4-v mm puree vauvaa. Voiko tai kannattaako oikeusteitse vaatia tapaamissopimukseen muutosta toisen lapsen osalta

Niin eli lapsi tarvii tukea , sorry mutta 4v on oikeus isäänsä, jopa isompi kun sillä teidän vauvalla.

Vauva kantoliinaan nukkuu mukaan kun teet kotitöitä, kun vauva nukkuu annatte aikaa sille vanhemmalle lapselle. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo avaukseen, että apua ja keinoja ollaan kyllä haettu, mm perheneuvolasta. Ne eivät ole auttaneet. Mies tekee paljon reissutöitä enkä minä voi olla jatkuvasti vahtimassa ettei tämä lapsi satuta vauvaa. Lapsella on häikkää kehityksessä raskauden aikaisista tekijöistä johtuen, joten ei voi laittaa vain mustasukkaisuuden ym piikkiin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi valitettavasti kyllä mies on reissutöissä :( Taloudellisen tilanteen takia ei voi jäädä poiskaan. Ollaan ehdotettu lapsen äidille, että nuorempi ois enemmän hänen luona ainakin tilapäisesti, koska musta tuntuu että mä en oikeasti jaksa kohta enää kauaa. Äiti ei suostu. Tämä 4-v on ns. erityislapsi äitinsä raskauden aikaisen alkoholin käytön takia, jonka vuoksi hänen kanssa on ollut aina enemmän haastetta kuin ns normilapsen. Kuitenkin toistaiseksi ollaan pärjätty, ja kerran kuussa hän on tukiperheessä viikonlopun.

Tiedän että mitäs läksit ja niin edelleen, tottahan se on, että tiesin miehellä olevan lapsia ja heidän etu ensin, kaikkeni olen oikeasti yrittänyt, nyt vaan loppuu voimat. Meillä on muitakin lapsia täällä; sekä miehen että oma esikoiseni edellisestä suhteesta ovat 6-v ja ns eskariuhmaa molemmilla, kuitenkin heidän kans ns normaaleja ongelmia. Meidän yhteinen 2-v myös teettää työtä, ja kun hän aikanaan syntyi, ennakoin ongelmia, mutta ne kärjistyi vasta tän nuorimmaisen synnyttyä. Rakastan (uskotte tai ette) kaikkia lapsia, mutta alan olla ihan loppu. Miehen lasten äidin joustamattomuus tuntuu niin ikään pahalta. ap

Miksi hän pitäisikään joustaa? Hän ei varmaan ole osallistunut päätökseen tehdä lisää lapsia? Hän on täysin ulkopuolinen niihin ongelmiin jotka on teidän kodin seinien sisäpuolella. Hänen vastuulla ei ole sinun jaksaminen.

Ap on ottanut tämän erityislapsen itselleen hoidettavaksi kun bio-äiti ei jaksanut. Kyllä ne lapset ovat ihan niiden omien vanhempiensa vastuulla. Ap:lla ei ole velvollisuutta tätä lasta hoitaa yksin, jos mies on reissussa. Että kyllä, se on tämän miehen exän velvollisuus pitää omaa lastaan enemmän. Tai sitten miehen lopettaa reissutyöt, mutta se ei aina ole mahdollista.

Mun vaan käy sääliksi tota 4-vuotiasta. Selvästi reagoi tohon kaoottiseen tilanteeseen. Normaalioloissakin ton ikäinen on varmasti mustasukkainen uudelle vauvalle, saati tuommoisessa sekasopassa. Ja varmasti vaistoaa, että on jotenkin ylimääräinen ja haluaa vaan enemmän huomiota. Ja sitähän saa, kun käyttäytyy huonosti..!!

Mustasukkainen. Menettänyt asemansa pienimpänä. Nyt tarttis järjestää kahdenkeskistä aikaa tämän 4-vuotiaan kanssa. Ja selkeä syy-seuraus-suhde, jos ei tottele ja puree vauvaa. Lempilelu pois tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi valitettavasti kyllä mies on reissutöissä :( Taloudellisen tilanteen takia ei voi jäädä poiskaan. Ollaan ehdotettu lapsen äidille, että nuorempi ois enemmän hänen luona ainakin tilapäisesti, koska musta tuntuu että mä en oikeasti jaksa kohta enää kauaa. Äiti ei suostu. Tämä 4-v on ns. erityislapsi äitinsä raskauden aikaisen alkoholin käytön takia, jonka vuoksi hänen kanssa on ollut aina enemmän haastetta kuin ns normilapsen. Kuitenkin toistaiseksi ollaan pärjätty, ja kerran kuussa hän on tukiperheessä viikonlopun.

Tiedän että mitäs läksit ja niin edelleen, tottahan se on, että tiesin miehellä olevan lapsia ja heidän etu ensin, kaikkeni olen oikeasti yrittänyt, nyt vaan loppuu voimat. Meillä on muitakin lapsia täällä; sekä miehen että oma esikoiseni edellisestä suhteesta ovat 6-v ja ns eskariuhmaa molemmilla, kuitenkin heidän kans ns normaaleja ongelmia. Meidän yhteinen 2-v myös teettää työtä, ja kun hän aikanaan syntyi, ennakoin ongelmia, mutta ne kärjistyi vasta tän nuorimmaisen synnyttyä. Rakastan (uskotte tai ette) kaikkia lapsia, mutta alan olla ihan loppu. Miehen lasten äidin joustamattomuus tuntuu niin ikään pahalta. ap

Miksi hän pitäisikään joustaa? Hän ei varmaan ole osallistunut päätökseen tehdä lisää lapsia? Hän on täysin ulkopuolinen niihin ongelmiin jotka on teidän kodin seinien sisäpuolella. Hänen vastuulla ei ole sinun jaksaminen.

Ap on ottanut tämän erityislapsen itselleen hoidettavaksi kun bio-äiti ei jaksanut. Kyllä ne lapset ovat ihan niiden omien vanhempiensa vastuulla. Ap:lla ei ole velvollisuutta tätä lasta hoitaa yksin, jos mies on reissussa. Että kyllä, se on tämän miehen exän velvollisuus pitää omaa lastaan enemmän. Tai sitten miehen lopettaa reissutyöt, mutta se ei aina ole mahdollista.

Ensin lapsi joutuu siirtymään syrjään alkoholin tieltä ja nyt vauvan? Kuka on valmis ottamaan sen riskin, että väsymys laukaiseen uudelleen äidin alkoholiongelman? Kuka sitten ottaa kopin lapsesta? Ei lasta voi siirtää paikasta toiseen. Tuo lapsi tarvitsee ennen kaikkea pysyvyyttä ei mitään väliaikasratkaisuja.

Kirjoitit AP että lapsella on tukiperhe. Ottakaa yhteys tähän tukiperheeseen, ja kertokaa tilanne rehellisesti, myös äidin näkökulma asiaan. Jos ja kun sinä/te ette jaksa, eikä äiti (oli syy mikä tahansa) ole halukas ottamaan lasta, todennäköisesti hänet sijoitetaan lastensuojelun toimesta avohuollon tukitoimena joko perhekotiin tai perheeseen, FAS huomioon ottaen todennäköisesti ensimmäiseen. Toimikaa nopeasti.

Terv. ls-sossu

Niinpä niin, mies vaan pakenee töihin kun akka sopivasti hoitaa ne edellisenkin liiton lapset. Miten kukaan itseään kunnioittava nainen ryhtyy tuollaiseen. Onnea vaan sinne uusperhehelvettiin :D

Vierailija kirjoitti:

No itseänne saatte syyttää tilanteesta. Ydinperhe on rikottu aikuisten itsekkyyden vuoksi ja edelleen aikuisten itsekkyyden ja himojen vuoksi otettu uusi kumppani sotkemaan siihen lasten kehitystä ja kasvua. Pitäisi sen verran ajatella lapsia että pysytään yhdessä perheenä vaikka välillä vaikeaa olisikin. Ei ole oikeastaan mitään syytä miksi olisi pakko erota, aina voi hoitoon mennä. 

No jos mies ei mene väkivallan takia hoitoon niin eroaa sitten mutta uutta miestä ei saa ottaa sotkemaan lasten arkea. Lasten ehdoilla pitäisi elää ja mennä kun on niitä tehtykin, lapset ensin aina ja iänkaikkisesti!

Huh miten älyvapaa kommentti. Omalla kohdallani tuolla logiikalla lasten olisi pitänyt elää alkoholisti-isän kanssa. Kyllä vain ero oli hyvä ratkaisu nimenomaan lasten takia. Nyt heillä on päihteetön koti ja isäkin jaksaa olla selvinpäin sen ajan mitä silloin tällöin ottaa lapsia luokseen. Kaikki voitti. Isänkään ei tarvitse kokea jatkuvaa huonoa omatuntoa koska en syyllistä häntä siitä, että ei kykene enempään. Nyt hyvä isä sen ajan mitä lapsia tapaa ja muuten elää elämää kuten lystää. Vastuu lapsista minulla. Ja onpa minulla myös uusi mieskin jonka kanssa lapset tulevat juttuun loistavasti.

Uskon, että nyt on kyseessä väsynyt ja turhautunut äitipuoli.

Tilanne on kohtuuton, jos jatkuva huoli ja väsymys tilanteesta päällä. Tässä kannattaa nyt rauhoittua miettimään rakentavia vaihtoehtoja. Ei niin, että ketään lapsista kokee tunnetta, että on "aina tiellä ja liikaa". Hänet tulisi hyväksyä sellaisena kuin on, hän saanut melkoisen taakan elämäänsä äitinsä riippuvuuden vuoksi, elinikäisen kehitysvamman.  Pyrkikää myötätuntoon ja rajat tulee toki ikävään käytökseen olla.

Teillä on siis erityislapsi, joka vielä oirehtii nyt muuttunutta perhetilannetta ja biologisten vanhempiensa vetäytymistä, toinen työhönsä ja toinen oman väsymykseensä. Nyt vaikuttaa siltä, ettei biologinen äiti ole se, joka tämän tilanteen pelastaa. Jos sinne päin huolta nousee, herkästi tehdä lastensuojeluilmoitus.

Minäkin komppaan sitä, että jaksamisen vuoksi pyydät tukea oman kaupungin tai kunnan sosiaalipuolelta, perhetyöstä eli nythän on tullut uudestaan mahdolliseksi myös lapsiperheiden saada kotipalvelua. Ihminen sinne konkreettisesti vierellesi auttamaan ja tulemaan perhettänne. Toiset kädet ja silmät ja keskustelua aikuisen kanssa kun tilanteita tulee. Voit käydä vaikka lenkillä rauhassa välillä.  Jos nyt nimittäin päädytte lapsen kanssa siihen, että vaaditte asumisen äidille, ei se ole hyvä ratkaisu lapselle. Hän tarvitsee teitä. Sinunkin huomiota ja rakkautta, vaikka sinulla on nyt vauva sylissä. Kodinhoitaja voisi myös hoitaa vauvaa, niin voit antaa hetken tälle lapselle. Omasta sossusta kannattaa kysyä myös apua ja neuvoa tähän, että arki sujuisi helpommin. Hyvä , että on tukiperhe. Mitä muuta voisi olla? Päiväkerhoa?

Asioilla on tapana selvitä. Nyt vain apua hakemaan siihen tilanteeseenne. Fasd kehitysvammmaliitto yms yhdistykset voivat antaa arvokasta tukea? 

Opetakaa johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti kaikki lapset samoihin sääntöihin ja jatkatte sitkeästi. Hae myös itsellesi omaa aikaa, rauhoittumista ja liikuntaa yms ystävien tapaamista. älä jumitu kotiin murehtimaan. Asiat paisuvat niin mielessä. Miehesi kun tulee töistä, hänen tulisi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä ja sinun tulisi saada hengähtää. Puhukaa asiat selviksi, myös pariterapia voi auttaa.

Elätte nyt raskasta arkiaikaa, mutta keksittymällä hyviin asioihin ja tasavertaisella kohtelulla kaikkiin lapsiin tilanne rauhoittuu, kun pysytte johdonmukaisina ja rauhallisina. Voimia perheellenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo avaukseen, että apua ja keinoja ollaan kyllä haettu, mm perheneuvolasta. Ne eivät ole auttaneet. Mies tekee paljon reissutöitä enkä minä voi olla jatkuvasti vahtimassa ettei tämä lapsi satuta vauvaa. Lapsella on häikkää kehityksessä raskauden aikaisista tekijöistä johtuen, joten ei voi laittaa vain mustasukkaisuuden ym piikkiin. ap

Miehen pitäisi ottaa vastuu lapsensa kasvatuksesta, vaikka sitten väliaikaisesti reissutyöt jättämällä.

Ei ole kuule tässä maassa varaa jäädä ihan tosta vaan työttömäksi.

Yhteys neuvolapsykologiin ja/tai lastensuojeluun. 

Jo minä olisin ap:n mies, pysyisin kyllä keinolla millä hyvänsä siellä reissutöissä.

Ja olen oikeasti nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkainen. Menettänyt asemansa pienimpänä. Nyt tarttis järjestää kahdenkeskistä aikaa tämän 4-vuotiaan kanssa. Ja selkeä syy-seuraus-suhde, jos ei tottele ja puree vauvaa. Lempilelu pois tms.

OT kommentoi, että kannattaisi varmaan lukea koko ketju ennen kuin kommentoi. Selviäisi mm se, ettei lapsi ole ollut pienin edes ennen tätä vauvaa, jota nyt puree. Kuten myös se, että kyseessä on erityislapsi äidin raskaudenaikasen juopottelun takia.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että nyt on kyseessä väsynyt ja turhautunut äitipuoli.

Tilanne on kohtuuton, jos jatkuva huoli ja väsymys tilanteesta päällä. Tässä kannattaa nyt rauhoittua miettimään rakentavia vaihtoehtoja. Ei niin, että ketään lapsista kokee tunnetta, että on "aina tiellä ja liikaa". Hänet tulisi hyväksyä sellaisena kuin on, hän saanut melkoisen taakan elämäänsä äitinsä riippuvuuden vuoksi, elinikäisen kehitysvamman.  Pyrkikää myötätuntoon ja rajat tulee toki ikävään käytökseen olla.

Teillä on siis erityislapsi, joka vielä oirehtii nyt muuttunutta perhetilannetta ja biologisten vanhempiensa vetäytymistä, toinen työhönsä ja toinen oman väsymykseensä. Nyt vaikuttaa siltä, ettei biologinen äiti ole se, joka tämän tilanteen pelastaa. Jos sinne päin huolta nousee, herkästi tehdä lastensuojeluilmoitus.

Minäkin komppaan sitä, että jaksamisen vuoksi pyydät tukea oman kaupungin tai kunnan sosiaalipuolelta, perhetyöstä eli nythän on tullut uudestaan mahdolliseksi myös lapsiperheiden saada kotipalvelua. Ihminen sinne konkreettisesti vierellesi auttamaan ja tulemaan perhettänne. Toiset kädet ja silmät ja keskustelua aikuisen kanssa kun tilanteita tulee. Voit käydä vaikka lenkillä rauhassa välillä.  Jos nyt nimittäin päädytte lapsen kanssa siihen, että vaaditte asumisen äidille, ei se ole hyvä ratkaisu lapselle. Hän tarvitsee teitä. Sinunkin huomiota ja rakkautta, vaikka sinulla on nyt vauva sylissä. Kodinhoitaja voisi myös hoitaa vauvaa, niin voit antaa hetken tälle lapselle. Omasta sossusta kannattaa kysyä myös apua ja neuvoa tähän, että arki sujuisi helpommin. Hyvä , että on tukiperhe. Mitä muuta voisi olla? Päiväkerhoa?

Asioilla on tapana selvitä. Nyt vain apua hakemaan siihen tilanteeseenne. Fasd kehitysvammmaliitto yms yhdistykset voivat antaa arvokasta tukea? 

Opetakaa johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti kaikki lapset samoihin sääntöihin ja jatkatte sitkeästi. Hae myös itsellesi omaa aikaa, rauhoittumista ja liikuntaa yms ystävien tapaamista. älä jumitu kotiin murehtimaan. Asiat paisuvat niin mielessä. Miehesi kun tulee töistä, hänen tulisi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä ja sinun tulisi saada hengähtää. Puhukaa asiat selviksi, myös pariterapia voi auttaa.

Elätte nyt raskasta arkiaikaa, mutta keksittymällä hyviin asioihin ja tasavertaisella kohtelulla kaikkiin lapsiin tilanne rauhoittuu, kun pysytte johdonmukaisina ja rauhallisina. Voimia perheellenne.

Valitettavasti tuo kotiapu ei ole tuollaista jota oletat sen olevan. Joku kyllä saadaan kotiin kun apua haetaan, mutta konkreettista apua ei ole tarjolla vaan ns apu on sitä, että joku tulee kotiin kyselemään ja keksimään asioita jotka ovat vinksallaan.

Varmaan ainoat vaihtoehdot ap:n ongelmaan ovat se, että häirikkö lapsi "hylätään" alkoholistiäidille josta luultavasti jossain vaiheessa lähtee huostaan tai sitten kaikki lapset muuttaisi pysyvästi ap:n perheeseen ja tapaisi vai vaikka joka toinen viikonloppu äitiään. Näin lapset saisivat pysyvyyttä jota ongelmalapsi erityisesti tarvitsee ja kun hän olisi kokoajan samassa perheessä huono käytös olisi paremmin kitkettävissä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette tästä nyt tämän äitipuolen ongelman ja lyytäätte väsynyttä?

Pitäisi tämän huonokäytöksisen lapsen vanhempien ennen kaikkea muuttaa suhtautumistaan ja biologisen äidin otettava enemmän vastuuta omastaan. Tietää varmasti, että lapset eivät voi olla isän hoidossa töiden takia, vaan äitipuoli joutuu hoitamaan.

Hatunnosto kärsivällisyydestä tässä uusperhekuviossa, nimenomaan äitipuolelle!

Biologinen äitikö on ongelman aiheuttanut?

No periaatteessa joo, koska ei huolehdi jälkikasvustaan vaan sysää sen miehensä uuden puolison hoidettavaksi. Varmasti on tietoinen, että isä on reissuhommissa ja perheessä on ongelmia. Ja lasten takia tämä äiti ei ole valmis sivuuttavan omia ongelmiaan, omien lastensa hyväksi. Satuttava lapsi kokee varmasti ennen kaikkea hylkäämistä oman äitinsä kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistaiseksi valitettavasti kyllä mies on reissutöissä :( Taloudellisen tilanteen takia ei voi jäädä poiskaan. Ollaan ehdotettu lapsen äidille, että nuorempi ois enemmän hänen luona ainakin tilapäisesti, koska musta tuntuu että mä en oikeasti jaksa kohta enää kauaa. Äiti ei suostu. Tämä 4-v on ns. erityislapsi äitinsä raskauden aikaisen alkoholin käytön takia, jonka vuoksi hänen kanssa on ollut aina enemmän haastetta kuin ns normilapsen. Kuitenkin toistaiseksi ollaan pärjätty, ja kerran kuussa hän on tukiperheessä viikonlopun.

Tiedän että mitäs läksit ja niin edelleen, tottahan se on, että tiesin miehellä olevan lapsia ja heidän etu ensin, kaikkeni olen oikeasti yrittänyt, nyt vaan loppuu voimat. Meillä on muitakin lapsia täällä; sekä miehen että oma esikoiseni edellisestä suhteesta ovat 6-v ja ns eskariuhmaa molemmilla, kuitenkin heidän kans ns normaaleja ongelmia. Meidän yhteinen 2-v myös teettää työtä, ja kun hän aikanaan syntyi, ennakoin ongelmia, mutta ne kärjistyi vasta tän nuorimmaisen synnyttyä. Rakastan (uskotte tai ette) kaikkia lapsia, mutta alan olla ihan loppu. Miehen lasten äidin joustamattomuus tuntuu niin ikään pahalta. ap

Miksi hän pitäisikään joustaa? Hän ei varmaan ole osallistunut päätökseen tehdä lisää lapsia? Hän on täysin ulkopuolinen niihin ongelmiin jotka on teidän kodin seinien sisäpuolella. Hänen vastuulla ei ole sinun jaksaminen.

Ap on ottanut tämän erityislapsen itselleen hoidettavaksi kun bio-äiti ei jaksanut. Kyllä ne lapset ovat ihan niiden omien vanhempiensa vastuulla. Ap:lla ei ole velvollisuutta tätä lasta hoitaa yksin, jos mies on reissussa. Että kyllä, se on tämän miehen exän velvollisuus pitää omaa lastaan enemmän. Tai sitten miehen lopettaa reissutyöt, mutta se ei aina ole mahdollista.

No lapsen äitihän hoitaa oman velvollisuutensa. Lapsen isä ei. Ja ap toimii kaiken mahdollistajana. Kyllä se on isän velvollisuus hoitaa oma osuutensa ennenkaikkea. Käsittämätöntä että vuonna 2018 vielä isälle annetaan suora vapaapassi koska "työt". Millainen äiti lähtisi reissutyöhön, jos kotona mietitään jo melkein lapsen sijoittamista?

Ihan oikein ettei lasten äiti toimi tässä taas miehen vastuun laistamisen mahdollistajana, etenkään jos hänen oma jaksamisensa on tiedossa.

Jos lapsi voi niin huonosti, niin selvästi isän on lopetettava reissutyöt. Se on todellakin valintakysymys, tässä maassa ei nälkään tartte yhdenkään perheen kuolla koska isä ei tee reissutyötä. Jotkut asiat menee työn edelle ja lapsen hyvinvointi näin hankalassa tilanteessa on todellakin sellainen syy.

Ja kun vielä miettii että esim. lapsen erityistarpeet ja äidin jaksaminen + miehen reissutyöt on ollut ap:n ja miehensä tiedossa kauan sitten, niin on omaa soppaa taas keitetty kunnolla hankkimalla yhtälöön uusi suu ruokittavaksi ja hoidettavaksi.

Viisi pientä lasta, aika hirveä tilanne.

No, pureminen on pienille lapsille tyypillistä. Meillä isoveli puri usein, kun pikkuveli oli 1-2v. ikäinen ja isoveli vastaavasti 3-4-vuotias. Jotenkin leikissä aina onnistui, vaikka yritettiin haukkana vahtia (toki monesti estettiinkin puru). Sitten se vaan loppui. Ovat ihan parhaat kaverit nykyään, vaikka toki tulee tappeluakin. Luulen, että erkkalapsellakin tuo käytöstapa tuosta lientyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itseänne saatte syyttää tilanteesta. Ydinperhe on rikottu aikuisten itsekkyyden vuoksi ja edelleen aikuisten itsekkyyden ja himojen vuoksi otettu uusi kumppani sotkemaan siihen lasten kehitystä ja kasvua. Pitäisi sen verran ajatella lapsia että pysytään yhdessä perheenä vaikka välillä vaikeaa olisikin. Ei ole oikeastaan mitään syytä miksi olisi pakko erota, aina voi hoitoon mennä. 

No jos mies ei mene väkivallan takia hoitoon niin eroaa sitten mutta uutta miestä ei saa ottaa sotkemaan lasten arkea. Lasten ehdoilla pitäisi elää ja mennä kun on niitä tehtykin, lapset ensin aina ja iänkaikkisesti!

Huh miten älyvapaa kommentti. Omalla kohdallani tuolla logiikalla lasten olisi pitänyt elää alkoholisti-isän kanssa. Kyllä vain ero oli hyvä ratkaisu nimenomaan lasten takia. Nyt heillä on päihteetön koti ja isäkin jaksaa olla selvinpäin sen ajan mitä silloin tällöin ottaa lapsia luokseen. Kaikki voitti. Isänkään ei tarvitse kokea jatkuvaa huonoa omatuntoa koska en syyllistä häntä siitä, että ei kykene enempään. Nyt hyvä isä sen ajan mitä lapsia tapaa ja muuten elää elämää kuten lystää. Vastuu lapsista minulla. Ja onpa minulla myös uusi mieskin jonka kanssa lapset tulevat juttuun loistavasti.

Lisäksi se ei oo aina itsestä kiinni. Minäkin olen eronnut ja mulla on lapsia, mutta en minä tätä halunnut. Minkä minä sille voin, että mies päätti ettei tää nyt oo enää kivaa ja toimitti eropaperit. Jos multa olis kysytty me oltais koetettu ratkaista miksi miehestä perhe oli yhtäkkiä aivan ylivoimaisen perseestä ja ehkä tehdä asialle jotain. Nyt en edes tiedä mitä minä tein väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo avaukseen, että apua ja keinoja ollaan kyllä haettu, mm perheneuvolasta. Ne eivät ole auttaneet. Mies tekee paljon reissutöitä enkä minä voi olla jatkuvasti vahtimassa ettei tämä lapsi satuta vauvaa. Lapsella on häikkää kehityksessä raskauden aikaisista tekijöistä johtuen, joten ei voi laittaa vain mustasukkaisuuden ym piikkiin. ap

Miehen pitäisi ottaa vastuu lapsensa kasvatuksesta, vaikka sitten väliaikaisesti reissutyöt jättämällä.

Ei ole kuule tässä maassa varaa jäädä ihan tosta vaan työttömäksi.

Niin, siis vielä siksi isä jättäytyisi työttömäksi, että lapsen oma äiti ei jaksa ottaa luokseen kun mies töissä. Aikas epäreilua olisi. Rahattomuus toisi tukun muita ongelmia päälle. Eikä lapsen FAS parane vieressä seuraamalla!

Hämmentyneenä luen tätä ketjua. Ihan ydinperheellisenä äitinä jäin miettimään, ihanko todella aikuisten oikeasti te jotkut kommentoijat olette tuota mieltä? Että vika on äitipuolessa, ja lapsen biologinen äiti toimii kuten hänellä "on oikeus"?

Todella yllättävää. Itselläni ihan neutraalina sivusta"lukijana" mun sympatiat menee äitipuolelle, jonka koen tulleen hyväksikäytetyksi. Kuulostaa äärimmäisen raskaalta tilanteelta, ja ap kuitenkin symppikseltä. VOIMIA.