MIKSI valkoinen mies ei pärjää nyky-yhteyskunnassa? Syrjäytyminen, sinkuksi ja lapsettomaksi jääminen, terveys-ongelmat...
Tuli mieleen jo kun tässä pari viikkoa sitten nousi julkiseen keskusteluun miesten syrjäytyminen ja esimerkiksi tahtomattaan lapsettomaksi jääminen. Eli miksi tämä "luomakunnan kruunu" ei pärjää nimenomaan nyky-yhteiskunnassa? Naiset porskuttavat, hankkivat tutkintoja, luovat uraa, pitävät terveydestään huolta, elävät pitkään, hankkivat perheen tai olevat hankkimatta. Mutta miesten elämät menevät alamäkeä: eliniänodote laskee, syrjäytymistä on paljon, nuoret miehet jäävät mieluummin kotiin pelaamaan...
MIKSI on näin? Ihan asiallisesti kysyn. Olen itse kyllä feministi, mutta nyt ei ole tarkoitus lytätä miehiä, vaan pohtia asiaa neutraalisti - en usko mihinkään nollasummapeliin jossa naisten menestys olisi jotenkin miehiltä pois. Joten laittakaa tulemaan asiallista yhteiskunnallista analyysiä!
Kommentit (1287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä pärjää ihan hyvin. Se että osa ei pärjää johtuu Internetistä, joka on mahdollistanut elämisen jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa niin pitkään että taidot pärjätä kodin ulkopuolella ei ole kehittyneet. Nämä nyt itsestään ääntä pitävät ruikuttajat on ensimmäinen sukupolvi, joka on pystynyt korvaamaan normaalin kanssakäymisen chateilla, palstoilla ja somella. Jäivät ansaan siihen näennäiseen helppouteen.
Kyllä niitä peräkammarin poikia ja kylähulluja oli ennenkin. Tappoivat itseään ja toisia vielä tiuhempaan ennen vanhaan.
Ennen peräkammarinpojat olivat heikkolahjaisia ja lievästi kehitysvammaisia. Nykyään he ovat periaatteessa ihan normaalilla älyllisellä kapasiteetilla varustettuja, mutta ovat kokeneet helpommaksi viritellä keskusteluja netissä kuin livenä ihmisten kanssa. Siinä jää vain sitten ne ihmissuhdetaidot kokonaan oppimatta. Niitä tarvittaisiin töissä ja kumppanin löytämisessä.
Hyvin tässä taas miehiä syyllistetään siitä, ettei ne mene töihin tienaamaan rahaa ja mahdollista niillä rahoilla naisille kaikkea kivaa, kuten omakotitaloja, autoja, kesämökkejä, matkoja etelään.
Menkää siis miehet töihin, näin saatte naisen "rakkautta".
Jos naisella on rahaa, mies elää mielellään naisen rahoilla. Ex mukavasti putsasi minut. Enää en lähde rahoittamaan ketään, eikä minuakasn tarvitse kenenkään rahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaankaan kiinnostus yhteisöön lisäänny kun arvostellaan.
No, voi voi ja sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että miehet eivät näe vanhojen suhteiden olleen itseasiassa hyväksikäyttösuhteita.
Mennään naimisiin ja odotetaan, että palvelu pelaa. Sillä tavoin kuin miehen lapsuudenkodissakin.
Äiti saattoi olla kotona ja isi hoiti raha-asiat.
Äiti sai kuukaudessa pikkusumman, jolla yritti haalia perheen ruoat kasaan ja uutta talvitakkia halutessaan äiti pyysi nöyrästi isältä vähän rahaa.
Isin asemaan päästäkseen pitää nykyisin vaatia 50/50 -osuudet perheen menoista.
Näin saadaan pikkuvauva pyytämään vauraalta mieheltään takkirahaa.
Laitatko tuon vielä suomeksi, en ymmärtänyt tuosta yhtään mitään.
Kanalaumassa elävällä pissiksellä ei ole elämästä kovin laaja-alaista näkemystä.
Voi ..ittu että sä oot tyhmä. Sulla on kanahäkki päässäs. Ei todellakaan mikään ihme että oot tuossa jamassa. Ja sullako se on laaja-alainen käsitys? Elä viiti naurattaa:D
Ja tuollaista kielenkäyttöä viljelevä pitää itseään älykkäänä...?
Kuka tässä älystä on puhunut?
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa teille tositarinan.
Setäni eli elämänsä haistattamalla pitkät yhteiskunnalle. Pössytteli ja kaljoitteli, piti työntekoa alistumisena. Rahaa tuli seinästä tai äiteeltä. Naisystäviäkin hänellä oli toisinaan, mutta aina ne pirulaiset "vaativat liikaa".
Välillä ne rahat eivät sitten ihan riittäneetkään ja olisi pitänyt saada isoveljeltä, eli isältäni, lainaa. Pari kertaa se oli ok, mutta koskaanhan ne rahat eivät tulleet takaisin. Isäni lakkasi lainaamasta ja voitte vaan kuvitella sen raivarin setäni puolelta. Kuinka ei yhtään voi perheenjäsentä auttaa, miksei häntä ymmärretä ja kuinka voi oma veli olla niin rahoistaan pihi.
Oikeasti isäni on duunari, joka äitini kanssa yhdessä juuri sai elätettyä nelihenkisen perheemme - eli ei mekään rahassa uitu eikä varsinkaan kaivattu ylimääräistä rahareikää vinkumaan parin kuukauden välein. Muutenhan sedästä ei mitään kuulunutkaan.
Setä kuoli - ei mitenkään yllättäen - hieman alle viisikymppisenä jättäen jälkeensä saastaisen vuokrakämpän ja äidin, joka ei voi vieläkään ymmärtää että miten tässä näin kävi. Veljesten välit olivat toki menneet jo ajat sitten.
Pointti tässä on kai se, että juuri nuo "vapaat sielut" ovat myös suurimpia itsesäälissä rypeviä pummeja, jotka väittävät olevansa väärin ymmärrettyjä vaikka oikeasti ovat oman kuoppansa kaivaneet. Sori, ei riitä myötätuntoa.
Kehotan sinua tutustumaan Derk Pereboomin filosofiaan. Hänen mukaansa kova inkompatibilismi vähentää suuttumuksen määrää ja halua rangaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, ei riitä myötätuntoa.
Kerro nyt paskapuheiden sijaan suoraan paljonko sen ostamiseen vaaditaan rahaa.
Eikös tämäkin jankkaus ole esiintynyt tässä ketjussa jo niin usein, että olisiko taas tequilan paikka?
Tequila! Ja vielä toinen, koska rahakommentti tuli nyt kyllä niin outoon kohtaan... Tequila!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, ei riitä myötätuntoa.
Kerro nyt paskapuheiden sijaan suoraan paljonko sen ostamiseen vaaditaan rahaa.
Minkä ostamiseen?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä pärjää ihan hyvin. Se että osa ei pärjää johtuu Internetistä, joka on mahdollistanut elämisen jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa niin pitkään että taidot pärjätä kodin ulkopuolella ei ole kehittyneet. Nämä nyt itsestään ääntä pitävät ruikuttajat on ensimmäinen sukupolvi, joka on pystynyt korvaamaan normaalin kanssakäymisen chateilla, palstoilla ja somella. Jäivät ansaan siihen näennäiseen helppouteen.
Kyllä niitä peräkammarin poikia ja kylähulluja oli ennenkin. Tappoivat itseään ja toisia vielä tiuhempaan ennen vanhaan.
Ennen peräkammarinpojat olivat heikkolahjaisia ja lievästi kehitysvammaisia. Nykyään he ovat periaatteessa ihan normaalilla älyllisellä kapasiteetilla varustettuja, mutta ovat kokeneet helpommaksi viritellä keskusteluja netissä kuin livenä ihmisten kanssa. Siinä jää vain sitten ne ihmissuhdetaidot kokonaan oppimatta. Niitä tarvittaisiin töissä ja kumppanin löytämisessä.
Hyvin tässä taas miehiä syyllistetään siitä, ettei ne mene töihin tienaamaan rahaa ja mahdollista niillä rahoilla naisille kaikkea kivaa, kuten omakotitaloja, autoja, kesämökkejä, matkoja etelään.
Menkää siis miehet töihin, näin saatte naisen "rakkautta".
Jos naisella on rahaa, mies elää mielellään naisen rahoilla. Ex mukavasti putsasi minut. Enää en lähde rahoittamaan ketään, eikä minuakasn tarvitse kenenkään rahoittaa.
Jäännä juttu, että kun nainen tekee näin, niin nainen saa siitä vain hehkutusta, ylistystä, selkääntapettelua. Mies on sitten täysi paska jos tekee naiselle saman.
Ahneus ja itsekkyys ovat miehelle paheita, mutta naiselle ne ovat hyveitä. Tämä topikki vain viimeisin esimerkki tästä.
Muutama heitto: Ensinnäkin, kyllähän osa valkoisista miehistä pärjää. Katso keitä yhteiskuntamme johtopaikoilla on? Niin, valkoisia miehiä. Siellä pohjasakassa taas on paitsi valkoisia miehiä niin myös muunvärisiä miehiä. Mutta puhutaan nyt niistä valkoisista luusereista sitten:
1. Jos älykkyystesteihin on uskomista, niin miehillä viahtelu on suurempaa kuin naisilla. Miehistä löytyy naisia enemmän sekä välkkyjä että vähä-älyisiä. Tämä voisi selittää sitä, miksi miesten pärjäämisessäkin on isommat keskimääräiset erot kuin naisten pärjäämisessä.
2. Naisten valikoivuus parinvalinnassa yhdistettynä individualistiseen yhteiskuntaan: Nainen mielellään ei valitse parikseen itseään heikommin pärjäävää miestä. Eihän se ole järkevää ihan jo lasten elättämisen kannalta. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa niissä yhteiskunnissa, joissa suvut ovat voimissaan ja avioliitot järjestettyjä. Siellä käytännössä kaikki avioituvat, vähän reppanammallekin miehelle onnistutaan etsimään puoliso. Samantasoiset suvut naittavat lapsensa keskenään. Meillä kun avioliitto on kahden kauppa, noin ei tehdä.
3. Miehille sopivien tehtävien puute. Miehelle on naista ominaisempaa fyysinen voima ja hullunrohkeus. Kukas se sillan kaiteella tasapainottelee jollei näyttämishaluinen teinipoika tai humalainen nuorimies? Tämä osaltaan hieman karsii miesväestön määrää hulluimmasta päästä. Nuo ominaisuudet soveltuvat joihinkin työtehtäviin, esim. perinteisille rakennustyömaille, palomiehille, sodankäyntiin... mutta näitä töitä on yhä vähemmän. Miehet ottavat riskejä myös työelämässä, lehdistä saamme lukea menestystarinat (pärjäävän firman tyhjästä luonut, pokeriammattilainen, rohkea maailmanmatkaaja...), mutta samalla riskinotolla useammat epäonnistuvat. Ja niitä tarinoita emme niin kuule.
4. Mieskulttuuri. Yhä edelleen voi koulussa olla "cool" se joka heittäytyy laiskuriksi. Tai ei huomata, että pärjätäkseen tarvitsee nykyään erilaisia taitoja kuin ennen, eikä ryhdytä niitä kehittämään. Sellainen Jukola-syndrooma; seitsemän veljestähän aikanaan olivat samassa tilanteessa kun kiinnosti vain eränkäynti, ei niinkään maanviljelys ja lukemaan opettelu, joita uusi yhteiskunta vaati. Niinpä oli uhkana vaimottomaksi jääminen.
Jäännä juttu, että kun nainen tekee näin, niin nainen saa siitä vain hehkutusta, ylistystä, selkääntapettelua. Mies on sitten täysi paska jos tekee naiselle saman.
Ahneus ja itsekkyys ovat miehelle paheita, mutta naiselle ne ovat hyveitä. Tämä topikki vain viimeisin esimerkki tästä.[/quote]
Mistähän ihmeen naisista sä puhut? En tunne yhtäkään tuollaista. Vai oletko kenties lukenut liikaa jotain julkkisjuoruja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: kuntouta itseäsi kaikin mahdollisin tavoin. Halua muutosta. Sosialisoi myös naisten kanssa IHAN KAVERINA alkuun vaikka harrastuksissa.
Tuo jälkimmäinen on kovempi pala syrjäytyneille kuin mikään treenaus tai hanttihommiin ryhtyminen. Itse sanavalmiina miehenä täytyy myöntää että tuppisuisia miehiä on paljon enemmän kuin meitä sosiaalisia, eikä heidän persoonallisuuttaan voi juuri hirveämmin muuttaa, yritetty on. Jos kaljamahainen naistenpelkääjä on silti töissä, ei häntä voi laskea aivan vielä syrjäytyneeksi. Jos kaveripiirissäsi on miehiä joilta puuttuu itsetunto, nainen, kämppä ja työpaikka niin siinä on jo sitä ainesta joka saattaa ennenpitkää joutua sinne tilastoihin.
Miehenä raahaisin heidät salille tai tekemään jotain muuta virikettä äijäporukan kanssa masennuksen ehkäisemiseksi. Jos niille jonkin intohimoprojektin saa aivokoppaan niin siinä vaiheessa eivät välttämättä enää edes tarvitse sitä naista pönkittääkseen itsetuntoaan.
Totuuden sanoja, huomaan että olet aiheesta perillä. Olen itse kanssa sosiaalinen mies ja samalla lailla huolissani epäsosiaalisista kanssaveljistä. Nyky-yhteiskunta arvostaa puhumista todella paljon, minusta aivan liikaa, ja jurolta jää kaikki saamatta nykyään: työ, seksi, parisuhde. Pälpättäjä oikeasti voittaa, siinä yksi suuri syy siihen miksi olen itsekin sellaiseksi ruvennut.
Itseäni ei yhtään yllätä, että nykyisen yhteiskunnan vaatimukseen pettyneet pystyttävät ympärilleen kovan perinteisen miehisyyden vaalimisen muurin. Eihän se fiksua ole, mutta kyllä nurkaan ajettu tuntee tarvetta jonkinlaiseen kapinan ilmaisuun. Asiaa ei auta se, että näille miehille saa huoletta nauraa ja osoitella sormi ojossa: "Oma syy, oma syy, luuseri!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa teille tositarinan.
Setäni eli elämänsä haistattamalla pitkät yhteiskunnalle. Pössytteli ja kaljoitteli, piti työntekoa alistumisena. Rahaa tuli seinästä tai äiteeltä. Naisystäviäkin hänellä oli toisinaan, mutta aina ne pirulaiset "vaativat liikaa".
Välillä ne rahat eivät sitten ihan riittäneetkään ja olisi pitänyt saada isoveljeltä, eli isältäni, lainaa. Pari kertaa se oli ok, mutta koskaanhan ne rahat eivät tulleet takaisin. Isäni lakkasi lainaamasta ja voitte vaan kuvitella sen raivarin setäni puolelta. Kuinka ei yhtään voi perheenjäsentä auttaa, miksei häntä ymmärretä ja kuinka voi oma veli olla niin rahoistaan pihi.
Oikeasti isäni on duunari, joka äitini kanssa yhdessä juuri sai elätettyä nelihenkisen perheemme - eli ei mekään rahassa uitu eikä varsinkaan kaivattu ylimääräistä rahareikää vinkumaan parin kuukauden välein. Muutenhan sedästä ei mitään kuulunutkaan.
Setä kuoli - ei mitenkään yllättäen - hieman alle viisikymppisenä jättäen jälkeensä saastaisen vuokrakämpän ja äidin, joka ei voi vieläkään ymmärtää että miten tässä näin kävi. Veljesten välit olivat toki menneet jo ajat sitten.
Pointti tässä on kai se, että juuri nuo "vapaat sielut" ovat myös suurimpia itsesäälissä rypeviä pummeja, jotka väittävät olevansa väärin ymmärrettyjä vaikka oikeasti ovat oman kuoppansa kaivaneet. Sori, ei riitä myötätuntoa.Kehotan sinua tutustumaan Derk Pereboomin filosofiaan. Hänen mukaansa kova inkompatibilismi vähentää suuttumuksen määrää ja halua rangaista.
Eihän tässä tuollaisista ole kyse. Tässä on kyse rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: kuntouta itseäsi kaikin mahdollisin tavoin. Halua muutosta. Sosialisoi myös naisten kanssa IHAN KAVERINA alkuun vaikka harrastuksissa.
Tuo jälkimmäinen on kovempi pala syrjäytyneille kuin mikään treenaus tai hanttihommiin ryhtyminen. Itse sanavalmiina miehenä täytyy myöntää että tuppisuisia miehiä on paljon enemmän kuin meitä sosiaalisia, eikä heidän persoonallisuuttaan voi juuri hirveämmin muuttaa, yritetty on. Jos kaljamahainen naistenpelkääjä on silti töissä, ei häntä voi laskea aivan vielä syrjäytyneeksi. Jos kaveripiirissäsi on miehiä joilta puuttuu itsetunto, nainen, kämppä ja työpaikka niin siinä on jo sitä ainesta joka saattaa ennenpitkää joutua sinne tilastoihin.
Miehenä raahaisin heidät salille tai tekemään jotain muuta virikettä äijäporukan kanssa masennuksen ehkäisemiseksi. Jos niille jonkin intohimoprojektin saa aivokoppaan niin siinä vaiheessa eivät välttämättä enää edes tarvitse sitä naista pönkittääkseen itsetuntoaan.Totuuden sanoja, huomaan että olet aiheesta perillä. Olen itse kanssa sosiaalinen mies ja samalla lailla huolissani epäsosiaalisista kanssaveljistä. Nyky-yhteiskunta arvostaa puhumista todella paljon, minusta aivan liikaa, ja jurolta jää kaikki saamatta nykyään: työ, seksi, parisuhde. Pälpättäjä oikeasti voittaa, siinä yksi suuri syy siihen miksi olen itsekin sellaiseksi ruvennut.
Itseäni ei yhtään yllätä, että nykyisen yhteiskunnan vaatimukseen pettyneet pystyttävät ympärilleen kovan perinteisen miehisyyden vaalimisen muurin. Eihän se fiksua ole, mutta kyllä nurkaan ajettu tuntee tarvetta jonkinlaiseen kapinan ilmaisuun. Asiaa ei auta se, että näille miehille saa huoletta nauraa ja osoitella sormi ojossa: "Oma syy, oma syy, luuseri!".
On täällä näköjään ihan fiksujakin miehiä...
Ja huom. me kaikki naisetkaan emme ole sosiaalisia pälpättäjiä ja tämä asia vaikeuttaa myös meidän elämäämme monella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ole ilmeisesti miehillä edes tutkittu, vai onko olemassa tutkimuksia mieshormoneiden vaikutuksesta käyttäytymiseen ja saako testosteroniongelmilla anteeksi pahan päivän? Testosteroniin liittyvät tutkimukset liittyvät seksihaluihin jos niitä ei ole, mutta miksi ei ole tutkimuksia liiasta testosteronin tuotannosta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi agressioon?
Testosteroni kropassa tekee ihmisestä vähemmän sosiaalisemman ja enemmän mekaniikasta kiinnostuneen, havainto tehty jo vastasyntyneillä. Tämä näkyy myös nykyisessä miesten syrjäytymisessä koska naisvaltaiset alat joista töitä löytyy vaativat sosiaalisuutta, jotain mikä on monilla miehillä hyvin kömpelöä kun synnynnäisiä rahkeita ei siihen ole, sosiaalisia tilanteita on elämän aikana ollut hyvin vähän ja pahimmassa tapauksessa on voinut elää vuosikymmeniä ilman että on fyysisesti edes koskettanut ketään muuta ihmistä.
Tästä huolimatta nämä miesvihaajat ovat sitä mieltä, että ihan miehen oma vika! Miksei mies ole yrittänyt edes kehittää sosiaalista kykyään ja saanut läheisyyttä!
Sen sijaan jos nainen on heikko voimiltaan, omaa vähäisen riskiottokyvyn ja kiinnostuksen puutteen insinöörimäisiin asioihin niin onhan se sikaa naisten syrjimistä jos naisten ei sallita pärjätä miesten maailmassa ja ammateissa miesten tavalla! Sääntöjä pitäisi muuttaa!!1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ole ilmeisesti miehillä edes tutkittu, vai onko olemassa tutkimuksia mieshormoneiden vaikutuksesta käyttäytymiseen ja saako testosteroniongelmilla anteeksi pahan päivän? Testosteroniin liittyvät tutkimukset liittyvät seksihaluihin jos niitä ei ole, mutta miksi ei ole tutkimuksia liiasta testosteronin tuotannosta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi agressioon?
Testosteroni kropassa tekee ihmisestä vähemmän sosiaalisemman ja enemmän mekaniikasta kiinnostuneen, havainto tehty jo vastasyntyneillä. Tämä näkyy myös nykyisessä miesten syrjäytymisessä koska naisvaltaiset alat joista töitä löytyy vaativat sosiaalisuutta, jotain mikä on monilla miehillä hyvin kömpelöä kun synnynnäisiä rahkeita ei siihen ole, sosiaalisia tilanteita on elämän aikana ollut hyvin vähän ja pahimmassa tapauksessa on voinut elää vuosikymmeniä ilman että on fyysisesti edes koskettanut ketään muuta ihmistä.
Tästä huolimatta nämä miesvihaajat ovat sitä mieltä, että ihan miehen oma vika! Miksei mies ole yrittänyt edes kehittää sosiaalista kykyään ja saanut läheisyyttä!
Sen sijaan jos nainen on heikko voimiltaan, omaa vähäisen riskiottokyvyn ja kiinnostuksen puutteen insinöörimäisiin asioihin niin onhan se sikaa naisten syrjimistä jos naisten ei sallita pärjätä miesten maailmassa ja ammateissa miesten tavalla! Sääntöjä pitäisi muuttaa!!1
Höpsistä, kyllä me kaikki olemme erilaisia ja yhtä tärkeitä ja saamme tehdä sitä mistä tykkäämme :)
Eihän miehiäkään saa syrjiä terveydenhuoltoalalla, miksi naisia saisi syrjiä insinöörihommissa?
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta tässä omat kokemukseni näin 27-vuotiaana neitsytmiehenä.
Vanhemmat, varsinkin äitini on todella ylisuojeleva. Asuin siksi 21-vuotiaaksi saakka kotona, ja sen jälkeenkin muutin vain parin sadan metrin päähän vanhemmista. Kauaksi (n.15km) keskustasta ja yliopistokampuksesta. Täällä lähiössä ei asu samanikäisiä tyttöjä.
Olisiko mahdollista että poikien kasvatus on muuttunut helikopterimaisemmaksi viime vuosikymmeninä?
Toinen syy löytyy kulttuurista ja viihteestä. On totta, että sosiaalisessa mediassa roikkuminen, porno ja videopelit kiinnostavat, koska ne ainakin hetkellisesti antavat pakoreitin yksinäisyyteen ja korvikkeen läheisyydenkaipuulle.
Naisetkin voivat olla addiktoituneina näihin, mutta jostain syystä miehet ovat paljon epätoivoisempia seksin osalta ja eivät kykene samalla tavalla korvaamaan naisen puutettaan kunnon harrastuksilla.
Kolmas syy liittyy muutokseen naisten käyttäytymisessä. Olen käynyt deiteillä useastikin, mutta niissä tapauksissa joissa kemiaa oli, niin juttu on kaatunut aikatauluongelmiin. Nykynainen on vain niin kiireinen: hänellä on korkeakoulupaikka, työpaikka, harrastuksia, paljon kavereita joiden kanssa viettää aikaa jne. Naiset ovat paljon korostetummin maailmankansalaisia, joita kiinnostaa eri kielten opiskelu, matkustaminen, tieteet (varsinkin pehmeät). Ei heillä ole aikaa parisuhteelle ja muutenkin sen saaminen on tuon koko tuon em. listan prioriteettijärjestyksessä monella aika alhaisella sijalla.
En syyllistä tällä naisia, vaan ymmärrän heitä hyvin. Maailmassa on niin paljon jännittävämpiä asioita kuin parisuhde-elämä miehen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, kiinnostuksen kohteita tai yhteistä arvo ja koulutuspohjaa. Sellainen suhde olisi vain rajoittava, ja nykynainen nauttii nyt juuri siitä vapaudesta olla keskittymättä muuhun kuin itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ole ilmeisesti miehillä edes tutkittu, vai onko olemassa tutkimuksia mieshormoneiden vaikutuksesta käyttäytymiseen ja saako testosteroniongelmilla anteeksi pahan päivän? Testosteroniin liittyvät tutkimukset liittyvät seksihaluihin jos niitä ei ole, mutta miksi ei ole tutkimuksia liiasta testosteronin tuotannosta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi agressioon?
Testosteroni kropassa tekee ihmisestä vähemmän sosiaalisemman ja enemmän mekaniikasta kiinnostuneen, havainto tehty jo vastasyntyneillä. Tämä näkyy myös nykyisessä miesten syrjäytymisessä koska naisvaltaiset alat joista töitä löytyy vaativat sosiaalisuutta, jotain mikä on monilla miehillä hyvin kömpelöä kun synnynnäisiä rahkeita ei siihen ole, sosiaalisia tilanteita on elämän aikana ollut hyvin vähän ja pahimmassa tapauksessa on voinut elää vuosikymmeniä ilman että on fyysisesti edes koskettanut ketään muuta ihmistä.
Tästä huolimatta nämä miesvihaajat ovat sitä mieltä, että ihan miehen oma vika! Miksei mies ole yrittänyt edes kehittää sosiaalista kykyään ja saanut läheisyyttä!
Sen sijaan jos nainen on heikko voimiltaan, omaa vähäisen riskiottokyvyn ja kiinnostuksen puutteen insinöörimäisiin asioihin niin onhan se sikaa naisten syrjimistä jos naisten ei sallita pärjätä miesten maailmassa ja ammateissa miesten tavalla! Sääntöjä pitäisi muuttaa!!1
Höpsistä, kyllä me kaikki olemme erilaisia ja yhtä tärkeitä ja saamme tehdä sitä mistä tykkäämme :)
Tässä maailmassahan kaikki ei nimenomaan saa tehdä mitä tykkää. Se on aika tiukasti rajoitettua oikeasti. Vaikka propaganda yrittääkin syöttää paskaa jostain suuresta valinnanvapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta tässä omat kokemukseni näin 27-vuotiaana neitsytmiehenä.
Vanhemmat, varsinkin äitini on todella ylisuojeleva. Asuin siksi 21-vuotiaaksi saakka kotona, ja sen jälkeenkin muutin vain parin sadan metrin päähän vanhemmista. Kauaksi (n.15km) keskustasta ja yliopistokampuksesta. Täällä lähiössä ei asu samanikäisiä tyttöjä.
Olisiko mahdollista että poikien kasvatus on muuttunut helikopterimaisemmaksi viime vuosikymmeninä?
Toinen syy löytyy kulttuurista ja viihteestä. On totta, että sosiaalisessa mediassa roikkuminen, porno ja videopelit kiinnostavat, koska ne ainakin hetkellisesti antavat pakoreitin yksinäisyyteen ja korvikkeen läheisyydenkaipuulle.
Naisetkin voivat olla addiktoituneina näihin, mutta jostain syystä miehet ovat paljon epätoivoisempia seksin osalta ja eivät kykene samalla tavalla korvaamaan naisen puutettaan kunnon harrastuksilla.
Kolmas syy liittyy muutokseen naisten käyttäytymisessä. Olen käynyt deiteillä useastikin, mutta niissä tapauksissa joissa kemiaa oli, niin juttu on kaatunut aikatauluongelmiin. Nykynainen on vain niin kiireinen: hänellä on korkeakoulupaikka, työpaikka, harrastuksia, paljon kavereita joiden kanssa viettää aikaa jne. Naiset ovat paljon korostetummin maailmankansalaisia, joita kiinnostaa eri kielten opiskelu, matkustaminen, tieteet (varsinkin pehmeät). Ei heillä ole aikaa parisuhteelle ja muutenkin sen saaminen on tuon koko tuon em. listan prioriteettijärjestyksessä monella aika alhaisella sijalla.
En syyllistä tällä naisia, vaan ymmärrän heitä hyvin. Maailmassa on niin paljon jännittävämpiä asioita kuin parisuhde-elämä miehen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, kiinnostuksen kohteita tai yhteistä arvo ja koulutuspohjaa. Sellainen suhde olisi vain rajoittava, ja nykynainen nauttii nyt juuri siitä vapaudesta olla keskittymättä muuhun kuin itseensä.
Eikö siellä yliopistolla ollut naisia vai etkö käynyt siellä? Sinä teit sen virheen, että jäit kotipaikkakunnallesi. Vanhempiinsa välimatkaa haluavat hakeutuvat tieten tahtoen toiselle puolelle Suomea. Sinä jostain syystä päädyit eri ratkaisuun, mutta siitä voit syyttää vain itseäsi. Äitisi ei hakenut sinulle opiskelupaikkaa.
Ennen miehet oli kiireisiä teki kaikkia hauskoja juttuja sillä aikaa kun tyttöystävä istui kotona ja odotti, että poikaystävä ehtisi jossain välissä nähdä. Sinä nyt deittailet vääränlaisia naisia, osa viihtyy paremmin kotona. Sinun kannattaa etsiä 5-10 vuotta itseäsi vanhempia naisia.
Naisen kautta se sinäkin olet tänne tullut. Syytä äitiäsi eli naista vaan kun sut tänne teki kanssaihmisten iloksi. Vai jostaki koeputkestako tänne tupsahdit? Ihme katkera. Mene johonkin terapiaan.