ei suostu tekemään treffejä etukäteen, koska he pelkäävät että tulee toinen parempi tarjous.

Sitoutumiskyvyttömät.

Nämä sitten rimputtaa ovikelloa ja kutsuu itsensä kahville yllättäen piittaamatta sun suunnitelmista.

Piitta ne, kun sanot että ei sovi. Opettele pitämään kiinni rajoistasi niin ei tarvitse pahoittaa mieltä kun joku ei lue ajatuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Ei tuo toiminta minua loukkaa enkä ole vetänyt hernettä nenään. Lähinnä harmittaa, kun en koskaan ehdi tavata tätä ystävää, kun mitään ei voida koskaan sopia etukäteen ja on todella epätodennäköistä, että pääsisin noihin hänen ehdottamiinsa lyhyen varoitusajan tapaamisiin.

-Ap

Kai ehdotat hänelle ennalta sovittuja tapaamisia vähintään yhtä tiuhaan tahtiin kuin hän soittelee sinulle spontaaneista tapaamisista?

Ehdotan hänelle tapaamisia vähintään yhtä usein kuin hän näitä spontaaneja menoja. Koskaan hänelle ei sovi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Tämä 100%. 

Sama tapa, jännitän ylimääräisiä menoja useita päiviä etukäteen, en saa nukuttua paria yötä ennen ja vatsakin oireilee. Joskus on pakko peruakin, kun ei vaan saa päätä vessanpöntöstä sinä tapaamispäivänä.

Siitä syystä kaverien kanssa olemme sopineet että tapaamisia saa ehdotella ihan viime tipassakin, se lähtee jolle aikataulu sopii. Isommat tapaamiset tietysti sovitaan hyvissä ajoin ja kalenterit mukana, mutta annan muiden päättää aikataulun ja osallistun jos voin.  En tahdo että muiden kaveritapaamiset kärsivät oireistani, mutta en tahtoisi irtaantua porukastakaan. Ainahan se porukka yhden outolinnun sulattaa, jos rakkautta ja ymmärrystä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas.

Ei mulla ainakaan mitään varakaverisuunnitelmia ole. Jos mulle tulee tunne, että tahtoisin konserttiin, niin sitten lähden. Olisi mukava yllätys, jos se sattuisi sopimaan myös kaverille, jolle soitan, mutta en nyt todellakaan odota että lyhyellä varoituajalla kukaan pääsee. Tosin on mulla sellaisiakin ystäviä, joille saattaa sopia ihan yhtä spontaanisti nää hommat, tai kyselevät minua yhtä lyhyellä varoitusajalla. Usein mulle käy, välillä ei.

Ajoissa etukäteen sovitut hommat alkaa välillä viyuyyamaan jo viikkoa ennen tapahtumaa, eikä tee yhtään mieli mennä, väkisin sitten menen paikalle enkä ole mitään miellyttävää seuraa väsyneenä. Keskustelu mun kanssa on vähän vaikeeta kun en yhtään pysty keskittymään tai kuuntelemaan.

Ap, voitko kuvitella, että me ihmiset olemme erilaisia. Sovi niiden kavereiden kanssa tapahtumat ajoissa, joille se sopii, ja lähde spontaanisti kyselevän matkaan JOS se sopii sinulle.

Miksi vastaat noin aggressiivisesti? Ap esitti mun mielestä ihan asiallisen kysymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas.

Ei mulla ainakaan mitään varakaverisuunnitelmia ole. Jos mulle tulee tunne, että tahtoisin konserttiin, niin sitten lähden. Olisi mukava yllätys, jos se sattuisi sopimaan myös kaverille, jolle soitan, mutta en nyt todellakaan odota että lyhyellä varoituajalla kukaan pääsee. Tosin on mulla sellaisiakin ystäviä, joille saattaa sopia ihan yhtä spontaanisti nää hommat, tai kyselevät minua yhtä lyhyellä varoitusajalla. Usein mulle käy, välillä ei.

Ajoissa etukäteen sovitut hommat alkaa välillä viyuyyamaan jo viikkoa ennen tapahtumaa, eikä tee yhtään mieli mennä, väkisin sitten menen paikalle enkä ole mitään miellyttävää seuraa väsyneenä. Keskustelu mun kanssa on vähän vaikeeta kun en yhtään pysty keskittymään tai kuuntelemaan.

Ap, voitko kuvitella, että me ihmiset olemme erilaisia. Sovi niiden kavereiden kanssa tapahtumat ajoissa, joille se sopii, ja lähde spontaanisti kyselevän matkaan JOS se sopii sinulle.

Miksi vastaat noin aggressiivisesti? Ap esitti mun mielestä ihan asiallisen kysymyksen.

Taisi liittyä aiempaan kommenttiin siitä, että on varakaveri eikä YKKÖSPRIORITEETTI kamun elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Tämä 100%. 

Sama tapa, jännitän ylimääräisiä menoja useita päiviä etukäteen, en saa nukuttua paria yötä ennen ja vatsakin oireilee. Joskus on pakko peruakin, kun ei vaan saa päätä vessanpöntöstä sinä tapaamispäivänä.

Siitä syystä kaverien kanssa olemme sopineet että tapaamisia saa ehdotella ihan viime tipassakin, se lähtee jolle aikataulu sopii. Isommat tapaamiset tietysti sovitaan hyvissä ajoin ja kalenterit mukana, mutta annan muiden päättää aikataulun ja osallistun jos voin.  En tahdo että muiden kaveritapaamiset kärsivät oireistani, mutta en tahtoisi irtaantua porukastakaan. Ainahan se porukka yhden outolinnun sulattaa, jos rakkautta ja ymmärrystä riittää.

En ole osannut ajatella asiaa tuolta kannalta, tuo vaikuttaa järkevältä syyltä. Muitakin samantyyppisiä ajatuksia on ketjussa tullut esiin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit on vielä nämä, jotka ei suostu tekemään treffejä etukäteen, koska he pelkäävät että tulee toinen parempi tarjous.

Sitoutumiskyvyttömät.

Nämä sitten rimputtaa ovikelloa ja kutsuu itsensä kahville yllättäen piittaamatta sun suunnitelmista.

Minä en mielellään sovi treffejä etukäteen, mutta ei ole kyse parempien tarjousten odottamisesta. Eikä tulisi mieleenkään ryysiä toisen ovelle yllärinä. Viestin voin lähettää ja kysyä, mutta ilmeisesti sekin vituttaa vastaanottajia.

No sinä et ole tämmönen, mutta mä tunnen yhden läheisesti: sisareni. Hän arpoi kavereidensa välillä pienestä pitäen. Ei osannut ratkaista mitään "vielä". Viivytti asioista sopimista viime tinkaan, katui kun ei lähtenyt ja muilla olikin ollut kivaa, sopi treffejä limittäin sen mukaa onko kivaa vai ei, teki viime hetken ohareita jne. Ei ole koskaan ollut avoliitossa eikä naimisissa, yllätys yllätys.

Soittelee outoihin aikoihin, kuten kello 12 yöllä, kun onkin äkillinen tarve jutella. " Ai te olitte nukkumassa, oho!" Valittaa kesälomalla kun ei ole mitään ohjelmaa. Jos hänelle ehdottaa jotain, on korvinkuullen tuskastunut, kun ei mitenkään pysty etukäteen tietämään miltä tuntuu sit vai tuntuuko miltään.

Kukin tyylillään. Mä en tommosia erja epätietoisia jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt suoraan sille että voisi kertoa vähän aikasemmin noista päähänpistoksista, että ehtii varautua. Tietääpähän ensi kerralla sitten.

No jaa. Minä olen juuri tuommoinen ”spontaani” ihminen. Tilanne menee yleensä niin, että huomaan vaikka paikallislehdestä, että tänä iltana on kiinnostava keikka. Innostun hiiteen ja tsekkaan nopeasti, onko lippuja vielä jäljellä. Jos on, mietin nopeasti kuka kavereistani voisi olla kiinnostunut, ja laitan viestiä. Jos kaveri ei pääse niin lyhyellä varoitusajalla, se on ymmärrettävää ja ok. Toivon vain nopeaa vastausta että ehdin kysyä seuraavalta jne.

Jotkut tosiaan loukkaantuvat siitä että pyydetään viime tingassa. En käsitä ollenkaan mitä loukkaantumista siinä on. Kai olisin pyytänyt jo aiemmin jos ajatus olisi pälkähtänyt aiemmin mieleen.

Minä taas pidän kummallisena ja jähmeänä ihmistä joka ei koskaan voi muuttaa suunnitelmiaan. Esim. jos on ajatellut leipoa illalla, ei voi millään enää muuttaa ajatuksiaan ja lähteäkin konserttiin.

Minä taas en ymmärrä, kun suurin osa suomalaisista ei osaa elää hetkessä. Spontaanit kutsut yleensä kaikkein parhaimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ehdottelen tapaamisia usein spontaanisti. Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitän tapaamisia etukäteen, vaikka olisi miten hyvä ystävä kyseessä. Kun tapaamiset sovitaan lyhyellä varoitusajalla, en ehdi stressailla.

Aloittajana en vetelisi palkokasveja sieraimiin siitä, että spontaani kaveri ei ota vuorotöitä ja SINUN elämääsi huomioon. Ei se ole tyhmä joka kysyy: aina voit sanoa, että kiitos ei, joku toinen kerta sitten :)

Olet varmaan kertonut sairaudestasi, jotta kaverit tietää syyn?

Mun mielestä on kiva jos joku kysyy yhtäkkiä vaikka kahville tai risteilylle. Jos sattuu sopimaan niin hyvä, jos ei niin toinen kerta sitten. En tykkää että kalenterissa on joku kaksi viikkoa aiemmin kiveen hakattu meno, alkaa ahdistaa.