Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.

Luin koko ketjun ja teidän ero on teidän asia, en ota kantaa eron syihin ja mikä on seuraus.

Tiedän vain lukeman perusteella, että sinua kaduttaa ja se mitä minä tiedän on enemmän mitä ex-vaimosi tietää.

Kukaan ei ole kommentoinut, että ex-vaimosi olisi hyvä tietää mitä sinä kaipaat. Ainakin minä haluaisin sen tietää omalla kohdallani. Mitä kaipaat entisestä elämästä, mitä kaipaat entisestä puolisostasi. Koska sitten tietäisin mikä sinua kosketti, mikä oli tärkeää. Ne ovat ne asiat jotka voivat viedä ihmisiä toistensa luo.

Mitä sinä kaipaat? Ja jos mietit vielä tarkemmin niin mitä sinä hänessä kaipaat?

Ex-vaimosi olisi hyvä tietää totuus koska hän luotti sinuun ja sinä hylkäsit hänet. Hänen on hyvä tietää, että vielä rakastat?, kaipaat ja teit väärän valinnan aikoinaan, ainakin pitkässä juoksussa arvioiden. Ja kadut, haluat pyytää anteeksi.

Hän sitten itse päättää mitä hän haluaa. Mutta mitä menetettävää sinulla on kuin ylpeytesi jos kerrot hänelle totuuden. Hänhän jo menetti ylpeytensä kerran kun toinen nainen oli häntä parempi, hylkäsit vaimosi ja valitsit toisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Riippuu varmaan perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Riippuu varmaan perheestä.

Niin riippuu. Mutta meitä on monia ydinperheessä kasvaneita, jotka ovat toivoneet vanhempiensa eroa. Myös minä. Eli ei se ole mikään selvyys, että lapset toivovat vanhempien pysyvän yhdessä. -eri

Munkin exä varmaan kuvittelee, ettei mulla ole uutta. On ehtinyt olla parikin, mutten niitä lapsieni eteen roudaa. Pelkkä exän näkeminenkin vituttaa, etenkin se, että tilaisuuden tullen saattaa yhtäkkiä kähmiä. Pienimmänkin hymyn exä tulkitsee haluksi palata yhteen, joten siksi ei niin onnellinen ilme ex-miehen ollessa läsnä.

Ja en todellakaan halua exääni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Riippuu varmaan perheestä.

 

Niin riippuu. Mutta meitä on monia ydinperheessä kasvaneita, jotka ovat toivoneet vanhempiensa eroa. Myös minä. Eli ei se ole mikään selvyys, että lapset toivovat vanhempien pysyvän yhdessä. -eri

Niin yksi sanoo, että lapset aina toivoo, että vanhemmat palaa yhteen ja toinen sanoo, että eivät todellakaan toivo. Minä sanon, että riippuu varmaan perheestä niin päätit sitten just minulle vastata ettei ole mikään selvyys.. huokaus.

Vaikka tämä nainen, eksäsi, ottaisi sinut harkinnalle takaisin, niin älkää lasten takia näyttäkö mitään vähään aikaan. Erolasten suurimpia unelmia on lähes poikkeuksetta (pl. jotkut perhehelvetit väkivallan ja viinan varjossa tai muuten hirveän riitaisat suhteet), että vanhemmat löisi taas hynttyyt yhteen. Sitä ette voi lapsille tehdä, että vähän siinä säädätte ja homma ei toimikaan. Jos alkaa lämmitä uudelleen, pitäkää se visusti lapsilta salassa, kunnes alatte olla selvillä vesillä.

Muuten ihmettelen, jos eksäsi ottaisi sinut takaisin. Parisuhde on kuin kahvikuppi, joka pahasti särjyttyään voidaan liimata kasaan, mutta ne säröt on siinä aina näkyvillä. Teidään kuppi ei pelkästään saanut pientä lohkeamaa tai säröä vaan hajosi pirstaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Riippuu varmaan perheestä.

 

Niin riippuu. Mutta meitä on monia ydinperheessä kasvaneita, jotka ovat toivoneet vanhempiensa eroa. Myös minä. Eli ei se ole mikään selvyys, että lapset toivovat vanhempien pysyvän yhdessä. -eri

Jatkan vielä, että meillä vanhempieni ongelmissa oli kyse isäni uskottomuudesta. Isäni kuvaus tapahtuneesta oli hyvin samantyylinen kuin ap:n - hän vain hairahtui, mutta sitten (toisen naisen dumpattua hänet) huomasikin, miten oma vaimo onkin rakas. Ja eikös lastenkin takia kannata yrittää olla taas ehjä perhe. Ja äitini "antoi anteeksi", mutta kunniotus isääni kohtaan ei hänella koskaan palannut. Itse lapsena kärsin tuosta tilanteessa ja aikuistuttuanikin tunsin vetoa isäni kaltaisia pettureita kohtaan, samalla kun halveksin heitä. Inhosin myös sitä, että olin samankaltainen tässä kuin äitini oli ollut. Onneksi kuitenkin muutos on mahdollinen ja itse kasvoin ulos siitä naisenmallista, jonka äidiltäni olin oppinut ja samallamuuttui se,  millaisista miehistä itse kiinnostuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?

Ei varmaan voikaan koskaan antaa anteeksi, mutta voitte koittaa silti aloittaa alusta. Ehkä mukavaa lastenkin kannalta. Ne aina toivoo miten vanhemmat vielä palaisi yhteen.

Eivät todellakaan toivo! Vanhempien ero oli helpotus. Ei kiitos perhehelvetille!

Riippuu varmaan perheestä.

 

Niin riippuu. Mutta meitä on monia ydinperheessä kasvaneita, jotka ovat toivoneet vanhempiensa eroa. Myös minä. Eli ei se ole mikään selvyys, että lapset toivovat vanhempien pysyvän yhdessä. -eri

 

Jatkan vielä, että meillä vanhempieni ongelmissa oli kyse isäni uskottomuudesta. Isäni kuvaus tapahtuneesta oli hyvin samantyylinen kuin ap:n - hän vain hairahtui, mutta sitten (toisen naisen dumpattua hänet) huomasikin, miten oma vaimo onkin rakas. Ja eikös lastenkin takia kannata yrittää olla taas ehjä perhe. Ja äitini "antoi anteeksi", mutta kunniotus isääni kohtaan ei hänella koskaan palannut. Itse lapsena kärsin tuosta tilanteessa ja aikuistuttuanikin tunsin vetoa isäni kaltaisia pettureita kohtaan, samalla kun halveksin heitä. Inhosin myös sitä, että olin samankaltainen tässä kuin äitini oli ollut. Onneksi kuitenkin muutos on mahdollinen ja itse kasvoin ulos siitä naisenmallista, jonka äidiltäni olin oppinut ja samallamuuttui se,  millaisista miehistä itse kiinnostuin.

Tämä on hieno kasvutarina! Omakin lapsuudenperheeni on ollut ongelmallinen. On mukava kuulla näitä esimerkkejä siitä, miten ihmiset ovat onnistuneet murtamaan suvussaan kulkevan huonojen valintojen kehän tekemällä työtä itsensä kanssa. 👍

Vierailija kirjoitti:

Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli. Mitä voin tehdä? Lasteni äiti ei ole suhteessa kenenkään kanssa ja häntä rakastan, mutta en kehtaa sitä enää sanoa. M43

Sinäkö mies. Et todellakaan.

Toivottavasti entinen vaimosi on jo löytänyt todellisen miehen, isän lapsillesi, tuollaisen vajakin jälkeen.

Onko oikeasti olemassa näin typeriä naisia jotka ottaisivat tälläisen miehen takaisin!? Yhteydenpito toki lasten kannalta on ok, mutta että parisuhteeseen alkaisivat. Jos ottavat takaisin niin huh huh, ansaitsevat sitten sen paskan mitä tulee mahdollisesti mukana.

Kauhean ilkeitä viestejä täällä, ihmiset purkaa omia katkeruuksia.

Ilman muuta kerrot tunteistasi ex:lle, muuten pähkäilet tuota loppuelämäsi. Kerro vilpittömästi mitä tunnet ja miten asiat mielestäsi meni, sen jälkeen anna hänelle tilaa ja aikaa sulatella asiaa, älä yritä kiirehtiä mitään. Jos saat pakit jatkat elämääsi, jos tulee vihreää valoa edetkää hitaasti uuden suhteen rakentamisessa.

Tsemppia!

Minä vain mietin, että vanhempien suhde on heidän oma asiansa ja sitten he hoitavat sen keskenään eivätkä ainakaan pyydä lapsia mukaan selvittelyihinsä. Meillä vanhemmilla saattoi olla omat ongelmansa mutta ei meitä lapsia niihin otettu mukaan, meitä rakastettiin. Pitkässä liitossa voi tulla rakkauden vuoristorataa ja pettämistäkin mutta pariskunta selvittää ne asiat tai sitten erotaan.

En yhtään usko tuohon kahvikuppiteoriaan säröt tai pirstaleet, ihmiset tekevät valintoja ja elävät niiden mukaan. Rakkauskin on tahtotila. Olikohan sitten omat vanhemmat vahvoja ihmisiä, jotka siirsivät asenteensa lapsilleen mutta en kanna mitään painolastia. Ja ajattelen vanhemmistani vain sen perusteella miten he minua kohtelivat, heidän asiansa on todellakin heidän asiansa. Hyvä suhde heillä oli käsittääkseni mutta omat kuprunsa varmaan. Pidän itseäni kohta epänormaalina kun minuuteni ei perustu vanhempieni valintoihin.

Ennen kuin ymmärrät ihmistä ja hänen valintojaan et voi tuomita häntä. Ja mikä sinä olet loppujen lopuksi tuomitsemaan yhtään ketään, hoida vaan omat asiasi.

Tämä pettäjämies, kohtaa vaimosi ja kerro tarinasi. En tiedä kuinka hyvin tunsitte toisenne mutta tärkeisiin ihmisiin kannattaa aina tutustua, vaikka uudelleen. Jos ette saavuttaisikaan enää parisuhdetta niin ainakin olisitte kertoneet toisillenne millaisia ihmisiä nykyään olette, se ei voi olla merkityksetöntä jos olette joskus olleet toisillenne tärkeitä. Ihmisen tärkeys ei niin vain haihdu, hänellä on paikka jossain kohtaa elinkaartasi vaikka olisit pettynyt hänen valintoihin.

Sen oikeutusta ei voi kukaan muu päättää kuin te itse ja kenelläkään muulla ei ole sitä varaa arvostella.

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Vierailija kirjoitti:

Minä vain mietin, että vanhempien suhde on heidän oma asiansa ja sitten he hoitavat sen keskenään eivätkä ainakaan pyydä lapsia mukaan selvittelyihinsä. Meillä vanhemmilla saattoi olla omat ongelmansa mutta ei meitä lapsia niihin otettu mukaan, meitä rakastettiin. Pitkässä liitossa voi tulla rakkauden vuoristorataa ja pettämistäkin mutta pariskunta selvittää ne asiat tai sitten erotaan.

En yhtään usko tuohon kahvikuppiteoriaan säröt tai pirstaleet, ihmiset tekevät valintoja ja elävät niiden mukaan. Rakkauskin on tahtotila. Olikohan sitten omat vanhemmat vahvoja ihmisiä, jotka siirsivät asenteensa lapsilleen mutta en kanna mitään painolastia. Ja ajattelen vanhemmistani vain sen perusteella miten he minua kohtelivat, heidän asiansa on todellakin heidän asiansa. Hyvä suhde heillä oli käsittääkseni mutta omat kuprunsa varmaan. Pidän itseäni kohta epänormaalina kun minuuteni ei perustu vanhempieni valintoihin.

Ennen kuin ymmärrät ihmistä ja hänen valintojaan et voi tuomita häntä. Ja mikä sinä olet loppujen lopuksi tuomitsemaan yhtään ketään, hoida vaan omat asiasi.

Tämä pettäjämies, kohtaa vaimosi ja kerro tarinasi. En tiedä kuinka hyvin tunsitte toisenne mutta tärkeisiin ihmisiin kannattaa aina tutustua, vaikka uudelleen. Jos ette saavuttaisikaan enää parisuhdetta niin ainakin olisitte kertoneet toisillenne millaisia ihmisiä nykyään olette, se ei voi olla merkityksetöntä jos olette joskus olleet toisillenne tärkeitä. Ihmisen tärkeys ei niin vain haihdu, hänellä on paikka jossain kohtaa elinkaartasi vaikka olisit pettynyt hänen valintoihin.

Sen oikeutusta ei voi kukaan muu päättää kuin te itse ja kenelläkään muulla ei ole sitä varaa arvostella.

Noinhan sen pitäisikin olla, että aikuiset ihmiset hoitavat ongelmat toistensa kanssa ja lapsia siihen ei sekoiteta. Valitettavasti vain kaikki vanhemmat eivät kykene tuon tasoiseen kypsyyteen. Itselläni hälytyskelloja ap:n tapauksessa soittaa se, että hän kirjoittaa hylänneensä perheensä ja puhuttelee ex-vaimoaan monessa kohdassa lastensa äitinä. Siitä minulle tulee mielikuva, että ap näkee vaimonsa ja lapset enemmän yksikkönä kuin vaimonsa omana itsenäisenä ihmisenään. 

Voi että, elämä on välillä vaikeaa ja epäreilua, ja ihmiset tekevät isojakin virheitä. Mua ihan aidosti harmittaa ap:n tilanne. On koskettavaa ja harmillista että rakkauden ymmärtää vasta liian myöhään. Virheistään voi oppia ja olla tulevaisuudessa parempi ihminen, ehkä jonkun muun kuin ex-vaimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Mikään muu ei johtanut niin kauheaan ohhoh ku tylsää- pettymykseen kuin eksän takaisin ottaminen. Samat viat siinä oli kuin ennenkin ja samat asennevammat kukki edelleen, ja ero tuli nopeasti uudelleen. Kun se ei vaan toimi niin se ei toimi. Tämä siis eksän jättämältä naiselta, joka otti jättäjän takaisin ja jätti pian itse uudelleen kun vitutti ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olet käynyt läpi kaikki mahdolliset eroonne liittyvät ja tunnet aidosti että ex on elämäsi nainen, kerro se. Jos olet huono puhumaan kirjoita kirje ja siitä se alkaa jos alkaa. Lapset myös ilahtuvat kun perhe on jälleen koossa.

Teidän pitää istua alas keskustelemaan asiat halki ja aloitatte uudistuneena parina. Voi olla hyvä, että käytte jonkin viikonloppu parisuhdekurssin. Onnea yritykseen !

Miksi kuvittelet lasten automaattisesti ilahtuvat vanhempien palaamisesta yhteen? Lapset voivat olla paljon tyytyväisempiä nykyiseen tilanteeseen.

Siksi, koska olen aikoinaan vetänyt erokursseja( vapaaehtoisena) ja kaikki osallistuneet kertoivat, että lapset toivovat että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Kaikilla oli samat kokemukset. Kävin koulutuksen mutta vedin kursseja vain muutaman vuoden verran. Ehkä osallistujia oli yhteensä n 150. Varmaan poikkeuksiakin on, mutta oli yllättävää että kaikilla oli sama kokemus. Lapsi haluaa ydinperheen ympärilleen. Niin voi päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään muu ei johtanut niin kauheaan ohhoh ku tylsää- pettymykseen kuin eksän takaisin ottaminen. Samat viat siinä oli kuin ennenkin ja samat asennevammat kukki edelleen, ja ero tuli nopeasti uudelleen. Kun se ei vaan toimi niin se ei toimi. Tämä siis eksän jättämältä naiselta, joka otti jättäjän takaisin ja jätti pian itse uudelleen kun vitutti ilmankin.

Niinpä. Mitä sitä p***lla ku ei oo peltookaan :D