Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun nainen lähtee salille, kampaajalle, tyttöjen iltoihin, mitä tapahtuu?
No se on huono äiti.
Nimenomaan!!!
T. Huono äityli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäädäkkö syömään suklaata vai mennäkkö salille, kun mies tulee töistä kotiin?
Näää.... Mä meen salille xD
T. Äityli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.
Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Ei me miehet voida teidän vaivoille tehdä mitään, me ei lääkäreitä olla. Eikä ajatuksia osata lukea.
Kai nyt jotkut miehet sentään ovat, lääkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis täh? Teurastetaan tämän aloituksen vuoksi? Miksi? Olen aidosti hädissäni siitä onko vaimoni lopullisesti menetetty kiukuttelulle ja nukkumiselle? Kotona ei itseäni huvita olla enää lainkaan kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan vaimon kanssa enää.
M- 34
Hormonit vaikuttavat merkittävästi ihmisen toimintaan, mielitekoihin, motivaatioon yms. Raskaus ei kestä ikuisesti joten johonkin vaimosi tuosta vielä muuttuu, yleensä ja toivottavasti takaisin entiselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
Ap:llä on sentään huumorintajua:-). Se antaa toivoa!
Jännä. Multa meni hermot enemmänkin siihen, kun mies oli isyysvapailla kotona sen kolme viikkoa. Siis mua ärsytti se, kun mies oli kotona eikä töissä.
Olen varmaan ihan outo.
En minä halua, että joku on koko ajan kyljessä kiinni. Minäkin haluan tilaa hengittää. Siksi varmaan meidän juttu toimii, kun emme tukahduta toisiamme olemalla kiinni toisissamme jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Multa meni hermot enemmänkin siihen, kun mies oli isyysvapailla kotona sen kolme viikkoa. Siis mua ärsytti se, kun mies oli kotona eikä töissä.
Olen varmaan ihan outo.
En minä halua, että joku on koko ajan kyljessä kiinni. Minäkin haluan tilaa hengittää. Siksi varmaan meidän juttu toimii, kun emme tukahduta toisiamme olemalla kiinni toisissamme jatkuvasti.
Joo, minäkin haluan että mies on usein pois kotoa. Pallottelen ajatuksella kuuluuko hän tulevaisuuteeni vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis täh? Teurastetaan tämän aloituksen vuoksi? Miksi? Olen aidosti hädissäni siitä onko vaimoni lopullisesti menetetty kiukuttelulle ja nukkumiselle? Kotona ei itseäni huvita olla enää lainkaan kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan vaimon kanssa enää.
M- 34
Hormonit vaikuttavat merkittävästi ihmisen toimintaan, mielitekoihin, motivaatioon yms. Raskaus ei kestä ikuisesti joten johonkin vaimosi tuosta vielä muuttuu, yleensä ja toivottavasti takaisin entiselleen.
Jotkut eivät muutu. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Multa meni hermot enemmänkin siihen, kun mies oli isyysvapailla kotona sen kolme viikkoa. Siis mua ärsytti se, kun mies oli kotona eikä töissä.
Olen varmaan ihan outo.
En minä halua, että joku on koko ajan kyljessä kiinni. Minäkin haluan tilaa hengittää. Siksi varmaan meidän juttu toimii, kun emme tukahduta toisiamme olemalla kiinni toisissamme jatkuvasti.
Sama täällä. Lisäksi olen harvoin sairas (HUOM! KERSKAILUA! NARSISMIA!), mutta silloin kun olen, haluan levätä rauhassa enkä kaipaa ketään kädestä pitelijää.
Onko ne kotityöt niin vakava asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.
Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Mikä sinua vaivaa, aikuinen nainen, kun jatkat näitä typeriä satujasi viikosta toiseen? Ja mikä teitä kommentoijia vaivaa, kun ette vain tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Olet vaimollesi vain siitossonni ja elättäjä
Kirjoita vaimollesi kirje ja kerro miltä sinusta tuntuu.
Teillä on selkeästi kommunikaatio- ongelmia