Näin tänään kivasti pukeutuneen naisen ja hän järkyttyi kun menin kehumaan häntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro tarkemmin. Missä tilanteessa ja millä sanoin? Oliko ympärillä muita?

Joskus säikähdän, kun törmään yllättäen ihmiseen hiljaisessa rappukäytävässä tai muualla missä olen kuvitellut olevani yksin. Jos se vielä yllättäen sanoisi jotain...

(Olikohan tämä kuitenkin provo, jonka käännekohta oli se, ettet olekaan naisia ahdisteleva mies.)

Ihan julkisella paikalla sanoin ja ympärillä oli muita ihmisiä. Sanoin, että hän on kaunis, tyylikäs ja siten ilo silmille. Toki sanoin sen varmaan yllättäen koska huomasin hänet kun olin kävelemässä hänen ohitseen.

En käsitä mikä tästä tekee provon. Sekö, että Suomessa on positiivisiakin ihmisiä, jotka uskaltavat puhua tuntemattomille ilman taka-ajatuksia?

Hehkutit liikaa hänen ulkonäköään. Jos joku tulee kadulla sanomaan, että sulla on kiva takki (tai muuten tyylistä, vaatekappaleesta, kampauksesta jne. hihkaisee jotakin positiivista), niin se on aika neutraali kommentti. Mutta jos joku tulee ylistämään nimenomaan toisen ihmisen ulkonäköä ja fyysisiä ominaisuuksia, niin iskemiseltähän se vaikuttaa ja voi tuntua kohteesta ahdistavaltakin. Lisäksi tuo limainen ilo silmälle -kommentti. Yh. 

Asun Hämeenlinnassa, ja kyllä jopa täällä voi tuntemattomille lausahdella ihan hyvin. Jos teitä kavahdetaan, niin ehkä olette puhuneet sattumalta sosiaalisesta pelosta kärsivälle ihmiselle tai sitten olette itse jotenkin esittäneet asian creepyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Muutan runsaan vuoden päästä todennäköisesti Suomeen, ja tämä minua oikeasti hieman hirvittää. Olen tottunut siihen, että kadulla (poislukien vilkkaat kaupunkikeskustat) tervehditään kaikkia vastaantulijoita, kauppajonoissa, vessajonoissa jne jutellaan ihan normaalisti kaikkien kanssa, ja aina kaikkia autetaan ja kaikille pidetään ovea auki. Pidetäänkö Suomessa oikeasti outona sitä, jos juttelee tuntemattomille? Nykyisessä kotimaassa on hyvin yleistä, että ohikulkijat kehuvat kenkiä tai laukkua. Miehet ja naiset.

Tee noin, mutta älä ala ruotimaan henkilön fyysisiä ominaisuuksia. Siinä ap teki virheen. Ei kehunut kenkiä tai laukkua, vaan alkoi ylistämään naisen kauneutta, ja kuinka hän siksi on ilo ap:n silmille. 

Nykyisin kaikki kohteliaisuus on flirttailua

Kehuin kerran lähikauppani myyjän hiuksia. Huomasin että hän oli värjännyt hiuksiaan ja mielestäni ne näyttivät tyylikkäiltä, ja sanoin hänelle että "hienot hiukset". Hän hymyili ja sanoi kiitos. Tervehdin kyllä muutenkin häntä ja muitakin myyjiä asioidessani kaupoissa, ja kun olen maksanut ostokseni sanon "kiitos, hei". Olen siis mies.

Voi olla että ihmisellä on ihan jotain muuta mielessä ja säikähtää kun ajatus katkeutuu eikä osaa järjestää kommenttia mielessään. Kun on kadulla menossa ajatus voi kulkea jo ihan missä vain.

Itse kehun silloin tällöin esim. kassahenkilön kynsiä - se tuntuu sopivan etäiseltä kehun kohteelta. Joskus tekisi mieli kehua vaikka hiustenväriä mutta se tuntuu jo henkilökohtaisemmalta, kun se on ihmisen pitkäaikaisempi "valinta" tyylinsä suhteen. Vaatekappaleita tai tyyliä olen joskus myös ihastellut ääneen. Kauniiksi en ole sanonut, kun tulee sellainen olo että muut ympärillä olijat sitten ajattelevat että ovatko he jotenkin rumia.

Ylipäänsä ajatus että joku voisi olla kauniimpi ihminen kuin toinen on minulle hirveän etäinen. Jokaisessa on omanlaistaan kauneutta.

Minun kynsiäni usein kehutaan ja keskustelu lähtee luontevasti kynsilakkoihin ja mistä mitäkin saa. En ota sitä henkilökohtaisuutena, koska sehän on vain kommentti että minulla on hänen mielestään samankaltainen maku - ei niin että minä olisin jotenkin poikkeusyksilö verrattuna muihin. Mutta tulee kiva hetkellinen "yhteyden" tunne.