Näin tänään kivasti pukeutuneen naisen ja hän järkyttyi kun menin kehumaan häntä
Hänen reaktionsa nähtyäni tuli mieleen, että hän saattoi luulla että yritän iskeä häntä. Toivotin kivaa päivänjatkoa ja lähdin nopeasti pois paikalta.
Mitä tein väärin kun toinen noin kauheasti säikähti minua, pienikokoista naista?
Kommentit (46)
Tuntemattomalle puhuminen ilman selkeää syytä on vaan Suomessa normien vastaista. Itse kyllä ilahdun, vaikka myös yllätyn, jos joku nainen sanoo minulle noin (miesten kohdalla valitettavasti tuntuu väkisin iskuyritykseltä).
Tekisi mieli sanoa, että vain Suomessa... Mutta ehkä jossain on muukin paikka jossa pelätään sosiaalista kanssakäymistä vieraiden kanssa yhtä paljon kuin täällä.
Minua ärsyttää Suomessa tämä kulttuuri, että jos puhun tuntemattomalle miehelle, olen heti iskemässä häntä. Nyt se ulottuu näköjään naisiinkin. Vinkki kaikille sosiaalisesti rajoittuneille: jos joku kehuu teitä, sanokaa kiitos ja jatkakaa mitä olittekaan tekemässä. Ei sen kummempaa.
Kysyin kerran vieraassa ruokakaupassa vieressäni leipää valinneelta naiselta juustotiskin paikkaa. Hän kavahti ja lähti pakoon sanaakaan sanomatta. Only in Finland...
Pitäisi tehdä itselle haaste ja kehua viisi kertaa joka päivä tuntematonta ihmistä. Voisin kirjoittaa niistä reaktioista muistiinpanoja.
Joskus takavuosina maaseudulla peruskoulussa ei voinut edes moikata samalla luokalla olevia poikia kun vapaa-ajalla tulivat vastaan vaikka tehtiin koulussa ryhmätöitä samassa ryhmässä jne, koska moikkaaminenhan tarkoitti = on kiinnostunut pojasta, jota moikkaa. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen ei tullut kyseeseen, ellei halunnut puheita, että säootkiinnostunutsiitä.
Oikein kateeksi käy nykynuoria, jotka ovat kavereita niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa ihan normaalisti.
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin vieraille puhuminen tai varsinkaan kehuminen.
Kehuin taannoin naisen Leppävaaran parkkihallin automaatilla. Tai hänen kenkiään - siis ihan ohimennen: heiii , sulla on kivat kengät.
Nainen hämmästyi, mutta tointui nopeasti ja kertoi kenkien tarinan :)
Kehun usein työkavereita, kivat kengät, hiukset, takki tms. (nainen naiselle), mutta en usein tuntemattomille. Keskellä katua ei ehkä luontevaa, mutta siinä kun venattiin junaparkin automaatilla, sujui kehu hyvin.
Olen itse myös saanut kaupan kassoilta (minä 50 vee nainen) kehuja vaatteistani, Magee pusero, oi vitsi mitkä kengät jne. Kehuminen rohkaisee kehumaan.
Jos joku lähtee pakoon, se on vain ja ainoastaan pakenian tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus takavuosina maaseudulla peruskoulussa ei voinut edes moikata samalla luokalla olevia poikia kun vapaa-ajalla tulivat vastaan vaikka tehtiin koulussa ryhmätöitä samassa ryhmässä jne, koska moikkaaminenhan tarkoitti = on kiinnostunut pojasta, jota moikkaa. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen ei tullut kyseeseen, ellei halunnut puheita, että säootkiinnostunutsiitä.
Oikein kateeksi käy nykynuoria, jotka ovat kavereita niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa ihan normaalisti.
Tai vielä kamalampaa "toi yrittää arskaa". Poikia moikkaileva tyttö oli muka jotenkin outo tyrkky, koska eihän sitä muuten voi tyttö tuttua poikaa moikata. Kummallista kyllä tyttöjä sai tai suorastaan oli pakko moikata, muuten oli leuhka tai luuli olevansa jotakin, mutta poikien moikkaaminen oli ehdoton nounou :D
Just tuollaista se oli pikkupaikkakunnilla. Ties vaikka olisi vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Tuntemattomalle puhuminen ilman selkeää syytä on vaan Suomessa normien vastaista. Itse kyllä ilahdun, vaikka myös yllätyn, jos joku nainen sanoo minulle noin (miesten kohdalla valitettavasti tuntuu väkisin iskuyritykseltä).
Joo, mutta on se ongelma toisinkin päin. Jos se nainen ONKIN iskemässä kun juttelee mukavia tuntemattomalle miehelle, ja mies reagoi vaan kaverillisesti jotain ja jatkaa matkaa, nainen ajattelee mitä suurimmalla varmuudella "Aha, se olikin homo".
Eli damned if you do, damned if you dont.
On kyllä totta ja erikoista että itsellekin tuntuu tosi luontevalta jutella niitä näitä vanhemman polven ihmisille, jos sattuu sellainen sauma, mutta jos kyseessä on nuorempi ihminen, kynnys on tuhat kertaa korkeampi koska suurella todnäköisyydellä ei toimi suomalaisten kanssa.
M31
Suomessa voi vain ilkeillä ja vittuilla vieraille ihmisille. Sitä pidetään normaalina käytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?
Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...
(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)
Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.
En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?
Ehkä säikähdit vähän itsekin tuon naisen reaktiota, kun lähdin nopsaan eteenpäin. Jos hän olisi ehtinyt tointua, kenties tilanne olisi kehittynyt miellyttävämmäksi.
Provoksi epäilin siksi, kun otsikosta syntyi mielikuva, että tämäkin keskustelu olisi osa provomaailman uusimpia trendejä, joissa vitsinä on metoo ja mies, joka muka-viattomasti ei ymmärrä miltä oma käytös vaikuttaa naisten mielestä. Jos olisit sanonut olevasi pienikokoinen nainen ihan alussa, ei tuo olisi vaikuttanut niin provolta. Nyt lisäsit tiedon ylläriksi loppuun, oliko se tarkoituksellista?
Minulle on sanottu monta kertaa tuntemattoman taholta jotain positiivista. Mm että sinulla on tosi kivat hiukset ja väri niissä.
Itsekin olen muutaman kerran kääntynyt tuntemattoman puoleen. Yleensä kysyn jostain asusteesta, mistä on ostanut kun olen ihastunut asusteeseen. Viimeksi viime viikolla kysyin eräältä naiselta. Ei ole koskaan ollut negatiivista suhtautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki kaikille sosiaalisesti rajoittuneille: jos joku kehuu teitä, sanokaa kiitos ja jatkakaa mitä olittekaan tekemässä. Ei sen kummempaa.
Jos minä en kiitä, niin teetkö kiukkuisen aloituksen av:lle?
Muutan runsaan vuoden päästä todennäköisesti Suomeen, ja tämä minua oikeasti hieman hirvittää. Olen tottunut siihen, että kadulla (poislukien vilkkaat kaupunkikeskustat) tervehditään kaikkia vastaantulijoita, kauppajonoissa, vessajonoissa jne jutellaan ihan normaalisti kaikkien kanssa, ja aina kaikkia autetaan ja kaikille pidetään ovea auki. Pidetäänkö Suomessa oikeasti outona sitä, jos juttelee tuntemattomille? Nykyisessä kotimaassa on hyvin yleistä, että ohikulkijat kehuvat kenkiä tai laukkua. Miehet ja naiset.
Olen saanut muutaman kerran kaupungilla tuntemattomilta kehuja pukeutumisesta, koruista, meikistä.
Olen hymyillyt (tosin ilman katsekontaktia koska siihen en pysty) ja kiittänyt ystävällisesti.
Itse en ole kyllä uskaltautunut kehumaan ketään, ehkä joskus vaan pitäisi rohkaistua eikä pelätä että jos toinen lähtee karkuun niin mokasin taas sosiaalisen tilanteen...
t: palsta-asperger
Jos se kehuttu nainen vaan oli erityisen säikky. Tietenkin tuntemattomien kehuminen on Suomessa epätavallista, mutta ei sentään syy järkyttyä.
Minulle tuli pari vuotta sitten hyvä mieli, kun tuntematon nainen totesi kirjaston naisten vessan käsienpesualtaan luona, että paitani on ihanan värinen(olin värjännyt t-paidan kahdella eri vaatevärillä). Välillä oikein harmittaa, kun tekisi mieli kehua tuntemattomia ja esimerkiksi kysyä mistä erityisen kiva kynsilakka on ostettu, mutta en ikinä kehtaisi.
Minäkin tein juuri kävelylenkin ja ajattelin, että voisiko tokaista vastaantulijalle että "kaunis keväinen sää tänään". Oli vain niin hyvä mieli. Ei sitä sitten helposti uskalla. Suomessa tuomitaan ainakin puolihulluksi. Ehkä jollekin mummelille tai pappaselle voisi noin iloisesti tokaista.