Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Se on vanha tapa että vanhemmat kutsuu ylioppilasjuhliin, ei itse ylioppilas. Eihän sinne ole pakko mennä.

En näe tässä mitään töykeää tai väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Vierailija kirjoitti:

Sanomattakin selvää että rahaa . Ei nuoret arvosta kippoja ja kuppeja.

Rahalla ostaa sellaiset kuin tarvitsee sitten kun tarvitsee.

En kutsuisi ihmistä, jonka mielestä hän ja miten hänet kutsutaan on tärkeämpää kuin juhlan päätähti. Nämä kun loukkaantuvat yhtä verisesti, jos heitä EI pyydetä juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Kutsutko sinä juhliisi ihmisiä, jotka eivät tunne sinua ja makuasi? Ihan vaan rahan takia taidat kutsua.

Nykyajan nuoret ovat todella fiksuja, eivät halua mitää roinaa nurkkiin. Todella hyvä kutsu yo-juhliin ja selkeä toivomus. Rahan voi käyttää haluamallan tavalla. Tätä mieltä on mummi täällä.

Outo kutsu, mutta YO-lahjaksi antaisin itsekin rahaa. Ikävimmät YO-lahjat, jotka itse sain:

- joku maljakko, jolla en tee mitään

- kynttilänjalka, arvo noin 300 eur

- koru, noin 500 eur

Pieni suku, joten rahaa sain reilu 200 eur. Saadut tavaralahjat jäivät lapsuudenkotiin, koska en niitä tarvinnut. Toisaalta ne oli sellaisilta sukulaisilta, ettei niitä "voinut" myydäkään... Tiedän, että tämä kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun on nuori, lähdössä opiskelemaan, raha on tiukassa, ja pätkätöitä tehdään 8 euron tuntipalkalla, takuuvuokraan yrittää raapia rahat kasaan...

Eipä siinä kauheasti ole varaa käydä sen tasoisissa bileissä, joissa käytetään 500 EURON KORUJA. Samaten joku 300 euron kynttilänjalka olisi aika huvittava jossain luteisessa soluhuoneessa.

No joo, voihan tuon kohteliaamminkin muotoilla mutta mitäs sitten. Sisältöhän on tosiaan sitä mikä on itsestäänselvääkin. Itse ohittaisin naurulla.

Taisin vuonna 1983 saada kummitädiltä kalevalakorun, mutta muuten pelkkää rahaa. Eikä sitä pyydetty, se oli vain tapana. Pyytämistä olisi tuohon aikaan pidetty röyhkeänä. Eikä itsekään viedä yo-lahjoiksi muuta kuin rahaa tai joskus lahjakortti, jos tiedetään tarve johonkin juttuun. Mutta vaatimusten esittäminen on tylyä, koska suurin osa sitä rahaa tuo kuitenkin. Tuo kutsu kuulostaa vähän siltä, että tulee vähemmän väkeä tylyn kutsun vuoksi ja vähemmän rahaa kuin muuten tulisi. Tuloksetkaan eivät muuten ole tulleet, ei kukaan saisi olla varma, vaikka miten hyvänä koululta lähtee. Kun ne lautakunnassa voivat esim. aineista olla ihan eri mieltä. Myös toiseen suuntaan toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Kutsutko sinä juhliisi ihmisiä, jotka eivät tunne sinua ja makuasi? Ihan vaan rahan takia taidat kutsua.

No täyty myöntää että en ole kummien, mummujen ja enojen kanssa niin paita ja peppu että tuntisimme toisemme läpikotaisin. Sinä ilmeisesti olet ;)

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuoret ovat todella fiksuja, eivät halua mitää roinaa nurkkiin. Todella hyvä kutsu yo-juhliin ja selkeä toivomus. Rahan voi käyttää haluamallan tavalla. Tätä mieltä on mummi täällä.

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja väitteelle, että nykyajan nuoret ovat fiksuja? Eli miten tämä fiksuus tulee esille? Vaativaisuutena ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Taisin vuonna 1983 saada kummitädiltä kalevalakorun, mutta muuten pelkkää rahaa. Eikä sitä pyydetty, se oli vain tapana. Pyytämistä olisi tuohon aikaan pidetty röyhkeänä. Eikä itsekään viedä yo-lahjoiksi muuta kuin rahaa tai joskus lahjakortti, jos tiedetään tarve johonkin juttuun. Mutta vaatimusten esittäminen on tylyä, koska suurin osa sitä rahaa tuo kuitenkin. Tuo kutsu kuulostaa vähän siltä, että tulee vähemmän väkeä tylyn kutsun vuoksi ja vähemmän rahaa kuin muuten tulisi. Tuloksetkaan eivät muuten ole tulleet, ei kukaan saisi olla varma, vaikka miten hyvänä koululta lähtee. Kun ne lautakunnassa voivat esim. aineista olla ihan eri mieltä. Myös toiseen suuntaan toki.

Yhdellä arvosanalla ne tulokset maksimissaan muuttuvat, joten hyvin pienen vähemmistö tarvitsee läpipääsyä jännittää.

En kyllä menis tuollaisiin juhliin :D Vielä kun kutsu tuli viestinä ja äidiltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

C'moon. Ei kai oikeasti enää muut kuin lapset kuvittele että heidän käsityöt on toisille jotenkin riemunkiljahduksia synnyttävä lahja? Vaikka olisi tehnyt vuoden tai kaksikin niin ruma ja tarpeeton on ruma ja tarpeeton. Ei se siitä muuksi muutu.

Sun ajattelu tässä on rumaa ja julmaa. Mistä sinä tiedät mitä muut arvostavat vaikka sinä olet vaan kylmästi rahan perään?

Ajatteluni on vain ja ainoastaan realistista. Onhan noita toki, että joku haluaa kerätä kaapit täyteen ryijyjä ja roinaa, mutta noin yleisesti jos ei tosiaan 100-varmasti tiedä juhlakalun makua ja mieltymystä, niin nuo omat kättentekeleet voi jättää ihan sinne omaan pöytälaatikkoon

Kutsutko sinä juhliisi ihmisiä, jotka eivät tunne sinua ja makuasi? Ihan vaan rahan takia taidat kutsua.

No täyty myöntää että en ole kummien, mummujen ja enojen kanssa niin paita ja peppu että tuntisimme toisemme läpikotaisin. Sinä ilmeisesti olet ;)

Ei ihmistä tarvitse läpikotaisin tuntea, että hänen makunsa tietää...

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en oikein osaa sanoa miksi rahalahkan pyytäminen kuulostaa pahalle, vaikka itse aikanaan inhosin saamiani eripari kuppeja ja väärän kokoisia lakanoita. 😌

Koska lahja on aina vapaaehtoinen. Se, että erikseen pyydetään lahjaa ja vielä vaaditaan rahaa, sotii lahjanannon perusideaa vastaan. Todella epäkohteliasta ja mautonta käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuoret ovat todella fiksuja, eivät halua mitää roinaa nurkkiin. Todella hyvä kutsu yo-juhliin ja selkeä toivomus. Rahan voi käyttää haluamallan tavalla. Tätä mieltä on mummi täällä.

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja väitteelle, että nykyajan nuoret ovat fiksuja? Eli miten tämä fiksuus tulee esille? Vaativaisuutena ainakin.

Osaatko lukea? Siinähän se seuraavassa lauseessa perusteli väittämänsä.

Yksi vaihtoehto on tehdä tilisiirto juhlien jälkeen.

- ettei osta sikaa säkissä. Huonot tarjoomukset: pieni maksu.

Kunnon bileet: isompi maksu.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä menis tuollaisiin juhliin :D Vielä kun kutsu tuli viestinä ja äidiltä...

Taidat olla sitä porukkaa, joka arvostelee toisten juhlat kutsusta tarjoiluihin ja emännän kampaukseen saakka, olivatpa nämä millaiset hyvänsä niin aina löytyy natkuttamista :D Etkä moukka näköjään edes tunne etikettiä: ne on nimenomaan vanhemmat, jotka kutsuvat ylioppilasjuhliin. Itseasiassa perinteisestihän ylioppilaista ja juhlista ilmoitetaan lehdessä, koska ne ovat avoimet juhlat mutta nykyään kun esim. sukulaiset asuvat muualla, on tapana lähettää kutsut.