Janni Hussi maksoi häneltä apua pyytäneen naisen ostokset kaupassa - Nainen lähti kiittämättä tiehensä!

Katselin yksi viikko metrossa kun yksi (aineissa?) oleva ja selkeästi juhlimaan menossa oleva pariskunta tai lähinnä pariskunnan nainen kulki matkan aikana ainakin kolmeen kertaan koko vaunun läpi ja koitti ruinata jokaiselta rahaa. Väitti että matkakustannuksiin mutta veikkaan että olisi mennyt juhlimisen rahoittamiseen.

Poistuin sitten metrosta ja lähtiessä huomasin että tää akka on ilmeisesti ruinaamassa rahaa parilta koululaiselta. En tiedä saiko se rahat kun metro lähti, toivottavasti ei. Kuitenkin tuntuu ettei ihmisillä ole enää mitään rajoitteita kun minäminäminä pyörii vaan päässä ja juhlimaan pitää päästä vaikka sitten parin tuntemattoman alaikäisen rahoilla. 

Kyllä alkoi naurattaa kun luin sitä kertomusta kauppareissun etenemisestä.

Niin se yleensä tuntuu valitettavasti olevan, että ne jotka oikeasti tarvitsevat apua, eivät kehtaa sitä pyytää.

Ja röyhkeimmät pitävät eniten meteliä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkoi naurattaa kun luin sitä kertomusta kauppareissun etenemisestä.

Saa kyllä aika sinisilmäinen olla, jos ei tajunnut tulensa vedätetyksi. Mä olisin jo pistänyt hanat kiinni siinä vaiheessa, kun sacherkakku ilmesty ostoksiin. En tiedä oisinko ostanut ne vihannekset ja leivät vai poistunu vaan kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Kerjäämisestä on tullut aja myötä tosi röyhkeää. Uusi omituinen trendi on että pikaruokapaikkojen edustoilla notkuu sekä ulkomaalaisia että suomalaisia jotka kerjää siis ohikulkijoita ostamaan heille jonkun hampurilaisaterian. Vihaksi pistää kun eipä monella töissäkäyvälläkään ole varaa syödä ulkona kuin harvoin, jos silloinkaan.

Kerranhan oli uutisissa että kaupustelijat olivat pysäytelleet autoja tyrkyttääkseen rihkamiaan(!!?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin hullu että ostaa noille romanikerjäläisille yhtään mitään? Sellainen oli kuitenkin kyseessä kun oli englanniksi pyytänyt. Nyt on kaikki suomalaisetkin köyhät haukuttu.

Ja mielestäsi kaikki englantia puhuvat ovat romanikerjäläisiä, vai? 400 miljoonaa ihmistä puhuu äidinkielenään englantia

Jotenkin epäilen, että nainen ei ole lähtenyt Yorkshiresta Suomeen Sacher-kakkua kerjäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerjäämisestä on tullut aja myötä tosi röyhkeää. Uusi omituinen trendi on että pikaruokapaikkojen edustoilla notkuu sekä ulkomaalaisia että suomalaisia jotka kerjää siis ohikulkijoita ostamaan heille jonkun hampurilaisaterian. Vihaksi pistää kun eipä monella töissäkäyvälläkään ole varaa syödä ulkona kuin harvoin, jos silloinkaan.

Kerranhan oli uutisissa että kaupustelijat olivat pysäytelleet autoja tyrkyttääkseen rihkamiaan(!!?)

Kerran? Kyllä vaan on ollut useammankin kerran...olkaahan varovaisia, tuo kerjäysbuumi vaan yltyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä alkoi naurattaa kun luin sitä kertomusta kauppareissun etenemisestä.

Saa kyllä aika sinisilmäinen olla, jos ei tajunnut tulensa vedätetyksi. Mä olisin jo pistänyt hanat kiinni siinä vaiheessa, kun sacherkakku ilmesty ostoksiin. En tiedä oisinko ostanut ne vihannekset ja leivät vai poistunu vaan kaupasta.

Juu,Jannin olisi kannattanut häipyä maksamatta edes sitä leipää.

Itse en kyllä pystyisi "kerjäämään" keneltäkään. Ehkä sitten jos ruoka olisi ihan oikeasti loppu ja sitäkin ennen täytyisi kaikki ilmaisjakelut ja avut käydä läpi. En varmaan silti pystysi rahaa pyytämään vaan keksisin vaikka mitä ennen kuin sitä pyytäisin. Ja välillä tämä rahapula on hyvinkin tuttua itselleni.

Oon haaveillut Sacher-kakusta pitkään, mutten raaski ostaa. Tuntuu turhalta tuhlata vähiä rahoja sellaseen, mikä ei ole välttämätöntä. Viimiset viikot ennen "tilipäivää" sinnitellään kuitenkin muutaman euron päiväbudjetilla ja muulloinkin alle köyhyysrajojen.

Olen aktivoitunut, eli teen ilmaiseksi töitä. Jo se kulukorvaus helpottaa elämää todella paljon, mutta ei niin paljoa, että ostaisin kalliin kakun.  Katusoittajalle  olen silloin tällöin antanut pari euroa, rakastan musiikkia :)

Jaiks. Itsekkin vähän nuorempana opiskelijana roikuin linkkuasemalla ja pyysin ihmisiltä rahaa "kotimatkaa varten" vaikka oikeasti halusin viikonlopun ryyppyrahat kasaan. Silti ei olisi tullut mieleenkään lähteä paikalta kiittämättä kauniisti avusta ja päivän pelastamisesta.

Tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksi pyytäminen tuntuvat olevan nykyihmiselle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mistähän tämä johtuu?

Voisin kyllä joutua tuollaiseen tilanteeseen, kun olen kiltti ja haluan auttaa muita. Onneksi järki on aina voittanut tähän mennessä ja lahjoitukseni ovat olleet vain pikkurahaa. Ohis, mutta en ollut ennen kyseistä Jannia nähnyt, mutta nyt kun katsoin kuvaa niin ollaan aika samannäköisiä. Tietysti hän voittaa minut, mutta jotenkin hauska fiilis, kun löytää vihdoin jonkun samannäköisen julkkiksen.

Toivottavasti te ette tästä saa kuvaa että me kaikki köyhät olemme tälläisiä itsekkäitä minäminä ihmisiä. Myönnän että olen kerjännyt kahdesti elämäni aikana. Yhden kerran kadulla ja yhden kerran netissä. Kummallakin kerralla oli todella tiukka tilanne. Mutta en yhtään ihmettele ihmisiä jotka sanovat että eivät pysty kerjäämään. En usko että minäkään pystyisin enää, sen verran henkisesti rankkaa se on. En todellakaan ole edes kerjuu tyyppiä. Se todellakin just vaatii häikäilemätöntä luonnetta jos sitä säännöllisesti pitäisi harrastaa.

Noille kerjäläisille ei pidä antaa mitään tai heistä ei koskaan päästä. Hyökkäilevät jo ihmisten kimppuunkin.

Ja muistakaa, että Iltalehden jutut ovat aina sataprosenttisesti totta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen herrasmies maksoi kerran bussimatkani kun minulla ei ollut käteistä mukana. Bussi oli illan viimeinen, joten mies teki minulle tästäkin syystä ison palveluksen. Tästä on jo monta vuotta ja edelleen muistelen tätä herraa lämmöllä. Ei suostunut pyyntööni maksaa lipun hinta hänelle tilisiirrolla... Ei tietenkään sama tilanne kuin ensin mainittu, mutta kyllä joskus pienellä avulla voi auttaa ihan merkittävästi toista.

Mulla kävi samoin. En tiennyt ettei matkakortillani ollut tarpeeksi arvoa ja käteistä ei ollut. Olin jo kääntymässä takaisin ulos kun tämä mies sanoi, että hän maksaa. Tietysti kiitin, tuli kyllä hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen herrasmies maksoi kerran bussimatkani kun minulla ei ollut käteistä mukana. Bussi oli illan viimeinen, joten mies teki minulle tästäkin syystä ison palveluksen. Tästä on jo monta vuotta ja edelleen muistelen tätä herraa lämmöllä. Ei suostunut pyyntööni maksaa lipun hinta hänelle tilisiirrolla... Ei tietenkään sama tilanne kuin ensin mainittu, mutta kyllä joskus pienellä avulla voi auttaa ihan merkittävästi toista.

Mulla kävi samoin. En tiennyt ettei matkakortillani ollut tarpeeksi arvoa ja käteistä ei ollut. Olin jo kääntymässä takaisin ulos kun tämä mies sanoi, että hän maksaa. Tietysti kiitin, tuli kyllä hyvä mieli.

Erittäin epätodennäköistä että kyseessä oli sama mies.

Ihan kamalaa touhua. Mä en kyllä itse vähistä rahoistani antaisi. Olen sitten kai kusipää mutta ei ole kivaa sekään että ihmiset käyttää hyväkseen. En ymmärrä pummeja.

Oon sitä mieltä että täys varattomuus johtuu aina omista huonoista valinnoista. Aina on toimeentulotuki jne... tukiasiat kannattaa hoitaa kuntoon ja elää päihteettä ja elää säästäväisesti.