Lue keskustelun säännöt.
G: Piditkö oman sukunimesi naimisiin mennessäsi? Miksi/miksi et?
22.04.2006 |
Itse pidin oman sukunimeni, koska
a) sukunimeni on harvinainen, vain muutama Suomessa
b) se oli myös identiteetti-/tasa-arvokysymys: en halunnut luopua sukunimestäni, joka minulla oli ollut lähes 30 vuotta + miksi ottaisin jonkun toisen (eli miehen) sukunimen, kun miehetkään eivät yleensä voi kuvitella ottavansa naisen nimeä + jotenkin tuntui, että musta olisi tullut miehen " omaisuutta" , jos olisin ottanut sen sukunimen
Kommentit (55)
Oma nimi oli mulle vaan todella tärkeä asia. Jotenkin siihen suuntaan, että synnyn ja kuolen samalla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo mieskään ollut innostunut vaihtamaan mun nimeen, joten parempi, että molemmilla omat nimet. Olin jo niin tottunut omaan nimeeni ja peruslaiskana ihmisenä en olisi halunnut alkaa siihen paperisotaankaan.
koska se on harvinaisempi kuin tyttönimeni ja jotenkin vain soinnukkaamman kuuloinen...
Mutta aikaa se vie että tuon uuden nimen oppii muistamaan... tänään viimeksi kirjoitin nimeni vielä vanhalla sukunimellä.
Siksi koska omani on hyvin harvinainen ja tärkeä minulle, mutta silti olisin sen verran vanhanaikainen ettö haluaisin miehen sukunimen.. Eli kompromissi siis.
Koska oma on Suomen yleisimpiä, ja tylsempiä... Ja veljeni vaimolle tulee tismalleen mun tyttönimi, kun menevät ensi kesänä naimisiin joten sit meitä olisi ollut kaksi samannimistä suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tärkeää että meillä on yhteinen nimi, jos saamme lapsia. Miehen mielestä tämä ei ole niin tärkeää, että vaihtaisi oman nimensä minun nimeen. Joten olen tilanteessa ota tai jätä. Lisäksi ex-vaimolla on vielä miehen sukunimi, ei yhtään kivalta tunnu tämä yhteys.
Vierailija:
Minulle on tärkeää että meillä on yhteinen nimi, jos saamme lapsia. Miehen mielestä tämä ei ole niin tärkeää, että vaihtaisi oman nimensä minun nimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielihyvin. siis oman nimeni. sukuni ei merkkaa miträän,
Vierailija:
sukuni ei merkkaa miträän,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on nyt siis myös minun nimeni. Ei mitään identiteettikriisiä. :)
sama nimi. Ei naisen tai miehen identiteetti voi olla nimestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sama nimi. Ei naisen tai miehen identiteetti voi olla nimestä kiinni.
Halusin, että koko perheellä on sama nimi. Tämä ei ole mulle ollenkaan tasa-arvokysymys. Jos olisin halunnut, mieheni olisi ottanut mun nimen. Miehen sukunimi on paljon mukavampi kuin omani oli ja sointuu paremmin etunimeeni. Otin ilolla mieheni sukunimen, halusin ehdottomasti näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorempana uhosin, että tulen säilyttämään oman sukunimeni, mutta kuinkas kävikään...
Kummasti kelpasi miehen aatelis sukunimi:)
Mutta silti sain miehen sukunimen. Minä ja mies nimittäin satutaan olemaan saman sukunimisiä. Eikä kyllä taatusti mitään sukua keskenämme, vaikka kyseessä ei olekaan mikään lahtinen tai virtanen.
Mun sukujuuret on pohjois-suomesta ja miehen irlannista.
Syy: oma nimeni on harvinainen (30 kpl) ja muutenkin tosi hyvä. Kaksoisnimen otin, koska mieheni on ulkomaalainen ja jos muutamme joskus hänen kotimaahansa, voin käyttää hänen niemään siellä ihan käytännön syistä: helppo lausua ja kirjoittaa. Mies käyttää auton huoltoa ym. tilatessaan usein mun nimeä, ei omaansa, koska ei jaksa selittää, miten se kirjoitetaan. Lapsilla on isän sukunimi, koska se oli miehelleni tärkeää ja mulle yhden tekevää. Nimeni on muuten ainutlaatuinen, sillä toista saman nimistä ihmistä ei ole olemassa.
Meillä on asia ollut mietinnässä ajoittain kun naimisiinmenosta on puhuttu. Minä haluaisin miehen nimen, mies taas minun nimeni :D
Yhdistelmä ei tule kyseeseen.
vaan mun nimestä tulisi Ninni Niininen -tyylinen sanahirviö. Pidin siksi omani.
Suurempi syy on juuri tuo identiteetti: tämä on ollut minun nimeni 27 vuotta ja saa pysyä samana naimisiinmenosta huolimatta.