"Miksi sinä olet noin hiljainen?", mitä ihmettä tähän voi vastata?
Muutakin kuin mutista jotain "emmietiijä" ja olla kiusallisen tietoinen siitä, että kaikki tuijottaa sinua kuin hullu puuroa.
Kommentit (51)
"Miksi sä olet kokoajan äänessä?!"
Tai "Miksi sinä olet niin lihava?" Täydessä junavaunussa.
"Onko sulla joku ongelma kun kyselet kiusallisia kysymyksiä? Tiedätkö mitä on tilannetaju?"
"Ei minulla ole mitään tärkeää sanottavaa" ja ystävällinen hymy päälle. Sitten vain odotellaan, että tajuaako räpätäti lopettaa sen aivottoman kälätyksen.
Vastaa sille: Mietin että jos halkaisisin sinut kahtia, voisinko arvioida ikäsi laskemalla vuosirenkaat. Ei kysele enää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka kysyy tuollaista?
No voi kuule, ties kuinka moni.
No vaikka: Koska olen tällainen, minkä minä sille voin, että oon hiljainen? Ärsyttävää, että siitä pitää tehdä joku numero. Tota viimeistä lausetta ei ehkä kannata sanoa ääneen, se oli vain oma toteamukdeni.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sä olet kokoajan äänessä?!"
Tämä on paljon pahempaa kuin se, että joku puhuu vain vähän. Hermot menee kälätykseen!
Juurikin se silmiin katsominen ja puhumattomuus on hyvä vastaus, samalla pitää kohauttaa olkapäitä hieman ja naurahtaa, pidä hymy, katsekontakti ja näe kuinka raivo kiehuu ekstrovertin sielussa.
Sano että huusit koko yön sängyssä ja nyt on kurkku kipeä.
Vierailija kirjoitti:
"Onko sulla joku ongelma kun kyselet kiusallisia kysymyksiä? Tiedätkö mitä on tilannetaju?"
Moni ei tiedä! Tämä kommentti olisi heille niin paikallaan!
Se on vallankäyttöä ja kiusaamista. Ei normaalit ja ystävälliset ihmiset kysele tuollaisia kun ollaan porukalla.
Vastaa, että mitä vittua se sulle kuuluu, on kuule hiljaa sen jälkeen, moukka.
Siihen vastataan tuijottamalla kuin hullu puuroa ja olemalla hiljaa.
ap, oletko muutenkin sellainen ihminen, joka törmää jatkuvasti vaikeisiin tilanteisiin elämässä? Onko hieman "nolla" olo, jos et kykene normaaliin kommunikaatioon muiden kanssa?
Asuin äitini kanssa noin 9 vuotta ulkomailla maassa jossa ollaan erittäin sosiaalisia ja hymyillään paljon. Itse en ikinä siihen muottiin oikeen taipunut ja 99% naama oli ihan peruslukemilla. No sitähän sai sitten päivittäin äitini selitellä että ei sillä pojalla ole vihainen ilme naamalla vaan neutraali. Eikä sitä tietenkään ymmärretty vaan jatkettiin kyselemällä että miksi en hymyile yms. johon sitten hieman töykeästi aina tiuskasin että kun ei ole kummempaa syytä hymyillä. Pahoitin mielen melkein päivittäin ekan vuoden ajan kunnes tutut tajusi että ei mulla oikeasti ole huono olla vaan on olemassa niin sanottu neutraali ilme
Vastaan aina tuijotuksella ja hiljaisuudella.
Ja kyllä, tätä on kysytty monta kertaa. Asun ulkomailla ja olen jopa suomalaisella mittapuulla hiljainen, joten kyllä ihmetellään. Pidetään varmaan joko ylimielisenä tai jotenkin vähän jälkeenjääneenä.
Paras tapa tuohon vastata on vain katsoa suoraan silmiin ja hymyillä. Voit samalla laskea mielessäsi sekunteja kuinka kauan toinen kestää hiljaisuutta. Olen huomannut, että hiljaisuus ahdistaa monia ihmisiä.