Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua mua ja itseluottamukseni rapistuu
20.04.2018 |
Olen niin raivostunut ja surullinen että pakko avautua tästä jonnekin, nimittäin tunnen itseni niin rumaksi. Olen normaali painoinen, mutta tuntuu että tarvitsisin saada reisistä hoikemmat, lisäksi olen lähes täysin rinnaton ja lääkityksen vuoksi tukkakaan ei kasva. Yritän pitää itsestäni huolta, mutta ulkonäössäni on vain liikaa noita asioita joille en voi mitään vaikka kuinka yrittäisin, tuntuu etten riitä.
Mies ihailee salaa rintavia ja kauniita naisia, seksiä on enää vain harvoin ja minä en uskalla tehdä yhtäkään aloitetta torjutuksi tulemisen pelossa...en vain kestäisi sitä enää.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompensoivat tekijät joita voisit kehittää on esim. itsetunto, asenteet ja ajatusmaailma. Oma olosi voisi ainakin helpottua, jos oikeasti tajuaisit, että kaikki miehet ei viehäty ensisijaisesti tisseistä ja erokin on mahdollisuus. Itsensä kehittäminen sisäisesti on mahdollista ja suositeltavaa kaikille, läpi elämän.
Jos tuntuu että suhde satuttaa, eroa. Ihan oikeasti. Opit kyllä pärjäämään yksin ja se voisi tehdä sinulle hyvää, kyllä se sopiva kumppanikin todennäköisesti löytyy aikanaan. Ja jos ei löytyisikään, parempi kai yksin tyytyväisenä kuin yhdessä onnettomana? Jos mies kritisoi ulkonäkösi "virheitä" se ei tarkoita että sussa olisi vikaa, se tarkoittaa että miehesi on pikkumainen ja pinnallinen, eikä ole sulle sopiva kumppani.
Ja tuo kommentti siskoistasi ja heidän tasoistaan... se kertoo pinnallisesta ajatusmaailmasta sinunkin osalta. En sano että olisit huono ihminen tai mitään, mutta sun ajatukset vaikuttaa aika synkiltä ja vääristyneiltä. Ihmiset on yksilöitä, ei tasoja, ja kai siskoissasi nyt on muutakin hyvää kuin ulkonäkö? Ihminen ei ole pelkkää pintaa vaan niin paljon enemmänkin. Jos määrittelet itsesi ja jopa perheenjäsenet noin pinnallisesti niin vähemmästäkin itsetunto vahingoittuu. Ulkonäköhän on vain yksi alati muuttuva, objektiivisesti havaittava ja sattumanvaraisesti muodostuva osa ihmisessä, eikä sen varaan kannata rakentaa itsetuntoaan.
Tuo "parempi kai yksin tyytyväisenä kuin yhdessä onnettomana" kommentti on vähän kökkö...siis miten takaat ettei jäisi yksin onnettomaksi? Mielestäni yhdessä onneton on vaihtoehtona tuohon verrattuna se parempi.
Itsetunnon ja oman ajatusmaailman muovaaminen on yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää. Tiedän koska yritän, samoin kuin kehittyä paremmaksi ihmiseksi...tuskin kukaan haluaa kehittyä huonommaksi versioksi itsestään?
Mun ajatukset on ajoittain hyvin synkkiä ja vääristyneitä ja annan myös joskus katkeruudelle vallan.
Osaan hyvin nähdä miten sisareni ovat kauniita ja mukavia, fiksuja ja menestyneitä elämässään ja miten helppo heistä on pitää. Samaa en taas pysty näkemään omalla kohdallani.
ap
Erikoinen vastakkainasettelu, etenkin kun puhut täällä kumppanistasi ja miehistä yleisesti parantumattoman pinnallisina sekä vaativina. Et kuitenkaan ole valmis etsimään onnea itseksesi, vaan jäät mieluummin varmasti surua tuottavaan suhteeseen, ja toki sinulla onkin siihen täysi oikeus.
Tiedäthän kuitenkin, ettei mikään elämässä ole varmaa? Voihan myös olla, että jäät tuohon onnettomalta kuulostavaan suhteeseen, harmittelet samoja ongelmia seuraavat kymmenen vuotta ja päädyt silti yksinäiseksi, kun miehesi ei esim. kestä sairastumistasi, kyllästyy seurusteluun tai löytää toisen naisen.
Ennustettavuuteen pyrkiminen luo suurimman osan sisäisestä levottomuudesta, sillä elämä ei aina mene kuten toivomme ja asiat harvemmin muuttuvat, jos ei ole valmis toimimaan eri tavalla.
Itsetunnon vahvistaminen on kyllä vaikeaa ja vaatii tuekseen konkreettisia tekoja, tietynlaista itsenäistymistä sekä sen, että oppii riittämään itselleen, vaikka muille ei riittäisikään.
Kiitos! Pelkään kai että vika onkin minussa eikä miehessä laisinkaan ja etten olisi yhtään onnellisempi kenenkään toisen, saatika vain itseni kanssa...varsinkaan kun en pidä itsestäni kauheasti muutenkaan tuntuu yksin jääminen kamalalta ajatukselta.
Niin, ja tiedän...en ole yhtään varma kestääkö tämä parisuhde, vaikka itse päättäisinkin jäädä. Toisaalta pelkään tekeväni virheen jos lähtisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten naisissa sytyttävät elämänasenne ja ryhti. Siinä ei ehdi persettä ja tissejä liikaa tuijottaa, jos hymyilee, on positiivinen ja ryhdikäs. Ei auta pakarat eikä hinkit, jos nainen kieriskelee itsesäälissä, naama naarasnorsun välineellä.
Jep, minulta puuttu isojen rintojen lisäksi täysin tuo oikea elämänasennekin
ap
En ihmettele. Kyllähän tosiasia kuitenkin on että pieni - ja isorintaisia kohdellaan miesten ja toisten naistenkin toimesta eri tavalla. On helppoa hymyillä ja kehittää positiivista elämänasennetta kun tietää isoine tisseinensä kelpaavansa suurimalle osalle miehistä. Pienirintainen joutuu isotissipakotuksen keskellä aina tuntemaan riittämättömyttä.
Minä ainakin olen kurkkuani myöten täynnä koko asiaa ja miehiä, ja kuten jo edellä totesin, on parempi elää ilman jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Miehet juoskoon minun puolestäni isojen tissien perässä ja vaikka tukehtukoon niihin.
Miehet eivät juokse isotissisten perässä. Useimmilla ei ehkä itsevarmuus riitä siihen tai mikä ikinä onkaan syynä. Sitten muodostuu massoittain näitä suhteita, joissa mies on tyytymätön kumppaninsa ulkonäköön.
Ei herran jestas.. nyt te olette jo niin upeita, että miehet ei edes uskalla juosta perässä.
facepalm
Kyllähän nyt isoryntäinen nainen on sen verran monta miestä lannistanut kaikessa upeudessaan, eikä missään muussa, että vain kaikkein itsevarmimmat yksilöt pääsevat näistä taivaanlahjoista nauttimaan, saatika heitä lähestymään.
Tuo on ihan silkkaa jaskapuhetta. Älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten naisissa sytyttävät elämänasenne ja ryhti. Siinä ei ehdi persettä ja tissejä liikaa tuijottaa, jos hymyilee, on positiivinen ja ryhdikäs. Ei auta pakarat eikä hinkit, jos nainen kieriskelee itsesäälissä, naama naarasnorsun välineellä.
Jep, minulta puuttu isojen rintojen lisäksi täysin tuo oikea elämänasennekin
ap
En ihmettele. Kyllähän tosiasia kuitenkin on että pieni - ja isorintaisia kohdellaan miesten ja toisten naistenkin toimesta eri tavalla. On helppoa hymyillä ja kehittää positiivista elämänasennetta kun tietää isoine tisseinensä kelpaavansa suurimalle osalle miehistä. Pienirintainen joutuu isotissipakotuksen keskellä aina tuntemaan riittämättömyttä.
Minä ainakin olen kurkkuani myöten täynnä koko asiaa ja miehiä, ja kuten jo edellä totesin, on parempi elää ilman jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Miehet juoskoon minun puolestäni isojen tissien perässä ja vaikka tukehtukoon niihin.
Miehet eivät juokse isotissisten perässä. Useimmilla ei ehkä itsevarmuus riitä siihen tai mikä ikinä onkaan syynä. Sitten muodostuu massoittain näitä suhteita, joissa mies on tyytymätön kumppaninsa ulkonäköön.
Ei herran jestas.. nyt te olette jo niin upeita, että miehet ei edes uskalla juosta perässä.
facepalm
Kyllähän nyt isoryntäinen nainen on sen verran monta miestä lannistanut kaikessa upeudessaan, eikä missään muussa, että vain kaikkein itsevarmimmat yksilöt pääsevat näistä taivaanlahjoista nauttimaan, saatika heitä lähestymään.
Tuo on ihan silkkaa jaskapuhetta. Älä viitsi.
Oisko jarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsooko ei tissimiehet tissejä ollenkaan? vai ei vaan välitä niistä? vai mitä se tarkoittaa???
Kyllähän ne huomion herättää, ja näyttää kivoilta. Lähinnä vaatteiden alla. Mun puolesta rintsikat voisi jäädä päälle seksissä. Huomion tietty paljaita rintojakin, koska yleensä vaikuttaa että nainen pitää siitä.
Kropan oikeasti kiinnostavat osuudet, jotka herättää himot, on kaikki kylkuluiden ja polvien välillä.
Miks rintsikat vois jättää päälle seksissä? Etkö tykkää nähdä niitä paljaana vai? yleensä miehet vaatii et just rintsikat yms. pitää riisuu vaik mielummin pitäs ne päällä
Paremman näköiset rintsikoiden alla. Vaikka olisi täydelliset, silti. Ehkä jätän ainakin kokeiluna hakasia irrottamatta seuraavilla kerroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Pitäisi olla todella kauniskasvoinen, hoikka ja siro tms jotta pystyisi kompensoimaan pienirintaisuuttaan. Pienirintainen tavis on miesten silmissä lähinnä roskaa. Ei todellakaan kiinnosta enää olla mukava tai esittää aurinkoista naamaa kenellekkään.
Mun kahdella siskoista on runsaat povet ja molemmilla sattumoisin tasoistaan komeammat miehet...toki tämä vain oma mielipide. samoin vähemmän yllättäen myös kohtalaisen komea veljeni on pariutunut tällaisen suht. povekkaan tavisnaisen kanssa. Tiedän että vähän ilkeästi sanottu, mutta näin nyt vain koen.
ap
Näihän se menee, isot rinnat kompensoivat kummasti. Ei tarvii olla kummoinenkaan kroppa tai naama, niin kyllä vaan vientiä riittää jos tissiä löytyy. Monilla rintavilla naisilla on korkea käsitys itsestään juuri rintojensa vuoksi, vaikka pienemmillä rinnoilla varustettuina eivät olisi minkään näköisiä.
Missä tällaisia naisia muka on? Miten he pukeutuvat arkisin?
Tällaisia naisia löytyy ihan jokapäiväisestä elämästä, opiskelu- ja työpaikoilta. Mitä nyt olen huomannut, niin eivät viitsi juurikaan panostaa omaan arkipukeutumiseensa tai laittautumiseen, jos ei oteta lukuun tissien esilletuomista vaatetuksella, käytöksellä ja jopa puheen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisystäväni on alkanut lihomaan pikkuhiljaa. Kun tajusi, että housut alkavat hieman kiristää, ei jaksanut enää pitää muutenkaan itsestään huolta ja itsetunto laski aika paljon.
Ei siinä mitään jos nainen välillä tuntee olonsa rumaksi, mutta alkaa pikkuhiljaa itseäkin nyppimään. Ei osaa mennä elämässä eteenpäin vaan on jämähtänyt niihin nuoruuden vaakalukemiin.
Ei ole hirveän viehättävää kun nainen ei enää jaksa meikata tai pukeutua miestään varten vaan kulkee kotona aina jossain lökäpöksyissä. Ei paljon tee enää mieli seksiä kun toinen ei itsekään arvosta itseään.
Olen aina ollut enemmän peba- kuin tissimiehiä, ja aina kun alkaa tämä kuppikokokeskustelu, on oloni turhautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni on alkanut lihomaan pikkuhiljaa. Kun tajusi, että housut alkavat hieman kiristää, ei jaksanut enää pitää muutenkaan itsestään huolta ja itsetunto laski aika paljon.
Ei siinä mitään jos nainen välillä tuntee olonsa rumaksi, mutta alkaa pikkuhiljaa itseäkin nyppimään. Ei osaa mennä elämässä eteenpäin vaan on jämähtänyt niihin nuoruuden vaakalukemiin.
Ei ole hirveän viehättävää kun nainen ei enää jaksa meikata tai pukeutua miestään varten vaan kulkee kotona aina jossain lökäpöksyissä. Ei paljon tee enää mieli seksiä kun toinen ei itsekään arvosta itseään.
Itsearvostusta on mahdoton alkujaankaan kehittää, tai myöhemmin yrittää ylläpitää, jos ympäristön palaute on jatkuvasti negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut uusia vastauksia, mutta jatkanpa tätä omaa avautumistani aiheesta. Jos vaikka jollakulla olisi jotain järkevää sanottavaa, tai ihan mitä vain.
Näiden vuosien yhdessäoloaikana on myös hyvin käynyt ilmi että mies pitää pitkähiuksista naista viehättävänä ja ovathan pitkät hiukset upeat, tahtoisin sellaiset itsekin mutta sen lisäksi että rintani eivät kasva, ei suostu kasvamaan hiuksetkaan. Lapsuudessa minullakin oli vielä upea ja pitkä tukka joka nyt on muisto vain.
"koska sä kasvatat pitkän tukan?" "kasvata hei pitkä tukka" ovat kommentteja joita olen kuullut miehen suusta useamman kerran...huolimatta siitä että hän tietää että tahtoisin kyllä pitkät upeat hiukset jos ne vain kasvaisivat sellaisiksi.
Kaikki tämä on johtanut omalta osin siihen, että olen todella epävarma erityisesti miehen seurassa, varsinkin jos menemme ulos alan heti kokea hirveää mitättömyyden tunnetta verratessani itseäni muihin naisiin. Sellaisiin, joilla on noita asioita jotka itseltäni puuttuu tai joista ajattelen mieheni pitävän.
En varsinaisesti syytä miestä tästä, mutta sanottakoon ettei hän ainakaan ole onnistunut parantamaan itsetuntoani.
ap
Hanki siis se peruukki. Pitkät suorat hiukset ja tasainen otsatukka eteen, onko seksikkäämpää? Jos joku hoksaa ja kysyy miksi pidät peruukkia, sano että pidät pitkistä hiuksista, ei siinä siihen ole heillä enää mitään vastausta. Ahdinkoosi on kolme vastausta:
A) Lemppaa ukkos jos hän naljailee ulkonäöstäsi pitkin päivää etkä jaksa sitä.
B) Lakkaa välittämästä siitä mitä ihmiset ovat mieltä ulkonäöstäsi. Tämä on yleinen ratkaisu etenkin miesten keskuudessa. Jos joku piruilee ulkonäöstäsi, on aina helppoa piruilla kaksi kertaa pahemmin takaisin. Keskity muihin vahvuuksiisi elämässä.
C) Rupea laittautumaan se silmälläpitäen mikä sinusta saa seksikkään. Pienet rinnat eivät ole kauneudelle este. Pitkä tasainen otsatukkaperuukki, siihen meikit päälle ja pitkä ohut musta villapaita joka korostaa lantiota ja reisiä, siihen pienet farkkusortsit tai minimekko ja ehkä vielä semmoiset reisisukat. Voit saada miesten päät kääntymään ja miettimään että "Jumalauta tuo on seksikäs muija" ilman isoja tissejä. Eikä tarvitse paljasta pintaa edes vilauttaa kun vaatteet tuo sitä naismuotoa esille ilmankin.
Toinen hieman aliarvioitu ominaisuus on "naisellinen olemus" ulkonäön ulkopuolella, lähinnä se miten kävelee, millä tavalla kehonliike menee, yms. Kaveriporukassani on muuten hyvin normaalinnäköinen kiltti nätti tyttö mutta mikä tekee siitä koko miesporukan mielestä seksikkään on se miten hänen koko kehonkielensä on semmoista sulavaa ja kissamaista, ehkä siksi että hän harrastaa tanssia. Pointti on että kauneutta ja seksikkyyttä on monenlaista, sinun tulee vain löytää omasta olemuksestasi juuri se mikä tekee sinusta hyvännäköisen ja sitten korostat sitä.
Miehenä se on minulla leveät hartiat, pitkät jalat, pitkät keskipaksut kulmakarvat sekä pitkät silmäripset mitkä korostaa sinisiä silmiä ja nenänvartta, ne ovat ne komeat piirteet itsessä vaikka kaljamahaakin on. Mitkä on sinun ne luonnollisesti kauniit piirteet mitä voisit ruveta korostamaan eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi keskittyä muihin asioihin. Tee juttuja joista pidät ja jotka lisäävät hyvinvointiasi. Ole aktiivinen ja harrasta. Luo itsellesi omannäköinen, hyvä elämä äläkä mieti tuota juttua. Samalla seksielämäsikin todennäköisesti paranee, koska korvien välissä nämä jutut pitkälti ovat. Itsevarma on kiinnostava.
Hankalaa olla itsevarma, kun en ole sitä koskaan ollut. mun on niin vaikea luottaa ihmisiin, etten oikein ystävysty kehenkään.
Tuntuu että olen tästä miehestä riippuvainen...tuntuu etten saisi toista miestä hänen tilalleen jos hän jättäisi minut.
ap
Totta kai se tuntuu siltä, mutta miksi se olisi oikeasti totta?
Luottamus ja itsevarmuus ovat siitä kivoja asioita, että niitä voi hankkia ihan huomaamattaankin, ja niiden kertyminen tuntuu hyvältä. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että lakkaat sabotoimasta itseäsi.Vaikutat nuorelta ihmiseltä. Siinä vaiheessa maailmaa katsoo omien kyltymättömien tarpeiden kautta, ja ihmettelee, löytyykö niille koskaan tyydyttäjää. Kunnes eräänä päivänä oivaltaa, että on oppinut tyytymään, ja elämä on tasaantunut pääasiassa riittävän miellyttäväksi. Äkkiä sinua kiinnostaakin enemmän toisten tarpeet kuin omat. Rintojasi et edes muista. Kunnes eräänä päivänä katsot, miten kauniisti ne uhmaaavat aikaa, keveytensä takia. Ja alat jutella niillekin. Kuten juttelet lapsille, eläimille, vanhoille ja ennen pitkää ikäisillesikin. Ja se kaikki tyydyttää sinut.
Vilkuilijamiestä et enää muistakaan silloin. Joko hän oppi nauttimaan sinusta ja päätit että hänestä on enemmän iloa kuin surua. Tai sitten kävi toisinpäin, ja hyvä niin. Opitpahan hänen takiaan ymmärtämään, mihin toisia tarvitaan ja mihin ei.
Oli kauniisti ja viisaasti sanottu. Onneksi täällä palstalla pyörii ihan tervejärkisiäkin ja empaattisia ihmisiä kaiken törkyn keskellä.
Ap:lle sanoisin, että uskalla rakastaa itseäsi. Kumppanisi on sinut valinnut, sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sinuna, halutuksi sinuna, hänen valinnan perusteella. Aivan kuten valitsit asunnon jossa asut, ja alkaisit vaatimaan kesken kaiken siihen enemmän neliöitä, avaruutta ja mielellään korkeita, isoja ikkunoita. Jos muutit lähiöön 80- luvun taloon, se on 80- luvun talo, eikä muuksi muutu, ei siihen Jugend-taloon kantakaupungin ytimessä. Enkä tarkoita mollata sinua Ap, vaan kerron että kumppanisi on epäreilu alkaessaan vaatia /toivoa oman valintansa vastaista tilannetta.
Talosta pitää joko muuttaa pois tai sitten hyväksyä aidosti omat valinnat. Vastuuta omista valinnoista ei voi kaataa puolison päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi keskittyä muihin asioihin. Tee juttuja joista pidät ja jotka lisäävät hyvinvointiasi. Ole aktiivinen ja harrasta. Luo itsellesi omannäköinen, hyvä elämä äläkä mieti tuota juttua. Samalla seksielämäsikin todennäköisesti paranee, koska korvien välissä nämä jutut pitkälti ovat. Itsevarma on kiinnostava.
Hankalaa olla itsevarma, kun en ole sitä koskaan ollut. mun on niin vaikea luottaa ihmisiin, etten oikein ystävysty kehenkään.
Tuntuu että olen tästä miehestä riippuvainen...tuntuu etten saisi toista miestä hänen tilalleen jos hän jättäisi minut.
ap
Totta kai se tuntuu siltä, mutta miksi se olisi oikeasti totta?
Luottamus ja itsevarmuus ovat siitä kivoja asioita, että niitä voi hankkia ihan huomaamattaankin, ja niiden kertyminen tuntuu hyvältä. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että lakkaat sabotoimasta itseäsi.Vaikutat nuorelta ihmiseltä. Siinä vaiheessa maailmaa katsoo omien kyltymättömien tarpeiden kautta, ja ihmettelee, löytyykö niille koskaan tyydyttäjää. Kunnes eräänä päivänä oivaltaa, että on oppinut tyytymään, ja elämä on tasaantunut pääasiassa riittävän miellyttäväksi. Äkkiä sinua kiinnostaakin enemmän toisten tarpeet kuin omat. Rintojasi et edes muista. Kunnes eräänä päivänä katsot, miten kauniisti ne uhmaaavat aikaa, keveytensä takia. Ja alat jutella niillekin. Kuten juttelet lapsille, eläimille, vanhoille ja ennen pitkää ikäisillesikin. Ja se kaikki tyydyttää sinut.
Vilkuilijamiestä et enää muistakaan silloin. Joko hän oppi nauttimaan sinusta ja päätit että hänestä on enemmän iloa kuin surua. Tai sitten kävi toisinpäin, ja hyvä niin. Opitpahan hänen takiaan ymmärtämään, mihin toisia tarvitaan ja mihin ei.
Oli kauniisti ja viisaasti sanottu. Onneksi täällä palstalla pyörii ihan tervejärkisiäkin ja empaattisia ihmisiä kaiken törkyn keskellä.
Ap:lle sanoisin, että uskalla rakastaa itseäsi. Kumppanisi on sinut valinnut, sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sinuna, halutuksi sinuna, hänen valinnan perusteella. Aivan kuten valitsit asunnon jossa asut, ja alkaisit vaatimaan kesken kaiken siihen enemmän neliöitä, avaruutta ja mielellään korkeita, isoja ikkunoita. Jos muutit lähiöön 80- luvun taloon, se on 80- luvun talo, eikä muuksi muutu, ei siihen Jugend-taloon kantakaupungin ytimessä. Enkä tarkoita mollata sinua Ap, vaan kerron että kumppanisi on epäreilu alkaessaan vaatia /toivoa oman valintansa vastaista tilannetta.
Talosta pitää joko muuttaa pois tai sitten hyväksyä aidosti omat valinnat. Vastuuta omista valinnoista ei voi kaataa puolison päälle.
Olipa rumasti kirjoitettu, verrata ap:ta ja muita pienirintaisia naisia 80-luvun taloon, muiden ”parempien” naisten vertautuessa kantakaupungin jugend-huoneistoihin. Ehkäpä ap:nkin mies, kuten moni muukin, asuisi mieluummin siellä jugend-huoneistossa, mutta koskapa se ei ole mitenkään kaikille mahdollista ja katto on kuitenkin oltava pään päällä, joutui hän tyytymään 80-luvun taloon. Valinnat eivät ole ikinä täysin yksilön vapaasti valitsemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itseluottamuksesi on tuosta kiinni, niin kehotan sinua etsimään miehen, joka haluaa sinua. Onneksi oma itsetuntoni ei rakennu sen varaan, haluaako joku mies minua vai ei. Minä tiedän olevani hyvä ja mukava ihminen. Jos se ei jollekin kelpaa, niin se on hänen tappionsa, ei minun ja etsin seurani muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi keskittyä muihin asioihin. Tee juttuja joista pidät ja jotka lisäävät hyvinvointiasi. Ole aktiivinen ja harrasta. Luo itsellesi omannäköinen, hyvä elämä äläkä mieti tuota juttua. Samalla seksielämäsikin todennäköisesti paranee, koska korvien välissä nämä jutut pitkälti ovat. Itsevarma on kiinnostava.
Hankalaa olla itsevarma, kun en ole sitä koskaan ollut. mun on niin vaikea luottaa ihmisiin, etten oikein ystävysty kehenkään.
Tuntuu että olen tästä miehestä riippuvainen...tuntuu etten saisi toista miestä hänen tilalleen jos hän jättäisi minut.
ap
Totta kai se tuntuu siltä, mutta miksi se olisi oikeasti totta?
Luottamus ja itsevarmuus ovat siitä kivoja asioita, että niitä voi hankkia ihan huomaamattaankin, ja niiden kertyminen tuntuu hyvältä. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että lakkaat sabotoimasta itseäsi.Vaikutat nuorelta ihmiseltä. Siinä vaiheessa maailmaa katsoo omien kyltymättömien tarpeiden kautta, ja ihmettelee, löytyykö niille koskaan tyydyttäjää. Kunnes eräänä päivänä oivaltaa, että on oppinut tyytymään, ja elämä on tasaantunut pääasiassa riittävän miellyttäväksi. Äkkiä sinua kiinnostaakin enemmän toisten tarpeet kuin omat. Rintojasi et edes muista. Kunnes eräänä päivänä katsot, miten kauniisti ne uhmaaavat aikaa, keveytensä takia. Ja alat jutella niillekin. Kuten juttelet lapsille, eläimille, vanhoille ja ennen pitkää ikäisillesikin. Ja se kaikki tyydyttää sinut.
Vilkuilijamiestä et enää muistakaan silloin. Joko hän oppi nauttimaan sinusta ja päätit että hänestä on enemmän iloa kuin surua. Tai sitten kävi toisinpäin, ja hyvä niin. Opitpahan hänen takiaan ymmärtämään, mihin toisia tarvitaan ja mihin ei.
Oli kauniisti ja viisaasti sanottu. Onneksi täällä palstalla pyörii ihan tervejärkisiäkin ja empaattisia ihmisiä kaiken törkyn keskellä.
Ap:lle sanoisin, että uskalla rakastaa itseäsi. Kumppanisi on sinut valinnut, sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sinuna, halutuksi sinuna, hänen valinnan perusteella. Aivan kuten valitsit asunnon jossa asut, ja alkaisit vaatimaan kesken kaiken siihen enemmän neliöitä, avaruutta ja mielellään korkeita, isoja ikkunoita. Jos muutit lähiöön 80- luvun taloon, se on 80- luvun talo, eikä muuksi muutu, ei siihen Jugend-taloon kantakaupungin ytimessä. Enkä tarkoita mollata sinua Ap, vaan kerron että kumppanisi on epäreilu alkaessaan vaatia /toivoa oman valintansa vastaista tilannetta.
Talosta pitää joko muuttaa pois tai sitten hyväksyä aidosti omat valinnat. Vastuuta omista valinnoista ei voi kaataa puolison päälle.Olipa rumasti kirjoitettu, verrata ap:ta ja muita pienirintaisia naisia 80-luvun taloon, muiden ”parempien” naisten vertautuessa kantakaupungin jugend-huoneistoihin. Ehkäpä ap:nkin mies, kuten moni muukin, asuisi mieluummin siellä jugend-huoneistossa, mutta koskapa se ei ole mitenkään kaikille mahdollista ja katto on kuitenkin oltava pään päällä, joutui hän tyytymään 80-luvun taloon. Valinnat eivät ole ikinä täysin yksilön vapaasti valitsemia.
Höpö höpö. Tämä on sinun oma tulkintasi asiasta. Itse en ajattele nimittäin, että isot rinnat olisivat paremmat. Itseasiassa päinvastoin! Itse haluan mielummin pienet rinnat kuin isot. Moni isorintainen kadehtii sirompia, pienirintaisille naisia.
Yritin vain esittää asian Ap:n näkökulmasta.
Älkää naiset olko niin herkillä näistä asioista, olette sellaisinaan haluttavia. Kumppani on väärä jos HÄN ei tai itse halua toista. Seksi ei kuulu vain tietynlaisille ihmisille, seksi on jokaisen aikuisen ihmisen perustarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. Ihan normaalia. Myös nuorena, vanhana, lihavana, laihana, iso tai pienitissisenä.
Läpi elämän, kunnes loppuu sitten sairauksien ja/tai vanhuuden myötä kuten kaikki muukin. Elämästä kannattaa nauttia kun on sen aika ja paikka, omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi keskittyä muihin asioihin. Tee juttuja joista pidät ja jotka lisäävät hyvinvointiasi. Ole aktiivinen ja harrasta. Luo itsellesi omannäköinen, hyvä elämä äläkä mieti tuota juttua. Samalla seksielämäsikin todennäköisesti paranee, koska korvien välissä nämä jutut pitkälti ovat. Itsevarma on kiinnostava.
Hankalaa olla itsevarma, kun en ole sitä koskaan ollut. mun on niin vaikea luottaa ihmisiin, etten oikein ystävysty kehenkään.
Tuntuu että olen tästä miehestä riippuvainen...tuntuu etten saisi toista miestä hänen tilalleen jos hän jättäisi minut.
ap
Totta kai se tuntuu siltä, mutta miksi se olisi oikeasti totta?
Luottamus ja itsevarmuus ovat siitä kivoja asioita, että niitä voi hankkia ihan huomaamattaankin, ja niiden kertyminen tuntuu hyvältä. Ainoa mitä tarvitsee tehdä on, että lakkaat sabotoimasta itseäsi.Vaikutat nuorelta ihmiseltä. Siinä vaiheessa maailmaa katsoo omien kyltymättömien tarpeiden kautta, ja ihmettelee, löytyykö niille koskaan tyydyttäjää. Kunnes eräänä päivänä oivaltaa, että on oppinut tyytymään, ja elämä on tasaantunut pääasiassa riittävän miellyttäväksi. Äkkiä sinua kiinnostaakin enemmän toisten tarpeet kuin omat. Rintojasi et edes muista. Kunnes eräänä päivänä katsot, miten kauniisti ne uhmaaavat aikaa, keveytensä takia. Ja alat jutella niillekin. Kuten juttelet lapsille, eläimille, vanhoille ja ennen pitkää ikäisillesikin. Ja se kaikki tyydyttää sinut.
Vilkuilijamiestä et enää muistakaan silloin. Joko hän oppi nauttimaan sinusta ja päätit että hänestä on enemmän iloa kuin surua. Tai sitten kävi toisinpäin, ja hyvä niin. Opitpahan hänen takiaan ymmärtämään, mihin toisia tarvitaan ja mihin ei.
Oli kauniisti ja viisaasti sanottu. Onneksi täällä palstalla pyörii ihan tervejärkisiäkin ja empaattisia ihmisiä kaiken törkyn keskellä.
Ap:lle sanoisin, että uskalla rakastaa itseäsi. Kumppanisi on sinut valinnut, sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sinuna, halutuksi sinuna, hänen valinnan perusteella. Aivan kuten valitsit asunnon jossa asut, ja alkaisit vaatimaan kesken kaiken siihen enemmän neliöitä, avaruutta ja mielellään korkeita, isoja ikkunoita. Jos muutit lähiöön 80- luvun taloon, se on 80- luvun talo, eikä muuksi muutu, ei siihen Jugend-taloon kantakaupungin ytimessä. Enkä tarkoita mollata sinua Ap, vaan kerron että kumppanisi on epäreilu alkaessaan vaatia /toivoa oman valintansa vastaista tilannetta.
Talosta pitää joko muuttaa pois tai sitten hyväksyä aidosti omat valinnat. Vastuuta omista valinnoista ei voi kaataa puolison päälle.Olipa rumasti kirjoitettu, verrata ap:ta ja muita pienirintaisia naisia 80-luvun taloon, muiden ”parempien” naisten vertautuessa kantakaupungin jugend-huoneistoihin. Ehkäpä ap:nkin mies, kuten moni muukin, asuisi mieluummin siellä jugend-huoneistossa, mutta koskapa se ei ole mitenkään kaikille mahdollista ja katto on kuitenkin oltava pään päällä, joutui hän tyytymään 80-luvun taloon. Valinnat eivät ole ikinä täysin yksilön vapaasti valitsemia.
Höpö höpö. Tämä on sinun oma tulkintasi asiasta. Itse en ajattele nimittäin, että isot rinnat olisivat paremmat. Itseasiassa päinvastoin! Itse haluan mielummin pienet rinnat kuin isot. Moni isorintainen kadehtii sirompia, pienirintaisille naisia.
Yritin vain esittää asian Ap:n näkökulmasta.
Älkää naiset olko niin herkillä näistä asioista, olette sellaisinaan haluttavia. Kumppani on väärä jos HÄN ei tai itse halua toista. Seksi ei kuulu vain tietynlaisille ihmisille, seksi on jokaisen aikuisen ihmisen perustarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. Ihan normaalia. Myös nuorena, vanhana, lihavana, laihana, iso tai pienitissisenä.
Läpi elämän, kunnes loppuu sitten sairauksien ja/tai vanhuuden myötä kuten kaikki muukin. Elämästä kannattaa nauttia kun on sen aika ja paikka, omana itsenään.
Näinhän se on, että seksuaalisuus on ihmisen perustarve, mutta valitettavasti vallalla on sellainen ajatus, että seksuaalisuus ja sen toteuttaminen kuuluu vain miehille ja heidän idealisoidun halunsa kohteena oleville nuorille ja kauniille isorintaisille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin sanoa ettei se kaunius pelkistä rinnoista ole kiinni, naismakua on joka lähtöön. Esimerkkinä pienrintaiset voivat korostaa vyötäröä, sääriään ja reisiään ja harvassa ovat miehet joita naisten hiuslisäkkeet tai peruukit inhottaa. Se on paljolti siitä kiinni että hoksaa oman kroppansa vahvuudet ja korostaa niitä. Itseä viehättää joko isot rinnat tai kauniit reidet, siinä missä lapsuudesta asti kaverini tykkää enemmän pepuista. Niin kauan kun et sairaalloisen ylilihava ole tai elefanttitautinen niin jotakin seksikästä voit aina tuoda omasta olemuksestasi esiin.
ap llä on löysät läskireidet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin sanoa ettei se kaunius pelkistä rinnoista ole kiinni, naismakua on joka lähtöön. Esimerkkinä pienrintaiset voivat korostaa vyötäröä, sääriään ja reisiään ja harvassa ovat miehet joita naisten hiuslisäkkeet tai peruukit inhottaa. Se on paljolti siitä kiinni että hoksaa oman kroppansa vahvuudet ja korostaa niitä. Itseä viehättää joko isot rinnat tai kauniit reidet, siinä missä lapsuudesta asti kaverini tykkää enemmän pepuista. Niin kauan kun et sairaalloisen ylilihava ole tai elefanttitautinen niin jotakin seksikästä voit aina tuoda omasta olemuksestasi esiin.
Laittaudun kyllä ulos lähdettäessä naisellisesti ja huolitellusti. Ja vaikka joskus joku kehuunutkin, niin silti ei se oma rakas koskaan. Eipä sitten kotioloissa jaksa turhaan panostaa, kun niin monet kerrat nähty ettei toimi. Ja voitko muka tosissaan sanoa ettei joku peruukki haittaa miestä? luulisi tuollaisen olevan todella iso turn off miehelle.
ap
Niinno täsmennän että itse pyörin metallipiireissä ja elämäni naiset ovat järjestäen olleet rokkari/goottinaisia, peruukit ja hiuslisäkkeet ovat hyvin tavallisia niissä piireissä. Paksu meikki ja korsetit myös. Ei miehiä laittautuminen haittaa, päinvastoin huomiota satelee naisille jotka ovat eksoottisen näköisiä näyttivät sitten kuinka keinotekoisilta.
Kotioloissa on mielestäni turha meikata jossei teillä nyt erillinen sopimus ole että näytätte toisillenne hienoilta kokoajan. Sepä oikeastaan kiteyttää koko "kauneuden" idean. Suurimman osan ihmisistä saa komeiksi ja kauniiksi riittävällä laittamisella ja maskeerauksella, ammattimallien pitää tehdä työtä sen eteen että näyttävät miltä näyttävät ja silloinkin heidän kuvia tehdään fotarissa vielä nätimmäksi. Mutta heidän kotonaan hekin istuvat sille pytylle vääntämään aamukakkaansa, niin että mahamakkarat roikkuu silmäpussien kanssa kilpaa. Ihminen on pohjimmiltaan luihin sidottu nestesäkki, "kauneus" on kuin erillinen taito jolla voit tehdä itsestäsi vähän enemmän kuin tavallisen ihmisen näköisen.
Ei kukaan näytä jatkuvasti hyvältä, tämän väärän käsityksen voi helposti saada koska ihmisillä on tapana verrata omia "kameran takana"-kohtauksia toisten "parhaihin paloihin". Jos äijäsi ei jaksa katsella sinua arkipäivänä kun tuijotatte töllöä pömpöt pullottaen illallisen jälkeen, niin kyseessä on joko hyvin pinnallinen jätkä tai vaihtoehtoisesti joko teillä on parisuhteessa jotain kitkaa tai hänen elämässään jotain kriisiä joka saa ukon etäisemmäksi. Jos olisin parisuhteessa missä toinen osapuoli jatkuvasti nalkuttaa ulkonäöstä, silloin tekisin sopimuksen jossa molemmat käyvät salilla ja laittautuvat pitkin päivää ja jos siihen suostuta niin lemppaisin sen naisenhyväkkään. Tai toisinpäin naisena tekisin samoin.
Valitsin mieheni musamaun =gootti perusteella ja rakkaus kukoistaa 30v täynnä:)
Korsetti sopii myös rinnattomalle:)
Jos olette oleet yhdessä 30v niin anna olla
jos 10 vuotta niin kysy mitä hyvää mies sinussa näkee
jos 5 vuotta...pakkaile kamat ja lähde HETI
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin sanoa ettei se kaunius pelkistä rinnoista ole kiinni, naismakua on joka lähtöön. Esimerkkinä pienrintaiset voivat korostaa vyötäröä, sääriään ja reisiään ja harvassa ovat miehet joita naisten hiuslisäkkeet tai peruukit inhottaa. Se on paljolti siitä kiinni että hoksaa oman kroppansa vahvuudet ja korostaa niitä. Itseä viehättää joko isot rinnat tai kauniit reidet, siinä missä lapsuudesta asti kaverini tykkää enemmän pepuista. Niin kauan kun et sairaalloisen ylilihava ole tai elefanttitautinen niin jotakin seksikästä voit aina tuoda omasta olemuksestasi esiin.
Tämän on kyllä sitten kirjoittanut nainen, ihan tiedoksi vain ;)
Älä lähde itsesi-inhoamispolulle, vaan ota aikaa itsellesi, tee/mieti ihan muita kuin miesjuttuja. Jos oma miehesi ei enää halua sinua, löydät uuden ihan varmasti. Siihen asti, pidä huolta itsestäsi sisäisesti, ja helli itseäsi.
Semiesketjunekaltasivulta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut uusia vastauksia, mutta jatkanpa tätä omaa avautumistani aiheesta. Jos vaikka jollakulla olisi jotain järkevää sanottavaa, tai ihan mitä vain.
Näiden vuosien yhdessäoloaikana on myös hyvin käynyt ilmi että mies pitää pitkähiuksista naista viehättävänä ja ovathan pitkät hiukset upeat, tahtoisin sellaiset itsekin mutta sen lisäksi että rintani eivät kasva, ei suostu kasvamaan hiuksetkaan. Lapsuudessa minullakin oli vielä upea ja pitkä tukka joka nyt on muisto vain.
"koska sä kasvatat pitkän tukan?" "kasvata hei pitkä tukka" ovat kommentteja joita olen kuullut miehen suusta useamman kerran...huolimatta siitä että hän tietää että tahtoisin kyllä pitkät upeat hiukset jos ne vain kasvaisivat sellaisiksi.
Kaikki tämä on johtanut omalta osin siihen, että olen todella epävarma erityisesti miehen seurassa, varsinkin jos menemme ulos alan heti kokea hirveää mitättömyyden tunnetta verratessani itseäni muihin naisiin. Sellaisiin, joilla on noita asioita jotka itseltäni puuttuu tai joista ajattelen mieheni pitävän.
En varsinaisesti syytä miestä tästä, mutta sanottakoon ettei hän ainakaan ole onnistunut parantamaan itsetuntoani.
ap
Hanki siis se peruukki. Pitkät suorat hiukset ja tasainen otsatukka eteen, onko seksikkäämpää? Jos joku hoksaa ja kysyy miksi pidät peruukkia, sano että pidät pitkistä hiuksista, ei siinä siihen ole heillä enää mitään vastausta. Ahdinkoosi on kolme vastausta:
A) Lemppaa ukkos jos hän naljailee ulkonäöstäsi pitkin päivää etkä jaksa sitä.
B) Lakkaa välittämästä siitä mitä ihmiset ovat mieltä ulkonäöstäsi. Tämä on yleinen ratkaisu etenkin miesten keskuudessa. Jos joku piruilee ulkonäöstäsi, on aina helppoa piruilla kaksi kertaa pahemmin takaisin. Keskity muihin vahvuuksiisi elämässä.
C) Rupea laittautumaan se silmälläpitäen mikä sinusta saa seksikkään. Pienet rinnat eivät ole kauneudelle este. Pitkä tasainen otsatukkaperuukki, siihen meikit päälle ja pitkä ohut musta villapaita joka korostaa lantiota ja reisiä, siihen pienet farkkusortsit tai minimekko ja ehkä vielä semmoiset reisisukat. Voit saada miesten päät kääntymään ja miettimään että "Jumalauta tuo on seksikäs muija" ilman isoja tissejä. Eikä tarvitse paljasta pintaa edes vilauttaa kun vaatteet tuo sitä naismuotoa esille ilmankin.Toinen hieman aliarvioitu ominaisuus on "naisellinen olemus" ulkonäön ulkopuolella, lähinnä se miten kävelee, millä tavalla kehonliike menee, yms. Kaveriporukassani on muuten hyvin normaalinnäköinen kiltti nätti tyttö mutta mikä tekee siitä koko miesporukan mielestä seksikkään on se miten hänen koko kehonkielensä on semmoista sulavaa ja kissamaista, ehkä siksi että hän harrastaa tanssia. Pointti on että kauneutta ja seksikkyyttä on monenlaista, sinun tulee vain löytää omasta olemuksestasi juuri se mikä tekee sinusta hyvännäköisen ja sitten korostat sitä.
Miehenä se on minulla leveät hartiat, pitkät jalat, pitkät keskipaksut kulmakarvat sekä pitkät silmäripset mitkä korostaa sinisiä silmiä ja nenänvartta, ne ovat ne komeat piirteet itsessä vaikka kaljamahaakin on. Mitkä on sinun ne luonnollisesti kauniit piirteet mitä voisit ruveta korostamaan eteenpäin?
Ap:n vartalo on haastava
ei rintoja , ei hiuksia..
veltot läskiset reidet
laitappa tähän löysä villapaita ja reisisukat....yöks
Erikoinen vastakkainasettelu, etenkin kun puhut täällä kumppanistasi ja miehistä yleisesti parantumattoman pinnallisina sekä vaativina. Et kuitenkaan ole valmis etsimään onnea itseksesi, vaan jäät mieluummin varmasti surua tuottavaan suhteeseen, ja toki sinulla onkin siihen täysi oikeus.
Tiedäthän kuitenkin, ettei mikään elämässä ole varmaa? Voihan myös olla, että jäät tuohon onnettomalta kuulostavaan suhteeseen, harmittelet samoja ongelmia seuraavat kymmenen vuotta ja päädyt silti yksinäiseksi, kun miehesi ei esim. kestä sairastumistasi, kyllästyy seurusteluun tai löytää toisen naisen.
Ennustettavuuteen pyrkiminen luo suurimman osan sisäisestä levottomuudesta, sillä elämä ei aina mene kuten toivomme ja asiat harvemmin muuttuvat, jos ei ole valmis toimimaan eri tavalla.
Itsetunnon vahvistaminen on kyllä vaikeaa ja vaatii tuekseen konkreettisia tekoja, tietynlaista itsenäistymistä sekä sen, että oppii riittämään itselleen, vaikka muille ei riittäisikään.