Lue keskustelun säännöt.
Synnytyspelon vähättely
25.04.2018 |
En ole muuten mikään pelkääjäluonne, päinvastoin teen usein jännittäviä ja uusia asioita, mutta maailmassa on yksi asia jota olen pelännyt lähes hysteerisesti ja se on synnytys.
En osaa sanoa mistä pelkoni on tullut, mutta se on ollut minulla niin pitkään kuin muistan. Kärsin lapsena myös toistuvista virtsatietulehduksista ja alapään kivuista, joita usein hoidettiin sairaalassa. Alapäätä ronkittiin ja sörkkittiin kivuliaasti ja siitä on jäänyt ikävät muistot. Epäilen että siitä on saattanut jäädä jonkinlainen trauma.
Nyt olen kuitenkin viimeisellä kolmanneksella raskaana ja lähestyvä synnytys pelottaa enemmän kuin koskaan. En saa nukutuksi, kun ajattelen asiaa, sydän hakkaa, oksettaa ja päässä pyörii. Mainitsin jo raskauden alkumetreillä neuvolassa synnytyspelosta ja kyselin sektion mahdollisuudesta, aloin jopa tahtomattani itkemään, mutta kauhukseni pelkoni ohitettiin täysin "noin nuoret synnyttävät alateitse!"
Olin tuossa vaiheessa 14.viikolla raskaana ja suoraan sanottuna olisin tehnyt abortin, jos se olisi ollut enää mahdollista.
Olen tutustunut alatie- ja sektiosynnytyksiin todella perinpohjaisesti, lukenut ja kuunnellut eri kokemuksia ja asiantuntijoita, katsonut videoita jne.
Oikeastaan minua ei pelota kipu, vaan se tilanne, että makaan voipuneena sängyssä haarat auki vieraiden silmäparien tuijottaessa kaikista yksityisintä paikkaani, pahimmassa tapauksessa puudute on jo haihtunut eikä lisää anneta ja sitten minua käsketään ponnistamaan, vaikka tunnen, että perse repeää. Tuo tuntuu niin nöyryyttävältä, häpeälliseltä ja kaikin puolin hirveältä, että en edes näe sitä vaihtoehtona.
Kaikista hirveintä on se, että tuntuu että minua ei oteta pelosta kertoessani vakavasti. Todistellaan vaan että kyllä ne kauheudet unohtuu kun saat vauva syliin, kaikkia pelottaa ja alatiesynnytys on äidille ja vauvalle paras. Noista kommenteista ei ole yhtään mitään apua, päinvastoin!
En tietenkään haluaisi olla näin hysteerinen, mutta en pysty hallitsemaan pelkoani mitenkään. Jo pelkkä sanan "synnytys" sanominen saa kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun.
Olen siinä pisteessä pelkoni kanssa, että jos sektiota ei minulle luvata, aion tappaa itseni.
En ole myöskään uskaltanut kiintyä vauvaan, tehdä mitään hankintoja tai nauttia raskaudesta lainkaan, kun kaikki aika on mennyt tämän asian murehtimiseen.
Onko paikalla pelkosektion saaneita tai muita hyviä neuvoja?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis käynyt ollenkaan pelkopolilla?
Pelkopolilla käynnillä ei ole mitään merkitystä aloittajan ongelman kanssa. Pelkopolit ovat käännytys ja painostus paikkoja. En tiedä onko tänäpäivänä pakko mennä pelkopolin kautta saadakseen sektion. Minun aikanani ei ollut.
Vaadi se sektio ja sillä siisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitisijöille tiedoksi, että paha synnytyspelko voi ilmaantua vasta sitten raskaudenaikana. Itse olen aina pelännyt synnytystä, mutta uskalsin kuitenkin raskautua, koska jokapuolella toitetaan "kaikkihan vähän pelkää synnytystä, se on normaalia, loppuvaiheessa teet mitä vaan, jotta saat sen vauvan ulos, kyllä luonto hoitaa jne...". Kaikilla se ei vaan mene niin.
Menihän se sinullakin juuri niin koska uskalsit raskautua. Sehän se pointti tässä onkin. Sellainen joka pelkää ei uskalla raskautua vauvakuumeesta jne. huolimatta. Yksinkertainen ja selvä ero.
Luepa ajatuksella uudestaan erityisesti kohta"paha synnytyspelko voi ilmaantua vasta sitten raskaudenaikana". Luulin, että minulla on se "normaali" synnytyspelko, jota niin kovasti mainostetaan olevan kaikilla pelkääjillä. Sitten kun raskauduin päälle iski todellinen lamaannuttava synnytyspelko, koska silloin se synnytys oli oikesti edessä eikä vain ajatuksen tasolla. Eli ei se mennyt niin. Luonto ei hoitanut, vaan lääkäri leikkaussalissa veitsellä.
Voi hyvänen aika, tämä ketju on malliesimerkki siitä synnytyspelkoisten kohtaamasta vähättelystä ja asian sivuuttamisesta, josta Ap puhuu.
Miten vaikeaa on ymmärtää, että pelot ja fobiat ovat täysin subjektiivisia, usein irrationaalisia ja ne saattavat kummuta jostain jokaiselle henkilökohtaisesta ja erilaisesta traumasta tai tapahtumasta.
Eikös korkean- tai ahtaanpaikankammoistakaan lukita ahtaaseen kopperoon ja kerrota selviämiseksi että kyllä minäkin pelkäsin, tai että pelossa ei ole järkeä.
Voimakas pelko tai fobia on sellaista että sitä ei voi hallita tai järjellä selittää, vaikka haluaisi.
Aivan typeriä ja ignorantteja kommentteja siis siltä osalta tässä ketjussa!
Ap, vaadi käyntiä pelkopolilla, puhu asiasta neuvolassa painokkaasti, esitä asiasi varmasti ja selkeästi. Synnytyspelko on ihan oikea asia, joka pitäisi ottaa vakavasti. Muutenhan pelko voimistuu entisestään, kuten Ap:nkin tilanteessa on jo ikävä kyllä käynyt.
Itsellä takana kaksi pelkosektiota.
Ensimmäisen saadakseni v2013 koin pelkopolin ammattilaisilta vähättelyä ja painostusta alatiesynnytykseen. Viimeisimmällä lääkärikäynnillä rv 36 oli kuitenkin aivan loistava lääkäri joka ei vähätellyt pelkoja ja ahdistusta vaan kävi vielä kerran läpi riskit yms ja varasi sektioajan. Toisen kohdalla 2017 tilanne aivan eri. Jo ensimmäisellä pelkopolikäynnillä rv 25 kätilö oli todella ammattilainen. Ei lainkaan vähättelyä. Asiallista keskustelua peloista ja muistutti vielä lopuksi, että sektion saa kun vain on varma siitä. Samoin rv35 lääkäriltä aivan loistavaa suhtutumista asiaan.
Oman kokemani mukaan lääkäreiltä on saanut ymmärtäväisintä ja parasta kohtelua, ymmärtämistä ja tuksmista asiaan.
Vielä synnytyspelosta.. se voi todellakin olla lamaavaa. Hetkeäkään en voinut nauttia kummastakaan raskaudesta vaikka toisen kohdalla tiesin että ei alatiesynnytykseen ketään pakoteta. Silti pelko siitä että lapsi alkaa syntyä enne sovittua sektiopäivää.
Kaikki synnytykseen liittyvä keskustelu tai materiaali esim television kautta aiheutti voimakkaan ahdistuksen pitkäksi aikaa ja usein myös yökkäyksiä. Niin kamala se ajatuksena oli. Alusta asti nukuin huonosti järkyttävien synnytyksiin liittyvien painajaisten takia.
Raskauksien aikana eristäydyin pelon ja ahdistuksen vuoksi niin että tapasin vain läheisintä ystävää ja omia vanhempiani. Tässä vai muutamia esimerkkejä mitä todellinen pelko voi aiheuttaa.
Itse olen tuntenut häpeää siitä, että pelkään asiaa jonka yleisen ajatusmallin mukaan täytyisi olla ehkä maailman normaalein. Mutta olen siitä onneksi päässyt yli. Meillä kaikilla on varmasti omat syymme pelkoon ja ahdistukseen eikä niitä tarvi hävetä.
Nyt kun lapseni ovat syntyneet, olen todella onnellinen että synnytystapa on ollut sektio. Vaikka en ole raskauksista voinyt nauttia ja synkimpinä hetkinä rukoillut omaa sekä lapsen kuolemaa ennen synnytystä, on rakkaus lapsiin syttynyt sillä sekunnilla kun he ovat syntyneet.
Senkin vuoksi olen varma siitä, että sektio oli minulle paas tapa synnyttää. Vaikka sektioonkin liittyi pelkoja. Ne olivat kuitenkin hallittavissa.
Voimia sinulle! Pyydä aikaa synnytyspelkopolin lääkärille. Kyllä sinä sektion saat kun vain itse olet asiasta varma ja sitä suoraan uskallat pyytää <3
Vierailija kirjoitti:
Aika lapselliselta vaikutat. Yritä nyt edes selittää itsellesi järjellä, ettei pelkosi ole ollenkaan rationaalinen. Selviät kyllä. Itsemurhapuheillasi loukkaat oikeasti masentuneita ja itsemurhan tehneitä.
Ole hiljaa. Sinä loukkaat ymmärtämättömyydelläsi synnytyspelkoisia. Masennus ja itsemurhat voivat hyvikin olla seurausta synnytyspelosta kuten myöskin pieleen menneen traumaattisen synnytyksen seurausta.
T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta ymmärrän erittäin hyvin pelkosi ja on aivan törkeää jos et saa sektiota. Pelkoa voi olla ilman traumojakin, saati sitten tuollaisten traumojen kanssa. Itselläni on samanlaisia, mikä on yksi syy miksi en edes voi harkita lapsen hankintaa (en onneksi halua muutenkaan, joten asia ei sikäli vaivaa).
On mielestäni jännä, miten eri pelkoihin suhtaudutaan niin eri tavoin. Esimerkiksi hammaslääkäripelon suhteen vallitsee koko kansan konsensus, se on hyväksyttävä pelon kohde. Kaikki taputtelevat toisiaan selkään ja ymmärtävät hammaslääkäripelon. Miksi se on niin hyväksyttyä mutta moni muu, aivan yhtä ymmärrettävä pelko ei ole?
Tuo hirvittävän kivun lietsonta on on varmasti pahinta mitä jopa ammattilaiset tekevät.
Ensimmäiseen synnytykseen menin ajatuksella, jos siitä on naiset saunassakin hengissä selvinneet miksen minä hyvin varustetussa synnytyssairaalassa. Synnytys oli helppo, kivut siedettäviä ilman kivunlievitystä.
Toisen raskauden aikana menin äitiysvalmennukseen, jossa nuori synnyttämätön kätilö kertoi helvetin tuskista ja kauhuista ryhmälle, jossa olin ainoa jo synnyttänyt äiti. Yritin kertoa, että ei synnytyksen tarvitse olla tuollainen kauhukertomus, sattuuhan se mutta kivut ovat hallittavissa, kätilö tyrmäsi minut täysin vihaisena, että olen poikkeus ja hän tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sype kirjoitti:
Itsellä takana kaksi pelkosektiota.
Ensimmäisen saadakseni v2013 koin pelkopolin ammattilaisilta vähättelyä ja painostusta alatiesynnytykseen. Viimeisimmällä lääkärikäynnillä rv 36 oli kuitenkin aivan loistava lääkäri joka ei vähätellyt pelkoja ja ahdistusta vaan kävi vielä kerran läpi riskit yms ja varasi sektioajan. Toisen kohdalla 2017 tilanne aivan eri. Jo ensimmäisellä pelkopolikäynnillä rv 25 kätilö oli todella ammattilainen. Ei lainkaan vähättelyä. Asiallista keskustelua peloista ja muistutti vielä lopuksi, että sektion saa kun vain on varma siitä. Samoin rv35 lääkäriltä aivan loistavaa suhtutumista asiaan.
Oman kokemani mukaan lääkäreiltä on saanut ymmärtäväisintä ja parasta kohtelua, ymmärtämistä ja tuksmista asiaan.
Vielä synnytyspelosta.. se voi todellakin olla lamaavaa. Hetkeäkään en voinut nauttia kummastakaan raskaudesta vaikka toisen kohdalla tiesin että ei alatiesynnytykseen ketään pakoteta. Silti pelko siitä että lapsi alkaa syntyä enne sovittua sektiopäivää.
Kaikki synnytykseen liittyvä keskustelu tai materiaali esim television kautta aiheutti voimakkaan ahdistuksen pitkäksi aikaa ja usein myös yökkäyksiä. Niin kamala se ajatuksena oli. Alusta asti nukuin huonosti järkyttävien synnytyksiin liittyvien painajaisten takia.
Raskauksien aikana eristäydyin pelon ja ahdistuksen vuoksi niin että tapasin vain läheisintä ystävää ja omia vanhempiani. Tässä vai muutamia esimerkkejä mitä todellinen pelko voi aiheuttaa.
Itse olen tuntenut häpeää siitä, että pelkään asiaa jonka yleisen ajatusmallin mukaan täytyisi olla ehkä maailman normaalein. Mutta olen siitä onneksi päässyt yli. Meillä kaikilla on varmasti omat syymme pelkoon ja ahdistukseen eikä niitä tarvi hävetä.
Nyt kun lapseni ovat syntyneet, olen todella onnellinen että synnytystapa on ollut sektio. Vaikka en ole raskauksista voinyt nauttia ja synkimpinä hetkinä rukoillut omaa sekä lapsen kuolemaa ennen synnytystä, on rakkaus lapsiin syttynyt sillä sekunnilla kun he ovat syntyneet.
Senkin vuoksi olen varma siitä, että sektio oli minulle paas tapa synnyttää. Vaikka sektioonkin liittyi pelkoja. Ne olivat kuitenkin hallittavissa.
Voimia sinulle! Pyydä aikaa synnytyspelkopolin lääkärille. Kyllä sinä sektion saat kun vain itse olet asiasta varma ja sitä suoraan uskallat pyytää <3
Kiitos tästä, samoja tuntemuksia raskaudesta ja harmittaa, että en ole pystynyt siitä ollenkaan nauttimaan, vaan kaikki aika on mennyt murehtimiseen ja pakokauhun tunteesta selviämiseen. Kylmäävän tuttuja myös nuo toiveet omasta kuolemasta ennen synnytystä.
Ihanaa, että kohdallesi on sattunut asiallisia ammattilaisia!
Mun pitää nyt tsempata itseni keskustelemaan ja vaatimaan sektiota. Sekin saattaa olla osa ammattilaisten nihkeää suhtautumista, että menen synnytys-aiheesta puhuttaessa aina niin paniikkiin, että en meinaa saada sanaa suustani.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, tämä ketju on malliesimerkki siitä synnytyspelkoisten kohtaamasta vähättelystä ja asian sivuuttamisesta, josta Ap puhuu.
Miten vaikeaa on ymmärtää, että pelot ja fobiat ovat täysin subjektiivisia, usein irrationaalisia ja ne saattavat kummuta jostain jokaiselle henkilökohtaisesta ja erilaisesta traumasta tai tapahtumasta.
Eikös korkean- tai ahtaanpaikankammoistakaan lukita ahtaaseen kopperoon ja kerrota selviämiseksi että kyllä minäkin pelkäsin, tai että pelossa ei ole järkeä.
Voimakas pelko tai fobia on sellaista että sitä ei voi hallita tai järjellä selittää, vaikka haluaisi.
Aivan typeriä ja ignorantteja kommentteja siis siltä osalta tässä ketjussa!
Ap, vaadi käyntiä pelkopolilla, puhu asiasta neuvolassa painokkaasti, esitä asiasi varmasti ja selkeästi. Synnytyspelko on ihan oikea asia, joka pitäisi ottaa vakavasti. Muutenhan pelko voimistuu entisestään, kuten Ap:nkin tilanteessa on jo ikävä kyllä käynyt.
Melkein kävin itkemään kun luin tekstiäsi. Ihanaa että joku puolustaa pahaa fobiaa. Ei sitä voikaan ymmärtää jos itsellä ei sellaista ole.
Minä kärsin niin pahasta neulapelosta, että oksennan/pyörryn nähdessäni niitä esim televisiossa, livenä puhumattakaan. Minusta lähtee kaikki voima ja vain vaikeroin heikkona kun niin ahdistaa. Vasta viimeksi katsoessani Armania sen kätilön kanssa näin kävi. Suren sitä etten tiedä pystynkö tekemään lapsia koskaan neulapelkoni takia. Synnytykseen ja raskauteen niitä liittyy niin paljon 😟
Toivon, että ap saa haluamansa sektionniin voi huokaista helpotuksesta ja rentoutua odottamaan vauvaansa 💖
Sama. Pelkään lähes hysteerisesti sitä, että joudun sektioon. Kävin pelkopolillakin puhumassa sektiopelosta, mutta ei se auttanut. Yritin vaatia lupausta alatiesynnytyksestä, mutta eivät he sellaista voineet kuulemma luvata.