Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Ihanko totta pääset? No jos sinä et osaa tai halua vaatia puolisoasi osallistumaan arjen hoitoon, ei tarkoita sitä, että meidän muiden pitäisi tehdä samaa. Eikä se tee susta yhtään meitä muita parempaa äitiä tai naista, että hoidat kaikki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Huolehdi vaimosi ruokavaliosta, liikkukaa ja levätkää. Vauvan hyvinvointi on nyt ensisijaisen tärkeää ja se lähtee juuri näistä perusasiosta.
Ei kai se Ap:n vastuulla ole, mitä vaimo tekee tai jättää tekemättä. Aikuinen ihminen osaa varmaan itse huolehtia itsestään vaikka raskaana onkin. Tai pikemminkin "etenkin". En ymmärrä, miksi Ap:n pitäisi levätäkin vaimonsa kanssa.
Yhteisen lapsen edun nimessä? Osoittakseen välittämisensä?
Miten Ap:n vaimo osoittaa välittämistään? Syyllistämällä, kiukuttelemalla ja kiristämälläkö? Ahdistunut ja katkera isä se vasta lapsen etua edistääkin...
...mitä?
Niin, että ei se raskaus ole mikään syy olla koko ajan ilkeä ja valittaa sekä samalla vaatia toiselta ymmärrystä ja rakkauden osoittamista. Ei se ymmärryksen ja rakkauden osoittaminen ole mahdotonta sille raskaana olevallekaan. Omaa käytöstä voi olla hormonien vuoksi vaikeaa kontrolloida, tulisi sitäkin yrittää. Tai edes jälkikäteen pyytää huonoa käytöstään anteeksi.
Alapeukuista päätellen raskaus on tila, jossa nainen ei vain voi käytökselleen mitään vaan kaikkien tulee häntä ymmärtää tekipä hän mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun ei aikuiset naiset pärjää ilman miestä ollenkaan. Siltä tuo kuulostaa, sanotte mitä sanotte.
Miten ihmeessä äitinne ovat pärjänneet kun noin uusavuttomia on tyttäristä kasvaneet? Aivan pallo hukassa kaikilla.
Siis tässähän on pitkälti kyse siitä, että jos kerran pärjää ilman miestä eikä miehestä ole mitään apua vaan pahimmillaan hiekkaa rattaissa niin on tosiaan paljon parempi olla kokonaan ilman sitä miestä kuin toimia vielä miehenkin palvelijana. Mitä iloa siitä miehestä on? Mihin sitä tarvitaan?
No kun sen miehen on käytävä ainakin kaupassa kun äiti ei voi käydä. Ruokavarastot tyhjenee kun vauva on tissillä 24/7 :D
Onhan miehen helpompi mennä kauppaan mitä naisen vauvan kanssa. Ja jos vauvalle tulisi kaupassa nälkä ja nainen imettäisi siellä, sinä valittaisit täällä, miksei pikkuvauvojen äidit pysy kotona. Imetysaikana naisen pitää syödä hyvin ja paljon, jos haluaa maidon riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.
Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy.
M - 34
Eli nää kaikki vastaukset ei millään lailla avanneet sulle vaimosi näkökulmaa, vaan kykenet vaan toistamaan käytännössä saman, mitä kirjoitit avaukseen. No onnea tulevaisuuteen...
Eli vaikka vaimo nimenomaisesti kieltää ap:ta tekemästä kotitöitä, ap:n tulisi niitä väkisin tehdä? Pitäisikö ap:n alottaa imurointi "salaa" kun toinen on vessassa tai nukkuu vai vaan repiä imuri vaimonsa käsistä? Missä muissa asioissa neuvot tekemään juuri päin vastoin kuin puoliso ehdottomasti haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Tarvitsemissuhde kuulostaa aivan joltain hoitosuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap miten hirvittävää se on kun mieli heittelee? Minä olen luonteeltani rauhallinen ja tasainen. Raskaanaollessa minusta tuli hermoheikko, olin vakuuttunut että mieheni pettää minua, itkin pienimmästäkin ja jokainen juttu tuntui maailmanlopulta. Toisessa hetkessä kaikki taas saattoi olla aivan ihanaa ja onnellista.
En pystynyt itse kontrolloimaan milloin näitä epätoivon tai kiukun puuskia tuli. Olin todella kauhuissani ja aloin vihata itseäni niiden takia, luulin ajoittain seonneeni.
Vauvan synnyttyä hormonitoiminta tasoittui ja minusta tuli normaali oma itseni. Pointtini on se että vaimosi tuskin silkkaa vittumaisuuttaan on ailahteleva ja kiukkuinen.
Ja edes jälkikäteen niinä hyvinä hetkinä et pystynyt pyytämään käytöstäsi anteeksi? Vai eikö ollut aihetta, koska raskaana saa tehdä mitä tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti tehdä töitä tässä välissä joten palaan nyt kommentoimaan.
Olen ajatellut että on kaikkien etu että minulla pysyy pää kasassa, ja siksi liikunta on ehdottomasti asia josta en voi joustaa. Olen ehdottanut vaimolle yhdessä liikkumista, vaikka niitä lenkkejä, tai että hän tulisi salille mukaan, näin voisimme viettää yhteistä aikaa. Kotitöissä auttamisessa on se huono puoli että vaimo on myös vähän marttyyri eli kokee että hänen velvollisuutensa on tehdä ne kotityöt kun minä teen niin pitkää päivää töissä. Aina kun kysyn että voinko olla jotenkin avuksi, saan vastaukseksi vaan että et voi. Nykyään siis kovin kiukkuisesti tiuskittuna. Kuten sanottu, vaimo ei halua puhua joten en häntä ala pakottamaankaan. En myöskään näe vaihtoehtona sitä että lopettaisin oman elämäni täysin ja jäisin kotiin mielistelemään häntä, aikuinen ihminen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan kun mikään mitä ehdotan ei käy.
M - 34
Eli nää kaikki vastaukset ei millään lailla avanneet sulle vaimosi näkökulmaa, vaan kykenet vaan toistamaan käytännössä saman, mitä kirjoitit avaukseen. No onnea tulevaisuuteen...
Eli vaikka vaimo nimenomaisesti kieltää ap:ta tekemästä kotitöitä, ap:n tulisi niitä väkisin tehdä? Pitäisikö ap:n alottaa imurointi "salaa" kun toinen on vessassa tai nukkuu vai vaan repiä imuri vaimonsa käsistä? Missä muissa asioissa neuvot tekemään juuri päin vastoin kuin puoliso ehdottomasti haluaa?
Tuota minäkin olen yrittänyt tässä sisäistää että väkisinkö sitä on tehtävä vasten toisen tahtoa?
Kun toinen toistuvasti kieltää auttamasta?
Itsekin kyseenalaistin monta kertaa.
Ja ei. Jatketaan jankkausta että osallistu, auta, tue, ja sitä rataa.
En ole aloittaja, mutta samaa mietin minäkin :D
Millä tavalla saat tietää vaimosi todellisen ja oikean luonteen?
Pamauta hänet paksuksi. Kyllä todellinen luonne tulee äkkiä esille ja näyttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?
Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Tarvitsemissuhde kuulostaa aivan joltain hoitosuhteelta.
Pitkässä parisuhteessa jokainen tarvitsee toista jossain vaiheessa. Jos nyt puoliso sattuu olemaan, niin on ihan turhaa marttyyriyttä tehdä kaikki vaikeimman kautta hampaat irvessä "minähän en apua tarvitse". Eletäänkö teillä sitten täysin erillistä elämää vaikka saman katon alla asutte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Ja kaupan oven eteen ei voi ajaa, poistut ulos autosta, otat vauvan ulos autosta ja menet vauvan kanssa sisälle kauppaan.
Siitä olisi varmaan liikaa vaivaa sinulle ollutkin ja stressiä.
P.S. Äiti minäkin. Käynyt kaupassa miehen ja vauvan kanssa, koska en kotiinkaan viitsinyt linnottautua pitkäksi aikaa. Ja lapsi jäi henkiin ja hengissä on vieläkin.
Jossain vaiheessa sitä oli lähdettävä itse kauppaan, kun miehen isyysloma loppui ja neuvolassa yksin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä niin tarvitsen miehen minua passaamaan. Mistä sellaisen passaajamiehen löytäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Ja kaupan oven eteen ei voi ajaa, poistut ulos autosta, otat vauvan ulos autosta ja menet vauvan kanssa sisälle kauppaan.
Siitä olisi varmaan liikaa vaivaa sinulle ollutkin ja stressiä.
P.S. Äiti minäkin. Käynyt kaupassa miehen ja vauvan kanssa, koska en kotiinkaan viitsinyt linnottautua pitkäksi aikaa. Ja lapsi jäi henkiin ja hengissä on vieläkin.
Jossain vaiheessa sitä oli lähdettävä itse kauppaan, kun miehen isyysloma loppui ja neuvolassa yksin käydä.
Miksi minun olisi pitänyt vauva raahata kauppaan, kun mies pystyi käymään siellä ihan yksikseen? Eikö sinun miehesi siihen kykene?
AP:n vaimo on niin kusessa tulevaisuudessa jos nytkin on vallalla kuin uhmisikäisellä konsanaan minä itse- asenne :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Ja kaupan oven eteen ei voi ajaa, poistut ulos autosta, otat vauvan ulos autosta ja menet vauvan kanssa sisälle kauppaan.
Siitä olisi varmaan liikaa vaivaa sinulle ollutkin ja stressiä.
P.S. Äiti minäkin. Käynyt kaupassa miehen ja vauvan kanssa, koska en kotiinkaan viitsinyt linnottautua pitkäksi aikaa. Ja lapsi jäi henkiin ja hengissä on vieläkin.
Jossain vaiheessa sitä oli lähdettävä itse kauppaan, kun miehen isyysloma loppui ja neuvolassa yksin käydä.Miksi minun olisi pitänyt vauva raahata kauppaan, kun mies pystyi käymään siellä ihan yksikseen? Eikö sinun miehesi siihen kykene?
No kykenee, kykenee. Mutta miksi olisin jäänyt kotiin kun mukaankin voin yhtä hyvin mennä? Ja vauva ei ole mikään este etteikö nyt äitikin voi sinne kauppaan lähteä ja ottaa vauvaa mukaan.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aikaa ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Ja kaupan oven eteen ei voi ajaa, poistut ulos autosta, otat vauvan ulos autosta ja menet vauvan kanssa sisälle kauppaan.
Siitä olisi varmaan liikaa vaivaa sinulle ollutkin ja stressiä.
P.S. Äiti minäkin. Käynyt kaupassa miehen ja vauvan kanssa, koska en kotiinkaan viitsinyt linnottautua pitkäksi aikaa. Ja lapsi jäi henkiin ja hengissä on vieläkin.
Jossain vaiheessa sitä oli lähdettävä itse kauppaan, kun miehen isyysloma loppui ja neuvolassa yksin käydä.Miksi minun olisi pitänyt vauva raahata kauppaan, kun mies pystyi käymään siellä ihan yksikseen? Eikö sinun miehesi siihen kykene?
No kykenee, kykenee. Mutta miksi olisin jäänyt kotiin kun mukaankin voin yhtä hyvin mennä? Ja vauva ei ole mikään este etteikö nyt äitikin voi sinne kauppaan lähteä ja ottaa vauvaa mukaan.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Edelleen on kyse siitä, että en halunnut viedä vastasyntynyttä paukkupakkaseen. Miten luulisit käyneen, jos auto olisi hyytynyt sinne tien varteen? Turha väittää, että niin ei olisi käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kaikkien naisten miehet ovat ennen tehneet, suhteiden alkuaikoina?
Ei kai se yllärinä ole tullut, ettei mies olekaan kotona viihtyvä sohvapottu, jota ei kotityöt voisi vähempää kiinnostaa?
Ja odotetaan naisen raskautuessa muuttuvan kotona viihtyväksi sohvapotuksi, jota kotityöt kiinnostaa.
Minä en nyt ihan ymmärrä näitä teidän suhteita ollenkaan ja sitä, mikä näissä miehissä sitten alkujaan kiinnosti niin paljon, että piti ihan perhekin perustaa ja jälkikäteen valitetaan, kun mies ei tee mitään tai tehnytkään mitään kotona?
Mutta se voikin tulla yllätyksenä, ettei itse jaksakaan.
No sitten lakkaa vauhkoamasta kaikkea turhaa ja ylimääräistä, ja keskittyy vain olennaiseen jaksamisensa mukaan.
Ei siihen miestä tarvita, jos oma järki pelaa.
Ei siinä vaimo kauaa jaksa eikä maitoa tule, jos mies ei viitsi edes kaupassa käydä. Imettäminen vie paljon aika
a ja energiaa, joten mies voi ottaa ruokahuollon hoitaakseen.
Kumma juttu kun minä pääsen kauppaan ja neuvolaankin ilman miestä.
Osaako kukaan tehdä mitään ilman miestä?
Minä en talvipakkasella vienyt vastasyntynyttä ulos ollenkaan. Mies sai valita, jääkö vauvan kanssa kotiin vai meneekö kauppaan. Jostain syystä hän ei halunnut jäädä yksin nälkää itkevän vauvan kanssa, mutta en minäkään halunnut lasta itkettää turhaan.
Tarvitsetko sinä miestä yhtään mihinkään? Mihin miehesi tarvitsee sinua?
Ihanko valita annoit kahdesta vaihtoehdosta miehelle mieluisimman? Oletpa sinä ihana.
Eikö vauvalla ole talvivaatteita ollenkaan?
Et siis vienyt neuvolaankaan, jos sattui sinä päivänä pakkasta olemaan?Te jotkut äidit olette sitten surkuhupaisia.
Vastasyntynyt vauva ja 30 asteen pakkanen ei sovi yhteen, tiedät sen sitten, kun olet samassa tilanteessa. Vein vauvan neuvolaan, jos pakkaset jatkuivat eikä aikaa ollut järkevä siirtää, mutta mies toi lämpimän auton oven eteen ja ajoi neuvolassa oven eteen. En pitänyt vauvaa pakkasessa ehdoin tahdoin. Mies osaa käydä kaupassa yksikseen, joten sai sen tehdä.
Täällä ei ole muita surkuhupaisia kuin sinä.
Ja kaupan oven eteen ei voi ajaa, poistut ulos autosta, otat vauvan ulos autosta ja menet vauvan kanssa sisälle kauppaan.
Siitä olisi varmaan liikaa vaivaa sinulle ollutkin ja stressiä.
P.S. Äiti minäkin. Käynyt kaupassa miehen ja vauvan kanssa, koska en kotiinkaan viitsinyt linnottautua pitkäksi aikaa. Ja lapsi jäi henkiin ja hengissä on vieläkin.
Jossain vaiheessa sitä oli lähdettävä itse kauppaan, kun miehen isyysloma loppui ja neuvolassa yksin käydä.Miksi minun olisi pitänyt vauva raahata kauppaan, kun mies pystyi käymään siellä ihan yksikseen? Eikö sinun miehesi siihen kykene?
Ja sinun miehesi on kykenemätön olemaan vauvan kanssa?
Ainakin minun mieheni on kyennyt jäämään vauvan kanssa kotiin ja minä käynyt kaupassa :D
Tuskin mutsi olisit. Sen verran sitkeä sissi olet ollut!