Lue keskustelun säännöt.
Näin tänään kivasti pukeutuneen naisen ja hän järkyttyi kun menin kehumaan häntä
20.04.2018 |
Hänen reaktionsa nähtyäni tuli mieleen, että hän saattoi luulla että yritän iskeä häntä. Toivotin kivaa päivänjatkoa ja lähdin nopeasti pois paikalta.
Mitä tein väärin kun toinen noin kauheasti säikähti minua, pienikokoista naista?
Kommentit (46)
Olen vaikka kuinka usein kehunut jonkun vaatetta tai mitä vaan tai sitten taivastellut miten hieno sää. Vastaus on yleensä hymy ja kiitos tai niin onkin.
Missä perähikiällä te muut asutte jos toiset pelästyy kun niille puhuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ajattelin tätä asiaa eilen; asun Amerikassa ja olin isossa marketissa ostoksilla.Naisten vaateosastolla silmiini sattui -70% rekit. Suomessa naiset penkoisivat niitä suut viivana ja kyynärpäätaktiikalla,täällä tuntemattomat naiset juttelivat keskenään ja iloinen nauru raikui....kohteliaasti pyydettiin anteeksi jos vahingossa käsi osui toiseen tai jos tönäistiin tungoksessa.
Vaikka tämä ylitsevuotava "how are you today, good to see you"- mentaliteetti välillä rasittaa se nostaa kyllä yleisen ilmapiirin myönteiseksi ja kaikilla on mukavampi olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Ehkä säikähdit vähän itsekin tuon naisen reaktiota, kun lähdin nopsaan eteenpäin. Jos hän olisi ehtinyt tointua, kenties tilanne olisi kehittynyt miellyttävämmäksi.
Provoksi epäilin siksi, kun otsikosta syntyi mielikuva, että tämäkin keskustelu olisi osa provomaailman uusimpia trendejä, joissa vitsinä on metoo ja mies, joka muka-viattomasti ei ymmärrä miltä oma käytös vaikuttaa naisten mielestä. Jos olisit sanonut olevasi pienikokoinen nainen ihan alussa, ei tuo olisi vaikuttanut niin provolta. Nyt lisäsit tiedon ylläriksi loppuun, oliko se tarkoituksellista?
Kerroin jo ensimmäisessä viestissäni olevani pienikokoinen nainen. En käsitä kuinka tästä saa metoota mitenkään päin koska meidän välissämme oli puolitoista metriä kun puhuin hänelle ja omat käteni olivat varatut eli en käynyt häneen mitenkään käsiksi. En myöskään edes puhunut sillä tavalla vihjailevaan sävyyn että kohteliaisuuteni olisi voinut ainakaan terve ihminen käsittää huoritteluksi tai muuksi negatiiviseksi.
Mutta opin ainakin etten sano jatkossa kohteliaisuuksia tuntemattomille!
Se on vain naisten tavallista narsistista vallankäyttöä että pistävät sexi hepeneet päälle ja lähtevät keimailemaan kaupungille ja sitten pahoittavat mielensä kun mies tulee kehaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Jos minulle joku tuntematon tulisi sanomaan keskellä kirkasta päivää, että olen kaunis, tyylikäs ja ilo silmälle, kiittäisin häntä, mutta tuntisin oloni niin vaivautuneeksi että jatkaisin matkaani mahdollisimman pian. Eri asia on kehua vaikka puseroa, kenkiä tai kampusta, mutta tuo "ilo silmälle" kyllä mun korvaan vähän särähtää siltä, että henkilö on katsellut minua ihan asiakseen ja että hänellä on jotain taka-ajatuksia.
Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että minua ei koskaan kukaan tuntematon ole kehunut kauniiksi ilman taka-ajatuksia. Vaatteita tai laukkua on joskus kehuttu, mutta se ei ole niin hämmentävää koska silloinhan kehu kohdistuu siihen vaatteeseen tai asusteeseen, jonka luultavasti olen päälleni laittanut juuri siksi, että pidän sitä itsekin hyvännäköisenä. Ehkä tuon naisen reaktio perustui tämänkaltaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin?
Tyylikäs kokonaisuus on ilo silmälle. Ei siinä ole sen kummempia taka-ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain naisten tavallista narsistista vallankäyttöä että pistävät sexi hepeneet päälle ja lähtevät keimailemaan kaupungille ja sitten pahoittavat mielensä kun mies tulee kehaisemaan.
Ihan peittävissä vaatteissa kehuttu oli. Ehkä jonkun mielestä burkakin on seksihepene?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yleensä jäädyn niin pahasti jos joku kehuu, että en osaa reagoida mitenkään muuten kuin erittäin vaivautuneesti ja järkyttyneen oloisesti, vaikka ilahtuisin. Tämä siitä huolimatta, et yleensä kyseessä esim. vaatteisiin liittyvät kehut, joita ei oikein voisikaan luulla iskuyrityksiksi.
Kai se on se äkillinen huomio, ja se että en yleensäkään osaa oikein reagoida kehuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Ehkä säikähdit vähän itsekin tuon naisen reaktiota, kun lähdin nopsaan eteenpäin. Jos hän olisi ehtinyt tointua, kenties tilanne olisi kehittynyt miellyttävämmäksi.
Provoksi epäilin siksi, kun otsikosta syntyi mielikuva, että tämäkin keskustelu olisi osa provomaailman uusimpia trendejä, joissa vitsinä on metoo ja mies, joka muka-viattomasti ei ymmärrä miltä oma käytös vaikuttaa naisten mielestä. Jos olisit sanonut olevasi pienikokoinen nainen ihan alussa, ei tuo olisi vaikuttanut niin provolta. Nyt lisäsit tiedon ylläriksi loppuun, oliko se tarkoituksellista?
Kerroin jo ensimmäisessä viestissäni olevani pienikokoinen nainen. En käsitä kuinka tästä saa metoota mitenkään päin koska meidän välissämme oli puolitoista metriä kun puhuin hänelle ja omat käteni olivat varatut eli en käynyt häneen mitenkään käsiksi. En myöskään edes puhunut sillä tavalla vihjailevaan sävyyn että kohteliaisuuteni olisi voinut ainakaan terve ihminen käsittää huoritteluksi tai muuksi negatiiviseksi.
Mutta opin ainakin etten sano jatkossa kohteliaisuuksia tuntemattomille!
Kehu vain jatkossakin, kivaahan se on. Yksi mieleenpainuvimmista kohteliaisuuksista, joita olen koskaan saanut tuli laulaja Einiltä. Kehui minua kauniiksi. Aikaa tästä on jo vuosia, mutta lämmittää yhä edelleen sydäntä. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehuin taannoin naisen Leppävaaran parkkihallin automaatilla. Tai hänen kenkiään - siis ihan ohimennen: heiii , sulla on kivat kengät.
Nainen hämmästyi, mutta tointui nopeasti ja kertoi kenkien tarinan :)
Kehun usein työkavereita, kivat kengät, hiukset, takki tms. (nainen naiselle), mutta en usein tuntemattomille. Keskellä katua ei ehkä luontevaa, mutta siinä kun venattiin junaparkin automaatilla, sujui kehu hyvin.
Olen itse myös saanut kaupan kassoilta (minä 50 vee nainen) kehuja vaatteistani, Magee pusero, oi vitsi mitkä kengät jne. Kehuminen rohkaisee kehumaan.
Jos joku lähtee pakoon, se on vain ja ainoastaan pakenian tyhmyyttä.
Enemmän tyhmyyttä on se, että ei osaa kirjoittaa pakenijaa oikein...
Minä kyllä ihastelen kauniita vaatteita toisen yllä jos vain näen, ei minulle ainakaan kukaan ole ollut vastaamatta. Puhun muutenkin tuntemattomille, jos ollaan vaikka pysäkillä, kaupassa yms, jos tulee tarvetta kommentoida jotain asiaa.
Ihan kantasuomalainen ja helsingissä asun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työkaverina joskus nainen, joka oli kotoisin Valko-Venäjältä, ja hänellä oli tapana kehua ihan vilpittömästi vaatteitani melkein päivittäin. Olin todella hämmentynyt, koska en koska en ollut tottunut tuollaiseen. Tietysti joskus satunnaisesti joku oli kehunut uutta vaatetta tms., mutta tuossa oli ihan selkeästi kyse kulttuurierosta. Samoin luen kateellisena, kuinka amerikkalaiset naiset kertovat keskustelupalstoilla kuinka paljon kehuja he saavat mm. käyttämistään hajuvesistä, kuinka vieraatkin pysäyttelevät ja kysyvät, mitä oikein käytät kun tuoksut niin hyvältä. Multa on yhden kerran kysytty sitä koko elämän aikana. Minusta olisi hienoa, jos täälläkin oltaisiin kohteliaampia ja positiivisempiä suhteessa toisiin ihmisiin (ja toki yritän itsekin sitä olla).
Olen mennyt ratikassa nuoren naisen luo ja kehunut hänen kauneuttaan.
Olen kehunut ihmisten vaatteita tai kenkiä jne.
Minua ovat vieraat ihmiset kehuneet.
En koe tilannetta ongelmallisena.
N 52, hetero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tim Walker, amerikkalainen opettaja Helsingissä, on todennut, että amerikkalaiset lapset ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset lapset. Ja tämä sen vuoksi, koska heille on opetettu sosiaalisuutta. Se ei tule tyhjästä. IS:n sivulla hänestä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Tim Walker, amerikkalainen opettaja Helsingissä, on todennut, että amerikkalaiset lapset ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset lapset. Ja tämä sen vuoksi, koska heille on opetettu sosiaalisuutta. Se ei tule tyhjästä. IS:n sivulla hänestä juttu.
Kuinka suomalaiset vanhemmmat voisivat opettaa sosiaalisuutta lapsilleen kun eivät itsekään ole sosiaalisia? Lapsethan tarkkailevat koko ajan kuinka vanhemmat käyttäytyvät ja reagoivat eri tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Tim Walker, amerikkalainen opettaja Helsingissä, on todennut, että amerikkalaiset lapset ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset lapset. Ja tämä sen vuoksi, koska heille on opetettu sosiaalisuutta. Se ei tule tyhjästä. IS:n sivulla hänestä juttu.
Olen Walkerin kanssa samaa ja eri mieltä. Yksi asia, josta pidän Suomessa on se, että täällä yleensä ihmiset tarkoittavat sitä mitä sanovat. Suomessa arvostetaan ja kunnioitetaan sitä, että osaa olla hiljaa ja kuunnella sanomatta välttämättä yhtään mitään, ellei ole mitää "järkevää" sanottavaa. - Joissain kulttuureissa tällainen "tuppisuisuus" saatetaan pitää vähintään ujoutena tai jopa loukkaavana.
Sen sijaan Amerikassa asuessani minulla kesti hetki, kunnes opin sen, että on ihmisä jotka voivat puhua paljonkin samomatta oikeastaan yhtään mitään. - Onko tämä sitä kohtelisuutta sitten? - Minusta ainakin tällaien on enempi usein vain vaivaannuttavaa.
En tarkoita, että aina täytyisi olla ehdottoman tärkeää tai viisasta sanottavaa. Vaan kuten sanonta kuuluu olla ja käyttäytyä tolkulliesti.
häiriintynt ja yksinkertainen naikkonen elää jatkuvasti neuroottisessa luulossaan.
vastaa sen mukaisesti takaisin. et tehnyt muuta väärin kuin kehuit sitä (ja vastauksesta päätellen tyhmyriä ei kannata missään nimessä kehua, )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Ilo silmälle? Kyllä tuo kuulostaa iskuyritykseltä. Noinhan ne setämiehetkin nuoria tyttöjä kehuskelevat. "Kyllä sinussa silmä lepää..." Eli taitaa nyt ap:lla olla omituinen sosiaalinen tilannetaju.
Sen olen kyllä huomannut että jos suomessa haluaa pokata naisen niin ei sen kanssa voi flirttailla. Pitää vain mennä juttelemaan sille niin kuin jollekin kaverille. Koska ne muijat joka tapauksessa ajattelevat että oon pokaamassa. Sääli niitä miehiä joita kiinnostaisi hankkia naispuoleisia kavereita.
Sitten on vielä niitä suomipuolustajia jotka väittävät että suomalaiset muka flirttailevat. Ei kyllä todellakaan tee mitään mitä minä kutsuisin flirttailemiseksi.
Piti sitten muuttaa ulkomaille kun siedä suomalaisia muijia kun ovat niin tylsiä ja kylmiä. On se niin vaikeata sanoa että tykkääväät jostakin. Tai edes yhtäkään positiivista sanaa. Haukut taas kuitenkin tulee heti suusta ulos..
Jos minulle joku tuntematon tulisi sanomaan keskellä kirkasta päivää, että olen kaunis, tyylikäs ja ilo silmälle, kiittäisin häntä, mutta tuntisin oloni niin vaivautuneeksi että jatkaisin matkaani mahdollisimman pian. Eri asia on kehua vaikka puseroa, kenkiä tai kampusta, mutta tuo "ilo silmälle" kyllä mun korvaan vähän särähtää siltä, että henkilö on katsellut minua ihan asiakseen ja että hänellä on jotain taka-ajatuksia.
Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että minua ei koskaan kukaan tuntematon ole kehunut kauniiksi ilman taka-ajatuksia. Vaatteita tai laukkua on joskus kehuttu, mutta se ei ole niin hämmentävää koska silloinhan kehu kohdistuu siihen vaatteeseen tai asusteeseen, jonka luultavasti olen päälleni laittanut juuri siksi, että pidän sitä itsekin hyvännäköisenä. Ehkä tuon naisen reaktio perustui tämänkaltaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin?