Lue keskustelun säännöt.
Sain tiedon että meistä on tehty lasu , syynä pojan nukkuminen vieressäni!
17.04.2018 |
En kyennyt järkytykseltäni menemään töihin, väitin että migreeni..
Miten kukaan voi tehdä lastensuojelun asian siitä, että poika nukkuu äitinsä vieressä ? Asun kaksiossa, sänkyni on olohuoneessa ja lapsilla ( tyttö 11 poika9 ) on yhteinen huone, mutta poika viihtyy paremmin vieressäni. Jos miesystävä tulee kylään, poika saa mennå omaan huoneeseensa tai edes sohvalle.
Kommentit (263)
Kaksio kuulostaa todella pienelle, jos teitä on 3-4 henkilöä. Olisiko parempi etsiä sivummalta asunto, jossa olisi kaikille enemmän huoneita ja tilaa. Näin sänky ei ole olohuoneessa, jossa on yleensä sohvat. Toki harmi että joku teki ilmon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisiko se "yhtä normaalille", jos mies pitäisi yöt vieressään 9 vuotiasta tyttöä..?
Oma tyttäreni saa tulla aina halutessaan nukkumaan viereeni, vaikka on "jo" 9v. Mitään satunnaista 9-vuotiasta en pitäisi vieressäni.
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän oudolta kullostaa... vai onko syynä se miesystävän vierailu? Että te harrastatte seksiä ja poika nukkuu samassa tilassa sohvassa? Eilen heräsin aamulla siihen, että 13v poika oli kömpinyt nukkumaan mun ja isänsä väliin, kun oli nähnyt painajaisia. Meidän perheestä voisi tehdä tuon takia lasun varmaan kerta viikkoon...
Kyllähän teillä jonkinlainen tuen tarve onkin. Ei ole normaalia, ettei 13-vuotiaalle ole syntynyt vielä pikkulasta kummempaa tunteiden hallintaa ja itsesäätelyä.
Historiassa on ollut pitkät ajanjaksot, jolloin lapselta on kielletty läheidyyden tarpeet. Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Liekö yhteydessä nuorten masennuksiin, kun kaikki oma selviytyminen ja tunteiden käsittely on poispyyhitty, äidin kainalo peiton alla on valmiina vielä murrosikäisellekin.
Teinä myös miettisin, mistä noin säännölliset ja vahvat painajaiset johtuvat.
Ja sulla on kuinka monta lasta itselläsi? Minkä ikäisiä'? Ja sellainen vinkki, että en tainnut mainita, että tuo 13v on kerta viikkoon meidän sängyssä? Meillä on kolme lasta, nuorempiakin kuin tuo 13v. Tuo meidän 13v ei ole vielä murrosiässä, tuskin tuleekaan vielä muutamaan vuoteen, vaan on täysin lapsi vielä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Isompi sisaruksensa on 16v ja nyt ehkä vuoden ollut murrosiässä. Teini-ikä on eri asia. Tuo nyt 16v lakkasi tulemasta meidän sänkyyn suurinpiirtein 14 vuotiaana. Päätöksen tästä tekee lapsi, emme me vanhemmat. Ja mitä tulee äidin kainaloon, kyllä tuo 16 vuotiaskin sitä tarvitsee aina välillä kun maailma kolhii. Sitä kutustaan vanhemmuudeksi.
13-vuotias ei tule "muutamaan vuoteen" murrosikään :D
Jos näin käy, niin se lääkäriaika varattava.
Ja mitä tulee minun lapsiini, niin alkeellista vetää keskustelu sille tasolle. Mutta kun nyt niin teit, niin neljä aikuista, kaksi poikaa ja tyttöä.
Ovat aivan varmasti saaneet läheisyyttä ilman tuollaista insestisävytteistä saman sängyn jakamista öisin. Kun läheisyyttä saa tarpeeksi, ei ole mitään tarvetta nukkua vanhempiensa kanssa.
Onko teillä muuten miehiä vai ovatko he ihan oikeasti valmiita jakamaan murrosikäisen kanssa vuoteensa? En tiedä kuin yhden äidin, jonka poika nukkui vielä yläkoulussa äitinsä vieressä. Tämä oli yksinhuoltaja ilman parisuhdetta.
"Insesti sävytteistä saman sängyn jakamista öisin." Mitä mielessäsi mahtaa liikkua suhteessa omiin lapsiksi? Vai onko sinulle tapahtunut jotain...
Monesti onkin kiinni siitä vanhemman halusta ja riipuvuudedta nukkua lapsen vieressä kuin sen lapsen.
Tottakai se lapsikin tottuu siihen ja tulee myös riippuvaiseksi.
Mutta näinhän on, että aikuinen asettaa ne rajat tai rajattomuuden ja lapsi oppii niihin, mutta jos niitä rajoja ei ole laitettu, niin lapsihin sitten luulee, että asia kuuluukin olla näin.
Jos lapsen annetaan ymmärtää, että oma sänky on ihan yhtä turvallinen ja hyvä paikka nukkua ja aikuiset nukkuu parisängyssä, niin lapsi sen kyllä sen tietää.
Joskus lapsen annetaan myös tarkoituksella nukkua pariskunnan sängyssä tai välissä torjumassa epätoivottua seksiä tai läheisyyttä.
Tää on provo. Mä nukuin 11v. vielä joskus öitä vanhempien välissä. Omat lapset nukkuvat nyt meidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pariskunta haluaa nukkua niin, että lapsi nukkuu heidän välissä tai sängyssä.
Itse ainakin on ihanaa kun saa lapsen nukkumaan omaan huoneeseen ja saadaan olla sängyssä kahdestaan rauhassa. Se on itseasiassa yksi meidän latautumishetkistä.
Silloin jutellaan kaikessa rauhassa päivän tapahtumat, halaillaan ja ehkä muutakin.
Jos on väsynyt on ihanaa saada vain rauhassa nukkua tilavasti, levittää rauhassa kädet ja jalat tai käärityä omaan peittoon.
Rakastan lastani ja annan hellyyttä ja läheisyyttä, mutta katson, että parisänky on meidän aluetta meidän hellyyttämme varten.
Siis pääsääntöisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisiko se "yhtä normaalille", jos mies pitäisi yöt vieressään 9 vuotiasta tyttöä..?
Ihan yhtä normaalia. Ei se vanhempi-lapsi suhde muutu siitä miksikään.
Jos on sairas niin on sairas. Nukkuu samassa sängyssä tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorimmaiselle luin satuja vielä murrosiän kynnyksellä ja välillä hän kömpi sänkyynikin.
Nyt hän on jo aikuinen tasapainoinen herrasmies. Ei pienimmässäkään määrin mammanpoika.
Annetaan lasten olla lapsia niinkauan kuin haluavat.
Tulee päivä, että äitiä ei huolita liian lähelle lainkaan, kunnes taas lukion jälkeen saa jo halia ihan hirmuisesti.
..Mun ainokaiseni, joka tosin on tyttö, nukkui välillä mun kanssa samassa sängyssä vielä 16-vuotiaanakin, jos sillä oli jotain huolia tai paha olo. Ihan normaali nainen siitä kasvoi, nyt ekaa vuotta yliopistossa. Lämpimät välit meillä kyllä on edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma 12v poika talvella löi päänsä pulkkamäessä ja ehdotin hänen nukkuvan yön vieressäni jotta minun on helppo tarkkailla hänen vointiaan. Poika suostui vaikka ei ole ikinä nukkunut vieressäni. Tyytyväisenä kävi nukkumaan eikä ollut kiusallista hänelle vaikka itsenäinen varhaisteini onkin. Varmaan tässäkin tapauksessa joku näkee minut jotenkin sairaana kun nukuttiin samassa sängyssä. :D
No ymmärrät varmasti, että on eri asia, jos kyse on poikkeustilanteesta, missä päänsä lyönyttä pitää vahtia. Täällä sen sijaan mammat väittävät, että jakavat säännöllisesti aviovuoteensa lastensa kanssa. Johan siitä normaali seksielämäkin kärsii. Vanhempien vuode on vanhempien. Lapsesta pitää osata päästää irti ja antaa lapselle omaa tilaa. Myös vanhemmat tarvitsevat sitä omaa tilaa ja yhteistä aikaa. Jos teini-ikäistä lasta ahdistaa nukkua yksin, on taustalla jotain ongelmia, jotka pitäisi selvittää eikä lakaista maton alle siirtämällä nukkumaan äidin viereen. Ei sen insestiin asti tarvitsekaan mennä, mutta onhan tuossa jotain häikkää perheen keskinäisissä suhteissa, jos äiti haluaa jakaa mieluummin sänkynsä teini-ikäisten lastensa kanssa kuin perheen toisen vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Monesti onkin kiinni siitä vanhemman halusta ja riipuvuudedta nukkua lapsen vieressä kuin sen lapsen.
Tottakai se lapsikin tottuu siihen ja tulee myös riippuvaiseksi.Mutta näinhän on, että aikuinen asettaa ne rajat tai rajattomuuden ja lapsi oppii niihin, mutta jos niitä rajoja ei ole laitettu, niin lapsihin sitten luulee, että asia kuuluukin olla näin.
Jos lapsen annetaan ymmärtää, että oma sänky on ihan yhtä turvallinen ja hyvä paikka nukkua ja aikuiset nukkuu parisängyssä, niin lapsi sen kyllä sen tietää.
Joskus lapsen annetaan myös tarkoituksella nukkua pariskunnan sängyssä tai välissä torjumassa epätoivottua seksiä tai läheisyyttä.
Niin. Tuntuu, että tämä on äideille nimenomaan helppo ratkaisu. Ei tarvitse selvittää, miksi lapsella on uniongelmia. Luultavasti lapsella tosin tulee tulevaisuudessakin uniongelmia toistumaan, kun annetaan tällainen laastarihoito ongelmiin. Ja varmasti tuo seksin välttäminen on monella myös yksi syy ottaa lapsi viereen. Kyllähän monet naiset lapset hankittuaan menettävät kiinnostuksensa seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi mitkä lasut.Mulla on viisi lastenlasta,jotka ovat säännöllisesti olleet yökylässä meillä pienistä pitäen.
Vanhin poika on nyt kuusitoista ja 12-13-vuotiaaksi hän nukkui minun vieressäni,kun meillä on pieni kaksio ja parhaimmillaan neljä on siellä ollut.(Nyt varmaan kohta viis,kun pienin tulee yökylään.Tosin vanhimmasta päästä tällä on jo niin omia menoja,että ehkä tuo neljä pysyy edelleen yleisempänä lukuna).
No siis,nyt seuraavaksi vanhhin nukkuu vieressäni,hän on 12.
Pappa nukkuu silloin olkkarin sohvalla,kun hän katselee toista telkkaria siellä,ja me ehkä toista makkarissa.
Tytöt nukkuvat patjoilla lattialla,kun haluavat.Heistä vois toinen nukkua vieressäni,mutta siskokset tahtoo nukkua lähekkäin.Patjat on sellaiset unileikkipaikat.
Ehkä tuo nyt muuttuu kun tää toiseksi vanhin vanhenee.
Kyllä voisivat vallan hyvin nukkua papankin vieressä,mutta sohvaa ei viitsi avata,ja pappa tykkää katsella töllöä yömyöhään.
Silloin kun vanhin on mukana,hän nukkuu olkkarin lattialla patjalla ja katselee papan kanssa töllöä tai pelailee silmät ristissä.
P.S.Jatkan vielä senverran,että itse pienenä(60-luvulla)möngin ainasunnuntaiaamuna isän viereen köllöttelemään.Kun olin ihaan pieni,ei ollut vielä vapaita lauantaita,ja sunnuntai oli lomia kukuunottamatta ainoa viikonpäivä,kun isä sai nukkua oiiiikeiiin pitkään.
No kukahan se siellä halus myöskin olla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu käsittämättömältä, että vauvat laitetaan nukkumaan omaan huoneeseen.
Miltä tuntuu herätä yöllä (yksin pimeässä). Paljon parempi on nukkua samassa huoneessa, jossa vauva ainakin aistii läheisyyden. Kun taas yksin nukkuessa joutuu itkemään ehkä pitkän aikaa ennenkuin vanhempi herää.
Oma poiks nukkui 7-vuotiaana silloin tällöin vieressä. Oli välillä epämukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pariskunta haluaa nukkua niin, että lapsi nukkuu heidän välissä tai sängyssä.
Itse ainakin on ihanaa kun saa lapsen nukkumaan omaan huoneeseen ja saadaan olla sängyssä kahdestaan rauhassa. Se on itseasiassa yksi meidän latautumishetkistä.
Silloin jutellaan kaikessa rauhassa päivän tapahtumat, halaillaan ja ehkä muutakin.Jos on väsynyt on ihanaa saada vain rauhassa nukkua tilavasti, levittää rauhassa kädet ja jalat tai käärityä omaan peittoon.
Rakastan lastani ja annan hellyyttä ja läheisyyttä, mutta katson, että parisänky on meidän aluetta meidän hellyyttämme varten.
Siis pääsääntöisesti.
Minusta oli älyttömän ihanaa kun lapsi nukkuu siinä välissä. Ihana katsella yms.
Hirveää laittaa pienokaiset omaan huoneeseen. Ja kyllä he aistivat sen, etteivät ole tervetulleita häiritsemään tätä vanhempien lukkojen takana viettämään laatuaikaa...mutta tapansa ja tarpeensa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pariskunta haluaa nukkua niin, että lapsi nukkuu heidän välissä tai sängyssä.
Itse ainakin on ihanaa kun saa lapsen nukkumaan omaan huoneeseen ja saadaan olla sängyssä kahdestaan rauhassa. Se on itseasiassa yksi meidän latautumishetkistä.
Silloin jutellaan kaikessa rauhassa päivän tapahtumat, halaillaan ja ehkä muutakin.Jos on väsynyt on ihanaa saada vain rauhassa nukkua tilavasti, levittää rauhassa kädet ja jalat tai käärityä omaan peittoon.
Rakastan lastani ja annan hellyyttä ja läheisyyttä, mutta katson, että parisänky on meidän aluetta meidän hellyyttämme varten.
Siis pääsääntöisesti.
Minusta oli älyttömän ihanaa kun lapsi nukkuu siinä välissä. Ihana katsella yms.
Hirveää laittaa pienokaiset omaan huoneeseen. Ja kyllä he aistivat sen, etteivät ole tervetulleita häiritsemään tätä vanhempien lukkojen takana viettämään laatuaikaa...mutta tapansa ja tarpeensa kullakin.
Niin eli tuo on äidin liiallista riippuvuutta lapsesta. Äidistä se lähtee ja lapsi menee siihen symbioosiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pariskunta haluaa nukkua niin, että lapsi nukkuu heidän välissä tai sängyssä.
Itse ainakin on ihanaa kun saa lapsen nukkumaan omaan huoneeseen ja saadaan olla sängyssä kahdestaan rauhassa. Se on itseasiassa yksi meidän latautumishetkistä.
Silloin jutellaan kaikessa rauhassa päivän tapahtumat, halaillaan ja ehkä muutakin.Jos on väsynyt on ihanaa saada vain rauhassa nukkua tilavasti, levittää rauhassa kädet ja jalat tai käärityä omaan peittoon.
Rakastan lastani ja annan hellyyttä ja läheisyyttä, mutta katson, että parisänky on meidän aluetta meidän hellyyttämme varten.
Siis pääsääntöisesti.
Minusta oli älyttömän ihanaa kun lapsi nukkuu siinä välissä. Ihana katsella yms.
Hirveää laittaa pienokaiset omaan huoneeseen. Ja kyllä he aistivat sen, etteivät ole tervetulleita häiritsemään tätä vanhempien lukkojen takana viettämään laatuaikaa...mutta tapansa ja tarpeensa kullakin.
Miksi se on niin hirveää? Ei ihme, että lapsi ei pysty nukkumaan omassa huoneessa, jos äitikin pitää sitä "hirveänä". Ja totta kai lapsi vaistoaa äidistä noin selvän negatiivisen asenteen ja alkaa miellyttää äitiään. Leikkii sitten äidin mieliksi tämän omaa halinallea ja unilelua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisiko se "yhtä normaalille", jos mies pitäisi yöt vieressään 9 vuotiasta tyttöä..?
Minä nukuin lapsena isäviikonlopuilla monesti vielä 8-vuotiaana isäni vieressä. En ole koskaan pitänyt sitä epänormaalina, isä ei koskaan pitänyt sitä epänormaalina kuten ei äitinikään. Tuntui vaan oudolta nukkua yksin sohvalla olkkarissa, joten kömmin makuuhuoneeseen isin viereen. Ja kun isi ajatteli että haluan nukkua oikeassa sängyssä ja meni itse sohvalle, mä kömmin sinne sohvalle keskellä yötä. Sen jälkeen sitten isi laittoi mulle vuoteen sohvalle ja sanoi että saan tulla viereenkin jos haluan. Muistan aika usein halunneeni.
Onko 8- ja 9-vuotiaan välillä muka niin valtava ero, vai voisiko olla että lapsen nukkuminen vanhempansa vieressä on ihan normaalia?
Sairaiden ihmisten aiheettomista ilmoituksista ei pidä välittää. Kyllä sen ammattilainen huomaa, ettet hyväksikäytä poikaasi. Oletko varma, ettei miesystäväsikään sitä tee?
Toisaalta turhia ilmoituksia ei ole. On parempi huolestua liian vähästä kuin antaa lasten kärsiä ja kuolla huonojen vanhempien käsissä.
En tekisi numeroa tuosta, eikö ole vain hyvä, että lapsistasi välittää joku muukin kuin sinä?
Kyllä kuulostaisi, ihan normaalilta. Vanhemman ja lapsen läheisyys on ihan normaalia, tarkemmin toivottavaa.
Mikäli itse näet asian toisin, vika on SINUN likaisessa mielessäsi.
Itselläni herää aina kysymys näistä arvostelijoista, että miten likainen mieli heillä on ja ovatko itse taipuvaisia johonkin sellaiseen, kun näkevät joka tilanteen jotenkin seksuaalisena, jopa lapsen ja vanhemman välisen kanssakäymisen. En nimittäin itse näe tilannetta koskaan niin.