Ihan oikeasti: mitä mun pitää tehdä, että saan kumppanin? 27v edition
Luin tuon toisen keskustelun joka oli päälle 40-vuotiaan aloittama, ja mulla on samanlainen ongelma.
Itse tosin olen ollut tinderissä vuosia, treffaillut ahkerasti miehiä sieltä ja myös kavereiden kautta tutustunut uusiin miehiin. Silti ei kumppania löydy. Enkä ymmärrä miks? Olen tosiaan 27v lapseton, amk-koulutus ja vakituinen työpaikka, oma asunto, harrastan liikuntaa, olen normaalipainoinen ja ihan nätti, en kuitenkaan "liian kaunis" mielestäni. En keksi mikä mussa muka olisi niin pahasti vialla, joten en todellakaan ymmärrä miksen saa kumppania. Toisia ja kolmansia treffejä joo, en parisuhdetta.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko juttua läpi, mutta onko ap sitten ollut koskaan ihastunut näihin tapailemiinsa miehiin vai onko vaan ns kelpuuttanut heidät jatkoon? Itse miehenä en oikein ymmärrä tätä. Seurustelen vain niiden naisten kanssa johon olen ihastunut, ja heitä on ollut aika laidasta laitaan. Tosin todella ylipainoisiin en ole ihastunut eikä muutenkaan tunteita herännyt. Osa on tietenkin todella mukavia, mutta se ei riitä parisuhteeseen.
m -72
Tätä nämä tasoteoreetikot kreikkalaisine kirjaimineen eivät ymmärrä. Voi olla NS. Paperilla toisilleen täydellisesti toistensa kriteereitä vastaavat ihmiset ja silti heidän välilleen ei synny yhtään mitään. Kyllähän sen nyt jokainen , joka on aidosti ihastunut ja rakastunut edes kerran tietää, että toisten kanssa vaan kaikki natsaa ja toisten kanssa ei. Vaikka nämä ehdokkaat olisivat kuinka tasaveroisia ulkoisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Mielenkiintoista tässä on myös se, että voi ihastua myös sellaiseen ihmiseen, joka ei alunperin ole yhtään sellainen kuin ajattelisin unelmani ehdi olevan.
Tämä on ihan totta, vaikka kaksi fiksua ja filmaattista kohtaa niin se ei vielä tarkoita että kemia toimisi ja homma johtaisi mihinkään. Mutta tasot aiheuttavat sen, että harvemmin neloset ja ysit edes istuvat samaan pöytään tai ajattelevat toisiaan potentiaalisina kumppaneina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko juttua läpi, mutta onko ap sitten ollut koskaan ihastunut näihin tapailemiinsa miehiin vai onko vaan ns kelpuuttanut heidät jatkoon? Itse miehenä en oikein ymmärrä tätä. Seurustelen vain niiden naisten kanssa johon olen ihastunut, ja heitä on ollut aika laidasta laitaan. Tosin todella ylipainoisiin en ole ihastunut eikä muutenkaan tunteita herännyt. Osa on tietenkin todella mukavia, mutta se ei riitä parisuhteeseen.
m -72
Tätä nämä tasoteoreetikot kreikkalaisine kirjaimineen eivät ymmärrä. Voi olla NS. Paperilla toisilleen täydellisesti toistensa kriteereitä vastaavat ihmiset ja silti heidän välilleen ei synny yhtään mitään. Kyllähän sen nyt jokainen , joka on aidosti ihastunut ja rakastunut edes kerran tietää, että toisten kanssa vaan kaikki natsaa ja toisten kanssa ei. Vaikka nämä ehdokkaat olisivat kuinka tasaveroisia ulkoisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Mielenkiintoista tässä on myös se, että voi ihastua myös sellaiseen ihmiseen, joka ei alunperin ole yhtään sellainen kuin ajattelisin unelmani ehdi olevan.
Hienosti väistelit tasoteoreetikkojen ranskalaisten viivojen sanomaa, ja rakensit olkiukon. Etenkin toi loppu, jolla yritit mukamas tuoda toisenkin puolen mukaan. Hitsi mitä valheellista argumentoitia.
"Kemiaa" ei tietenkään synny vain koska ollaan samalla tasolla, mutta sitä ei todellakaan synny jos mies on vitonen ja nainen seiska. Vaikka nainen tietenkin kuvittelee suurimman osan parisuhteista juuri tämmöisiksi, koska naisilla on niin vinoutunut näkymä mieskomeudesta.
Yllättävän paljon älyllistä epärehellisyyttä täälläkin esiintyy. Nämä tasoista valittajat ovat kyllä uskomattomia kiemurtelijoita. Siinä ei kuule ole mitään noloa myöntää, että jokaisella meistä on se naamaraja. Nolottaa ihan muutaman teidän puolesta, jotka yrittävät nostaa itseään tämän universaalin totuuden yläpuolelle.
Ulkonäkökin on tiettyyn pisteeseen asti makuasia, mutta yksikään ysin mies ei näytä kutoselta tai seiskalta kenenkään mielestä.
Ratkaisukeskeinen lähestyminen:
- treenaa älyttömän kovalla työllä tosi laiha sporttinen kroppa ja pukeudu trendikkään naisellisesti
- hommaa pitkät hiukset
- tee naamallesi kaikki mikä tehtävissä ilman leikkauksua, jos mahdollista
Äijää tulee varmasti ja paljon. Sorry, mut ulkonäkö ratkasee niin mulle ku sullekki. Kemiat kyl monen kans mätsää vaik oisit suht kusipääki, se ei oo ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko juttua läpi, mutta onko ap sitten ollut koskaan ihastunut näihin tapailemiinsa miehiin vai onko vaan ns kelpuuttanut heidät jatkoon? Itse miehenä en oikein ymmärrä tätä. Seurustelen vain niiden naisten kanssa johon olen ihastunut, ja heitä on ollut aika laidasta laitaan. Tosin todella ylipainoisiin en ole ihastunut eikä muutenkaan tunteita herännyt. Osa on tietenkin todella mukavia, mutta se ei riitä parisuhteeseen.
m -72
Tätä nämä tasoteoreetikot kreikkalaisine kirjaimineen eivät ymmärrä. Voi olla NS. Paperilla toisilleen täydellisesti toistensa kriteereitä vastaavat ihmiset ja silti heidän välilleen ei synny yhtään mitään. Kyllähän sen nyt jokainen , joka on aidosti ihastunut ja rakastunut edes kerran tietää, että toisten kanssa vaan kaikki natsaa ja toisten kanssa ei. Vaikka nämä ehdokkaat olisivat kuinka tasaveroisia ulkoisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Mielenkiintoista tässä on myös se, että voi ihastua myös sellaiseen ihmiseen, joka ei alunperin ole yhtään sellainen kuin ajattelisin unelmani ehdi olevan.
Hienosti väistelit tasoteoreetikkojen ranskalaisten viivojen sanomaa, ja rakensit olkiukon. Etenkin toi loppu, jolla yritit mukamas tuoda toisenkin puolen mukaan. Hitsi mitä valheellista argumentoitia.
"Kemiaa" ei tietenkään synny vain koska ollaan samalla tasolla, mutta sitä ei todellakaan synny jos mies on vitonen ja nainen seiska. Vaikka nainen tietenkin kuvittelee suurimman osan parisuhteista juuri tämmöisiksi, koska naisilla on niin vinoutunut näkymä mieskomeudesta.
Kuka sen mieskomeuden määrittää jos ei kerta naisten mielipiteillä ole väliä?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon älyllistä epärehellisyyttä täälläkin esiintyy. Nämä tasoista valittajat ovat kyllä uskomattomia kiemurtelijoita. Siinä ei kuule ole mitään noloa myöntää, että jokaisella meistä on se naamaraja. Nolottaa ihan muutaman teidän puolesta, jotka yrittävät nostaa itseään tämän universaalin totuuden yläpuolelle.
Ulkonäkökin on tiettyyn pisteeseen asti makuasia, mutta yksikään ysin mies ei näytä kutoselta tai seiskalta kenenkään mielestä.
Nolottaa sellaisten puolesta jotka parisuhdetta käsittelevässä keskustelussa jankuttavat vain ulkonäöstä.
Huono seksissä?
Tylsä luonne?
Erilaiset rakkauden kielet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko juttua läpi, mutta onko ap sitten ollut koskaan ihastunut näihin tapailemiinsa miehiin vai onko vaan ns kelpuuttanut heidät jatkoon? Itse miehenä en oikein ymmärrä tätä. Seurustelen vain niiden naisten kanssa johon olen ihastunut, ja heitä on ollut aika laidasta laitaan. Tosin todella ylipainoisiin en ole ihastunut eikä muutenkaan tunteita herännyt. Osa on tietenkin todella mukavia, mutta se ei riitä parisuhteeseen.
m -72
Tätä nämä tasoteoreetikot kreikkalaisine kirjaimineen eivät ymmärrä. Voi olla NS. Paperilla toisilleen täydellisesti toistensa kriteereitä vastaavat ihmiset ja silti heidän välilleen ei synny yhtään mitään. Kyllähän sen nyt jokainen , joka on aidosti ihastunut ja rakastunut edes kerran tietää, että toisten kanssa vaan kaikki natsaa ja toisten kanssa ei. Vaikka nämä ehdokkaat olisivat kuinka tasaveroisia ulkoisesti, taloudellisesti ja koulutuksellisesti. Mielenkiintoista tässä on myös se, että voi ihastua myös sellaiseen ihmiseen, joka ei alunperin ole yhtään sellainen kuin ajattelisin unelmani ehdi olevan.
Hienosti väistelit tasoteoreetikkojen ranskalaisten viivojen sanomaa, ja rakensit olkiukon. Etenkin toi loppu, jolla yritit mukamas tuoda toisenkin puolen mukaan. Hitsi mitä valheellista argumentoitia.
"Kemiaa" ei tietenkään synny vain koska ollaan samalla tasolla, mutta sitä ei todellakaan synny jos mies on vitonen ja nainen seiska. Vaikka nainen tietenkin kuvittelee suurimman osan parisuhteista juuri tämmöisiksi, koska naisilla on niin vinoutunut näkymä mieskomeudesta.
Kuka sen mieskomeuden määrittää jos ei kerta naisten mielipiteillä ole väliä?
Hyvä kysymys. Koska naisilla on niin vinoutunut käsitys, naisten antamat arvosanat pitää suhtettaa siten, että saadaan normaalijakauman kellokäyrä. Miesten mielipiteet naisista ovat valmiiksi semmoisia, ei tarvitse tehdä mitään niille.
Naisten "80% keskiarvo", tarkoittaa oikeasti sitä, että naiset eivät edes ota huomioon yli puolet miehistä. Jos unohdetaan alin 50-60% miehistä, vasta silloin kasin miestä voidaan kuvitella keskimääräiseksi tavikseksi, kuten naiset tekee. Asteikko on tietty 1-10, ei kouluarvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Myös kevyestä tapailusta tai ihan rehellisestä seksisuhteestakin voi ajan myötä kehittyä kunnollinen parisuhde. Kokemusta on. Siksi ei välttämättä kannata torpata miehiä, jotka sanovat etsivänsä vain hauskanpitoa. Se voi olla sitoutumispelkoa, mutta mieli saattaa muuttua, kun tapailu jatkuu. Stereotyyppinen yleistys, mutta miehet eivät useinkaan ole niin valmiita syöksymään suinpäin ns. vakavaan suhteeseen. Mutta asiat etenevät usein omalla painollaan. Et maininnut minkä ikäisiä miehiä olet deittaillut, mutta vähän vanhemmat (30+) ovat ehkä yleisesti enemmän sujut sitoutumisen kanssa kuin parikymppiset.
Tietenkään sinun ei tarvitse suostua yhtään mihinkään, mikä itsestä tuntuu väärältä. Olet vielä nuori, anna itsellesi armoa.
Seli seli.. koitat vain selittä asiaa paremmin päin, vastoin selviä faktoja. KARU TOTUUS: miehille kelpaa panosuhteeseen huomattavastikin itseään alempitasoinen nainen.
47v on hedelmällinen ikä!! naiset hei.. 35v on se rajapyykki, jonka jälkeen vuosi vuodelta hedelmällisyys droppaa eksponentiaalisesti!! Tosi tarina!!
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa sellaisten puolesta jotka parisuhdetta käsittelevässä keskustelussa jankuttavat vain ulkonäöstä.
Mitään parisuhdetta ei ikinä tule olemaankaan, jos toinen ei ole edes autettavasti toisen mielestä miellyttävän näköinen. Harvoinpa ensisilmäyksellä kukaan rakastuu, mutta jos toinen osapuoli, ei yllä siihen minimiin, niin sitten ei tule yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pitäisi yhtäkkiä pystyä laskemaan rimaa ku on tottunut ns. tiettyyn tasoon? Ei ne "huonommat" sillon paljon houkuttele
No sitten olet yksin etkä tee tällaisia valitusketjuja koska olet itse omalla toiminnallasi aiheuttanut tilanteen..
Miehet ei saa ketään ja naisille ei kelpaa kukaan..
Tämä ei ollut ap, ihan mielenkiinnosta kysyin. Että miten sitä saisi itsensä sitten kiinnostumaan "huonommista" miehistä, sellaisista joista ei ennen olisi kiinnostunut? Jos kiinnostaa vaan paremmisyta
Ihan samalla tavalla miestenkin pitää vain yrittää kiinnostua jostakusta joka ei kovin paljoa kiinnosta.
Minäkin aion kohta pyytää 35v naista treffeille vaikka tiedän jo etukäteen että en halua noin vanhaa naista, mutta ei ole muitakaan vaihtoehtoja.
Jos todella ajattelet kyseisestä naisesta tällä tavalla, niin toivon että hän saa sen selville jossakin vaiheessa ja ottaa hatkat. Itse en tuhlaisi sekunttiakaan mieheen, joka ei ole jutussa mukana 100%:sesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon älyllistä epärehellisyyttä täälläkin esiintyy. Nämä tasoista valittajat ovat kyllä uskomattomia kiemurtelijoita. Siinä ei kuule ole mitään noloa myöntää, että jokaisella meistä on se naamaraja. Nolottaa ihan muutaman teidän puolesta, jotka yrittävät nostaa itseään tämän universaalin totuuden yläpuolelle.
Ulkonäkökin on tiettyyn pisteeseen asti makuasia, mutta yksikään ysin mies ei näytä kutoselta tai seiskalta kenenkään mielestä.
Nolottaa sellaisten puolesta jotka parisuhdetta käsittelevässä keskustelussa jankuttavat vain ulkonäöstä.
Parisuhteen mahdollisuus avautuu vasta, kun naamaraja on ylitetty. Se on siis ensimmäinen komponentti parisuhteen muodostumisessa. Ei tarvitse olla malli, mutta vastapuolen henkilökohtainen minimiodotus täytyy ylittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosiaan 27v lapseton, amk-koulutus ja vakituinen työpaikka, oma asunto, harrastan liikuntaa, olen normaalipainoinen ja ihan nätti, en kuitenkaan "liian kaunis" mielestäni. En keksi mikä mussa muka olisi niin pahasti vialla, joten en todellakaan ymmärrä miksen saa kumppania. Toisia ja kolmansia treffejä joo, en parisuhdetta.
Ap antaa tässä itsestään kuvan naisesta, jolle tärkeää on ulkoiset asiat ja se miltä näyttää muiden silmissä, mutta ei oikeastaan kerro mitään itsestään persoonana. Jos treffeillä olet yhtä pidättyväinen, en ihmettele ettei kumppania löydy. Ainakaan itse en halua seurustella vakituisen työpaikan ja oman asunnon kanssa, ja jos et pysty määrittelemään itseäsi mitenkään muuten esim. arvojen ja kiinnostuksen kohteiden kautta, ei jäljelle oikein jää mitään persoonallista tarttumapintaa. Tästä sitten seuraa treffejä, jotka ovat ihan kivoja mutta eivät herätä kummempia tunteita. Ehkä sinussa on paljonkin kiinnostavaa, mutta se ei vain pääse esille, jos pidät luettelemiasi asioita tärkeimpinä asioina itsessäsi. Tuon kuvauksen perusteella voisit olla melkein kuka tahansa ikäisesi nainen.
Tämä on itse asiassa vähän samanlaista kuin mitä miehet joskus kirjoittavat palstalle. "Minulla on työpaikka enkä ole hakannut ketään, miksi en kelpaa?". Ei siihen voi vastata muuta kuin että joillekin työpaikka on ehkä olennainen kriteeri rakastumisessa, mutta heillekään se ei vielä riitä.
Tää oli hyvin sanottu. AP ehkä treffailee miehiä, joilla on vieläkin korkeammat standardit kuin hänellä. "Liian kiinnostavia" miehiä. Siis enhän minä tiedä, mutta voi olla, että miehillä on enemmän ajatuksia ja kulttuuriharrastuksia ja muuta.
Mitä tarkoittaa korkeammat standardit kuin AP:lla? Nykyään miehillekään ei enää riitä, että nainen huolehtii itsestään jotenkuten ja näyttää ookoolta. Pitää olla korkealle tähtäävä soittoharrastus, vaikuttaa paikallisessa puolueessa, liikkua tavoitteellisesti ja käydä salilla.
Jos ap sulle riittää tavallinen mukava elämä, jossa ei ylisuoriteta joka osa-alueella, joudut katsomaan niitö tavallisem näköisiä miehiä, jotka vaikuttaa aluksi tylsiltä, mutta tutusyumisen jälkeen ovat luotettavia, sitoutuvia ja hauskoja.
Älä tuijota trimmattua vatsaa, kauppakorkean tutkintoa tai riippuliitoharrastusta... Et tule riittämään näille miehille.
Katso amk insinöörejä, putkimiehiä ja sen sellaisia. Tutustu rohkeasti sellaiseen, joka näyttää kiltiltä ja kivalta, mutta ei tee vaikutusta oikein missään.... Koska et tee sinäkään. Vaikuttakaa toinen toisenne olemalla hyviä ihmisiä ja omaamalla samat arvot ja huumorintaju.
Itse huomasin deittaillessa, että mulla on eri standardit kuin deiteilläni. Mä olen luonnonläheisempi, ei kiinnosta saada mahd nopeasti hienoo autoa ja uraa. Mä mietin paljon elämää ja vaikutan kulttuurin saralla, mutta en vaikutu siitä, että jotakuta kiinnostaa vaan mun status. Mitä jos lopetan kaikki "tärkeät" harrastukseni? Olenko enää mitään näille miehille? En ole se basic bitch, jota suurin osa etsii. Sitä joka laittautuu joka päivä, on tiptop koti ja työ on elämän suola. En tavannut ketään tinderistä toista kertaa.
Ylemmän tason miehillä on enemmän valinnanvaraa, kun naisia katsellaan. Joka kaveriporukassa on se yksi komea mies, jota naiset lähestyvät baarissa, kun tavikset joutuvat itse jahtaamaan ja ottamaan pakkeja vastaan. Useimmat tavikset kuitenkin hyväksyvät tilanteensa ja löytävät tasoisensa kumppanin ja ovat onnellisia. Toki on sitten myös näitä, jotka uhoavat että vain missi kelpaa ja luuhaavat sitten siellä baarissa yksin loppuelämänsä.