"Miksi sinä olet noin hiljainen?", mitä ihmettä tähän voi vastata?

Vierailija kirjoitti:

En yleensä oikein vastaa mitään.

Tosiasiassa en ole kovin älykäs, joten en vaan oikein keksi mitään sanottavaa. Uusien ihmisten kanssa taas mietin kauhean tarkkaan, ennen kuin sanon mitään, joten en aina edes isossa porukassa ennätä sanoa mielipidettäni. Oletan myös, ettei muita juurikaan minun tavalliset yksityiselämän asiat ja suolentoiminnat kiinnosta, niin en viitsi niistä höpistä.

Työkaveri haukkuu hiljaiseksi, kun en pälätä hänelle koko ajan vaan keskityn työhön. Ajattelen myöskin toisen haluavan tietyissä tilanteissa keskittyä, joten en viitsi jokaista aivoitusta tuoda ilmi.

Paljastit juuri olevasi älykäs :)

Hyviä kommentteja edellä. Näin introverttinä ihan oikeasti v*tuttaa ihmiset jotka pitävät tällaista luonnetta jotenkin vääränlaisena,huonompana,tylsänä ym.

Joskus nuorempana tyydyin tuohon hymyilyyn j äa ehkä vastaamaan jotain luonteenpiirteet,mutta ei hitto se oikeasti kenellekään kuulu j nykyään tuollainen kysymys vaan ärsyttäisi Enkä ehkä vaivautuisi vastaamaan kuin että jaa-a.

Oli kyllä huvittava tilanne, kun tapasin mieheni sukulaisen ekaa kertaa. Tämä pälätti tuntitolkulla taukoamatta niin että mulle tuli ihan henkisesti väsynyt olo siitä, vaikka yritin parhaani mukaan kuunnella ja johonkin väliin ennättää jotain sanoa.

Myöhemmin kuulin sukulaisen arvostelevan minua anopille: "muuten ihan mukava, mutta kamalan hiljainen".

Huvitti kyllä. Olen kyllä hiljainen, mutta mihin väliin se kuvitteli, että minä olisin puhunut, kun itse oli koko ajan äänessä. Olen luonteeltani sellainen, että en tykkää keskeyttää ja puhua kenenkään päälle, eli ehkä vähän huono ottamaan omaa tilaa. Mutta silti...

Keksi joku nokkela vastaus valmiiksi.

Siis vastaus valmiiksi ja annat sen tulla kuin apteekin hyllyltä

Keksi jotain niin fiksua et vastapuoli menee hiljaiseksi:)

Ja nyt miettimään

Ei tarvitse edes olla erityisen ujo tai hiljainen, vaikka ei koko ajan juttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaiset pitää sitä typeryyden merkkinä. Siellä pitää olla aktiivinen, kysellä ja puhua vaikuttaakseen älykkäältä. Jossain Euroopassa tai Aasiassa se voi vaikuttaa viisaudeltakin.

Jenkit itsehän ne varsinaisia älyn valoja onkin...

Soo soo. Newyorkilaisessa koirapuistossa saattaa joutua vastaamaan hyvinkin visaisiin kysymyksiin vaikkapa suomalaisesta talous-, koulutus- tai ulkopolitiikasta. 

Sosiaalisuutta voi opetella.

On valitettavaa mutta jos ei halua eristyä esim työpaikalla , olisi hyvä sanoa pari sanaa päivässä.

Kuuntele mitä toinen sanoo sinulle ja mieti joku mielipide asiaan.

Voit myös vaihtaa puheenaihetta johonkin ,josta juttelet mieluusti.

Tyhmään kysymykseen vastaat: Voidaanko juteella jostain muusta, minulla ei ole mielipidettä temtation islandin miesten käytöksestä saarella.

https://i.redd.it/nh2tf859wayy.png

Tuohon kannattaa todellakin vastata ottamalla katsekontakti ja hymyillä hieman. Ei mitään suupielet korvissa ja silmät sirrillään pää vinossa virnistystä.

Katso silmiin, hymyile hieman, laske viisi sekuntia mielessäsi ja totea "Eipä minulla ole tuolliselle tyhjäpäälle mitään sanottavaa, kun et kuuntelisi kuitenkaan. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten." Tai pelkästään tuo loppuosa "Tyhjät tynnyrit kolisee eniten". Ja edelleen katsot silmiin. Et virnuile, vaan hymyilet neutraalisti. Pidä pokka, mutta älä näytä vihaiselta, äläkä sano vihaisesti. Jos ärsyynnyt, annat tuollaiselle tyhjälle tynnyrille juuri sen mitä hän kaipaa.

Minä olen tietoisesti opetellut juttelemaan vähän niitä näitä esimerkiksi työelämässä. Samoin olen opetellut pitämään aina sellaisen puolihymyn kasvoillani. Vältyn ihmettelyiltä. Luontaisesti perusilmeeni on totinen. Kuulemma näytän vihaiselta, vaikutan ujolta ja hiljaiselta, jos en pinnistele. Tästä on tullut tapa, joten en koe sitä ongelmaksi. Elämä on paljon helpompaa näin. Jos kyse on sellaisesta tilanteesta, että yleensä puhelias ihminen on hiljainen, se on ihan kokonaan eri asia.

"Miksi sä kyselet typeriä?" Päälle vielä leveä hymy :-)