Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko olla jonkun miehen "elämänsä rakkaus"?
23.04.2018 |
Jos haluaisit niin mihin haluaisit miehen erityisesti itsessäsi rakastuvan? Älkääkä nyt tyytykö vastaamaan että sinuun itseesi, miettikää, millaisena haluaisitte tulla nähdyksi ja rakastetuksi.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla mitään niin suureellista ja yltiöromanttista kuin "elämänsä rakkaus".
Minulle riittää mainiosti että mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen ja haluaa olla kanssani ja jakaa elämänsä kanssani. En halua olla millään jalustalla palvottuna. Alkaisi ahdistaa ja tulisi paineita olla parempi kuin olenkaan.
Haluan olla, ja uskon olevani. Olen mieheni ensimmäinen ja ainoa, oli tunnettu nirsona paatuneena poikamiehenä kotikylässämme ennen kuin meillä kolahti.
Se mihin mies on sanonut rakastuneensa, oli pääasiassa lempeä luonne, hymy, hymykuopat ja söpöys. :)
Minulla ei ole ollut koskaan miestä, mutta haluaisin, että hän olisi rakastunut olemukseeni, pyrkimykseeni reiluuteen, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, haluuni puolustaa varjoon jääviä. Ehkä ideaalikuva itsestäni, mutta joka tapauksessa näihin ominaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan. Ei sen tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta lopulta sen täytyisi olla parasta romanttista rakkautta.
Haluan että mies pitää minua parhaana ystävänään. Ja minä häntä. En tiedä voinko enää koskaan törmätä sielunkumppaniini, mutta haluan tuntea olevani tiimissä puolisoni kanssa. Yhdessä mitä tahansa vastoinkäymistä tai haastetta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se mies on ihana. Pitkä, tumma ja komea niin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä olen biseksuaali mies. Miksi ei. Yhtä hyvin voisin olla sitä naisellekin.
Mun puheenlahjat ja mielikuvitus on kaiketi mussa aika ainutlaatuista. Olen luova. Maalaan ja soitan. Tykkään katsella pilviä ja miettiä, miten ne on syntyneet. Tiedänkin sen aika usein. Luonnontieteet ja ilmakehä on mun toinen, tai kolmas, mielenkiinnon kohde. Tämän lisäksi olen mielestäni hyvinkin ystävällinen, eläinrakas, tiedonhaluinen ja herkästi innostuva. Tykkään retkeillä luonnossa, keräillä sieltä kaikkea, lukea kirjoja ja yritän pysyä jokseenkin hyvänä ihmisenä joka päivä. Olen aika iloluontoinen.
Joo, olisi mukavaa, jos joku muhun rakastuisi ja voisin vastata tunteeseen.
Haluaisin, koska tuntuu, ettei musta ole koskaan kukaan miespuolinen todella välittänyt eikä niin muutenkaan oikein kukaan.
Haluaisin, että olisin miehen mielestä ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenäni, en sellainen, joka vaihdetaan mielellään uuteen, jos tulee tilaisuus. Vaan sellainen, jonka haluaa pitää. ei mitään puolesta kuolemisia ja kalliita lahjoja, mutta että olisin edes vähän tavoittelemisen arvoinen ja haluttava.
Nyt olen ollut pitkään yksin ja yksinäinen enkä usko enää, että ketään kiinnostaa.Nuorempana kelpasin vähän, entäs nyt keski-ikäisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yhdelle kerrallaan, nykyiselle.
Yksi tyttövuosien mieskaveri ei ole kenenkään muun kanssa treffaillut minun jälkeeni. Se tuntuu pahalta. Melkein siltä, että se on minun syyni. Meillä ei ollut koskaan mitään kosketusta, vain kirjekaveruutta ja yhteisen tekemisen parissa tapaamista. Hän oli tosi komea poika ja nykyäänkin nuorekkaana säilynyt. On sanonut yhteiselle kaverillemme, että tein hänelle väärin kun tapasin nykyisen mieheni. Hän ei halunnut jatkaa kaveruutta minuun.
Toinen mieskaveri tunnusti ihan vasta, että minä olen hänen ihannenaisensa. Ei mitenkään uhkaavalla tavalla, hän arvostaa myös miestäni ja olisi sen sanonut helposti hänenkin kuultensa. Koskaan emme ole seurustelleet keskenämme eikä meillä ole mitään kipinää. Hän on deittaillut paljon viim 20 vuoden aikana. Toivon että hän löytää vielä oikean ihannenaisensa.
Kolmas kaveri on sellainen, josta veljeni sanoi että särjin hänen sydämensä. Siihen liittyi kuulemma joku kirjekin, jota en todellakaan koskaan saanut. Hän on kai perheellinen kuitenkin.
Nykyisen miehen kanssa on pidetty yhtä koko aikuisikä, joten olin vielä ihan teini kun kaveerasin noiden poikien kanssa, enkä tietoisesti halunnut johtaa ketään harhaan.
Ei ole yhtään romanttista ajatella, että joku jää kaipaamaan perään. Se olisi vain surullista.
Mun kulta on monesti sanonut, että olen hänen elämänsä rakkaus. Hänkin on mun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin haluaisin. Itse asiassa minusta olisi hirveää olla vain joku, joka kelpaa paremman puutteessa, tai puutteessa ylipäätään. En halua "kelvata", vaan haluan, että minä todella merkitsen jollekulle.
Ja noh, kun on tarpeeksi monta kertaa kuullut olevansa "ihan kiva, mutta", "ihan nätti naamasta, vaikka", "tosi ihana persoona, mutta" -määritelmiä, en todellakaan halua, että minua kuvaillaan hienona persoonana tai upeana luonteena. Kyllä minä haluan, että minuun rakastunut kuvailisi minua nimenomaan viehättävänä, jalat alta vievänä ja haluttavana.
Terveisin parisuhteessa elävä "ihan kiva, mutta".
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisit niin mihin haluaisit miehen erityisesti itsessäsi rakastuvan? Älkääkä nyt tyytykö vastaamaan että sinuun itseesi, miettikää, millaisena haluaisitte tulla nähdyksi ja rakastetuksi.
Elämän rakkaus, ei elämänsä rakkaus.
Joo, jos se olis myös mun elämäni rakkaus. xD Tosin en usko sellaseen... Mut jotenki uskon..
Haluaisin rakastuvan huumorintajuun eli että olis hauskaa yhdessä. Ja emt haluaisinko ensisijasesti ulkonäköön, en oikeestaan koska sillon se olis vaan ulkonäköö ulkonäköö koko ajan enkä jaksa sitä.. Luonteella ei olis paljoa väliä eli siis nimenomaan luonteeseen haluaisin et kiinnostuis...
Mies on kyllä sanonut että olen hänen elämänsä rakkaus. Ja joo, on sellainen palvovakin.
Naisena kaipaan tietenkin mieheni halua minuun, haluan olla haluttava miehelleni, se on hyvin tärkeää minulle. Yhtä tärkeää on, että mies arvostaa ja kunnioittaa minua ihmisenä, arvostaa ja tykkää luonteestani. Että huumorintajumme kolahtavat yhteen, on samat arvot esim perhekeskeisyys jne
Mieheni arvostaa lempeyttäni, hyväsydämisyyttäni, äidillisyyttäni, ystävällisyyttään ja kuulemma sitä että ajattelen aina toisen hyvää parisuhteessa. Tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan.
Olisi kamalaa, jos kumppanini hyväksikäyttäisi kiltteyttäni, satuttaisi rakkauttani henkisesti esim haukkumalla tai osoittamalla halveksuntaa, ilkeilisi eikä arvostaisi esim lempeyttä ja hellyyttä.
Luulin olevani vaimo elämänrakkaus, yhdessä yli 18 vuotta, lapsi, koirat yms. Mutta vaimoni olikin sitten haaveillut yhdestä exästään koko suhteemme ajan. Kiva ylläri se oli, asian tultua ilmi. Hain eroa, kun olin ensin vuoden verran asiaa märehtinyt.
No olisipa aika järkyttävää, jos en olisi mieheni elämän rakkaus, koska olemme olleet yhdessä melkein 30 vuotta eli koko aikuisikämme ja vähän enemmänkin. Minulle riittää, että mies on minuun sitoutunut ja minun kanssani elämänsä päättänyt elää ja kohdella minua rakastavasti. Ei hänen tarvitse ajatella, että minussa on jotain superihmeellistä ja ihanaa. Rakkaus on lopulta arkea ja valintoja, mikä ei todellakaan tee siitä vähemmän kaunista asiaa kuin jonkin saavuttamattoman haavekuvan ja huuman tavoittelu.