Miksi minä hullu halusin iltatähden? Olen täysin loppu
Nyt 17v poikani oli helppo vauva, teini-ikäkin meni ilman sen suurempia draamoja ja nyt on oikein fiksu nuori mies. Miksi, voi miksi en voinut tyytyä tähän vaan piti saada toinen lapsi, iltatähti ja pilata kaikki.
En todellakaan halua sanoa, että lapsi pilasi elämäni mutta niin vain kävi !
Tyttö oli tyytymätön, levoton vauva joka ei viihtynyt vaunuissa tai sitterissä vaan halusi aina vain olla sylissä, leppoisat vaunulenkit vaihtuivat taapertamiseen tuhiseva nyytti kipeillä olkapäillä tietäen, että nyt jos sen laskee alas niin huuto alkaa. Edes kahvia en saanut juotua rauhassa tai pissalla käytyä.
1-vuotiaana alkoivat yölliset kauhukohtaukset. Ja nyt 3-vuotiaana on todella tempperamenttinen, vaativa tapaus jolla tuntuu olleen uhmaikä viimeiset kaksi vuotta putkeen. Olen henkisesti ja fyysisesti lopen uupunut.
Avioliittonikin kärsii, mies on stressaantunut ja syyllistää minua että sinähän sen toisen halusit!
Olen 42-vuotias, mikä hulluus sai minut uskomaan että pystyn tähän? En jumalauta JAKSA.
Kommentit (64)
Oletko varma, ettei lapsella ole jotain sairautta tms. Tuollainen voi mennä normaalin piikkiinkin tai sitten ei. Omalta vaativalta vauvaltani ja uhmakkaalta lapselta löytyi sittemmin autisminkirjon häiriö. Tsemppiä.,
Relaa. Elämää se vaan on. Pakko paljastaa, että vaikeimmat vuodet on vasta edessäpäin, enkä tarkoita nyt lasta. Nauti nyt nuoruudesta ja perhe-elämästä vaan. Se on ohi yllättävän pian.
Oliko liitto jotenkin natisupisteessä?
Monet tekee viimehetkillä hätävauvan, luullen, että se sitoo avioliittoa tiukemmalle. Ei paranna, löystyy vaan kaikki. Fyysisesti ja psyykkisesti, niin mies kuin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Itselläni on kyllä käynyt tuuri lasten suhteen, jopa sen iltatähden. Hän on jo ihana ekaluokkalainen.
Vielä on ihastuttava murrosikä edessä.
Tabu aihe, aika yleinen mielipide
Vierailija kirjoitti:
No, et voinut tietää millainen pakkaus sieltä tulee. Etkö voisi pyytää miestäsi auttamaan enemmän että sinäkin saisit omaa aikaa? Ei voi sanoa että iteppä halusit kun miehesi on kuitenkin ollut sitä tekemässä.
Tässä ei auta muu kuin toivoa että vanhetessa helpottaa. Sitä odotellessa voi kysellä neuvoja miten noita ongelmia voisi vähentää.
Ukko on saattanut hyvinkin nauttia lapsen tekemisestä 😂
Minä olen 35 ja lapset 9 ja 7. En enää jaksaisi vauvaa ollenkaan.
Tein lapset myöhään peräkkäin. Nyt kun aikuiset on aikuisia. On mahtavaa saada taas omaa aikaa. Elämä on rentoa ja vapaata. Ja minä nautin.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella jokin joka mahdollisesti aiheuttaa ongelmia? Ruoka allergia tai muuten vain vääränlainen ruoka?
Esim keliakia? Maitoallergia?
Väriaineet, sokeri, valkoiset jauhot, lisäaineet ym voivat aiheuttavat käytöshäiriöitä.
Rokotusten lisäaineet voivat aiheuttaa ongelmia ( joskaan niistä ei voi puhua).
Lapsella voi olla autismi, add tai jotain muuta mihin voi saada apua.
Oikeanlainen stimulointi, esim osapäiväinen päiväkoti voi olla hyvä, auttaa äitiä jaksamaan ja virikkeitä lapselle. Tai jos lapsi on päiväkodissa ja kiukuttelee kotona, voi auttaa kotiin jääminen jos päiväkodissa paha olo.
Kiukuttelemalla voi lapsi hakea turvaa ja läheisyyttä.
Ei 42 mielestäni ole vanha, olen paljon vanhempi ja minulla useita pieniä. En koskaan mieti että kaduttaisi yhtään, painvastoin pienet tuovat elämälle tarkoituksen, vaikka joskus väsyttäisikin.
Lapsen voi myös antaa adoptoitavaksi. On paljon lapsettomia
Ja rokote piti tähän vetää mukaan . Paskan jauhantaa 😡
Kamalaa. Kun tuo iltatähtesi on 17v, hän voi olla edelleen hankala ja syödä kaiken energiasi ja sinä olet silloin jo lähestymässä kuuttakymppiä.
Siinä välissä esikoisesi voi saada lapsen ja tuo sen sinulle hoitoon.
Ehkä sitten eläkkeellä voi elää itsellesi
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei lapsella ole jotain sairautta tms. Tuollainen voi mennä normaalin piikkiinkin tai sitten ei. Omalta vaativalta vauvaltani ja uhmakkaalta lapselta löytyi sittemmin autisminkirjon häiriö. Tsemppiä.,
Aina se riski on suurempi kun vanhana tekee
No jaa.. minä sain lapseni 36v ja 39v iässä, enkä yllättynyt että lapset vaativat aika paljon. Mutta en minä noin puhki ollut vaikka kuopus joutui suoraan laitokselta Lastenklinikalle leikkaukseen synnynnäisen suolistoepämuodostuman takia. Kuopukselle diagnosoitiin myös eskari-ikäisenä nepsy sairaus ja hän on ollut lastenpsykiatrisessa hoidossakin. Nyt lapset 22v ja 18v ja lapsuusajan ongelmat ovat kaukainen muisto. Eli kyllä se siitä! Nyt elämä on jo helppoa, kun meillä vanhemmilla on taas aikaa toisillemme ja lapset ovat saatu toinen korkeakouluun ja toinen ylioppilaaksi.
Minä luulen että vanhempani ovat iloisia iltatähdestään, ainakin enemmän kuin minusta.
Katumus ei tässä kohtaa auta eikä varmasti vie asiaa millään järkevällä tavalla eteenpäin. Kannattaa myös miettiä kahteen kertaan haluaako todella kysellä tältä palstalta neuvoja jossa nykypäivänä iso osa porukasta on lapsivastaisia/kateellisia muiden lapsista tai sitten itänaapurin tilaamia trolleja joiden tarkoituksena on saada suomalaiset luopumaan lapsihaaveista.
Jos väsyttää ja tuntuu, että voimat ovat lopussa niin tyhmintä mitä voit tehdä on vain sinnitellä. Sinnittelystä et taatusti saa mitalia eikä kukaan tule kehumaan sinua, että ai vitsi kun sä olet niin hienosti selvinnyt ja ihan itse keneltäkään apua pyytämättä.
Kannattaa nyt aluksi olla yhteydessä vaikka oman kunnan perheneuvolaan ja kysyä neuvoja ja myöntää ihan suoraan, että voimat ovat lopussa. He ovat siellä sitä varten, että he osaavat neuvoa ja antaa tukea juuri tälläisiin tilanteisiin. Jos tuntuu, että ei auta, niin aina on sitten olemassa vaikkapa sosiaali- ja kriisipäivystys. Käytä niitä veroeuroilla tuotettuja palveluita, sitä varten sinä niistä maksat.