Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö mikä on pahinta, kun on ollut yhdessä narsistin tms. häiriintyneen kanssa?
23.04.2018 |
Minäpä kerron.
Se ei ole väkivalta, alistaminen ja mitätöiminen. Ne on pystynyt itse järkeilemään, että toinen oli (on) sairas.
Huomaan, että pahinta on se hetki, kun omaan tajuntaan lyö se, ettei kukaan olekaan minua koskaan rakastanut. Että kaikki ne alkuvuosien hyvät ajat, ja myöhemmät hyvät hetket, ne kaikki ovat pelkkää valhetta.
Ei ole ollut mitään rakkautta. Ei ikinä. Pelkkää näytelmää.
Nyt on aika tuore ero takana tuollaisesta suhteesta. Ero oli suuri helpotus mutta tämä totuus repii sisältä nyt ja pahasti. Sattuu. Sattuu paljon enemmän kuin yksikään lyönti.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Sivuhuomautus: aikamoista näytelmää se joskus näyttää olevankin, jos ajattelee tv:n hääohjelmia, kenellä parhaat häät ja upein hääpuku. Ja sitten kun ollaan aviossa, on hankittava omakotitalo, auto, lapsi ja lapselle harrastukset ja esitettävä onnellista ja menestyvää. Suu hymyssä vaikka sydän märkänis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
ei ikinä. Nämä nimittelyt ja lokeroinnit ovat turhia. Aina tulee olemaan huonosti yhteensopivia pareja, jotka saavat toinen toisistaan kaikki huonoimmat piirteet esille ja koska kumpikin syyttää toinen toistaan, niin samalla he ruokkivat niitä huonoja piirteitä.
Tuon loputtoman analysoinnin ja lokeroihin jaottelun tilalle jokainen voisi ottaa motokseen, että ruokkii sitä parempaa sutta itsessään ja pysyy kaukana sellaisista ihmisistä, jotka omalla käytöksellään ruokkivat niitä huonoja luonteenpiirteitä. Itsetuntemusta voi kehittää ja itseään auttaa, huono itsetunto kohenee kun ruokkii omia vahvuuksiaan ja saa onnistumiskokemuksia. Rakasta ensin itseäsi ja arvosta itseäsi, niin et tule hyväksymään mitään alistamista vaan joko lähdet koko suhteesta tai kovaluontoisempi pistää kampoihin (kuten minä). Uhriutuminen ei auta ketään, sillä saa säälipisteitä mutta sääli on sairautta, sitä ei kannata antaa eikä tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Minäkin pelkäsin. Pelkäsin, että en pärjää, muserrun, en osaa. Nyt näen selvästi, että osa peloistani oli siitä loukusta johtuvaa mihin olin itseni narskun kanssa antanut ajaa. Pelkäsin, että en pärjää lasten kanssa yksin, että en selviä rahallisesti, että olen totaalisen kädetön. Mutta kuinkas kävi? Ensimmäiset kuukaudet oli kaaosta ja tasapainon hakemista. Muutamia kertoja itkin kaupassa hyllyjen välissä, kun en löytänyt jotain ja kun olin niin tyhjä ja yksinäinen. Mutta nyt elämä on asettunut ja olen todella onnellinen, että uskalsin erota. Rahallisesti pärjään oikein hienosti, paremmin kuin silloin. Selviän arkisista jutuista hyvin, jopa niistä "miesten hommista" joita hän ei antanut minun koskaan tehdä, koska en kuulemma osaisi. Ja jos en osaa, niin pyydän tai palkkaan jonkun tekemään. Sosiaalinen piirini on laajentunut, koska nyt ei tarvitse enää tapella saanko nähdä ystäviä. Saan käydä rauhassa kaupassa, kampaajalla, kirjastossa, saan harrastaa, tehdä töitä, ansaita rahaa, istua kahvilassa ja vain ajatella hiljaa ilman kotiintuloaikoja. Hänen kanssaan jouduin neuvottelemaan, kysymään lupia, anelemaan, selittelemään missä olin ja kenen kanssa, sitten pelkäämään raivoa ja kovia otteita. Tyytymään siihen kohteluun, niihin "rakkauden" rippeisiin mitä häneltä sain. Taskurahaan, jonka häneltä sain ja orjan osaan kotona. Ihan hullua näin jälkikäteen ajatellen kuinka siihen suostuin. Miksi ihmeessä? Mutta se tapahtui niin huomaamatta pikkuhiljaa, kuten sammakko keitinvedessä.
Nyt minä olen vapaa! Ja voin sanoa, että tämä on monin kerroin hienompaa kuin uskalsin edes unelmoida. Vain sellainen kuka on ollut suhdevankilassa ymmärtää miten hienoa on kun saa oman elämän takaisin.
Menetetyt vuodet välillä harmittaa ja myös se, että kaikki oli vain valhetta. Mutta koitan asenoitua siihen, että opin siitä paljon. Se on minulle viisautta, jonka avulla näen ja ymmärrän enemmän. Minä osaan rakastaa, tiedän sen ja sitä taitoa ei kukaan vie minulta pois. Ex näkyy elämässä vielä kun hän raivoaa puhelimen päässä ja koittaa hankaloittaa elämää. Ja tietysti kaikenlaista paskaa lasten kautta koittaa säätää, mutta näihin saan hyvää neuvoa ja laillista ohjausta. Yritän muutenkin asennoitua hänen osaansa tämän hetken elämässäni mahdollisimman minimisti. Se auttaa.
Uskalla siis. Sinulla on vain tämä elämä. Vain sinä saat päättää kuinka sen elät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
No niinpä. Kenen luvalla joku alistaa?
Ei se elämä vain tapahdu ihmisille, ei kukaaan ole kenenkään muun uhri, kun oman itsensä.Kyllä tapahtuu, lapsuus vaikuttaa paljon asioihin, joihin uskoo ja kuinka. Eli vanhempien luvalla joku alistaa, koska vanhemmat ovat ensin opettaneet, ettei sellainen ole alistamista tai se ei ole (alkuvaiheessa) muiden syy, vaan uhrin.
No kai sitä nyt sillon parikymppisenä on silti jo joku haju et mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei?
Et ap ole ollut vielä kauhean narsistin kanssa tekemisissä, jos rakkaus on sun suuri huolesi. Mun suurin huoleni oli, selviänkö hengissä. Nyt 15 vuotta eron jälkeen pelkään edelleen, mitä narsku keksii. Kimppuuni on hyökätty useamman kerran eron jälkeen. Narsku on kerännyt ympärilleen aivan järkyttävän jengin samanlaisia sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tietää? kirjoitti:
Miksi puhutaan paljon enemmän narsistien naisuhreista verrattuna suhteisiin, jossa mies olisi naisnarsistin uhri? Onko narsismi harvinaisempaa naisten keskuudessa vai eikö miehet suostu katselemaan sellaista?
Kuulemma 2/3 narsisteista on miehiä.
Miten tällasista asioista ei opeteta kouluissa??
Helpottaiskohan ihan pikkasen monen elämää, kun tietäis jo ennen ensimmäistä kumppania, että kannattaa oikeesti olla varuillaan pari vuotta ennenlö tekee MITÄÄN siirtoa syvemmälle!!
Siis täähän on oikeesti saatava opetussuunnitelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Meillä samanlaista. En kyllä nimittäisi miestäni narsistiksi. Tunnevammaiseksi ehkä, mutta juuri tuota "rakastan rakastan" ja sitten käytös on todella itsekästä. Häneltä ei voi mitään pyytää, koska kaikkeen on aina kielteinen vastaus. Jos pyydän häntä viemään lasta harrastukseen niin ei käy, koska asia, jota hän on vatkannut pitkään pitää juuri sillä hetkellä hoitaa. Nykyään hoidan itse kaiken niin säästän edes kysymisen vaivan, vaikka ei tämä reilua ole. Ero täälläkin mietinnässä.
Minä ainakin ajattelen, niin että vika on narsistissa eikä minussa. Hän ei kykene normaaliin rakkauteen ja minun tilallani voisi olla kuka tahansa. Satuin vain kohtaamaan juuri tämän sairaan yksilön. Oikeastaan helpotti tajuta, että tämä ihminen on sairas, koska siten se hullu käytös on loogista eikä vika voi olla minussa. Olen onnistunut jo jättämään kaiken taakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteessa narsistin kanssa (yksi lapsi syntyi suhteen aikana) oli se jälkipyykki, eli se, miten kukaan ei uskonut narsistimiehestä mitään pahaa, miten se itkeä vollotti lastenvalvojille ettei ikinä tekisi pahaa kärpäsellekään, vaikka todellisuudessa olin lapsen kanssa häntä joutunut useamman kerran pakenemaan, väkivallan pelossa. Edelleen, (nyt erosta 6 vuotta) se valehtelee oikeudessa, esittää uhria ja syyllistää kaikkia muita paitsi itseään. Ja itse pelkään, että joku päivä häntä uskotaan, ja oikeudessa katsotaan minut sopimattomaksi huoltajaksi tms sen takia. Ja kyllä, käyn edelleen terapiassa käsittelemässä näitä väkivallan kokemuksia ja pelkotiloja.
Mulla meni homma niin pitkälle, että jouduin pakottamaan lastenvalvojat hommaamaan miehen rikosrekisterin, ja selvitin ulosottomiehen kanssa miehen taloudellisen tilanteen ja vein nekin paperit sossulaan, ennen kuin uskoivat, ettei mies ollutkaan se unelmaisä ja menestyvä yrittäjä, mitä esitti. Sen vielä ymmärrän, että minä sinisilmäinen ja kokematon tulin miehen huijaamaksi, mutta että nämä ammattilaiset eivät yhtään tunnistaneet mitään hälyttäviä merkkejä, vaikka kerroin heille kaikesta kaiken. Vain yksi sossuntäti näki miehen lävitse, mutta kun hän jäi eläkkeelle, nämä loput pöljät jättivät meidät (poliisinkin monesti kirjaamat!) uhrit aivan hirveään tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä parisuhteessa narsistin kanssa (yksi lapsi syntyi suhteen aikana) oli se jälkipyykki, eli se, miten kukaan ei uskonut narsistimiehestä mitään pahaa, miten se itkeä vollotti lastenvalvojille ettei ikinä tekisi pahaa kärpäsellekään, vaikka todellisuudessa olin lapsen kanssa häntä joutunut useamman kerran pakenemaan, väkivallan pelossa. Edelleen, (nyt erosta 6 vuotta) se valehtelee oikeudessa, esittää uhria ja syyllistää kaikkia muita paitsi itseään. Ja itse pelkään, että joku päivä häntä uskotaan, ja oikeudessa katsotaan minut sopimattomaksi huoltajaksi tms sen takia. Ja kyllä, käyn edelleen terapiassa käsittelemässä näitä väkivallan kokemuksia ja pelkotiloja.
Mulla meni homma niin pitkälle, että jouduin pakottamaan lastenvalvojat hommaamaan miehen rikosrekisterin, ja selvitin ulosottomiehen kanssa miehen taloudellisen tilanteen ja vein nekin paperit sossulaan, ennen kuin uskoivat, ettei mies ollutkaan se unelmaisä ja menestyvä yrittäjä, mitä esitti. Sen vielä ymmärrän, että minä sinisilmäinen ja kokematon tulin miehen huijaamaksi, mutta että nämä ammattilaiset eivät yhtään tunnistaneet mitään hälyttäviä merkkejä, vaikka kerroin heille kaikesta kaiken. Vain yksi sossuntäti näki miehen lävitse, mutta kun hän jäi eläkkeelle, nämä loput pöljät jättivät meidät (poliisinkin monesti kirjaamat!) uhrit aivan hirveään tilanteeseen.
Meillä oli myös oikeudesta saatu lähestymiskielto, eikä sekään soittanut mitään kelloja sossulassa. Itkevä mies oli varmaan niin ihana, vaikka ne olivat vain krokotiilinkyyneleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää että rakkaus oli vain harhaa?
Väkivallasta.
Se, että luulee itsessä olevan kaikki vika ja syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Onpas helppo narsisti. Mä en tajunnut narsistin omaneduntavottelua kaikissa teoissa kuin vasta eron jälkeen. Kaikkein kauheinta oli se, kun tajusin että hän oli suunnitellut hoitavansa kaikki omat, ennen minua hankkimansa, velkansa minun asunnollani, kodillani, jonka olin maksanut yksin ja josta minulla edelleen oli paljon velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
No niinpä. Kenen luvalla joku alistaa?
Ei se elämä vain tapahdu ihmisille, ei kukaaan ole kenenkään muun uhri, kun oman itsensä.Kyllä tapahtuu, lapsuus vaikuttaa paljon asioihin, joihin uskoo ja kuinka. Eli vanhempien luvalla joku alistaa, koska vanhemmat ovat ensin opettaneet, ettei sellainen ole alistamista tai se ei ole (alkuvaiheessa) muiden syy, vaan uhrin.
No kai sitä nyt sillon parikymppisenä on silti jo joku haju et mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei?
No ei välttämättä ole realismia siinä, että kenestä se johtuu tai kenestä mikäkin johtuu. Sitten koittaa sen ajan kun suhde vielä jatkuu mahdollisesti korjata itseään ja omia vikojaan, että se loppuisi.
Kun ei tajua, ettei se johdu itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Ei ole rakkauden merkki se, että toimii sihteessa aiheuttaen itselleen pahaa oloa. = luopuminen omasta hyvästä. Hanki itse oma hyväsi, vai etkö kykene?
Entä kun esim seksiä ei olekaan? Pitääkö toisen tarpeita huomioida? Käykö molemmat itse ruokakaupassa, tuomatta toiselle mitään? Siivoavatko molemmat oman osuutensa kodista? Eikö mitään tehdä yhteistyössä, vastavuoroisesti, tiiminä...? Mitä parisuhteella tekee, jos kumpikin huolehtii vain omista tarpeistaan, ja vielä tärkeämpänä, miltä se tuntuu? Itse en lähtisi sitten taas sellaiseen suhteeseen, jossa kumpikin huolehtii vain omista tarpeistaan.
Kyllä jos suhteessa on lapsi, niin molempien täytyy luopua kaikenlaisista omista tarpeista lapsen eteen, koska lapsi tarvitsee paljon. Ja kyse on nimenomaan nollasummapelistä: jos toinen keskittyy omiin tarpeisiinsa, toinen joutuu joustamaan omistaan vielä enemmän, jotta lapsenkin tarpeet tulisivat täytetyiksi. Lasta ei ole kenenkään pakko hankkia, jos haluaa suhteessakin keskittyä ensisijaisesti itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Onpas helppo narsisti. Mä en tajunnut narsistin omaneduntavottelua kaikissa teoissa kuin vasta eron jälkeen. Kaikkein kauheinta oli se, kun tajusin että hän oli suunnitellut hoitavansa kaikki omat, ennen minua hankkimansa, velkansa minun asunnollani, kodillani, jonka olin maksanut yksin ja josta minulla edelleen oli paljon velkaa.
Kuin minun elämästäni molemmat kohtalot ! Minä lähdin poikani kanssa ja olen työstänyt asioita vuosia ,mutta huomaan näiden kohtaloiden myötä miten paljon minuun sattuu edelleen.Yksi pahimmista on kun ei osaa vieläkään luottaa eikä rakentaa siltaa pois yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku todella, että "narsistien" ja läheisriippuvaisten onnettomien piirileikki joskus loppuu.
No niinpä. Kenen luvalla joku alistaa?
Ei se elämä vain tapahdu ihmisille, ei kukaaan ole kenenkään muun uhri, kun oman itsensä.Kyllä tapahtuu, lapsuus vaikuttaa paljon asioihin, joihin uskoo ja kuinka. Eli vanhempien luvalla joku alistaa, koska vanhemmat ovat ensin opettaneet, ettei sellainen ole alistamista tai se ei ole (alkuvaiheessa) muiden syy, vaan uhrin.
No kai sitä nyt sillon parikymppisenä on silti jo joku haju et mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei?
No ei välttämättä ole realismia siinä, että kenestä se johtuu tai kenestä mikäkin johtuu. Sitten koittaa sen ajan kun suhde vielä jatkuu mahdollisesti korjata itseään ja omia vikojaan, että se loppuisi.
Kun ei tajua, ettei se johdu itsestä.
Niin tuttua.
Mulle ehdotettiin eron jälkeen psykoterapiaa. Kysyin ihan aidosti, että mihin minä sitä enää tarvitsen, kun ei mulla enää ollut mitään ongelmia, olin juuri ottanut eron niistä. Oli helpottavaa antaa periksi, lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa toisen turha auttaminen. Psykologeilla oli juostu parisuhteen aikana. Enää ei ollut tarvetta. Oli paljon tärkeämpää aloittaa normaali elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta narsistille se tuskin oli "vain" näytelmä. Narsisti ei tiedä muusta kuin rakkauden näyttelemisestä, joten jos narsisti teki sitä, se oli lähinnä sitä mitä hän kuvitteli "rakastamisen" olevan. Koska hän mitä luultavimmin kuvitteli että rakastamisen näytteleminen ON rakastamista ja siltä se kaikista muistakin tuntuu. Eli sinua tuskin on petetty ihan niin paljon kuin luulet, vaikka se tuskin kauheasti lohduttaa.
Tämä teksti on aika silmiä avaavaa. Olen naimisissa tällaisen miehen kanssa. Hänen "rakastamisensa" on sitä, että hän SANOO rakastavansa. Sanominen on hänen mukaansa merkki siitä, että se oikeasti on totta.
Kuitenkin TEOT ovat ristiriidassa näiden puheidensa kanssa. Käytännössä kukaan tai mikään ei koskaan mene hänen tarpeidensa edelle. Hän ei ole valmis missään kohdassa luopumaan omastaan, laittamaan minun tai lapsensa parasta omansa edelle tai tekemään perheensä tai yhteiseksi eduksi mitään myönnytyksiä.
Tästä on kyllä puhuttu. Hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että rakkauden yksi piirre on se, että se välittyy myös tekojen kautta. Millaisia valintoja tekee arjessa, pystyykö huomioimaan myös muiden tarpeita.
Kyllä, eroa olen miettinyt jo kauan. En ymmärrä miksi olen vielä tässä suhteessa. Varmaan se klassinen, pelkään enemmän yksinoloa kuin paskaa suhdetta...
Onpas helppo narsisti. Mä en tajunnut narsistin omaneduntavottelua kaikissa teoissa kuin vasta eron jälkeen. Kaikkein kauheinta oli se, kun tajusin että hän oli suunnitellut hoitavansa kaikki omat, ennen minua hankkimansa, velkansa minun asunnollani, kodillani, jonka olin maksanut yksin ja josta minulla edelleen oli paljon velkaa.
Kuin minun elämästäni molemmat kohtalot ! Minä lähdin poikani kanssa ja olen työstänyt asioita vuosia ,mutta huomaan näiden kohtaloiden myötä miten paljon minuun sattuu edelleen.Yksi pahimmista on kun ei osaa vieläkään luottaa eikä rakentaa siltaa pois yksinäisyydestä.
Tuntuu että siihen tarvitsisi aivan ihmeellisen tyypin. Joka osaisi olla superluotettava ja rehti...
Alue: Aihe vapaa
Minusta pahinta on ollut se, että olen tajunnut itse olleeni niin tyhmä, että olen vaan jäänyt suhteeseen, jossa toinen on kohdellut minua kuin roskaa. Olen vaan roikkunut siinä.ja odottanut, että joskus kaikki palaa sellaiseksi kuin alussa. Olen katsonut kaikenlaista hirveää läpi sormien, sietänyt todella ala-arvoista kohtelua, jopa sitä, että toinen on varastanut minulta ja muilta, jne.
Miehen pettäminen sai minut kaksi kertaa lähtemään suhteesta. Sitten hänen lirkuttelunsa ja kyyneleensä saivat minut palaamaan takaisin. Miten tyhmä voin olla! Nyt olen kolmannen kerran päässyt pois suhteesta. Tapahtui niin järkyttäviä asioita, että nyt minua ei takaisin siihen suhteeseen enää saa.