Miksi minä hullu halusin iltatähden? Olen täysin loppu
Nyt 17v poikani oli helppo vauva, teini-ikäkin meni ilman sen suurempia draamoja ja nyt on oikein fiksu nuori mies. Miksi, voi miksi en voinut tyytyä tähän vaan piti saada toinen lapsi, iltatähti ja pilata kaikki.
En todellakaan halua sanoa, että lapsi pilasi elämäni mutta niin vain kävi !
Tyttö oli tyytymätön, levoton vauva joka ei viihtynyt vaunuissa tai sitterissä vaan halusi aina vain olla sylissä, leppoisat vaunulenkit vaihtuivat taapertamiseen tuhiseva nyytti kipeillä olkapäillä tietäen, että nyt jos sen laskee alas niin huuto alkaa. Edes kahvia en saanut juotua rauhassa tai pissalla käytyä.
1-vuotiaana alkoivat yölliset kauhukohtaukset. Ja nyt 3-vuotiaana on todella tempperamenttinen, vaativa tapaus jolla tuntuu olleen uhmaikä viimeiset kaksi vuotta putkeen. Olen henkisesti ja fyysisesti lopen uupunut.
Avioliittonikin kärsii, mies on stressaantunut ja syyllistää minua että sinähän sen toisen halusit!
Olen 42-vuotias, mikä hulluus sai minut uskomaan että pystyn tähän? En jumalauta JAKSA.
Kommentit (64)
Vie piikille.
Trollille trollivastaus.
Trolli 0/5.
Sinulla ei ole ainuttakaan lasta porvoolainen.
Aika tyhmä oot jos et tajua että pienet lapset tarvitsevat syliä.
Asennevamma sua vaikeuttaa.
Turhat luulot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan tajuton juttu. Nyt täytyy sanoa, että harmittaa sun puolesta.
Itse tein vanhana lapset ja eipä tässä omaa elämää sitten taida ikinä olla.
Parhaillaan keskimmäinen poika murrosiässä ja mietin, että taidan huomenna lähteä klo 6 koiran kans pihalle ja palaan vasta klo 24 kotiin.
Mitä hemmetin omaa elämää - suurimmalla osalla keski-ikäisistä on raskasta ja tylsää muutenkin.
Jaa? Onpa ilo olla kuulumatta suurimpaan osaan, jos noin on. Mulla (tänään 39) tämä on vain parantunut vuosi vuodelta, ja nykyään on jo kevyttä ja kivaa. Tosin ruuhkat ovat jo takana, lapsi 17 eikä todellakaan mitään iltatähtösiä ole edes käynyt mielessä.
No, enää 20 vuotta niin helpottaa....on ne lapset sitten kivoja ja elämän suola!!!!
Vierailija kirjoitti:
mä pelkään että oon raskaana, kuukautiset jääneet pois, tein yhden raskaustestin viikkoja sitten ja en uskalla toista enää tehdä. Oon jo 41v ja kaksi vaikeaa teini-ikäistä lasta jo. Testi oli siis silloin negatiivinen, yhdet kk jääneet pois vasta.
Tee ihmeessä uusi testi. Joko olosi helpottaa, jos se on nega ja jos se on positiivinen, sulla on enemmän aikaa hankkia abortti tai miettiä haluatko pitää lapsen. Menetät tärkeää aikaa laittamalla pään pensaaseen ja teeskentelemällä, ettei tässä mitään...
Kreikkalaisessa luomuoliiviöljyssä pysynyt kirjoitti:
Minä olen 60+ iltatähtösen yh:na kasvattanut.
Tulin raskaaksi lomamatkalla Kreikassa.
Raskaaksi tulin, koska lähipiiri oli leimannut minut seniiliksi mummeliksi, joka joutaa vanhainkodin kautta hautuumaalle. Ja kun kaikki sitä hoki -narsisti äitini etunenässä- uskoin, että näinhän se on.
En kuvitellut tulevani raskaaksi, vaikka kuukautiset oli säännölliset vielä 43 vuotiaana. Äitini oli jo melkein 10 vuotta aikaisemmin julistanut, että minulla on vaihdevuodet ja sitä mantraa sitten hoettiin suvussa urakalla.No mutta niin vain kävi, että sain maailman komeimman kiharatukkaisen VAALEAN pojan. Vaikka äitini vaikeroi, että kamalaa saattaa maailmaan kehitysvammainen neekerilapsi.
Lapsi on temperamenttinen ja oli vauvana aika vaativa. Vein häntä Kreikkaan näytille hänen ollessaan 2,5 vuotias ja mammi siellä sanoi, että heidän mittapuunsa mukaan poika on ylirauhallinen.
Hän hurmasi siellä ihan koko suvun. Isällään on avioliitostaan 2 tyttöä, jotka myös rakastavat pikkuveljeään yli kaiken. Suku olisi halunnut pojan Kreikkaan, josta äitini oli hyvin katkera?Vaikka joskus oli vaikeaa murrosikäisten ja pikkuvauvan kanssa, nyt olen iloinen, että en missään vaihessa aborttia edes harkinnut -vaikka jokaikinen sanoi, että ilman muuta otat sen "veke, äitini tietysti etunenässä.
Usko minua, kun sanon että kun tulet kuusikymppiseksi, on iltatähtesi pelkästään siunaukseksi.
Voimia siihen asti
OT, mutta miksi olet edes tekemisissä äitisi kanssa? Puhut asiasta niin paljon että selkeästi äitisi käytös vaivaa sinua todella paljon. Ei aikuisen ihmisen tarvitse olla tekemisissä sairaiden, henkistä/fyysistä väkivaltaa harjoittavien ihmisten kanssa, ei edes vaikka ovat sukulaisia.
5minuutin kiima, loppuelämän piina
Sen siitä saa kun ajattelee pimperolla eikä aivoilla.
Tätä loppuelämä. Ainakin 20 vuotta. Jätä kaikki ajatukset omasta elämästä.
Emmä nyt saatana itekään tajua miks. Miks kyselet noin päätä särkeviä kysymyksii täällä?
Aloin pohtii tätä kysymimysiä ihan tosissaan ja olen 45v mies. Emmä tiedä. Kauheita kysymyksiä kyselet täällä ja ajattelin että jos olisi nsun mies nin tämä koskettais enemmän ja enemmän mua. Nyt kun kuvittelin itseni sun mieheks, niin ahdistuin kanssa silti, mutta mikrosti. PAhinta on kun pistän mikron täysille niin siitä tulee sama fiilis ja herään että ei tää oo totta enää. Tämä oli vian mun ajatteluketjun lopputulos.
Ei ehkä. Yleensä tossa iässä saadaan ne lapset viielä. Mulla on mun ikäinen setä. Ajattele sitä. Se on kaksi vuotta mua nuorempi mutta mun setä. oikeesti nyt. Aattele tätä.
Älä huoli, kyllä se helpottaa. Sitten vähän ajan päästä on niin kiva kun on vielä yksi lapsi ilona.
Siinä sitä rehellistä kokemusta iltatähden pyöräyttämisestä
Ai, ja minä kun olen niin iloinen, että saimme vielä iltatähden! Muut jo aikuisia ja muuttaneet pois. Koti tuntuisi tyhjältä ilman tätä varhaisteiniä. Hän ei ole ollut missään vaiheessa hankala. Puuhastelemme ja laitamme ruokaa yhdessä, pelaamme korttipelejä ja jutustelemme.
Ota huomioon, että mahdollinen mies häipyy.
Varaudu.
Vierailija kirjoitti:
Turhat luulot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan tajuton juttu. Nyt täytyy sanoa, että harmittaa sun puolesta.
Itse tein vanhana lapset ja eipä tässä omaa elämää sitten taida ikinä olla.
Parhaillaan keskimmäinen poika murrosiässä ja mietin, että taidan huomenna lähteä klo 6 koiran kans pihalle ja palaan vasta klo 24 kotiin.
Mitä hemmetin omaa elämää - suurimmalla osalla keski-ikäisistä on raskasta ja tylsää muutenkin.
Jaa? Onpa ilo olla kuulumatta suurimpaan osaan, jos noin on. Mulla (tänään 39) tämä on vain parantunut vuosi vuodelta, ja nykyään on jo kevyttä ja kivaa. Tosin ruuhkat ovat jo takana, lapsi 17 eikä todellakaan mitään iltatähtösiä ole edes käynyt mielessä.
Komppailen (45, lapsi 23), elämähän on nyt mahtavaa kun on aikaa, rahaa ja se lapsikin jo omillaan. Aivan varmasti olisin toista mieltä, jos olisin lähtenyt mukaan iltatähtijunaan kun hormonit niin huutelivat. Ei niitä tarvitse kuunnella.
mä pelkään että oon raskaana, kuukautiset jääneet pois, tein yhden raskaustestin viikkoja sitten ja en uskalla toista enää tehdä. Oon jo 41v ja kaksi vaikeaa teini-ikäistä lasta jo. Testi oli siis silloin negatiivinen, yhdet kk jääneet pois vasta.