Miksi jotkut tulevat aina kiusatuiksi mihin vaan menevätkin?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, miksi joitakin ei kiusata koskaan? -ap

Koska he eivät ole kiusattavissa ts eivät reagoi kiusaamiseen kiusaajan toivomalla tavalla. Kiusaaja kun haluaa, että kiusaaminen aiheutaa toisessa jonkin reaktion. Jos ei aiheuta, kiusaaja toteaa kiusaamisen itselleen yhtä palkitsevaksi kuin maitotölkin kiusaamisen ja lakkaa yrittämästäkään kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ja hiljaisuus ovat sellaisia asioita, jotka saavat nämä ns. vahvemmat ja äänekkäimmät vastaansa. Itse olen melko ujo ja hiljainen, mutta en kuitenkaan tyhmä enkä jää kyllä sanattomaksi, jos joku alkaa pitämään sitä iän ikuista "sano sinäkin nyt jotain" "miksi olet aina hiljaa"... Tätä olen kohdannut muutamassa työpaikassa ja koen sen kiusaamiseksi, koska asia tuodaan negatiiviseen sävyyn esille esim. kahvipöydässä kaikkien kuullen. Sitten taivastellaan suureen ääneen, kun "ei se käy enää kahvilla meidän kanssa".

Normaalit ihmiset eivät näe asiassa mitään ongelmaa ja osaavat keskustella ja minäkin keskustelen heidän kanssa mielelläni. Nämä räväkät ja huutavat persoonat ovat niitä kiusaajia.

Ei toi ole vielä kiusaamista, vaikka siltä sinusta tuntuukin. Yrittävät saada sut mukaan, tosin tahdittomasti.

Kyllä se on nimenomaan kiusaamista, nälvitään henkilöä tämän ujouden vuoksi. Tietenkin nämä nälvijät saattavat itse olla sosiaalisesti taitamattomia, jopa autismikirjoa, jos eivät ymmärrä ettei tuo ole soveliasta käytöstä.

Isäni hyväksikäytti minua, alisti ja nöyryytti. En koe että minulla olisi mitään arvoa. En oppinut puolustautumaan.

Kiusaajat näkee kuka on helppo kiusattava. Ne vain haistaa sen kun elukat. Ne haluaa saada aikaan reaktion. Kun ne näkee että uhri pelkää, se on reaktio, joku reagoi heihin ja se vahvistaa niiden mitätöntä olemassaoloa.

Jotkut kiusaajat eivät osaa käsitellä omaa heikkouttaan, ja ikäänkuin ulkoistavat oman heikkoutensa toisen käsiteltäväksi.

Pahuus ei maailmasta lopu mutta jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseen. Vaikka vain että kohentaa ryhtiä eikä kulje kumarassa. Kävelee reippaasti eikä reagoi kiusaajiin.

Mua on yleensä kiusanneet sellaiset ihmiset, jotka haluavat jotenkin nujertaa minut. Olen kiltin oloinen ja näköinen eli minuun voi helposti dumpata pahan olonsa. Ongelma syntyy, kun pidänkin puoleni. Tämän jälkeen mua voikin haukkua ja mustamaalata kaikille. Toiset uskoo, toiset ei. Näin ei tietenkään käy aina, mutta monta kertaa on käynyt ystävyydessä, koulussa ja työssä. Yleensä kyseessä on ihminen, joka ensin luulee et voi tehdä ja sanoa mulle mitä vaan ja sit kostaa, kun en otakaan kaikkea vastaan nöyrästi.

Olen ajatellut, että meitä ihmisiä on muutamaa perustyyppiä. Ensin löytyy isommat kategoriat, kiusaaja, neutraali ja kiusattu. Näiden kategorioiden sisällä on sitten variaatioita ääripäistä toiseen. Lötyy kiusaava-neutraali, kiusattu-neutraali jne. Kategoriaan sijoittumiseen vaikuttaa luonne, fyysiset ominaisuudet ja tietysti se ympäristö. Valta osa tietysti putoaa tuohon neutraaliin kategoriaan joka ei itsestään suuremmin huutele, hoitaa vaan hommansa. Kiusatut ovat kategoriana ihmisiä jotka syystä tai toisesta herättävät huomiota ympäristössä. Kiusaajat puolestaan ovat äärimmilleen virittäytyneitä vastaanottamaan mielessään negatiivisiksi tulkitsemiaan signaaleja ympäristöstään, ja kiusattu loistaa heidän tutkallaan auringon tavoin.

Tästä päästäänkin vihdoin ja viimein siihen varsinaiseen vastaukseen. Nämä joita aina vaan kiusataan, kuuluvat juurikin siihen kiusattujen kategoriaan, ja epäonnekseen vielä siihen ääripäähän, että heillä on joku ominaisuus, jolle he eivät vaan yksinkertaisesti mahda mitään, ja se vetää ympäristön huomion heihin. Luonnollisesti myös kiusaajat huomaavat heidät. Tokikaan kiusaamisella ei ole tässäkään mitään oikeutusta, mutta tämä on kyökkipsykologin teoria aiheesta.

Jos elämä perustuu valta-asetteluun, on lähtökohtaisesti huono ihminen. Se ei muutu muita kiusaamalla. Vain kiusaaja on huono.

Toisinaan hankalat ja änkyrät ihmiset kokevat kiusaamista joka paikassa. Tätäkin on nähty niin paljon!

Nämä teijän kiusaamis kertomukset muistuttavat normaalien ihmisten kokemaa kiusaamista.

Teitä ei varmaa ole koskaa puukotettu? lyöty esineillä päähän? sidottu raajat yhteen ja porukalla potkittu joka puolelle kehoon? eihän? mietin vaan miten teijän "parempien" normaalien ihmisten kokema kiusaaminen voi mennä noin tunteisiin. Elämän koulu tekee kovaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, miksi joitakin ei kiusata koskaan? -ap

Joko on hyvä onni tai sellainen asenne, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Itse asiassa toi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos innostaa psykopaatteja. Ne luulee ettei toinen vastustele yhtään, ja on unelmauhri, jota voi kiusata aina uudestaan. Vaikka on vaan rento, huoleton adhd.

Ja sitten kun se psykopaatti yrittää nujertaa "helpon" kohteensa, se ei toimikaan. Sen turhautumisen näkemisessä on jotain todella huvittavaa.

Yritin joskus ystävällisyyttä ja empatiaa erääseen hankalaan ihmiseen, jota aluksi luulin vain tahattomasti huonotapaiseksi. Hän alkoikin solvata minua, ja oletti kai että "kilttinä" säikähdän. No, naama peruslukemilla ilmoitin että hänen käytöksensä ei ole sopivaa, enkä enää huomioinut häntä. Tämän jälkeen hän on pelännyt minua, ja syyttänyt hirviöksi, manipuloijaksi ja vaikka miksi... :)

No, minun asperger-lapseni on joutunut aina uudestaan kiusatuksi, koulua vaihdettuaankin. Hän on helppo kohde, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lapsi, joka vain haluaa olla rauhassa. Lisäksi hänellä on tic-oireita, kasvonilmeitä ja maneereita kuten tarve koskettaa vaikkapa ovekahvaa tietyllä tavalla.

Sekös riemastuttaa sadistisia lapsia, joista on ratkiriemukasta hyökätä erilaisen ja hiljaisen pojan kimppuun.