Mikä leikkikehässä on ihmisten mielestä niin pahaa?
En ymmärrä. Lapsi saa olla leikkikehässä paljon vapaammin kuin jos olisi kiinniköytettynä esim. syöttötuolissa tai sitterissä. Leikkikehä ei muutenkaan juuri poikkea edes ulkonäöllisesti vaikka pinnasängystä. Leikkikehä myös mahdollistaa sen, että vanhempi voi keskittyä vaikka toisen lapsen pukemiseen sen sijaan, että koko ajan pitäisi olla kovasti katsomassa vauvan tai pikkutaaperon perään.
Silti tosi moni ihminen kommentoi, että lapsi ei ole mikään "häkkieläin" ja että se on "julmaa" pitää lasta leikkikehässä.
Kommentit (26)
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
No joo jossitä noin käyttää. Oma äitini 70-luvun puolivälissä jätti minut leikkikehään yksin tunniksi pariksi kun lähti kauppaan. Siis ihan yksin koko asuntoon. Samoin toki jättivät mnut lapsena yksin kotiin kun lähtivät kahdestasn tansseihin, luulivat että ei se lapsi herää. Monta kertaa heräsin yksin kauhuissani ja hädissäni luullenettä minut on hylätty ja ikin hätäitkua nurkkaan käpertyneenä, viimein itkuun nukahtaen. Sitten kun vanhemmat tuli yöllä tansseista ja löysi mut nurkasta niin sain tukkapöllyä ja läimäytyksen. Ei todellakasn lohdutusta.
Leikkikehää on kautta aikojen käytetty VÄÄRIN. Siksi sitä paheksutaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Pitikö sen vanhemmuuden olla helppoa vai hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Pitikö sen vanhemmuuden olla helppoa vai hyvää?
No ainakin lasta tulee parhaansa mukaan suojella vaaratilanteilta. Eikä vanhemman yletön rasituskaan ole hyväksi sen paremmin hänelle itselleen kuin lapsillekaan.
Meillä oli mökillä käytössä leikkikehä. Pienemmät sisarukseni pystyivät olemaan lähellä rantaa tämän ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Jaaa-a. Itselläni on kolme lasta, ei leikkikehää, ei sitteriä. Lapsi lattialla viltin päällä ja siinä jotain katseltavaa ja tutkittavaa pienemmälle. Meillä lapsia ei missään tapauksessa panna häkkiin!
Isompi mukaan kodin toimiin. Otan esiin värikkäitä kauhoja ja kippoja yms. Niissä riittää puuhaa ja mielenkiintoa pitkään. Lapsi on ihminen alusta asti, ja ihmisenä pitää kohdella!
Meillä leikkikehä on ollut käytössä. Hyödyllinen, jos pitää pukea vanhempia lapsia, kiehauttaa kastike, tehdä jotain jossa lapsi ei voi olla mukana. Tasan sen hetken ollut lapsi siellä, kun on viihtynyt.
Tiina
Meillä leikkikehä on lapsen maja eli paikka, joka on vain hänen. Turvallinen paikka olla, kun äiti menee vessaan / vie roskat / noutaa postin. Ei se ole mikään rangaistus. Lisäksi vauvalle se on erittäin turvallinen paikka siinä vaiheessa, kun kylään tulee 2-5v lapsia, joiden suurin intohimo on yrittää saada vauva itkemään.
Ei meillä lapset siellä koko päivää vietä.
Vierailija kirjoitti:
No joo jossitä noin käyttää. Oma äitini 70-luvun puolivälissä jätti minut leikkikehään yksin tunniksi pariksi kun lähti kauppaan. Siis ihan yksin koko asuntoon. Samoin toki jättivät mnut lapsena yksin kotiin kun lähtivät kahdestasn tansseihin, luulivat että ei se lapsi herää. Monta kertaa heräsin yksin kauhuissani ja hädissäni luullenettä minut on hylätty ja ikin hätäitkua nurkkaan käpertyneenä, viimein itkuun nukahtaen. Sitten kun vanhemmat tuli yöllä tansseista ja löysi mut nurkasta niin sain tukkapöllyä ja läimäytyksen. Ei todellakasn lohdutusta.
Leikkikehää on kautta aikojen käytetty VÄÄRIN. Siksi sitä paheksutaan.
Kauhea tilanne ollut sinulla 😢 Toivottavasti kenenkään turvallisuuden tunnetta ei vahingoitettaisiin enää noin mutta ikävä kyllä samanlaisia varmaan on nykypäivänäkin ☹️
Meillä ei ole leikkikehää mutta kylläkin lapsiportteja lapsien ja koirien takia. Oltava ettei pienempi mene isojen esim.legoja syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Jaaa-a. Itselläni on kolme lasta, ei leikkikehää, ei sitteriä. Lapsi lattialla viltin päällä ja siinä jotain katseltavaa ja tutkittavaa pienemmälle. Meillä lapsia ei missään tapauksessa panna häkkiin!
Isompi mukaan kodin toimiin. Otan esiin värikkäitä kauhoja ja kippoja yms. Niissä riittää puuhaa ja mielenkiintoa pitkään. Lapsi on ihminen alusta asti, ja ihmisenä pitää kohdella!
Mitenkäs nämä superäidit käyvät vessassa, pyyhkivät taaperoiden pyllyt, pukevat taaperot jne?
Meillä oli erittäin vilkkaalla kakkosella leikkikehä käytössä turvallisuussyistä. Hän nousi jo 5 kk ikäisenä pystyyn eikä tietenkään silloin järkeä ollut päässä yhtään, joten päästi irti ja kaatuili mihin tahansa lähes suorin vartaloin, oli siinä pää koetuksella.
Leikkikehän pehmustin turvalliseksi ja käytin sitä rajoitetusti esim. käydessäni vessassa, laittaessani ruokaa jne.
Meillä ei ollut leikkikehää, mutta olen itsekin ihmetellyt, mikä siinä niin kamalaa on, jos sitä käytetään oikein eli lapsi ei kökötä siellä koko päivää. Ihan hyvähän lapsi on ottaa kotitöihin ym. mukaan, mutta joskus on turvallisempi ja helpompi tehdä ne hommat yksin nopeasti, sitten joskus taas yhdessä. Meillä lapset olivat temperamentiltaan aika rauhallisia, mutta näin tietysti niitäkin lapsia, jotka oikeasti ehtivät tehdä vaikka mitä puolen minuutin aikana, jos vanhempi keskittyy vaikka kiehuvan veden kaatamiseen perunoista tms. mihin lasta tuskin otetaan mukaan.
Tästä nyt tuntuu olevan kaksi koulukuntaa, että pitääkö koti tehdä täysin lapselle turvalliseksi ja vapaaksi vai ei. Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle. Mitään ming-vaaseja ei kannata pöydillä säilytellä ja vaaralliset kemikaalit voi siirtää turvaan, mutta esim. kyläillessä nämä lapset ovat tosi rasittavia, jotka ovat tottuneet siihen, että kaikkeen saa koskea ja jokaisen laatikon saa avata. Minusta on ihan hyvä opettaa jo omassa kotona, että ihan kaikki ole lapselle tarkoitettua. Ja silloin lasta on tietysti vahdittava. Ja kun siihen ei joka hetki kykene, vaikka se leikkikehä on sen hetken hyvä juttu.
Meillä leikkikehäoli käytössä pihalla. Aikuinen sai tehdä pihahommia, pestä autoa tai vaihtaa renkaita. Lapsi sai leikkiä, katsella aikuisten touhuja tai lintuja tai nukkua; ei tarvinnut istua valjailla kiinni rattaissa. Eli lapsi tosiaan otettiin mukaan kaikkeen hommaan, muuhunkin kuin keittiössä paukuttamaan alalaatikon kattilankansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Pitikö sen vanhemmuuden olla helppoa vai hyvää?
En ole se, jolle vastasit.
Ei varmaan siitä ole kyse. Mutta on hyvä, että lapsi on turvallisessa paikassa, kun vanhemman kädet ovat hetken kiinni jossakin työssä, jossa lapselle pyöriminen olisi joko vaaranpaikka tai homman suorittaminen mahdotonta.
Väitetään, että leikkikehä rajoittaa vauvan vapautta, koska hän ei pääse vapaasti toteuttamaan itseään haluamallaan tavalla eli pureskelemaan sähköjohtoja, vetämään alas tavaroita matalilta tasoilta, reipimään kirjoja ja lehtia, kuolaamaan sohvia ja nojatuoleja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Jaaa-a. Itselläni on kolme lasta, ei leikkikehää, ei sitteriä. Lapsi lattialla viltin päällä ja siinä jotain katseltavaa ja tutkittavaa pienemmälle. Meillä lapsia ei missään tapauksessa panna häkkiin!
Isompi mukaan kodin toimiin. Otan esiin värikkäitä kauhoja ja kippoja yms. Niissä riittää puuhaa ja mielenkiintoa pitkään. Lapsi on ihminen alusta asti, ja ihmisenä pitää kohdella!
Jos lapsi on helppo luonteeltaan, niin lapsesta huolehtiessa on yksinkertaista mennä ns. periaate edellä. Mutta sitten jos näin ei ole, vaan lapsi on vaikka sitä tyyppiä joka karkaa sekunnissa luvattomille teille eikä komentaminen juuri tepsi, niin on pakko ottaa käytännönläheinen näkökulma asioihin. Siinä alkavat "häkit" ja muutkin rajoitustoimenpiteet tuntua varteenotettavilta vaihtoehdoilta, ja ehkä alkaa miettiä sitäkin näkökulmaa, ettei pieni lapsi miellä olevansa häkissä vaikka se aikuisesta ehkä siltä näyttäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos vaihtoehto on, että lapsi on köytettynä sitterissä tai pöydänjalassa tai seinässä yksinään niin varmaan leikkikehä on ihan hyvä. Mutta jos vaihtoehtona voisi olla, että lapsi on siellä missä vanhemmatkin ja tekee samoja asioita kuin muu perhe, ja saa siellä osakseen huomiota, huolehtimista ja sosiaalisia malleja, niin se olisi toki parempi.
Se on tosielämässä aika hankala vaihtoehto, että lapsi on aivan koko ajan lähietäisyydellä konttailemassa tai taapertamassa.
Anteeksi v*ttumaisuuteni, mutta rehellisesti: mikä siinä on niin hankalaa? Kolme lasta olen hoitanut ja vauvat/taaperot ovat olleet koko ajan lähellä (niin halutessaan), eikä ole ollut kovin vaikeaa.
No ei meillä pidetty lapsia sitterissä tai syöttötuolissa kun sen pakollisen ajan. Ei se ollu säilöpaikka lapselle. Eikä myöskään leikkikehä ole säilytyspaikka.
Me laitettiin koti sellaiseen järjestykseen, että ei ollu mitään vaarallista, joten lapsi sai olla vapaasti eikä kokoajan pitäny huutaa "ei saa koskea".
Ai niin, pinnasänkyä ei ollu ollenkaan. Lapsi nukkui tavallisessa lastensängyssä, joka oli sivuvaununa.