Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö mikä on pahinta, kun on ollut yhdessä narsistin tms. häiriintyneen kanssa?
23.04.2018 |
Minäpä kerron.
Se ei ole väkivalta, alistaminen ja mitätöiminen. Ne on pystynyt itse järkeilemään, että toinen oli (on) sairas.
Huomaan, että pahinta on se hetki, kun omaan tajuntaan lyö se, ettei kukaan olekaan minua koskaan rakastanut. Että kaikki ne alkuvuosien hyvät ajat, ja myöhemmät hyvät hetket, ne kaikki ovat pelkkää valhetta.
Ei ole ollut mitään rakkautta. Ei ikinä. Pelkkää näytelmää.
Nyt on aika tuore ero takana tuollaisesta suhteesta. Ero oli suuri helpotus mutta tämä totuus repii sisältä nyt ja pahasti. Sattuu. Sattuu paljon enemmän kuin yksikään lyönti.
Kommentit (66)
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tietää? kirjoitti:
Miksi puhutaan paljon enemmän narsistien naisuhreista verrattuna suhteisiin, jossa mies olisi naisnarsistin uhri? Onko narsismi harvinaisempaa naisten keskuudessa vai eikö miehet suostu katselemaan sellaista?
Kyllä arvelen, että on miehiä, jotka on henkisesti alisteisessa suhteessa niin, että nainen on epävakaa ja väkivaltainen. Mutta että aihe on enemmän tabu ja siinä missä naisellekin on häpeä olla suhteessa miehen kanssa, joka on väkivaltainen, miehelle tilanne on ehkä vieläkin vaikeampi eikä siitä puhuta, voidaan vähätellä.
Kävelevä legenda. The legend is alive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En tiedä oliko eksäni narsisti vai mikä, mutta hän oli kanssani ainoastaan päästäkseen hyötymään minusta. Jossain vaiheessa tajusin sen, ja se oli melko kova isku vasten kasvoja.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen alkaa kyseenalaistaa kaikkea itsessään ja muissa. On vaikea uskoa ihmisten hyvyyteen, kun tietää, että jotkut ovat valmiita valehtelemaan ja sanomaan mitä tahansa saavuttaakseen aineellista hyötyä.
Voi myös olla antisosiaalinen. Eroa voi yrittää tehdä sillä akselilla että kokiko eksäsi olevansa parempi kuin muut, erityinen, hyödyn tavoittelu palveli kilven kiillotusta. Antisosiaalisella ei käsittääkseni ole vastaavaa egopullistelua vaan hän yrittää hyötyä enemmän aidosti itsensä takia ja omaksi hyväkseen, ei siksi että tekisi vaikutuksen muihin.
Kiitos kommentistasi. Sikäli kun olen asioihin perehtynyt, nähdäkseni eksälläni oli sekä narsistisia että antisosiaalisia piirteitä ja jotain muutakin. Onneksi en ollut hänen kanssaan kovin pitkään, joten mitään erityisen pahaa ei ehtinyt tapahtua.
- 15
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
No niinpä. Kenen luvalla joku alistaa?
Ei se elämä vain tapahdu ihmisille, ei kukaaan ole kenenkään muun uhri, kun oman itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää? kirjoitti:
Miksi puhutaan paljon enemmän narsistien naisuhreista verrattuna suhteisiin, jossa mies olisi naisnarsistin uhri? Onko narsismi harvinaisempaa naisten keskuudessa vai eikö miehet suostu katselemaan sellaista?
Narsisteista suurempi osa on käsittääkseni miehiä, ja miehet on väkivaltaisempia (ja joo naisetkin blaa blaa mutta kun siellä linnassa on miehiä moninkertaisesti rankasta väkivallasta syytettynä jne.).
Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa, että suurempi osa narsisteista olisi miehiä. Miehet eivät vain lankea narsisteihin niin helposti, koska ivät ole niin miellyttämishaluisia, kuin naiset. Toki miehistäkin miellyttämishaluisia löytyy, mutta ei niin paljon kuin naisista. Toisekseen narsistinainen ei pysty saamaan samanlaista otetta miehestä, koska väkivalta yms on naisille vierasta, eli mies havaitsee heti, että jotain on pahasti vialla. Nainen luulee, että miestä pitää ymmärtää ja tämän voi parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
No niinpä. Kenen luvalla joku alistaa?
Ei se elämä vain tapahdu ihmisille, ei kukaaan ole kenenkään muun uhri, kun oman itsensä.
Kyllä tapahtuu, lapsuus vaikuttaa paljon asioihin, joihin uskoo ja kuinka. Eli vanhempien luvalla joku alistaa, koska vanhemmat ovat ensin opettaneet, ettei sellainen ole alistamista tai se ei ole (alkuvaiheessa) muiden syy, vaan uhrin.
Kuka tietää? kirjoitti:
Miksi puhutaan paljon enemmän narsistien naisuhreista verrattuna suhteisiin, jossa mies olisi naisnarsistin uhri? Onko narsismi harvinaisempaa naisten keskuudessa vai eikö miehet suostu katselemaan sellaista?
Eipä taida olla, mutta miehet vaikenevat kohtaamastaan parisuhdeväkivallasta, koska se mielletään aika helposti miehen itsenä viaksi - mies siis häpeää uhriksi joutumistaan eikä uskalla tunnustaa sitä. Ei kyllä pitäisi, väkivalta on aina väärin, harjoittipa sitä kuka tahansa ja olipa uhri kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Miksi hänen pitäisi luopuakaan omasta hyvästään, että sinä saisit hyvää? Vaikuttaa sille, että sinä et rakasta häntä, kun sellaista edellytät tai vaadit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Ei ole rakkauden merkki se, että toimii sihteessa aiheuttaen itselleen pahaa oloa. = luopuminen omasta hyvästä. Hanki itse oma hyväsi, vai etkö kykene?
Mulle oli kyllä pahinta fyysiset sairaudet mitä siitä seurasi. Ne ei parane ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit eivät todellakaan ole vain "tyhjiä kuoria". Narsistit ovat herkkiä ja paljon tuntevia yksilöitä, jotka kehittäneet ns. suojakuoren käyttäytymismallistaan.
Ei tarvitse olla tunteeton hirviö tehdäkseen ikäviä asioita, kunhan on iskostanut itselleen käyttäytymismallin joka moraalisesti oikeuttaa julmuuksiin. Esim. keskitys'leirin teloittaja saattoi kotilomallaan olla rakastava ja lapsiaan hellivä isä.
Vierailija kirjoitti:
kiltti ulisija kirjoitti:
Mistä te aina löydätte ne jännimmät miehet?
Valtaosa noista on kilttejä ulisijoita. Sinäkin lienet p-häiriöinen.
Vauva.fi naissinkut tiivistettynä: kiltti ulisija paljastuikin piilonarsistiksi. Ja tavisnainen paljastui mt-ongelmaiseksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Ei ole rakkauden merkki se, että toimii sihteessa aiheuttaen itselleen pahaa oloa. = luopuminen omasta hyvästä. Hanki itse oma hyväsi, vai etkö kykene?
Kaikenlaista rakkautta on olemassa. Jollekin saattaa sopia järjestely, jossa molemmat pitävän huolen omista asioistaan, mutta pääasiassa liittoutuneet kai toivovat, että ristiin pidettäisiin huolta toisen tarpeista. Itse en sellaiseen liittoon kyllä lähtisi, homma pysyy paljon yksinkertaisempana kun on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Ei ole rakkauden merkki se, että toimii sihteessa aiheuttaen itselleen pahaa oloa. = luopuminen omasta hyvästä. Hanki itse oma hyväsi, vai etkö kykene?
Kyllä jos suhteessa on lapsi, niin molempien täytyy luopua kaikenlaisista omista tarpeista lapsen eteen, koska lapsi tarvitsee paljon. Ja kyse on nimenomaan nollasummapelistä: jos toinen keskittyy omiin tarpeisiinsa, toinen joutuu joustamaan omistaan vielä enemmän, jotta lapsenkin tarpeet tulisivat täytetyiksi. Lasta ei ole kenenkään pakko hankkia, jos haluaa suhteessakin keskittyä ensisijaisesti itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Ei ole rakkauden merkki se, että toimii sihteessa aiheuttaen itselleen pahaa oloa. = luopuminen omasta hyvästä. Hanki itse oma hyväsi, vai etkö kykene?
Kyllä jos suhteessa on lapsi, niin molempien täytyy luopua kaikenlaisista omista tarpeista lapsen eteen, koska lapsi tarvitsee paljon. Ja kyse on nimenomaan nollasummapelistä: jos toinen keskittyy omiin tarpeisiinsa, toinen joutuu joustamaan omistaan vielä enemmän, jotta lapsenkin tarpeet tulisivat täytetyiksi. Lasta ei ole kenenkään pakko hankkia, jos haluaa suhteessakin keskittyä ensisijaisesti itseensä.
Entäs jos vanhemmat ovat eri mieltä siitä, paljonko luopumista vanhemman omista tarpeista lapsi tarvitsee?
Ap:n kuvaama tunne on tosi tuttu, itselläni se tosin kohdistuu omiin vanhempiini eikä puolisoon. On ollut musertavaa tajuta, että suurin osa siitä, mitä olen pitänyt rakkautena, on ollut kuvitelmaa, jonka olen kehittänyt suojelemaan itseäni hylätyksi tulemisen tunteelta. Sitä aukkoa ei täytä mikään, vaikka nyt on onneksi rakastava puoliso, lapsi ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit eivät todellakaan ole vain "tyhjiä kuoria". Narsistit ovat herkkiä ja paljon tuntevia yksilöitä, jotka kehittäneet ns. suojakuoren käyttäytymismallistaan.
Ei tarvitse olla tunteeton hirviö tehdäkseen ikäviä asioita, kunhan on iskostanut itselleen käyttäytymismallin joka moraalisesti oikeuttaa julmuuksiin. Esim. keskitys'leirin teloittaja saattoi kotilomallaan olla rakastava ja lapsiaan hellivä isä.
Täydennän vielä erotuksena, että psykopaatit taas voivat olla kuin tyhjiä kuoria. Tai ainakin heidän kokemus elämästä todella erilainen. Heillä on nimittäin ominaisuutena todellinen ainakin jonkinasteinen tunteettomuus. Psykopaattikin voi olla "rakastava" jne., mutta tunteiden ohjauksen puutteista johtuen heille todennäköisemmin kehittyy tuhoisia käyttäytymismalleja.
Pahinta oli minusta sen myöntäminen että oma lapsuudenperheeni: minua hyljeksivä äiti ja ennen sotaa syntynyt isäni, oli syypää sille että minusta oli kasvanut rakkautta niin kipeästi kapaava ihminen etten erottanut sairasta rakkautta oikeasta. Lapsena sopeutuminen oli ainoa keino, erityishuomiota vaativat sisareni korjasivat potin.
Sairaan rakkauden tunnistaa vasta jälkeenpäin itse sen koettuaan. Narsistin rakkaus on sairasta, ei oikeaa rakkautta. Sitä on vaikea selittää ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Narsistin uhriksi ei ei joudu ihminen jolla on huono itsetunto vaan ihminen joka on hyvin sopeutuvainen.
Parasta asiassa taas on että heräsit nyt etkä nyöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ne narsismin piirteet ala näkyä jo varhaisessa vaiheessa? Aluksi se voi näyttää välittämisestä, mutta 9lisiko silloin syytä lähteä eikä odottaa että toinen muuttuisi.