Reilu vuosi Tinderiä
Minun saldoni: treffejä ehkä parikymmentä ja 1 suudelma. Hook up app? Ei ainakaan minun laiselleni kaverille. Hauskoja treffejä? Aika monta itseasiassa. Hirveitä treffejä? Vain muutama. Kolme kertaa olin tosi kiinnostunut, kaksi kertaa olis ollut kiva jatkaa jollakin tapaa. 1 kaveri, 1 yksi joka oli kiinnostunut minusta, mutta minä vain kaverina, 1 jonka kanssa olisi voinut seurustella, mutta oli käytännön esteitä. Ehkä seuraava kierros paremmalla onnella.
Kommentit (823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
No ei todellakaan ole samapa se. Pahvi. Sinä edustat tässä "samapa se" ajattelua.
Päinvastoin tiedän hyvin tarkkaan mitä haluan, siksi etsintä kestää. 95% tippuu swaippailussa, mätseistä saman verran tippuu viesteissä, ja useimmat tapaamiset jäävät yhteen kertaan. Useimmiten minun päätöksestä, muttei aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Nämä palstamiehet etsivätkin "kumppania", eivät oikeaa ihmista, vaan sitä unelmiensa prinsessaa, joka heidän mielikuvituksissaan vahvasti elää. Eivät ole kiinnostuneita siitä ihmisestä niinkään, vähän kaikki menee ja sydäntä vaan kaikille jos joku edes huolisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
No ei todellakaan ole samapa se. Pahvi. Sinä edustat tässä "samapa se" ajattelua.
Päinvastoin tiedän hyvin tarkkaan mitä haluan, siksi etsintä kestää. 95% tippuu swaippailussa, mätseistä saman verran tippuu viesteissä, ja useimmat tapaamiset jäävät yhteen kertaan. Useimmiten minun päätöksestä, muttei aina.
No sitten eri juttu, luulin että olit tuo joka laittoi kaikille sydäntä. My bad.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Nämä palstamiehet etsivätkin "kumppania", eivät oikeaa ihmista, vaan sitä unelmiensa prinsessaa, joka heidän mielikuvituksissaan vahvasti elää. Eivät ole kiinnostuneita siitä ihmisestä niinkään, vähän kaikki menee ja sydäntä vaan kaikille jos joku edes huolisi.
Minä en ainakaan etsi mitään prinsessaa, vaan jotakuta joka viehättää.
Mä en ole Tinderiä enää muutamaan vuoteen käyttänyt, mutta sen sijaan muita deittisovelluksia kyllä (Bumble, Heya, HappyPancake jne). Olen viimeiset neljä vuotta koittanut etsiä neulaa heinäsuovasta. Mä olen pohjimmiltani aika erikoinen, omalaatuinen tyyppi, ja haluan myös miehen, jossa on jotain poikkeuksellista. Koittaessani etsiä tätä tyyppiä olen tavannut miehiä todella avoimin mielin, ja aika monet treffit ovat menneet ihan metsään. Ja nämä miehet eivät tosiaan ole olleet mitään alfamiehiä, koska jossain pelimiehessä tai kaikkien ihailemassa alfassa ei vaan yleensä ole niitä tekijöitä, mitä etsin.
Kaipa tämä oli se pointti, jonka halusin tähän keskusteluun tuoda. Eli kaikki meistä naisistakaan eivät automaattisesti hae sitä ysin miestä. Mä olen koko ajan, kun olen Tinderiä tai jotain muuta deittiappia käyttänyt, hakenut sellaista miestä, joka ensisijaisesti sopisi mulle. En sosiaalisten tikapuiden ylimmällä askelmalla istuvaa. Nyt mulla on tuntuma, että olen ehkä viimein saattanut löytää sen neulan heinäsuovasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole Tinderiä enää muutamaan vuoteen käyttänyt, mutta sen sijaan muita deittisovelluksia kyllä (Bumble, Heya, HappyPancake jne). Olen viimeiset neljä vuotta koittanut etsiä neulaa heinäsuovasta. Mä olen pohjimmiltani aika erikoinen, omalaatuinen tyyppi, ja haluan myös miehen, jossa on jotain poikkeuksellista. Koittaessani etsiä tätä tyyppiä olen tavannut miehiä todella avoimin mielin, ja aika monet treffit ovat menneet ihan metsään. Ja nämä miehet eivät tosiaan ole olleet mitään alfamiehiä, koska jossain pelimiehessä tai kaikkien ihailemassa alfassa ei vaan yleensä ole niitä tekijöitä, mitä etsin.
Kaipa tämä oli se pointti, jonka halusin tähän keskusteluun tuoda. Eli kaikki meistä naisistakaan eivät automaattisesti hae sitä ysin miestä. Mä olen koko ajan, kun olen Tinderiä tai jotain muuta deittiappia käyttänyt, hakenut sellaista miestä, joka ensisijaisesti sopisi mulle. En sosiaalisten tikapuiden ylimmällä askelmalla istuvaa. Nyt mulla on tuntuma, että olen ehkä viimein saattanut löytää sen neulan heinäsuovasta.
Tottakai on aina poikkeuksia, mutta kun katsoo isoa kuvaa ja trendiä, niin naiset hakee nimenomaan automaattisesti 9-10 miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole Tinderiä enää muutamaan vuoteen käyttänyt, mutta sen sijaan muita deittisovelluksia kyllä (Bumble, Heya, HappyPancake jne). Olen viimeiset neljä vuotta koittanut etsiä neulaa heinäsuovasta. Mä olen pohjimmiltani aika erikoinen, omalaatuinen tyyppi, ja haluan myös miehen, jossa on jotain poikkeuksellista. Koittaessani etsiä tätä tyyppiä olen tavannut miehiä todella avoimin mielin, ja aika monet treffit ovat menneet ihan metsään. Ja nämä miehet eivät tosiaan ole olleet mitään alfamiehiä, koska jossain pelimiehessä tai kaikkien ihailemassa alfassa ei vaan yleensä ole niitä tekijöitä, mitä etsin.
Kaipa tämä oli se pointti, jonka halusin tähän keskusteluun tuoda. Eli kaikki meistä naisistakaan eivät automaattisesti hae sitä ysin miestä. Mä olen koko ajan, kun olen Tinderiä tai jotain muuta deittiappia käyttänyt, hakenut sellaista miestä, joka ensisijaisesti sopisi mulle. En sosiaalisten tikapuiden ylimmällä askelmalla istuvaa. Nyt mulla on tuntuma, että olen ehkä viimein saattanut löytää sen neulan heinäsuovasta.
Tottakai on aina poikkeuksia, mutta kun katsoo isoa kuvaa ja trendiä, niin naiset hakee nimenomaan automaattisesti 9-10 miehiä.
Enpä olisi vähempään edes tyytynyt kuin mieheen, joka on täysi kymppi. Minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Eikun tykkään miehistä, joita pidän rumina ja joiden kanssa en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä tai joita en voisi ikinä haluta niin, etten malta pitää näppejäni irti heistä, hiplata heitä, katsella heitä heidän nukkuessaan.
Tottakai jokainen tykkää vain ihmisistä joita pitää puoleensavetävinä eli miesten tapauksessa omaan silmään komeina! Miten joku edes jaksaa uikuttaa siitä vuodesta toiseen?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Eikun tykkään miehistä, joita pidän rumina ja joiden kanssa en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä tai joita en voisi ikinä haluta niin, etten malta pitää näppejäni irti heistä, hiplata heitä, katsella heitä heidän nukkuessaan.
Tottakai jokainen tykkää vain ihmisistä joita pitää puoleensavetävinä eli miesten tapauksessa omaan silmään komeina! Miten joku edes jaksaa uikuttaa siitä vuodesta toiseen?
eri
Eri asia sitten onko se edes siellä tinderissä ainut syy tykätä jostain.
Minulla ollut Tinder nyt muutaman päivän käytössä. Eronnut kolmevitonen nainen parilla lapsella. Etsin vain ja ainoastaan oikeaa suhdetta. Annan sydämiä todella harkiten. Etsin noin nelikymppistä miestä, jolla lapset tehtynä, harrastaa edes jotain urheilua ja luontoilua, ei polta. Ehdoton nounou on tatuoinnit, tuntuu että alkaa olla aivan mahdotonta löytää enää edes tavallista perheenisää, jolta ei joku tribaali löytyisi olkavarresta. Tämä assosioituu esteettisten syiden lisäksi myös laumasieluisuuteen, että otetaan nyt kun muillakin on. Lisäksi skippaan kaikki golfaavat, vuorikiipeilevät ja skimbaavat menestyjät, lihasmiehet, heruttajat, pelkkiä aurinkolasikuvia laittaneet sekä ilman tekstiä olevat profiilit.
8 matchia, joista viiden kanssa ihan mukavaa ja asiallista juttelua. Ihan ok kokemus toistaiseksi.
294 jatkaa vielä. Ihannemieheni olisi sopivasti nörtihkö, kuitenkin miehekäs ja urheileva, silmälasipäinen insinööri. Ikävä kyllä kaikki sopivat ovat olleet vielä noin 40-vuotiainakin lapsettomia ja kertovat profiilissaan haaveilevansa perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut Tinder nyt muutaman päivän käytössä. Eronnut kolmevitonen nainen parilla lapsella. Etsin vain ja ainoastaan oikeaa suhdetta. Annan sydämiä todella harkiten. Etsin noin nelikymppistä miestä, jolla lapset tehtynä, harrastaa edes jotain urheilua ja luontoilua, ei polta. Ehdoton nounou on tatuoinnit, tuntuu että alkaa olla aivan mahdotonta löytää enää edes tavallista perheenisää, jolta ei joku tribaali löytyisi olkavarresta. Tämä assosioituu esteettisten syiden lisäksi myös laumasieluisuuteen, että otetaan nyt kun muillakin on. Lisäksi skippaan kaikki golfaavat, vuorikiipeilevät ja skimbaavat menestyjät, lihasmiehet, heruttajat, pelkkiä aurinkolasikuvia laittaneet sekä ilman tekstiä olevat profiilit.
8 matchia, joista viiden kanssa ihan mukavaa ja asiallista juttelua. Ihan ok kokemus toistaiseksi.
Joo, mäkin skippaan kaikki tatskanaiset. Samoin kaikki missä on salikuva tai rumat vaatteet. Tekstejä en lue koska niissä on aina pelkkää diibadaabaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Eikun tykkään miehistä, joita pidän rumina ja joiden kanssa en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä tai joita en voisi ikinä haluta niin, etten malta pitää näppejäni irti heistä, hiplata heitä, katsella heitä heidän nukkuessaan.
Tottakai jokainen tykkää vain ihmisistä joita pitää puoleensavetävinä eli miesten tapauksessa omaan silmään komeina! Miten joku edes jaksaa uikuttaa siitä vuodesta toiseen?
eri
Eri asia sitten onko se edes siellä tinderissä ainut syy tykätä jostain.
Ei tietenkään ainoa, mutta ratkaiseva. Jos jo kuvasta näkee, että kyseisestä ihmisestä ei voisi koskaan kiinnostua "fyysisesti" (seksuaalisesti, so haluta katsella, hiplata, hyväillä, rakastella häntä), niin miksi tykätä, vaikka profiiliteksti olisi ok?
N. Vuoden käyttöä. Satunnaisia seksisuhteita n. 20, lopulta matchasi kunnolla. Nyt yhteisiä päiviä takana kahden vuoden verran ja pian syntyy esikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Jos olen hevimuija ja vastaan tulee hevrijätkä, jolla on vaikka yhteisiä bändejä tykkäysten kohteissa listattuna useampikin siinä profiilin alla, niin saattaa olla että kaverin tyyli miellyttää omaa silmää. Sama juttu Björkiä kuunteleva hipstermuija saattaa tykästyä Coldplaytä kuuntelevaan hipsterjätkään, koska tyyli on sama kuin itsellä ja ne ihanteet kohtaavat. Kun niitä yhteisiä tykkäyksen kohteita on 10-20, niin todennäköisesti se toinen vaikuttaa miellyttävältä (ellei nyt ole ihan tavattoman ylipainoinen).
Eikä se yhteisten tykkäysten kohde tarvitse olla juuri musiikki, voi olla vaikka leffat, ohjaajat, kirjailijat, autot, poliittiset järjestöt jne. Ja mitä marginaalimpaan mennään, niin site todennäköisempää, että kolahtaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huhuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa kumpaakaan, mutta kai se pakko on.
Monilla miehillä on muuten siellä todella huono kuva, mitenhän teillä? Entä millaiset vaatimukset teillä on, mitä haette? Mitä pitää olla, että tykkäätte?
Neljä kuvaa: matkakuva, metsäkuva, hissiselfie ja huumorikuva. Haen normaalia, mutta vähän kiehtovaakin. Kliseiset ja liian korkeatasoiset profiilit hylkään, kun tiedän ettemme ole yhteneviä.
t. tuo yhden matchin mies
Siis HYLKÄÄT hyvätasoisia naisia???
- ja sitten ihmettelet, ettet löydä kumppania...
Joillekin ulkonäöllisesti parempitasoisille naisille kelpaa kyllä hieman heikompitasoinenkin mies, joten miksi ei sinulle siis parempitasoinen kelpaa?
Kyllä. Mä oon tyyppi joka käy usein lökäpöksyissä kaupassa ja ulkonäöltäni lähempänä berberiä kuin bieberiä. Miksi nuo missitason naiset kiinnostuisivat musta?
Odottaisitko, että ihminen joka hakee töitä kirjoitusvirheitä vilisevällä ansioluettelolla saisi töitä sen kanssa? Mikä saa sitten sinut kuvittelemaan , että berberin näköisenä lökäpöksyt jalassa saisit naisen? Kilpailu niistä viehättävistä naisista vaatii edes vähän panostusta, siis sen tinderiin kirjautumisen lisäksi.
Ai, niinkö? Jos mahdollinen kumppani ei hyväksy lökäpöksyissä shoppailuani, niin ehkä hän ei sitten ole kumppani, jonka haluan. Nää on näitä arvomaailman juttuja. Mä panostan moneen juttuun, mutta en koskaan oman, aidon minuuteni kustannuksella.
No se on tietenkin ihanaa, että pysyt omana aitona itsenäsi. Harmi vaan, että se vetoaa niin äärettömän harvaan naiseen. Naiset tietävät mitä aidosti haluavat ja sinä tiedät mitä aidosti olet, ettekä te matchaa sitten yhtään. Se ei ole naisilta pois, ettet vastaa mielikuvaa sopivasta kumppanista. He siirtyvät vaan seuraavaan, kunnes se kivannäköinen tulee vastaan. Kuten sinäkin siirryt ja siirryt ja siirryt... Eikä vaan tahdo tulla vastaan sellaista jolle sinä kelpaisit omana aitona lökäpöksynä. Ei ainakaan tinderissä, eikä ainakaan niiltä joilla on varaa valita.
Miksi alapeukutatte? Kerrankin nainen puhuu suoraan, miten asiat ovat. Juuri tuommoista ruikuttajan pitää kuulla.
Ei niistä rohkaisusta," kyllä sä vielä löydät... muuttamatta itseäsi", ole mitään hyötyä kenellekään. Definition of insanity, jne.
Samoin kaikille lihaville naisille pitää sanoa suoraan: Jos olet yhtään lihava, et oikeasti edes halua kumppania! Et edes yritä! Ennen kuin läskit on veks, millään muulla ei ole väliä.
Lopettakaa pelleily, laukokaa totuuksia! Muuten ei mikään muutu.
-Ugh.
M37
:D 170cm/82kg täällä hei. Tinderissä 2 viikkoa, tapailen nyt sieltä löytynyttä, normaalikroppaista miestä, joka viehättyi profiilitekstistäni.
Olen ollut ylipainoinen lähes koko ikäni, aina on flaksia riittänyt. En ole ehtinyt olla sinkkuna kertaakaan 16 täytettyäni muutoin kuin omasta halustani. Toki luonteeni on ehkä 80 prosenttia vetovoimastani.
Onneksi maailmassa on rutkasti miehiä, jotka ovat sitä mieltä että curves are for men, bones are for dogs. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut tinderissä ikinä mitään ongelmaa vaikka pidänkin itseäni aika tavallisena miehenä. Puolessa vuodessa vähän yli 300 matchia, ehkä 10 treffit, joista 5:stä syntyi jotain säätöä (en etsi parisuhdetta). 5 on itselle ehdoton maksimi, ajallisesti hankalaa jo nyt.
Tavallisella tarkoitan sitä, että kävin viimeksi salilla 2011, vartalotyyppi on "normaali" siis. Vuositulot alle 30k. Maisterin tutkinto humanistiselta alalta. Pitkähköt hiukset ja vihreät arvot, asun Helsingissä.
Tuntuu että monet miehet ajattelee tinderiä jonkinlaisena treffi-ilmoituspalstana, mitä se ei ole, vaan meininki on rentoa. Sen takia se on niin suosittu kun siellä ei tarvi panostaa kauheesti ja pitkät tekstit profiilissa tuntuu vaan awkwardilta ja tulee mielleyhtymä niihin hikisiin treffipalstoihin, joista taas tulee mielleyhtymä siihen peräkammarissa asuvaan hyypiöön, joka kerran vuodessa kurkkaa sälekaihtimien taakse että mikä vuodenaika nyt on.
Yleistät omat vihervassari-sosiaalipummi-ajatuksesi koskemaan kaikkia. Ironisesti kyllä, edustat tässä kertakäyttökulttuuria.
Tinderissä on myös vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ottaa sen tosissaan, eikä vaan lorttoile kuten sinä. Itsellänikin on pidempi teksti. Toisten tyhjät ja typerät tekstit menee aina vasemmalle. Enkä vastaa "moi" viesteihin, tekstissäni ja kuvissani on jokaiselle jotakin kommentoitavaa. Jos ei siihen kykene, tai viitsi, mikä on vielä pahempaa, niin ei voi olla kovin kiinnostava.
No, vaikka mätsejä riittää, ja olen tavannut hienoja fiksuja ihmisiä, niin etsintä vielä jatkuu. Silti Tinder on huomattavasti tehokkaampi kuin ne harvat satunnaiset mitkä löytää harrastuksista tai muuta kautta. Ilman sitä kokisin tilanteen toivottamana.
Tinderiä käyttävänä naisena voin sanoa, että sen suosio perustuu juuri tuohon kepeään asenteeseen. Ei me naiset yleensä viihdyty missään treffipalstoilla, mutta tinder on ihan perus appi puhelimessa siinä missä instagram ja snapchatkin.
n26
Tinder on nimenomaan tuonut (vihdoin!) rennon deittailukulttuurin Suomeen. Löytyy helposti sitä oman tyylistä seuraa ja ollaan jo lähtökohtaisesti samalla sivulla. Toki siellä on sitten näitä, jotka otsa kurtussa etsimällä etsivät sitä sielunkumppaniaan...
Jos minulle riittäisi mikä teille riittää, ei tosiaan tarvitsisi käyttää aikaa ja energiaa. Mutta kun ei riitä.
Tinder on siitäkin hyvä, että vedämme molemmat toisemme vasemmalle, ja siihen riittää vilkaisu profiilitekstiin. Ei tarvitsisi edes kuvia katsoa, vaikka ne on aina ekana.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.
Hirveetä lässyttämistä varsinkin kun tiedetään tilastoista, että ainoa kriteeri sinunkin tykkäämiselle on se komeus.
Jos olen hevimuija ja vastaan tulee hevrijätkä, jolla on vaikka yhteisiä bändejä tykkäysten kohteissa listattuna useampikin siinä profiilin alla, niin saattaa olla että kaverin tyyli miellyttää omaa silmää. Sama juttu Björkiä kuunteleva hipstermuija saattaa tykästyä Coldplaytä kuuntelevaan hipsterjätkään, koska tyyli on sama kuin itsellä ja ne ihanteet kohtaavat. Kun niitä yhteisiä tykkäyksen kohteita on 10-20, niin todennäköisesti se toinen vaikuttaa miellyttävältä (ellei nyt ole ihan tavattoman ylipainoinen).
Eikä se yhteisten tykkäysten kohde tarvitse olla juuri musiikki, voi olla vaikka leffat, ohjaajat, kirjailijat, autot, poliittiset järjestöt jne. Ja mitä marginaalimpaan mennään, niin site todennäköisempää, että kolahtaa ;)
Minä ja mun mies luetaan molemmat Bukowskia ja meillä on samanlainen nihilistinen huumorintaju (kuin bukowskilla), musiikkimaku eroaa jonkun verran, mutta arvomaailma taas on aika 1:1. Ei mua vois vähempää kiinnostaa joku tusina alfa salimake, lähinnä huvittaa.
Jos sinun tapasi käyttää tinderiä on se, että etsit sieltä itsellesi vaimoa tykkäämällä kaikista, niin siitä vaan, onnea matkaan. Minulle on paljon tärkeämpää tutustua siihen ihmiseen ihan ihmisenä, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, voi olla että siitä tuleekin jotain, voi olla että ei. Pyrin tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella, tykkäämme samoista jutuista ja tulemme todennäköisesti aika hyvin toimeen. Jos sinä taas etsit suurta rakkautta (samapa se kuka se rakkauden kohde on, vähän kaikki kelpaa) pistämällä kaikille sydäntä, niin omapa on valintasi.