Ootteko pistäneet merkille seuraavat paradoksit
- Suurimmat juoruajat pitävät eniten kiinni yksityisyydestään
- Narsistit eivät siedä puoltakaan niistä loukkauksista joita itse suoltavat
- Itseään herkiksi kuvailevat ovat niitä kovimpia ihmisiä (herkkyydestä kertovia aforismeja fb:ssä ja Nalle Puh-sitaatteja työhuoneen seinällä
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kertovat olevansa täydellisyyteen pyrkijöitä tai esim pikkutarkkoja kotinsa suhteen.
No, ihan norminaisia ovat. Aika harvan täydellisen naisen olen tavannut (kauneuskuningatar, joka on kouluttautunut tohtoriksi asti, työskentelee 100k€ palkalla ja asuu tiptop kartanossa).
Heh, tämän saman huomannut. Töissä silmät kostuen omasta erinomaisuudesta selitetään kuinka kotona ei ole murustakaan pöydillä ja koti on tip top. Sitten kurkut mätänee työpaikan jääkaappiin ja oma työpöytä on papereita täynnä ja sotkuinen,, ööhh milä ei täsmää?
Joo, en käsitä tätä, tosi moni mun tuntema nainen korostaa omaa pikkutarkkuuttaan, joka ulottuu vähän joka elämänalueelle, erityisesti kodinhoitoon. Mun mielestä kun tuollainen pikkutarkkuus ei edes ole toivottavaa, koska ihmisen on paljon helpompi olla, jos pikku hiekanjyvänen ei ahdista eteisessä tai leivänmurunen pöydällä. Tai voikukka kukkapenkissä.
En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että pellossa pitäisi asua. En vaan pysty käsittään sitä, miksi pitää korostaa tätä (olematonta) tarkkuuttaan. Jos mä jotain tähän liittyvää kommentoin itsestäni, niin kommenttini kuuluu, että ei se ole niin justiinsa, meillä siivotaan silloin tällöin ja silloinkin se on sen sotkusimman paikan siivous (esim ikkunoista pesen likaisimmat). Niin ja jos jotain kommentoin tarkkuudestani, niin kerron olevani tarkka ainostaan siitä, että pääsen lenkille. Koska jos mä en pääse lenkille, niin kohta loppuu kaikki muukin tekeminen, siis kodinhoito, lastenhoito, työssäkäynti. Koska siis jos kuntoni menee huonoksi, en jaksa mitään (oikeasti, teini-iästä on tästä kokemuksia).
Muutenkin, jos ihminen on ammatiltaan jokin duunaritason perusterttu, ja kilojakin enemmän kuin painoindeksi sallisi, niin mikä täydellisyyteen pyrkivä tämä tämmöinen ihminen on? Ei mikään, mielestäni. Kun tämmöinen ihminen mainitsee, "että kun mä olen niin tarkka", niin tekis mieli mun tokasta, että no et oo sitten tarkka ollut noissa painoasioissa.
Kerran yks (entinen) kaveri oli meillä käymässä, pidettiin kahdestaan tyttöjenilta. Tämä kaverini tokas mulle, että "jos mä asuisin tämmösessä talossa, niin pitäisin tän tiptop". Olin ihan että, just oon kyllä siivonnu täällä. Niin kuin olinkin. Tuli sellanen hiljanen hetki. Yhtä hyvin tää mun kamuni ois voinu sanoa mulle, että täällä on sotkusta (vaikkei edes oikeasti sotkusta ollut, ehkä joku vaatekasa jossain väärässä paikassa). No oletin sitten tämän incidentin jälkeen, että kamuni asuu ihan vimosen päälle siivotussa asunnossa. Menin käymään, niin ihan tavallista oli. Se pisti silmään, että teinopojan huone oli aivan surkea, siisti kylläkin, mutta huonekalut oli tyyliin sänky ja joku pahvilaatikko pöytänä, siis aivan überankea. Se siitä täydellisyydestä....
T. Nro 21
Vierailija kirjoitti:
Lotta Näkyvä (entinen Hintsa) ja Janni Hussi kiersivät kouluissa puhumassa teineille ulkonäköpaineista.
Kumpikin syömishäiriöisiä.
Kumpikin naamasta sen näköinen ettei ole vara mennä kenellekään mitään lässyttäään itsensä hyväksymisen vaikeudesta.
Miksei ulkonäköpaineista luennoijat ole pottunokkaisia tihrusilmiä, joilla on kaksoisleuka ja naama täynnä arpia?
Tyhmä kysymys! Juuri siksi, että nuorille annetaan viesti, et paineet ja ongelmat voivat koskea ketä tahansa! Myös näitä kauneuskuningattaria.
Miksei sun mielestä hyvällä ulkonäöllä varustetulla ole "varaa" tuoda julki itsensä hyväksymisen vaikeutta, joka on täysin subjektiivinen kokemus? Usein tuntuu et kauniilla tämä on suurempi ongelma kuin taviksilla, joille ei koko ajan huomauteta ulkonäöstä ja jotka eivät ole tottuneet laittamaan paljon likoon ulkonäkönsä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki (?) miehet sanovat, etteivät viehäty lihavista naisista. Silti lähes kaikki lihavat naiset ovat parisuhteessa. Kaikki tuntemani ikisinkut naiset ovat hoikkia ja sporttisia.
No kyllä vika taitaa olla näissä sporttisissa naisissa, jotka ei huoli ketä tahansa jormaa sinne nurkkiinsa kuten lihavat siskot.
No mikäs pakko miesten on olla lihavien naisten kanssa jos eivät viehäty? Yksinkin voi olla.
Seksi. Ilmeisesti se on miehille niin tärkeää, että riittää yksinään syyksi alkaa parisuhteeseen toisen kanssa.
Lihavat naiset ovat myös saattaneet olla hoikempia silloin kun miehensä tapasivat. Ja toki on olemassa miehiä, jotka tykkäävät muhkummista naisista sekä sellaisia, jotka eivät ole kiinnostuneita ulkonäköjutuista.
Ja sitten tietysti se yleisin syy olla toisen kanssa parisuhteessa, eli rakkaus. Ja kyllä, myös lihavaa voi rakastaa.
Rehellistä mielipidettä kysyvät haluavat kuulla vain kehuja.
Hyvää neuvoa kysyvät haluavat kuulla, että se mitä he aikovat tehdä on oikea ratkaisu.
Monet jotka kauhistelevat tai halveksivat jotain asiaa (asuinaluetta, asumismuotoa, ruokavaliota, harrastusta, ihmisryhmää, elämäntapaa) eivät oikeastaan tiedä kyseisestä asiasta mitään ja perustavat mielipiteensä mielikuviin.
Laiska se töitään luettelee on hyvä sanonta. Pätee monessa asiassa, vaan ne jaksavat mainostaa itseään, jotka eivät ole asiassa oikeasti kovin hyviä.
Ihmiset jotka halveksivat asiantuntijoita, toimivat vastoin näiden ohjeita ja joutuvat sitten pulaan, suuttuvat niille asiantuntijoille ja ovat vielä haluttomampia kuuntelemaan näitä tulevaisuudessa.
Poliitikko/puolue josta henkilö ei pidä ajaa asiaa x: typerää, vastuutonta, täysin älytöntä!
Poliitikko/puolue josta henkilö pitää ajaa samaa asiaa: kannatettavaa, fiksua, oikea päätös!
Yllättävän yleistä, ja tietysti tuttua myös politiikassa, käännetään se takki kaudesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lotta Näkyvä (entinen Hintsa) ja Janni Hussi kiersivät kouluissa puhumassa teineille ulkonäköpaineista.
Kumpikin syömishäiriöisiä.
Kumpikin naamasta sen näköinen ettei ole vara mennä kenellekään mitään lässyttäään itsensä hyväksymisen vaikeudesta.
Miksei ulkonäköpaineista luennoijat ole pottunokkaisia tihrusilmiä, joilla on kaksoisleuka ja naama täynnä arpia?
Tyhmä kysymys! Juuri siksi, että nuorille annetaan viesti, et paineet ja ongelmat voivat koskea ketä tahansa! Myös näitä kauneuskuningattaria.
Miksei sun mielestä hyvällä ulkonäöllä varustetulla ole "varaa" tuoda julki itsensä hyväksymisen vaikeutta, joka on täysin subjektiivinen kokemus? Usein tuntuu et kauniilla tämä on suurempi ongelma kuin taviksilla, joille ei koko ajan huomauteta ulkonäöstä ja jotka eivät ole tottuneet laittamaan paljon likoon ulkonäkönsä vuoksi.
Joskus törmäsin YouTubessa "näin näytät kauniilta ilman meikkiä"-videoon. Videon nainen oli ihan mielettömän kaunis, hyvä luusto, iho ja hampaat, kauniit silmät ja hiukset, pitkät tummat ripset jne. Ei näppyjä, tummia silmänalusia, värivirheitä ihossa, isoja huokosia, latteaa hiuslaatua, värittömiä ripsiä tai kulmia tms. Vinkit luokkaa"harjaa kulmakarvat ja laita huulirasvaa". Joillekin se meikitön kauneus on vähän helpompaa kuin toisille...
He jotka korostavat rakkauttaan lapsiinsa (kuuluvat esim fb-ryhmiin ”i love my kids”) ovat useimmiten lasun asiakkaita ja jollain tapaa ongelmaisia perheitä, usein ainakin päihteitä ja väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kertovat olevansa täydellisyyteen pyrkijöitä tai esim pikkutarkkoja kotinsa suhteen.
No, ihan norminaisia ovat. Aika harvan täydellisen naisen olen tavannut (kauneuskuningatar, joka on kouluttautunut tohtoriksi asti, työskentelee 100k€ palkalla ja asuu tiptop kartanossa).
Heh, tämän saman huomannut. Töissä silmät kostuen omasta erinomaisuudesta selitetään kuinka kotona ei ole murustakaan pöydillä ja koti on tip top. Sitten kurkut mätänee työpaikan jääkaappiin ja oma työpöytä on papereita täynnä ja sotkuinen,, ööhh milä ei täsmää?
Joo, en käsitä tätä, tosi moni mun tuntema nainen korostaa omaa pikkutarkkuuttaan, joka ulottuu vähän joka elämänalueelle, erityisesti kodinhoitoon. Mun mielestä kun tuollainen pikkutarkkuus ei edes ole toivottavaa, koska ihmisen on paljon helpompi olla, jos pikku hiekanjyvänen ei ahdista eteisessä tai leivänmurunen pöydällä. Tai voikukka kukkapenkissä.
En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että pellossa pitäisi asua. En vaan pysty käsittään sitä, miksi pitää korostaa tätä (olematonta) tarkkuuttaan. Jos mä jotain tähän liittyvää kommentoin itsestäni, niin kommenttini kuuluu, että ei se ole niin justiinsa, meillä siivotaan silloin tällöin ja silloinkin se on sen sotkusimman paikan siivous (esim ikkunoista pesen likaisimmat). Niin ja jos jotain kommentoin tarkkuudestani, niin kerron olevani tarkka ainostaan siitä, että pääsen lenkille. Koska jos mä en pääse lenkille, niin kohta loppuu kaikki muukin tekeminen, siis kodinhoito, lastenhoito, työssäkäynti. Koska siis jos kuntoni menee huonoksi, en jaksa mitään (oikeasti, teini-iästä on tästä kokemuksia).
Muutenkin, jos ihminen on ammatiltaan jokin duunaritason perusterttu, ja kilojakin enemmän kuin painoindeksi sallisi, niin mikä täydellisyyteen pyrkivä tämä tämmöinen ihminen on? Ei mikään, mielestäni. Kun tämmöinen ihminen mainitsee, "että kun mä olen niin tarkka", niin tekis mieli mun tokasta, että no et oo sitten tarkka ollut noissa painoasioissa.
Kerran yks (entinen) kaveri oli meillä käymässä, pidettiin kahdestaan tyttöjenilta. Tämä kaverini tokas mulle, että "jos mä asuisin tämmösessä talossa, niin pitäisin tän tiptop". Olin ihan että, just oon kyllä siivonnu täällä. Niin kuin olinkin. Tuli sellanen hiljanen hetki. Yhtä hyvin tää mun kamuni ois voinu sanoa mulle, että täällä on sotkusta (vaikkei edes oikeasti sotkusta ollut, ehkä joku vaatekasa jossain väärässä paikassa). No oletin sitten tämän incidentin jälkeen, että kamuni asuu ihan vimosen päälle siivotussa asunnossa. Menin käymään, niin ihan tavallista oli. Se pisti silmään, että teinopojan huone oli aivan surkea, siisti kylläkin, mutta huonekalut oli tyyliin sänky ja joku pahvilaatikko pöytänä, siis aivan überankea. Se siitä täydellisyydestä....
T. Nro 21
Entä jos hän ei tarkoittanutkaan, että sinun kotisi ei olisi tiptop, vaan juuri mitä sanoi eli että jos hänellä olisi tuollainen talo, niin pitäisi sen tiptop-kunnossa (toisin kuin tämänhetkisen kotinsa).
Ihmiset, jotka valittavat muiden pukeutuvan tyylittömästi, ovat itse muiden mielestä niitä tyylittömiä.
Vierailija kirjoitti:
He jotka korostavat rakkauttaan lapsiinsa (kuuluvat esim fb-ryhmiin ”i love my kids”) ovat useimmiten lasun asiakkaita ja jollain tapaa ongelmaisia perheitä, usein ainakin päihteitä ja väkivaltaa.
Tästä on ihan omia kokemuksia. Äitini mainostaa Fb:ssä kuinka ihanaa kun lapset tulee käymään tai että ihanaa kun on niin hyvin kasvatetut lapset. Todellisuus on kuitenkin se, että äitini on alkoholisti ja on meille kaikille lapsille kertonut kuinka elämä olisi helpompaa ilman meitä. Kaikki me lapset olemme kasvaneet pelossa ja epävarmuudessa. Mutta ne kulissit, ne kulissit.. tulee jotenkin ihan todella friikki olo kun noita äitini julkisia päivityksiä lueskelee. Miten helppoa se onkaan esittää jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kertovat olevansa täydellisyyteen pyrkijöitä tai esim pikkutarkkoja kotinsa suhteen.
No, ihan norminaisia ovat. Aika harvan täydellisen naisen olen tavannut (kauneuskuningatar, joka on kouluttautunut tohtoriksi asti, työskentelee 100k€ palkalla ja asuu tiptop kartanossa).
Heh, tämän saman huomannut. Töissä silmät kostuen omasta erinomaisuudesta selitetään kuinka kotona ei ole murustakaan pöydillä ja koti on tip top. Sitten kurkut mätänee työpaikan jääkaappiin ja oma työpöytä on papereita täynnä ja sotkuinen,, ööhh milä ei täsmää?
Joo, en käsitä tätä, tosi moni mun tuntema nainen korostaa omaa pikkutarkkuuttaan, joka ulottuu vähän joka elämänalueelle, erityisesti kodinhoitoon. Mun mielestä kun tuollainen pikkutarkkuus ei edes ole toivottavaa, koska ihmisen on paljon helpompi olla, jos pikku hiekanjyvänen ei ahdista eteisessä tai leivänmurunen pöydällä. Tai voikukka kukkapenkissä.
En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että pellossa pitäisi asua. En vaan pysty käsittään sitä, miksi pitää korostaa tätä (olematonta) tarkkuuttaan. Jos mä jotain tähän liittyvää kommentoin itsestäni, niin kommenttini kuuluu, että ei se ole niin justiinsa, meillä siivotaan silloin tällöin ja silloinkin se on sen sotkusimman paikan siivous (esim ikkunoista pesen likaisimmat). Niin ja jos jotain kommentoin tarkkuudestani, niin kerron olevani tarkka ainostaan siitä, että pääsen lenkille. Koska jos mä en pääse lenkille, niin kohta loppuu kaikki muukin tekeminen, siis kodinhoito, lastenhoito, työssäkäynti. Koska siis jos kuntoni menee huonoksi, en jaksa mitään (oikeasti, teini-iästä on tästä kokemuksia).
Muutenkin, jos ihminen on ammatiltaan jokin duunaritason perusterttu, ja kilojakin enemmän kuin painoindeksi sallisi, niin mikä täydellisyyteen pyrkivä tämä tämmöinen ihminen on? Ei mikään, mielestäni. Kun tämmöinen ihminen mainitsee, "että kun mä olen niin tarkka", niin tekis mieli mun tokasta, että no et oo sitten tarkka ollut noissa painoasioissa.
Kerran yks (entinen) kaveri oli meillä käymässä, pidettiin kahdestaan tyttöjenilta. Tämä kaverini tokas mulle, että "jos mä asuisin tämmösessä talossa, niin pitäisin tän tiptop". Olin ihan että, just oon kyllä siivonnu täällä. Niin kuin olinkin. Tuli sellanen hiljanen hetki. Yhtä hyvin tää mun kamuni ois voinu sanoa mulle, että täällä on sotkusta (vaikkei edes oikeasti sotkusta ollut, ehkä joku vaatekasa jossain väärässä paikassa). No oletin sitten tämän incidentin jälkeen, että kamuni asuu ihan vimosen päälle siivotussa asunnossa. Menin käymään, niin ihan tavallista oli. Se pisti silmään, että teinopojan huone oli aivan surkea, siisti kylläkin, mutta huonekalut oli tyyliin sänky ja joku pahvilaatikko pöytänä, siis aivan überankea. Se siitä täydellisyydestä....
T. Nro 21
Entä jos hän ei tarkoittanutkaan, että sinun kotisi ei olisi tiptop, vaan juuri mitä sanoi eli että jos hänellä olisi tuollainen talo, niin pitäisi sen tiptop-kunnossa (toisin kuin tämänhetkisen kotinsa).
No olisi sitten korjannut väärinymmärrykseni joka kyllä tuli ilmi hänelle. Hän ei vaan sitä tehnyt, joten ymmärsin, että hän viittasi siihen, että meidän koti ei yltänyt ihan hänen siisteysstandardiensa mukaiselle tasolle. No, ihan sama. Hän päätti ystävyyden meikäläisen naimisiinmenoon. Kehtasi ennen tätä eräs ilta sanoa miehelleni, että "kyllä minä sinut veisin, mutta tuo vaimosi ei taida päästää"... Kuulin omin korvin koska seisoin vieressä. Oli näitä lausahduksia siis mielenkiintoisia muitakin kuin tuo siivousjuttu :) Erikoinen huumorintaju hänellä, jos huumoriksi oli tarkoittanut nämä juttunsa. Mun huumorintaju ei ihan yllä tuolle tasolle, tosikko ilmeisesti kun olen.
T. 21
Eniten päätään aukovat humoristit eivät kestä mitään heittoja - tää on taidettu mainita useaan otteeseen.
Suurimmat ammattiloukkaantujat, joiden seurassa saa varoa viimeiseen asti ja jotka nipottavat maailmantappiin murre-eroista tai mistä vain, ovat kuitenkin sellaisen ihmisen parhaita ystäviä tai puolisoita jotka tölvivät heitä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Omaa suvaitsevuuttaan kovasti kailottavat ovat kaikista huonoimpia suvaitsemaan mitään muuta kuin oman mielipiteensä ainoana oikeana vaihtoehtona.
En tunne ainoatakaan ihmistä joka kailottaisi kovasti olevansa suvaitsevainen, tuo on rajakkien keksimä sana. Kukaan ei käytä tuota sanaa itsestään julkisesti muuta kuin joskus vastamääritteenä rasistille. No, yksi tuttu nainen joka on muuten kerran äänestänyt persujakin eli ei ole punavuoriviherkuplasta, veti herneet parin rasistituttunsa fb-kirjoittelusta ja aikoi mennä paikalle mainostamaan "hei, olen suvakkihxxxa, katsokaa" ihan ärsyttääkseen.
Eli jos vastustaa rasismia niin rasistit olettavat että vastustaja on luvannut olla joku kaiken suvaitsija? Okei.
En tiedä tuliko tämä jo, mutta oletteko huomanneet että jos naisvaltaisella alalla on jotain erimielisyyttä vaikkapa ihan asiakysymyksestä, niin silloin akat taas tappelee. Saatika jos kaksi naista korottaa ääntään toisilleen (edelleen vaikka asiakysymyksestä). "Naiset eivät vain tule toimeen keskenään". Kun miehet riitelevät ja nimittelevät toisiaan, se on reilua ja rehtiä, miehet ovat niin suoria:). Kun sä oot miesvaltaisella alalla sun pitää vaan kestää tollaiset rankemmat heitot, ei täällä heikko pärjää (eli asiattomat jutut, vittuilu, ja häirintä).
Siitä puhe mistä puute, ei ole paradoksi.
Ihmiset, jotka valittavat muiden olevan vastenmielisiä valittajia, ovat itse kaikkein kovimpia valittajia.
Onko käynyt mielessä, et nainen usein on lihonnut suhteessa? Jos miehet laitettais valheenpaljastuskoneeseen ja kyseltäisiin tarkemmin mikä olisi miehen toive, niin....
Mut nykymaailmassa mitään ei saa sanoa tällaisista asioista.