G: Piditkö oman sukunimesi naimisiin mennessäsi? Miksi/miksi et?
Itse pidin oman sukunimeni, koska
a) sukunimeni on harvinainen, vain muutama Suomessa
b) se oli myös identiteetti-/tasa-arvokysymys: en halunnut luopua sukunimestäni, joka minulla oli ollut lähes 30 vuotta + miksi ottaisin jonkun toisen (eli miehen) sukunimen, kun miehetkään eivät yleensä voi kuvitella ottavansa naisen nimeä + jotenkin tuntui, että musta olisi tullut miehen " omaisuutta" , jos olisin ottanut sen sukunimen
Kommentit (55)
Ensimmäistä kertaa mennessäni naimisiin otin miehen nimen. Inhosin sitä nimeä. Vaihdoin tyttönimen takaisin kolmen päivän kuluttua avioeropäätöksen tulosta.
Nyt kun menin toisen kerran naimisiin uuden kultani kanssa, pidin omani. Kaksi vaihtoa riittää mulle.
Sitä paitsi mulla oli häiden alla ihan tuliterä 10v passi. Mitä haaskausta olisikaan ollut hommata taas uusi passi. :) (no tämä on ihan tekosyy)
tätini on kolmatta kertaa naimissa ja joka kerta on ottanut miehen sukunhimen ja joskus kai erojen välillä tyttönimensäkin takaisin...
lapset meillä oli jo miehen nimellä joten luonnollisesti minäkin sen halusin.
oma sukunimeni olisi ollut ihan hyvä,
mieheni nimen joutuu lähes aina tavaamaan, mutta silti...
enkä halunnut mitään pitkää sanahirvitystä!!
eli tämä oli vaan ihan perinteen vuoksi, eipä sitä paljon ees mietitty!
Otin miehen sukunimen, koska:
a. oma sukunimi oli tosi tylsä tavallinen nen-päätteinen
b. kiva, kun koko perheellä on yksi nimi
vaikkakin joudun nykyisin tavaamaan sekä etu että sukunimeni silti olen tyytyväinen uuteen nimeeni.
Ja jos ero tulisi en taatusti vaihtaisi tyttönimeä takaisin, sillä olen aina inhonnut sitä.
Erottun muista samannimisistä. Omaa sukunimeä vaan 100 ja miehen 10 joten olen nyt yksin oman niminen ...
harva osasi sitä kirjoittaa neuvomatta. Etunimikin vielä sellainen, että
saa aina sanoa " kirjoitetaan yhdellä i:llä"
Miehellä ihan ok la-päätteinen suomalainen sukunimi
Näin on Suomessa toimittu historiallisesti hyvin pitkään aina 1900-l. alkuun asti.
Koska...
a) en halua sukunimelläni osoittaa kuuluvani omaan sukuuni
b)sama sukunimi jokaisella perheejäsenellä on käytännöllisempi
c)olen tasa-arvoinen ja itsenäinen ilman omaa sukunimeäkin
Yhtenä vaihtoehtona oli, että otamme yhteisen, uuden sukunimen. Mutta se ajatus sitten kuitenkin jäi, ja miehen nimi valittiin.
Minusta yhdistelmänimet ovat aivan kammottavia ja vaikeita.
Meidän perheessä on neljä sukunimeä ja vielä ei ole epäkäytännöllisyydestä kärsitty.
- se oli paljon kauniimpi ja harvinaisempi kuin omani
- olen aina vihannut tyttönimeäni
- en tahdo mitenkään osoittaa kuuluvani isäni sukuun
- on mukavaa kun koko perheellä on sama nimi
Minusta oli ainakin inhottavaa lapsena selitellä perhetaustoja kavereille: " Miks sun nimi on Korhonen, mut siskos nimi Virtanen? Onks sun vanhemmat eronnu? Miks?" jne.
Yhteinen sukunimi vahvistaa myös perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Usein kerrostaloissa ainakin oveen ei mahdu kahta tai kolmea nimeä enempää. Näin ollen puuttuvan sukunimen edustajan postit voivat useinkin joutua hukkateille.
Mitäpä sitä hyvää nimeä vaihtamaan, on vähän harvinaisempi ja minä otin miehen en nimeä;) Vaikka ihan kiva se on tuon ukonkin sukunimi.
Oma sukunimeni on varsin harvinainen ja miehen taas aika tavis. Olen tottunut olemaan ainoa oman nimiseni ihminen maailmassa. Nyt kenelläkään ei ole samaa edes samaa sukunimiyhdistelmää kuin minulla. Molemmat nimet ovat kaksitavuisia ja ihan hauska yhdistelmä.
Syystä, että halusin noudattaa perinteitä ja sen vuoksi, että kaikilla perheenjäsenillä on sama sukunimi.
Oma sukunimi olisi ollut minun mielestäni kauniimpi mutta hyvä näin. Lapset voivat vaihtaa sukunimen minun tyttösukunimeksi jos näin haluavat sitten isompana.
mutta vaihdoin sen noin 8kk naimisiinmenon jälkeen.
Oltiin köyhiä parikymppisiä opiskelijoita eikä ollut varaa uusia ajokorttia ym henkilökortteja nimenmuutoksen takia :D . Nimenvaihdos ei maksanut silloin mitään :D .
Otin miehen sukunimen koska omani on Suomen yleisin ja tässäkin kaupungissa oli 3 just samannimistä ja samanikäistä tyttöä :S